Homo-Suomen historia YleTeema
Lue lisää: » YLE Teemalla Homo-Special 5.8.
Elikkä tuollainen sarja alkaa tulemaan ke 11.01 klo 20.00 digitaalisella YleTeemalla.
Mitä katsoin lisätiedoista, jokunen tämän paikan henkilöistä ollut mukana.
Voi olla ihan kiinnostavaa katsoa.
Asiasta ja sen vierestä on polveilevaa keskustelua Yhteiskunta-osiossa otsikolla Avustajaksi elokuvantekoon.
Kiitos tiedosta, Olli S. Täytynee raahautua katsomaan, ellei sitten isukki halua nauhoittaa ohjelmaa minulle.
Sitä en kyllä ymmärrä, miten Juhani V -blokkauksesi liittyy tähän keskusteluun.
Olin tänään Tarinatalon Suomen Homohistorian esikatselussa parinkymmenen ohjelmaan osallistuneen kanssa. Mukana olivat mm. Jorma Hentilä ja historioitsijat Kati Mustola ja Tuula Juvonen. Näimme kaksi ensimmäistä osaa peräkkäin. Kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että dokumentti on upea, huolella tehty ja koskettava.
Samoin kuin Brokeback Mountainin katsomisessa, tässäkin tarvitaan nenäliinoja. Yksi meistä haastateltavista purskahtaa ohjelmassa itkuun kertoessaan kokemastaan syrjinnästä. Monien muidenkin äänenpainot olivat hyvin vakavia, mutta yleisfiilis oli iloinen ja optimistinen. Sateenkaarikansa marssii värikkäiden ilmapallojen kanssa kohti parempaa tulevaisuutta :)
Lähetykset alkavat ke 11.1. klo 20.00 Yle Teemalla ja kustakin osasta on pikauusinta saman viikon perjantaina myös klo 20
katso:
http://www.yle.fi/ohjelmaopas/index.php?&span=week&r=yte&co[]=yteHypetys on alkanut.
YLE:n Aamu-tv:ssä keskusteltiin illan ohjelman innoittamina homoudesta Suomessa, keskustelijoina oli ainakin Jorma Hentilä. En ehtinyt tarkemmin katselemaan, tiedättehän; kauhea kiire töihin ja geelit laittamatta jne :)
No töissä odotti Iltalehti, jossa lähes aukeaman juttu julisti "Teuvo Loman taisteli homoutta vastaan". Tämäkin skuuppi oli revitty illan ohjelmasta, sillä Iltalehden mukaan "Loman kertoo monen muun tunnetun homoseksuaalin kanssa menneisyydestään Yle Teeman tänään alkavassa Homo-Suomen Historia -dokumenttisarjassa.
Iltalehden jutussa ovat mukana mm. Pirkko Saisio, Jorma Uotinen ja Mikko Silvennoinen.
Aamu-tv:n ohjelmassa oli tosiaan asiallinen ja pitkä haastattelu. Tutkija Tuula Juvonen oli toinen haastatelluista Jorma Hentilän lisäksi. Sekä Juvosella, että Hentilällä painotukset olivat kohdallaan.
Juvonen nosti esille viimeisen sodan, jonne nuoret miehet joutuivat olemaan pitkiä aikoja keskenään. Siellä myös miesten keskeiset seksuaaliset kohtaamiset olivat yleisiä. Siviiliin palattiin ja perheitä muodostettiin. Sotakokemuksista, myös seksuaalisista piti selvitä. Juvosen mukaan ruotsalaisten nimeäminen homoiksi oli sodasta palanneiden miesten yritys ulkoistaa omat miesten keskeiset seksuaaliset kokemukset ja tuntemukset.
Hentilän kertomana skaalaa tuli siitä, kuinka muutama kymmenen vuotta sitten tietoa todella piti etsiä. Vääristynyttä tai kielteistä informaatiota toki oli tarjolla. Sen kanssa selviäminen ja homoidentiteetin rakentaminen onkin ollut sen aikaisille nuorille miehille aikamoinen suoritus.
Itseäni kiinnostaa, kuinka naisten omaa lesbohistoriaa tuodaan tuossa sarjassa esille. Aamun haastattelukin käsitteli oikeastaan vain homomiesten historiaa.
Juhani
Juu ihan kiva mutta tulee väkisin mieleen että taas marssitetaan esille ne samat vanhat julkihomot, kuin aina ennenkin ... ei mua kiinnosta Teuvo Lohmannin tarinat... eiköhän ne ole jo moneen kertaan kerrottu eri medioissa. Toivottavasti esille tuodaan myös tavallisen virtasen näkökulmaa siitä millaista on asua pienellä paikkakunnalla jne. Jännä nähä.... mut katellaan...
Totta kai olisi hyvä nähdä tällaisissa ohjelmissa aivan uusia kasvoja, niitä tavallisia homo- ja lesbovirtasia. Niitä ei kuitenkaan ohjelmassa nähdä, jos eivät sinne suostu/vaivaudu menemään. Siksi on pääosin tyytyminen kuluneisiin kasvoihin jotka ovat tottuneita naamaansa julkisuudessa näyttämään. Katsokaapa vaikka mikä älämölö syntyi kun ohjelmaan yritettiin taannoin löytää avustajia tämän keskustelupalstan välityksellä - siis se jossain tuolla ylempänä oleva linkki keskusteluun Yhteiskunta-osiossa.
Ainakin Aamulehden ja Hesarin jutuista päätellen valtaosa ohjelmaan haastatelluista on juuri näitä tavallisia virtasia.
