Eurovision laulukilpailu näyttäisi olevan gay-piireissä erityisen kovassa huudossa. Minua kiinnostaisi tietää, miksi euroviisukulttuuri on juuri sateenkaariväen suosimaa. Ja ovatko nämä kaksi kulttuuria kulkeneet käsi kädessä alusta lähtien? Itse viisuja juuri seuraamattomana en löydä mitään itsestään selviä linkkejä niiden välillä.
Miksi homot tykkäävät euroviisuista?
Mina melkein tiedan mita/mika se Eurovision on.Valitettavasti vaikka se on jo vanha perinne ei siita tiedeta meilla pain mitaan. Tiedan ABBA tuli siita kuuluisaksi. Se asia on taalla pidetty salaisena eika varmaan ketaan kiinnostaisi kumminkaan.
Kyllä se vaan niin on että kuka tykkää mistäkin. Ei se ole mitenkään automaattista että voidaan yhdistää homo ja euroviisut toisiinsa. Itse RAKASTAN euroviisuja. Mutta en mie ole euroviisuja tietoisesti valinnut. Niin kuin en myöskään sitä että tykkään miehistä/pojista. Se tulee vaan geeneissä.
En mä Kosti sitä tarkoittanut, että automaattisesti homoille olis istutettu joku euroviisugeeni. Tietysti kukin tykkää, mistä tykkää. Enemmänkin tarkoitin sitä, että miksi viisu- ja homokulttuurit ovat alun perin lyöneet kättä?
Itsekin olen viisufani ja lukeudun niihin homoihin, jotka jo lapsesta saakka ovat tykänneet viisuista - toisin kuin muut ikäisensä pojat. Viisuja on sitten katsottu ja fanitettu puolijulkisesti tai salaa. ;-) Kun aikoinaan tulin kaapista (homouden, ei viisufaniuden suhteen, huom.) ja tutustuin homokulttuuriin, minulle oli täysi yllätys, että niin monet muutkin homot tykkäävät viisuista. Aikaisemmin en ollut koko asiaa mitenkään ajatellut.
Pitää omalta osaltani sanoa muusikko ihmisenä, että enpäs ole koskaan ollut mikään fanaattinen viisufani. Mutta jos ei ole ollut mitään muuta ihmeellistä tekemistä niin onhan niitä tullut puolihuolimattomasti seurattua. Yleensä biisit on täysin mitäänsanomatonta skeidaa. Mieleen ei ole jäänyt oikeastaan mitään muuta kuin Ami Aspelundin esittämä kappale joskus 80-luvun alkupuolella. Ja tietenkin jonkinlainen mielikuva on Kojon täydellisestä flopista ja Jasminin sähläilystä - Dana International on jäänyt mieleen ihan sukupuolenvaihdosjuttujen takia ja Cat Catin muistan ylirumista esiintymisasuista kuten Laura Voutilaisenkin. Mitäänsanomaton ja tyhjänpäiväinen koko juttu.
Suuria tunteita maailmaa parantavaa lyriikkaa? sateenkaaren tuolta puolen kohti uljaampaa eurooppaa?
Toivoin että kyseessä olisi ollut cämpin ilmentymä mutta en ole enää niin varma tutustuessani muutamiin hardcore viisuhomoihin.
Kaipa tuo on yhtä selittämätön luonteenpiirre kuin miksi heterot katsovat formuloita?
tai mäkihyppyä...?
ja yhtä ympäripyöreä jos suuntautuminen kytketään makukysymyksiin.
Toivoin että kyseessä olisi ollut cämpin ilmentymä mutta en ole enää niin varma tutustuessani muutamiin hardcore viisuhomoihin.
Kaipa tuo on yhtä selittämätön luonteenpiirre kuin miksi heterot katsovat formuloita?
tai mäkihyppyä...?
ja yhtä ympäripyöreä jos suuntautuminen kytketään makukysymyksiin.