Public eye: mainitsemasi älämölö syntyi siitä, että ohjelmaan haettiin avustajia hutiloiden linjoille heitetyllä puutteellisella hakuilmoituksella, jota ei taustoitettu.
DTM:ssä voi katsella Teema-kanavaa keskiviikkoisin klo 20:00, siis tämän historiasarjan ajan.
Juhani
Hyvä Public, kun luin mainitsemasi keskustelun niin lukemani perusteella ongelmaksi muodostui alunperin puutteellinen tiedotus josta kyseinen hämmennys synyti sekä epäselvyys kuuluuko eräs ihminen kyseiseen projektin taustavoimiin.
Mutta kun Olli kirjoitti asiallisen vastauksen niin hämmennys ja epäselvyys loppui siihen.
Voi olla tietysti ettet ole samaa mieltä asiasta.
Ainakin ensimmäinen osa vaikutti kiinnostavalta. Haastattelut olivat kiinostavia, dramatisoinnit onnistuneita. Vauhtiakin oli riittävästi, joten pitkästymisestä ei ollut pelkoa. Ainoa, mikä vähän oikeastaan jäi häiritsemään, oli jatkuva kuvakulmien vaihteleminen haastattelujen aikana.
Tiedoksi: sarjan ensimmäinen jakso uusitaan Yle Teemalla ensi perjantaina, 13.1. klo 20:00
Pidin aiheen käsittelyä varsin mielenkiintoisena ja monipuolisena. Myös naisnäkökulma tuli esille. Hyvältä vaikutti myös, että mukaan oli otettu sekä "historiallisia" aikoja eläneitä, että nykynuoria. Maailma on oikeasti tänään toisenlainen sateenkaari-ihmiselle, kuin vaikkapa kolmekymmentä vuotta sitten. Todetaan asiallisesti, että ennen oli tuollaista, nyt eletään toisin. Päähänpotkittujen rooli ei ole enää muodikasta. Tilalle ovat tulleet hyvän itsetunnon ja identiteetin omaavat ihmiset. Esimerkkinä vaikka juuri postilaatikkoon tulleen Z-lehden haastattelema laulaja, lauluntekijä Emmi. Otsikkona on "Emmi itsensä näköinen".
Juhani
Vaikutti tosi hyvältä!
Itse en päässyt esikatseluun koirani vatsavaivojen takia (sorry Olli, olisi ollut kiva nähdä, mutta eiköhän tässä ehditä...) Pikkuinen täytti vuoden edellisenä päivänä ja sai kaiketikin liikaa synttäriherkkuja...
Oma osuuteni on vasta ensi viikolla, mutta katsotaan, miten se ruudulla näkyy...
pete
Pete: keritäänhän me tavata :)
Näin sinun osuutesi esikatselussa. Olet tyylikäs ja edustava Suomen puolustusvoimien univormussa. On hyvä, että voitiiin antaa monipuolinen ja edustava kuva sateenkaarikansasta. Meitä on stylistien ja taitelijoiden lisäksi myös upseereita, insinöörejä jne jne.
Juhani:"VPäähänpotkittujen rooli ei ole enää muodikasta."
Miksi ne liki kaikki sitten kertoivat, että olipa nuorena kamalaa? Erityisesti Loman. Eikö tällaisista tarinoista tule imago-ongelma?
G
Harmillista, että ohjelma esitettiin YleTeemalla eikä valtakanavilla. YleTeemassa ei ole mitään vikaa, mutta tällaisen ohjelman soisi saavuttavan suuremman yleisön, kun vielä kuitenkin vähemmistöllä ihmisistä on digiboksi (itsekään en ohjelmaa saanut katsottua, kun ei tuota digiboksia ole).
No, toivoakseni tämä uusitaan parin vuoden päästä :)
Toivon mukaan uusitaan analogisilla kanavilla jo kesällä, jolloin ohjelmatarjonta on muutenkin kovin uusintapitoista. Esim. Pride-viikko olisi hyvä ajoitus...
Ois se hyvä niin vois äitikin katsoa.
Muistakaa, että Homo-Suomen historiasta tulee pikauusinnat myös perjantaisin klo 20.00 - eli myös tänä iltana (Yle Teema, näkyy mm. Stuff-baarissa, Eerikinkatu 14 ja DTM:ssä Iso-Roballa). Tässä uusin ohjelmaopas:
http://www.yle.fi/ohjelmaopas/index.php?&span=week&r=yte&co[]=yte
Sain tänään ensimmäiset katsojakommentit työtovereilta ja asiakkailta satamassa. Olen siellä turvallisuustehtävissä keskellä rajavartijoita, tullihenkilöitä, rahtaajia, ahtaajia ja vartijoita. Olivat iloisia, että myös tällaiset ammattialat olivat edustettuina, jotta tulee monipuolinen kuva sateenkaarikansasta.
Kysyivät eikö tällainen ammattiala ole hyvin ahdasmielinen. Totesin, että ehkä sellainen ennakkoluulo on ehkä ollut yleinen, mutta kun työtoverit ovat saaneet henkilökohtaisesti tutustua elävään homppeliin monen vuoden ajan, siitä on tullut luonteva osa jokapäiväistä todellisuuttamme.
Muuan naimisissa oleva heterotyötoveri sanoi tänään, että hän joutui kyllä pimentämään kuvan lapsiltaan siksi aikaa kun Tom of Finlandin ronskeimpia kuvia näytettiin siinä dokumentissa. Mutta senkin hän sanoi vapautuneesti naureskellen :)
On joskus sellainen tunne kuin jos olisi töissä Village People -bändin kanssa - tiedättehän erilaisia vormumiehiä ja duunareita...
Ei varmaan haittaa yhtään, Olli :)
Yle Teeman Homo-Suomen historian toimittaja Heli Koskela antaa haastattelun ohjelman taustoista keskiviikkoaamuna
18.1. klo 9.15-9.35 Yle X:ssä (Helsingissä 91.9MHz)
Mikä se biisi oli kun soi juha föriä koskevan osuuden taustalla. Sellainen ranskalainen.
Sarjan toinenkin osa oli mielenkiintoinen minulle, noihin aikoihin homotaivaltaan aloitelleelle.
Kiinnostavia yhtymäkohtia haastateltavien elämästä löytyi omaan historiaani.
Omien vanhempien suhtautumisesta muistan isäni varoitukset varusmiespalvelukseen Luonetjärvelle lähtiessäni, että pitää varoa "sellaisia miehiä". Erityisesti rautatieasemia piti välttää. Tein tietenkin aivan päinvastoin. Yritin katsella, millaisia miehiä rautatieasemilla oikein liikkui. Tutkimus tuotti silloin laihan tuloksen. Ei ainuttakaan "sellaista" miestä.
Ensimmäinen pitkä parisuhteeni oli Amsterdamissa, koska en uskaltanut Suomessa tehdä yhtään mitään. Laki vielä silloin kriminalisoi homoseksuaaliset teot. Lain käytöstä minulla ei ollut mitään tietoa, eikä mistään uskaltanut sitä tietenkään edes kysellä.
Ohjelmassa Petri Ålanderin kertomaan menettelyyn olen itsekin päätynyt. Ålander ilmoitti kirjallisesti esimiehilleen seksuaalisesta identiteetistään. Tietoliikenteen parissa toimimista pidin sen verran vastuullisena, että katsoin velvollisuudeksi kertoa seksuaalisen identiteetin esimiehille ja estää mahdollisuudet kiristämiseen. Heidän suhtautumisensa oli täysin asiallista.
Erään toisen kerran minulle tarjottiin erittäin vastuullista tehtävää. Marssin oitis turvallisuusyksikön esimiehen puheille. Kerroin seksuaalisen identiteettini ja sen, että elän pitkässä parisuhteessa miehen kanssa. Kehotin harkitsemaan sopivuuttani tehtävään myös tältä kantilta. En halunnut asian esilletuloa kenties joskus myöhemmin jonkun juoruamana. Seuraavana päivänä esimieheni ilmoitti, että olin tullut nimitetyksi tuohon tehtävään.
Juhani
Good for You Juhani!
Kaikilla tarinoilla ei ole yhtä onnellinen loppu.
Toinenkin jakso oli mielenkiintoinen. Itselleni uusi tieto oli se, että taistolaisten piirissä suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin oli niin kielteistä.
Tänään (ke 25.1.2006) on tulossa dokkarisarjan kolmas osa klo 20. Helsingissä ainakin parissa baarissa (dtm ja Stuff) voi käydä katsomassa jakson, jos kotona ei YLE Teema näy.
Korjaus: Uusinta kolmannesta osasta tulee vasta tiistaina 31.1.
No niin, nyt on koko sarja ajettu ulos. Hienoa, että noinkin moni antoi panoksensa sarjan tekoon. Jotkut kommentit, kuten Outi Ojalan, olivat mieltä lämmittäviä.
Mutta...
Jäipä erityisen paha maku suuhun tästä viimeisestä osasta. Odotin, että sarjan tekijät olisivat huolellisemmin kammanneet läpi asioihin vaikuttaneet ihmiset lähihistoriasta. Otan esimerkin. Setan entinen pääsihteeri, Rainer Hiltunen jäi huomiotta. Odotin, että esimerkiksi hänet olisi nostettu tässä lähihistoriaa kuvaavassa osassa esille, mutta kun ei. Hiltunen oli se joka raatoi oikeusministeriön kanssa kasaan parisuhdelain valmistelut. Hän teki samassa yhteydessä myös ison tutkimuksen suomalaisista perhemuodoista, jotka eivät ole lähelläkään kirkon markkinoimaa normiperheen mallia. Tuota kyseistä tutkimusta siteerattiin tiuhaan parisuhdelain viimeistelyssä. Monia muitakin, jo tästä ajasta poistuneita vaikuttajia olisi pitänyt nostaa esille.
Vakavana virheenä tällaisessa pitkään tulevaisuudessakin esitettävässä dokumentissa oli se, että sen kuvaama historia oli osiltaan melkoinen valitusvirsi tai sairaskertomus. Tiedän monia homoja ja lesboja, jotka ovat selvinneet elämässään kaikista paineista huolimatta ilman terapioita ja katastrofeja, eläen aivan tavallista suomalaisen veronmaksajan elämää. Tasapainon vuoksi myös tämä puoli olisi historiallisena asiana pitänyt nostaa esille. Homohistoriaan on sisältynyt myös iloista ja hauskaa vaikkapa Sirkantansseja. Myös se on homohistoriaa, vaikkakaan ei mitenkään mediaseksikästä.
Pidin Jorma Hentilän yhdestä kommentista erityisesti. Hän totesi jotenkin niin, että kaiken AIDS-hälinän jälkeen tai sen seurauksena homot tulivat näkyviksi ja hyväksyttiin pian myöskin tasavertaisina neuvottelemaan heihin liittyvistä asioista.
Juhani
Aika lailla samaa mieltä Juhanin kanssa. Tragediaa ja itsemurhia tämän aiheen tiimoilta on ollut julkisessa käsittelyssä kautta aikojen ihan liikaakin...