Itseäni ei niinkään kiinnosta se loistokkuus kuin ne laulut ja niiden sanomat.
"Itseäni ei niinkään kiinnosta se loistokkuus kuin ne laulut ja niiden sanomat."
Millaista sanomaa niissä sitten ilmenee?
Millaista sanomaa niissä sitten ilmenee?
Hei, minä olin viisufani jo ennen kuin tiesin/tajusin olevani homo. Löysin 15-vuotiaana viisujen kautta kaverin maalta, joka paljastui myöhemmin myös homoksi. Olin juuri laittanut euroviisuaiheisen toivelistan Jokamiehen sävelradioon ja hän kirjoitti minulle kirjeen. Siitä alkoi upea kirjeenvaihtomme vuodelta 1979 alkaen ja se on jatkunut melkein tähän päivään asti kuin päiväkirja, ja teimme coming outin toisillemme kirjeitse 1991. Ystävyys on jatkunut, vaikka emme enää kirjoitakaan nuoruusvuosien tahtiin. Olipa jännää tavata hänet ensi kertaa Con Hombresissa keväällä 2004 kaikkien vuosien jälkeen! Sinä iltana katsoimme tietenkin videolta vuoden 1962 ja 1973 euroviisut vanhan harrastuksemme kunniaksi.
Olen myös tavannut koko joukon homoja, jotka ovat 80 %sti euroviisufaneja. Voin myös kertoa, että tämä on myös eurooppalainen gay-ilmiö, sillä monet eurooppalaiset homokaverini ovat myös euroviisufaneja. Liekö vain sattumaa? Bordeaux'ssa löysin pienen homobaarin, jossa soitettiin pelkästään viisuja (ja siellä oli aivan mainio keittiö, mitä ylellisyyttä suomalaisisissa homobaareissa ei juuri olekaan). Aikoinaan sai hieman jopa peitellä harrastustaan, varsinkin 1980- ja 90-luvuilla viisuja pidettiin roskana. Mutta mikä renessanssi onkaan tänä päivänä! Eikä tarvitse hävetä tänä päivänä.
Olin juuri työmatkalla Lontoossa ja ostin HMV:sta Espanjan ja Hollannin euroviisukokoelmat sekä Israelin viisukokoelman dvd:nä. Milloinkahan suomalaiset viisuesiintymiset löytävät tiensä dvd:lle? Tupla-Cd:hän on jo olemassa.
Niin, pidän myös pop ja rock-musiikista kaikkien viisujen ohella. Ja tietty Shirley Basseystä...
Olen myös tavannut koko joukon homoja, jotka ovat 80 %sti euroviisufaneja. Voin myös kertoa, että tämä on myös eurooppalainen gay-ilmiö, sillä monet eurooppalaiset homokaverini ovat myös euroviisufaneja. Liekö vain sattumaa? Bordeaux'ssa löysin pienen homobaarin, jossa soitettiin pelkästään viisuja (ja siellä oli aivan mainio keittiö, mitä ylellisyyttä suomalaisisissa homobaareissa ei juuri olekaan). Aikoinaan sai hieman jopa peitellä harrastustaan, varsinkin 1980- ja 90-luvuilla viisuja pidettiin roskana. Mutta mikä renessanssi onkaan tänä päivänä! Eikä tarvitse hävetä tänä päivänä.
Olin juuri työmatkalla Lontoossa ja ostin HMV:sta Espanjan ja Hollannin euroviisukokoelmat sekä Israelin viisukokoelman dvd:nä. Milloinkahan suomalaiset viisuesiintymiset löytävät tiensä dvd:lle? Tupla-Cd:hän on jo olemassa.
Niin, pidän myös pop ja rock-musiikista kaikkien viisujen ohella. Ja tietty Shirley Basseystä...
Japa, harvemmin niissä on enää sanomaa, mutta joskus kylläkin. Esimerkiksi Johanna Pakosen Liian monta yötä sisälsi kauniin sanoman rakkauden odottamisesta.