Varsinkin tässä viimeisessä, sarjan päättävässä osassa olisi ollut kiinnostavaa nähdä onnellisia, omaa perhe-elämäänsä eläviä pariskuntia (lesboja ja/tai homoja), jotka ovat omalta osaltaan samanlaisia "yhteiskunnan tukipylväitä" kuin muutkin perheet...
pete
"Suomen homohistoria" nimenä on harhaanjohtava. Oikeampi olisi ollut "Setan homohistoria"..sellainen vaikutelma jäi mieleen tästä neliosaisesta sarjasta. Mitään uutta siinä ei itselleni ollut..paitsi taistolaisten homokielteisyys. Yhteiskunnallisen kestovaikuttamisen puolesta Seta oli ohjelmassa oikea taho, mutta ei käsite "Suomen homot" tarkoita samaa kuin "Seta".
Ohjelmassa käsiteltiin mukavasti eri vaikuttajien kokemuksia ja näkökantoja, mutta mukaan olisi pitänyt houkutella enemmän myös niitä vaikuttajia jotka eivät toimineet Setassa. Kovin Seta-keskeiseltä tämä nyt vaikutti. Tosin olihan ohjelmassa eräs Setan ulkopuolinen "hörhö" mukana, sitä en ymmärrä miksi.
Itse asiassa Setassa riideltiin paljon siihen aikaan, erityisesti 80-luvulla. Päämäärät alkoivat eriintyä.
Nyt Seta on saanut vuoteen 2006 paljon aikaiseksi. Siltikään en näe sarjan otsikkoa oikeana. Mitä tämä valitus ja itkuvirsityyli ohjelmassa on? En muista kyseisiä vuosikymmeniä sellaisina.
Jokaisella oli omia ongelmia kuten on nykyäänkin, mutta muistan ajan hyvin elämänrikkaana, mielenkiintoisena, täynnä uusia haasteita. Ei silloin ollut mitään synkkyyttä tai maailmanloppua sen enempää kuin nykyisinkään. Tiedettiin että parannuksia tehdään ja niitten eteen työskenneltiin. Elämä oli toivoa täynnä.
Bailasin Hgissä paikoissa, joissa tiesin muitakin kiinnostuneita olevan. Ne eivät olleet gaydiskoja, mutta seuraa sai suhteellisen helposti. Aluksi se vaan vaati rohkeutta. Seurustelin toisen pojan kanssa ja elimme kuten muutkin. Ei ollut tarvis heiluttaa käsilaukkuja eikä käyttää meikkejä tai puutereita. Ja todella tehtiin työtä yhdessä olemiseksi. Riidat sovittiin, yhteisistä pelisäännöistä keskusteltiin. Yhden illan jutut eivät olleet arkipäivää.
Monesti mietimme miten vaikeaa joillakin aktivisteilla oli itsellään henkisesti omissa ongelmissaan.
Jos halusi mennä gaypaikkoihin, iloisia gaymestojakin oli. Eräskin yksityinen, erittäin menestynyt diskoklubi, jolla oli useammassa ravintolassa ja kahdessa Suomen kaupungissa gaydiskoja tiettyinä päivinä joka viikko. Niitä mainostettiin jopa Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä..ja sanalla gay. Muistan sieltä kerran myös Hentilän ja hänen miehensä kun olivat menossa mukana. Sitten olivat nämä Sirkan tanssit, joissa tosin itse en käynyt. Ikäluokka siellä oli itselleni aika vanhaa.
Ja olihan siihen aikaan useita gaysaunaklubejakin, parhaimmillaan 3-4:n yrittäjän pitämiä eri paikoissa. Siitä erikoisia että silloin niissä kävi enimmäkseen nuoria. Vanhemmat eivät olleet niin vapautuneita kuin nykyisin.
Jos Seta- tai Psyke-lehden kautta ei löytynyt kontakti-ilmoitusten kautta seuraa, oli ns miesten lehtiä. Jopa Seura-lehden kautta sai hakea toista nuorta mieskaveria. Sitä ei noteerattu mitenkään kummalliseksi ilmoitukseksi. Vastauksia sain yhteenkin Seuran ilmoitukseen toista sataa! Melkein kaikille vastajille oli täysin selvää mistä on kyse. Osa lähetteli jopa alastonkuviaan. Siis siihen aikaan, joilloin ei ollut nettiä, ei tietokoneita, ei kännyjä !
Ei nykyisin saa netin kautta vastauksia juuri lainkaan vaikka tarjonta on ylimaallista.
Esimerkiksi tämän sivuston arkistosta löytyy viime heinäkuulta seuraavanlainen smo:n viesti:
"YLE Teema ja Tarinatalo ovat tekemässä neliosaista dokumenttisarjaa, joka kertoo lesbojen ja homojen historiasta Suomessa.
Dokumentin tekijät etsivät nyt ihmisiä, joilla on tarinoita, erityisesti menneistä ajoista. Toimittaja Heli Koskela toivoo löytävänsä haastateltavia myös vanhemmista sukupolvista ja myös muualta kuin Etelä-Suomen suurista kaupungeista."
Peräkaneettina dokumentin tekijätaho kaikkine yhteystietoineen. Nyt kun dokumentti on tehty ja esitetty, siinä olivat kaiketi mukana haastateltaviksi ilmoittautuneet, joilla oli jotain sanottavaa. Vai jäikö joku ilmoittautunut vaille yhteydenottoa? Miika?
Valitan, etten ole nähnyt kyseistä ilmoitusta aiemmin. TV-ohjelmaan tutustuin vasta sen ensimmäisen osan uusinnassa.
Minä jäin. Lähetin yhteystiedot ja hiukan taustaa Koskelalle, joka soittikin ja kysyi onko minulla 80-luvun alusta valokuvia ja materiaalia. Ei ollut. Juttu jäi siihen.
Dokkarisarja oli kiinnostava. Toki itsekin jäin kaipaamaan joitain käsittelemättä jääneitä teemoja.
Kaikki eivät olleet "aktivisteja", kaikki eivät olleet bilettäjiä, kaikki eivät käyneet tansseissa, kaikki eivät olleet satunnaisen vessa/puisto/saunaseksin ystäviä, kaikki eivät kohdanneet väkivaltaa, kaikilla ei ollut kulissia... Arki jäi vähän puuttumaan. Onko olemassa tutkijoita, joita kiinnostaa se, millaista parisuhde-elämän arki silloin oli? Ehkä tavallisuus oli kaapissa toisilta homoiltakin? Oliko syynä tiedon vai ajan puute?
Miten seurusteltiin, millaista oli homon perhe-elämä, millaista tavallisen homon tavallinen arki yksin tai yhdessä kumppanin kanssa... Paljon puhuttiin etenkin yhteiskunnallisesta tilanteesta, vaikka ehkä mielenkiintoisempaa olisi ollut kuulla siitä, millaista oli elää perheenä, rakastaa. Elämänkumppaneita toki mainittiin. Voi tietysti olla, että sen puolen syvemmälle menevä tarkastelu olisi ollut haastateltavalle liian henkilökohtaista?
Kun pää on avattu, niin ehkäpä löytyisi aineksia viidenteen ja ehkä kuudenteenkin osaan...
Juhani kirjoitti: "Odotin, että sarjan tekijät olisivat huolellisemmin kammanneet läpi asioihin vaikuttaneet ihmiset lähihistoriasta."
Olen osittain samaa mieltä Juhanin ja muutaman muunkin ajatuksista ja siitä, miten ja mitä käsiteltiin.
Silti...
Ellen nyt aivan väärin muista, heti ensimmäisen osan viimeisessä repliikissä todettiin, että haastatteluun pyydetyistä xx määrästä ihmisiä tuli lopulta suostumus jutuntekoon vain xx määrältä.
Olisiko näiden pois jääneiden osalta voitu saada sitä pyydettyä lähihistoriaa tai tavallisuutta? Sitä en tiedä, mutta haluaisin uskoa myös näin olleen. Minusta on vähintäänkin loistavaa journalistista työtä jättää ruotimatta jos/kun periaatteella sellaisia ihmisiä ja heidän elämäänsä, jotka syystä tai toisesta siitä kieltäytyivät haastattelusta tai jotka haastattelun jälkeen pyysivät jättämään joitain asioita/sanomisia pois lopullisesta materiaalista.
Tämä dokumenttisarja oli minusta varsin onnistunut myös siinä, että siitä puuttui mielestäni kokonaisuudessaan kohu/juorulehdistön tyylinen asenne - asiat kerrottiin totuudenmukaisesti ja haastateltujen ehdoilla ja tekojournalistinen hölynpöly ja 'väritys' oli poissa.
Kiitos Tarinatalo!
SMO valitteli, että ohjelmasarjassa käsiteltiin asioita kovin "setalaisesta" näkökulmasta. Miksi ei käsitelty tavallisen homon arkielämää?
Arkielämä on useimmiten varsin epäkiinnostavaa. Sohvalla istumista tai ruoanlaittoa ei jaksa katsella muutamaa sekuntia kauempaa. Kai tällaisessa dokumentissa täytyy etsiä niitä asioita, jotka ovat eniten muuttaneet maailmaa ja olleet käännekohtia. Ja toiminnassa mukana olevien ihmisten tekemisistä syntyy draama tai jännitysnäytelmä.
Muistelen, kuinka aikoinaan tapasin paljon ihmisiä, Vanhan kellarissa, puistoissa ja muuallakin, jotka suhtautuivat Setan tekemisiin hyvin kielteisesti. Muutoksesta ei heidän mukaansa ollut mitään merkkejä, kaikki tapahtui niin hitaasti. Ainoa, missä oli sykettä, oli heidän oma elämänsä, viikonloput, biileet ja loma-ajat. Mutta muutoksen ja kehityksen näkee vasta nyt, kun on kulunut riittävästi aikaa. Ja ilman aktivisteja kehitystä ei olisi.
Viime kuukausina on tv:ssä ollut monta dokumenttia mustien kansalaisoikeustaistelusta. Sekään ei olisi onnistunut ilman rohkeita ihmisiä.
Olen hiukan jutellut ihmisten kanssa sarjan jälkitunnelmista. Mielenkiintoisia kommentteja ja muutamia hyviä ajatuksia jatkoksikin olen kuullut.
Siitä arjen homohistoriasta vielä. Kaikenlaista pienimuotoista tapahtui. Olen ollut hyvin monilla herrakutsuilla. Välillä juhlittiin syntymäpäiviä, välillä uutta vuotta. Syitä juhlavaankin yhdessä oloon siis löytyi monia. Välillä oli tavallisia kaveri- ja perhetapaamisia kahvin ja kuulumisten kera. Välillä juotiin liikaa viinaa ja riideltiin. Muistan kerran isojen perhejuhlien päättyneen alkuunsa kun isäntäpariskunnalle tuli kunnollinen perheriita. Vieraat käskettiin ulos.
Neljään puolen tunnin dokkariin ei kovin paljon asiaa saa mahtumaan näinkin mittavasta aiheesta. Joillekin haastateltaville toki annettiin mielestäni liikaa tilaa. Huomiotta jääneistä mainitsen jokin aika sitten kuolleen Hannele Lehtikuusen. Hänen, Rainer Hiltusen ja Jorma Hentilän panoksen näen parisuhdelain työstämisessä olleen todella merkittävän. Se olisi pitänyt näkyä kunnolla.
Marco: "haastatteluun pyydetyistä xx määrästä ihmisiä tuli lopulta suostumus jutuntekoon vain xx määrältä."
Tämä asia on hiukan monimutkaisempi kuin mitä tuo lause antaa ymmärtää. Kantani on, ettei se ole koko totuus tässä asiassa.
Keskusteluissa tuli esille yksi kiinnostava kommentti, joka on syytä pitää tulevaisuudessa mielessä: "Suomen kulttuurihistoria tulisi kirjoittaa kokonaan uudelleen. Siellä on paljon peittelyä ja asioiden sievistelyä useiden merkittävien ihmisten kohdalla, koska heidän lesboutensa tai homoutensa haluttiin peittää." Esimerkkinä vaikkapa kuvataiteilija Reidar Särestöniemi (1925-1981). Hän oli aikanaan hienostopiirien suuri lemmikki ja myös kulttuuripiireissä kiistelty taiteilija. Jokaisella nk. kulttuuriperheeksi aikovalla piti olla seinällään ainakin yksi Särestöniemi.
Keskustelukumppanini totesi, että Särestöniemen taidetta ei voi täysin ymmärtää, ellei tiedä hänen olleen homo. Mietin vain, mikä vaikutus olisi ollut sillä, jos hän olisi aktiivisella taiteilijakaudellaan ollut ilmihomo siihen maailmanaikaan. Tuskinpa kaikki olisivat hänen taulujaan seinälleen sillä innolla ostelleet. Rovaniemen taidemuseon viime vuoden Särestöniemi-näyttelyn esitteessä ei puolella sanalla viitattu taiteilijan seksuaaliseen identiteettiin.
Vastakkaisia esimerkkejäkin on. Tunnen taiteilijan, joka ei ole lähellekään kuuluisuudessa Särestöniemen luokkaa. Hän ei ole homouttaan mitenkään peitellyt. Hän on ollut varsin tuottelias ja töitä on myyty hyvin. Joskus näyttelyn avatessa ovensa, gallerian kanta-asiakkaat olivat ostaneet puolet puolet teoksista jo ennen virallisia avajaisia.
Aineistoa uuteenkin sarjaan varmasti löytyy ja käyttämätöntäkin aineistoa on jäänyt paljon.
Olen noin yleisesti tyytyväinen, että dokkari tehtiin. Painotukset olisivat toki voineet olla hiukan toiset.
Juhani
Olin eilen Yhteysliikkeen kevätkokouksessa, jossa Tarinatalon Jukka Heinonen esitti Homo-Suomen historian neljännen osan ("Oikeutta!") ja vastasi kysymyksiin.
Jukka Heinonen kertoi, että sarja esitetään kokonaisuudessaan uusintana Yle Teemalla alkaen la 5.8. klo 20. Samaan aikaan ajoitetaan muutamia muita homo- ja lesbo-ohjelmia, esim. Ilppo Pohjolan Tom of Finland.
Olen nyt ollut esittämässä Tarinatalon Heli Koskelan tekemää Homo-Suomen historiaa useille eri yleisöille: HeSetan kirjoittajapiiri, Palvelualojen ammattiliiton (PAM) edustajille ja, kuten ylempänä totesin, Yhteysliikkeen johtoporukalle, sekä OVI:n ja Telehpy:n tilaisuudessa, joissa oli yhteensä toista sataa katsojaa.
Vastaanotto on ollut yleensä ottaen innostunut ja arvostava. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä, että vihdoinkin on saatu hlbtq-historian kokonaisesitys suomeksi. Lähes kaikki ovat kuitenkin esittäneet kritiikkiä sen johdosta, että ohjelma tuli digitaaliselta
YleTeemalta. Yle Teema on vastannut protesteihin, että koska he ovat tehneet dokumenttisarjan, he haluavat pitää esitysoikeudet itsellään. Ohjelma esitetään kuitenkin uudestaan Yle Teemalla elokuussa.
Olin sen verran mukana tuotantoprosessissa, että etsin ihmisiä ja valokuvia toimittaja Heli Koskelan toivomusten mukaan. Voin vakuuttaa, että teimme parhaamme saadaksemme mukaan juuri täälläkin kaivattuja tyyppejä, esim. kokoomuslaisia valtion virkamiehiä ja kirkon konservatiivisia edustajia. Lähes kaikki kuitenkin kieltäytyivät, koska eivät halunneet tulla avoimesti esiin.
Itse yritin saada erityisesti myös tulevan sukupolven edustajia ohjelmaan kennedyläisessä hengessä "...soihtu on siirtynyt uudelle sukupolvelle". Kuten Ranneliikkeen Sami Mollgren tietää, yritin kolme kertaa innostaa Tarinatalon tuottajia haastattelemaan Ranneliikkeen porukkaa. Yritin erityisesti saada heidän kuvaustiimiään joulukuun 2005 alussa olleeseen Ranneliikkeen ja FinnQueerin yhteiseen illanviettoon. Olen yrittänyt parastani, vaikka ajatus ei tällä kertaa saanut Tarinataloa innostumaan.
Lisäksi haluaisin kertoa, että yritin lukuisia kertoja innostaa tekijöitä nimeämään dokumenttisarjan "lesbo- ja homohistoriaksi" tai "sateenkaarikansan historiaksi". Tuottajat tyrmäsivät ajatuksen toistuvasti liian edistyksellisenä, koska vanhemmat miehet eivät ymmärtäisi moista.
Eri katsojapiirien vastaanotto on karkeasti otten jakautunut kahteen leiriin. On niitä, jotka ajattelevat kuten äidinkielen opettajat "vastaako sisältö otsikkoa"? Näiden keskuudessa vastaanotto on ollut hyvin vastaanottavainen ja tyytyväinen. Tällä tavalla ajattelevat ihmiset ovat todenneet, että kun ohjelman nimi on "Homo-Suomen historia", siihen sisältyy myös ikäviä vaiheita (samalla tavalla kuin "Suomen historiassa" olisi pakko käsitellä myös sisällisotaa, ristiriitoja ja lama-aikoja").
Tämän lisäksi monet ovat toivoneet myös paljon muuta omasta elämänpiiristään sekä arkielämän kuvausta. Näitä on tulossa, kuten Ullavan cowboyt. Mielestäni olisi kohtuutonta mitätöidä hyvä dokumentti sen takia, ettei siihen saatu mahtumaan kaikkea.
Sen sijaan, että yritetään mustata tehtyä työtä, tehtäköön lisää dokumentteja - vaikkapa nuorista keskiluokkaisista tietokonenörteistä tai espoolaisista toimitusjohtajista, joiden keskuudessa ei ole koskaan ollut muodikasta sairastua masennukseen (kuten eräässä puheenvuorossa todettiin) [Tähän kohtaan tulee humoristisen ironisesti ja ovelasti silmää iskevä hymiö].
Annettakoon kaikkien kukkien kukkia, toivon.
5.8. alkaa Yle Teeman Homo-Special -sarja:
Keskiviikkoisin alkaen 5.8. klo 20.00
Homo-teemaillassa nähdään uusintana neliosainen Homo-Suomen historia, jossa kymmenet naiset ja miehet kertovat, millaista on ollut elää suomalaisena homo- tai biseksuaalinen eri vuosikymmeninä. Saksalainen elokuva Herra Schmidt ja Herra Friedrich kertoo DDR:stä. ToF koreografi Ismo-Pekka Heikinheimon homoeroottissävyinen, humoristinen tanssikabaree.
Homo-Suomen historia, osat 1 - 4
Herra Schmidt ja Herra Friedrich
(Herr Schmidt und Herr Friedrich). Elokuva siitä, kuinka vaikeaa miehen oli rakastaa miestä DDR:ssä, jossa poikkeamia ei juuri sallittu.
ToF
Koreografi Ismo-Pekka Heikinheimon humoristinen, homoeroottissävyinen tanssikabaree.
http://www.yle.fi/teema/dokumentit/historiadokumentti/id4597.htmlOnko tätä (Homo-Suomen historia) saatavilla mistään? Missasin sarjan kun se tuli telkkarista mutta kiinnostaisi kovasti nähdä.
Hei Hapatus,
Tarinatalo ja Yle Teema suhtautuvat erittäin tiukasti tuottamansa ohjelman tekijänoikeuksiin. Siksi sitä ei saa myydä missään eikä edes esittää muilla TV-kanavilla tai tilaisuuksissa, joissa voidaan kerätä rahaa.
Ilmaiseksi ja yksityisesti sitä tietysti saa näyttää ja jakaa.
Yksinkertaisinta olisi, että lähetän sulle ilmaiseksi kopiolainaksi ohjelman kahdella DVD-levykkeellä. Otapa yhteyttä sähköpostitse nikkini takaa ja kerro osoitteesi.
Ystävällisin terveisin,
Olli S.
Tarkennus viestiini no. 43: Kuten tuon viestin linkistä ilmenee, Yle Teeman sivuilla toistettiin pitkään virheellistä tietoa, jonka mukaan sarja tulisi keskiviikkoisin. Uusimmassa YLE:n tiedotteessa on korjattu, että koko sarja esitetään yhtenä istuntona alkaen lauantaina 5.8. klo 20.
Seuraavassa YLE:n yleistiedote sarjan uusinnasta:
http://www.yle.fi/teema/ sekä
itse ohjelman esittely:
http://www.yle.fi/teema/lauantai/id7068.html
Yleistiedotteen kuvassa Setan perustajajäsen Kimmo Kahra (vasemmalla) sekä ensimmäinen varapuheenjohtaja Olli Stålström (oikealla) nuorina lutuliineina Setan hallituksen juhannusretkellä kesällä 1975 :)
Olli S. kirjoitti: "Tarinatalo ja Yle Teema suhtautuvat erittäin tiukasti tuottamansa ohjelman tekijänoikeuksiin. Siksi sitä ei saa myydä missään eikä edes esittää muilla TV-kanavilla tai tilaisuuksissa, joissa voidaan kerätä rahaa."
Tekijänoikeus ei ole riippuvainen siitä, kerätäänkö teoksen avulla rahaa vai ei.
JohnnyFinlandille:
Koska en ole tämän alan asiantuntija, olen ehkä sekoittanut tekijänoikeudet ja esitysoikeudet.
Joka tapauksessa YLE Teeman johto on antanut alla olevan kielteisen päätöksen pyyntööni saada esittää Homo-Suomen historiaa DVD:ltä kaikille avoimissa ravintolailloissa.
Sen sijaan YLE Teemalla ei ole mitään sitä vastaan, että dokumenttia esitetään suljetuissa koulutustilaisuuksissa, joissa yleisö tulee kutsuttuna paikalle. Näitä ovat tähän mennessä olleet Telehpy, OVI, Therapeia-säätiö, HeSetan luovan kirjoittamisen ryhmä, Yhteysliike, Palvelualojen ammattiliitto PAM.
Olli
YLE Teeman kanta:
--
"Keskustelimme tästä asiasta vielä kanavalla ja kantamme on se, että sarjan esittämiseen kaikille avoimessa ravintolaillassa oikeutemme eivät riitä. Esittäminen onnistuisi ainoastaan silloin, jos kyseessä olisi suljettu kutsuvierastilaisuus,
jonka yksi tarkoitus olisi sarjan markkinointi.
Meilläkin olisi kovasti intoa yhteistyöhön, mutta emme valitettavasti pysty joustamaan näissä tekijänoikeuskysymyksissä.
Jos kutsuvierastilaisuus ei tällä kerralla onnistu, teitä kaikkia toivottavasti lohduttaa se tieto, että uusimme sarjan varmasti kesällä".
Niina Tynkkynen
Apulaistuottaja/Tuotantopäällikkö
Associate Producer/Production Manager
YLE Teema
Kuulostaa kovin ontuvalta.
Miten sarjaa voi markkinoida silloin kun henkilöillä ei ole välineitä sarjan katsomiseen? Ja mitä YLE markkinoinnista muutenkaan kun ei ole kaupallinen?
Tämä on ihan yhtä omituista kuin että minä en voi julkaista kuvaa itsestäni joka on lehtivalokuvaajan minusta itsestäni luvatta ottama.
Tällaiset tapaukset jossa heterosuomi omii homosuomen tulee esiin kysymys kannattaako aina olla niin auliita.
Tsot tsot. Tekijän oikeudella omaan teokseensa ei ole minkään valtakunnan tekemistä minkään "heterosuomen" tai "homosuomen" kanssa. Ja miten niin YLE ei olisi kaupallinen? Vapaaehtoistyönäkö niitä ohjelmia siellä väsätään, vapaasti kenen tahansa käytettäväksi missä ja milloin tahansa?
Ymmärrän varsin hyvin, että suurella budjetilla tehtyjä ohjelmia ei noin vain saa ottaa käytettäväksi esimerkiksi osana ravintolan ohjelmistoa, jolla paikalle houkutellaan maksavia asiakkaita. Se on varastamista ja toisen työn hyväksikäyttöä oman taloudellisen edun edistämiseksi.
Ja nyt puhun aivan yleisellä tasolla, samat säännöt koskevat ohjelmaa kuin ohjelmaa ja dokumenttia kuin dokumenttia. Jos tekijänoikeuden omistaja katsoo, että jokin yksittäinen esittämistapaus edistää hänen teoksensa tunnettuutta pikemmin kuin esitystilaisuuden järjestäjän taloudellista menestystä, hänellä on tietysti oikeus antaa lupa teoksen esittämiseen. Mutta tästä päättää tekijänoikeuden haltija.
Jos Homo-Suomen historia on jäänyt vielä näkemättä, siihen on taas mahdollisuus. Uusinnat alkavat tänään YLe Teemalla 1.8. ja jatkuvat keskiviikkoisin klo 20.30, uusinta su klo 18.25.
Minäkö sellainen? Miltä tuntui olla sairas ja rikollinen? Tai myöhemmin - osa muoti-ilmiötä? Identiteetistään kertovat mm. kirjailija Mirkka Rekola, 74 v. ja tv-kasvo Mikko Silvennoinen, 30 v.
Sarjan esittely osoitteessa
http://www.yle.fi/teema/id4595.htmlKarina kaipaisi nyt historiallista sivistyspläjäystä. Jurppii hieman, ettei tässä taloudessa näy edelleenkään Yle Teema, joten Homo-Suomen historiat jäävät töllön puolesta näkemättä. En ole ostamassa digiboksia (tai museomallisen tv:ni puolesta todellisuudessa täysin uutta töllöä) jatkossakaan, joten tässä osoitteessa pimentyy pian tv kokonaan. Yritin saada Homo-Suomen historiaa käsiini videoituna eräältä paikalliselta tutultani, mutta hän taitaa olla kadonnut päätellen siitä, ettei vastaile posteihinsa.
Siksipä kysynkin, että olisiko täällä Ranneliikkeessä / Lepakkolaaksossa mahdollisesti joku sellainen ihminen, joka voisi lainata kyseistä pätkää? Kävisi se lainaaminen tietysti kauempaakin postitse ja maksaisin luonnollisestikin postikulut...
--
Ok, löytyi jo.
Tänään su 19.8. tulee TV2:lta klo 16.45-17.30 ohjelmassa
Punainen lanka dokumentti Mark Levengoodista, joka on
suomalais-ruotsalainen homoaktivisti ja kirjailija.
Homo-Suomen historia (osa 3/4) tulee uusintana Yle Teemalta tänään
su 19.8 klo 18.30-19.00. Osa 4/4 ("Oikeutta") tulee Yle Teemalta
ke 22.8. klo 20.25-21.00.
Mark Levengood on käsittämättömän sympaattinen. Hän tuntuu luoneen muusta pahasta maailmasta erotetun todellisuuden, jota ei tekopyhät yhteiskuntanormit paina, vaikka on joutumut väkivallan uhriksi.
Homohistoriaa katsoo yhä uudelleen ja aina oppii lisää.
Yle Teema lähettää uusintana keväällä tulleen dokumenttisarjan
70-luvun sekahaku:
http://www.yle.fi/teema/dokumentit/historiadok/id14293.html
Sarjan toinen käsikirjoittaja on Markku Heikkinen, joka on tehnyt
useita hyviä radio- ja televisiodokumentteja homoista.
Syksyn 2007 uusinnat tulevat perjantaisin alkaen 7.9. klo 17.00.
Sarjan osa 12/12 ("Varrella virran") käsittelee 70-luvun uusia
liikkeitä, mm. seksuaalisen tasa-arvoliikkeen syntyä.
