- 1 / 1
- JuhaniV
- 27.12.2005 8:28
HomoSapiens piikittelee tuolla Elton John -keskustelussa minua, mainitsematta kuitenkaan nimeltä, esimerkiksi: "Voi olla esim koko joulukin unohtuu viettä sen "tärkeän" perheen kanssa kun vääntää uusia jutun avauksia tänne päivät pitkät."
Nimimerkki "Voi Helvetti" oli sentään rehellisempi. Hän sanoi asiansa päin taulua ja nimelläni. Jotenkin arvostan sellaista tapaa kuitenkin enemmän kuin tätä.
Tuosta HomoSapiensin jutusta ryhdyin miettimään, mitä meidän perheemme jouluun on kuulunut. Aika vähän muuten tietokoneen ääressä. Tämä joulun aika on ollut jossakin määrin dramaattinenkin.
Myöhään aatonaaton iltana soi ovikello. Sieltä tuli odotettu, mutta siltikin hyvin surullinen kuolinviesti. MS-Outlook sanoi sopimuksen irti. Hermostuin aika tavalla, koska varmuuskopio oli muutaman päivän vanha. Mieheni sai kuitenkin korruptoituneen tiedoston kuntoon.
Aattoaamuna punttisalille ja heti sen jälkeen haimme mukaan viime kesänä leskeksi jääneen ystävämme. Matkasimme joukolla jouluaattoa viettämään ystäväpariskunnan luokse maalle pieneen, kauniiseen taloon keskellä lumilakeutta. Aivan hiljainen ja rentouttava yhdessäolo rupatellen, syöden, saunoen ja musiikkia kuunnellen. Yöksi kotiin. Se on ollut jo vuosien ajan traditio. Mietimme vielä ennen nukkumaan menoa, kuinka muistaisimme kuolleen omaisia.
Joulupäivänä punttisalille. Porukkaa oli todella paljon, suurin osa naisia. Sen jälkeen kotona tuhti annos jouluruokaa. Jumppa ja ruoka pakottivat pitkälliseen vaakasuoraan asentoon. Mieheni halusi välttämättä nähdä Canal+:lta tulleen Harry Potterin. Katselin puoleen väliin ja totesin sen olevan varsin rankkaa kamaa. Naapurin lapsi on ilmoittanut tulevansa sen meille katsomaan. Mielestäni hänen ei sitä pitäisi katsoa lainkaan, mutta jos äiti antaa luvan, katson sen hänen kanssaan ihan vain turvallisuuden vuoksi. Puhuin hänen äitinsä kanssa pitkän puhelun. Äiti antoi katseluluvan. Paransin hänen kanssaan myös maailmaa oikein kunnolla. Minulla oli tosi hyvä mieli puhelun jälkeen ja luultavasti myös hänellä.
Naapurin perhe on hiihtelemässä pohjoisessa. Lupasimme pitää huolta heidän talostaan. Ilmoittelin, että kaikki on hyvin. Pohjoisessa on tietenkin paljon runsaammin lunta kuin Espoossa ja hyvät hiihtokelit.
Vastailin sp-joulutervehdyksiin. Lueskelin internetistä tärkeimmät uutislähteet (gay/straight). Paneuduin isoon pinoon aikakauslehtiä. Siellä oli liian monta hyvää juttua. Tarkistelin puhelinkierroksella nuorisomme joulunviettoa. On oikeastaan mukavaa, että alkavat olla kukin omilla tahoillaan. On välillä oikein rauha maassa.
Tapanina aamulla jälleen salilla. Saimme kutsun iltapäiväkahville tuttavapariskunnan luokse. Siellä meni rattoisasti rupatellen monta tuntia. Sen jälkeen lumitöitä, puheluita, kirjan lueskelua. Luin myös tuoreen ja erittäin kiinnostavan tutkimuksen hlbt-ihmisten eri ikäluokkien välisistä kommunikaatio-ongelmista. Iltasatuna tv:stä Täydelliset naiset.
Siis kyllä nuo HomoSapiensin huolestumat homojutut ovat kuitenkin minun elämässäni murto-osa. Työasiat ovat joka tapauksessa lopulta päällimmäisinä. Ei Ranneliikkeen kirjoitteluun kovin paljoa aikaa kulu päivästä. Vinkkinä, että kymmensormijärjestelmällä ajatukset realisoituvat Ranneliikkeeseenkin sujuvasti. Suosittelen HomoSapiensillekin uudenvuodenlupauksena konekirjoituskouluun ilmoittautumista.
Juhani
(Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, en ole saanut edelleenkään aikaiseksi omaa blogia).
Nimimerkki "Voi Helvetti" oli sentään rehellisempi. Hän sanoi asiansa päin taulua ja nimelläni. Jotenkin arvostan sellaista tapaa kuitenkin enemmän kuin tätä.
Tuosta HomoSapiensin jutusta ryhdyin miettimään, mitä meidän perheemme jouluun on kuulunut. Aika vähän muuten tietokoneen ääressä. Tämä joulun aika on ollut jossakin määrin dramaattinenkin.
Myöhään aatonaaton iltana soi ovikello. Sieltä tuli odotettu, mutta siltikin hyvin surullinen kuolinviesti. MS-Outlook sanoi sopimuksen irti. Hermostuin aika tavalla, koska varmuuskopio oli muutaman päivän vanha. Mieheni sai kuitenkin korruptoituneen tiedoston kuntoon.
Aattoaamuna punttisalille ja heti sen jälkeen haimme mukaan viime kesänä leskeksi jääneen ystävämme. Matkasimme joukolla jouluaattoa viettämään ystäväpariskunnan luokse maalle pieneen, kauniiseen taloon keskellä lumilakeutta. Aivan hiljainen ja rentouttava yhdessäolo rupatellen, syöden, saunoen ja musiikkia kuunnellen. Yöksi kotiin. Se on ollut jo vuosien ajan traditio. Mietimme vielä ennen nukkumaan menoa, kuinka muistaisimme kuolleen omaisia.
Joulupäivänä punttisalille. Porukkaa oli todella paljon, suurin osa naisia. Sen jälkeen kotona tuhti annos jouluruokaa. Jumppa ja ruoka pakottivat pitkälliseen vaakasuoraan asentoon. Mieheni halusi välttämättä nähdä Canal+:lta tulleen Harry Potterin. Katselin puoleen väliin ja totesin sen olevan varsin rankkaa kamaa. Naapurin lapsi on ilmoittanut tulevansa sen meille katsomaan. Mielestäni hänen ei sitä pitäisi katsoa lainkaan, mutta jos äiti antaa luvan, katson sen hänen kanssaan ihan vain turvallisuuden vuoksi. Puhuin hänen äitinsä kanssa pitkän puhelun. Äiti antoi katseluluvan. Paransin hänen kanssaan myös maailmaa oikein kunnolla. Minulla oli tosi hyvä mieli puhelun jälkeen ja luultavasti myös hänellä.
Naapurin perhe on hiihtelemässä pohjoisessa. Lupasimme pitää huolta heidän talostaan. Ilmoittelin, että kaikki on hyvin. Pohjoisessa on tietenkin paljon runsaammin lunta kuin Espoossa ja hyvät hiihtokelit.
Vastailin sp-joulutervehdyksiin. Lueskelin internetistä tärkeimmät uutislähteet (gay/straight). Paneuduin isoon pinoon aikakauslehtiä. Siellä oli liian monta hyvää juttua. Tarkistelin puhelinkierroksella nuorisomme joulunviettoa. On oikeastaan mukavaa, että alkavat olla kukin omilla tahoillaan. On välillä oikein rauha maassa.
Tapanina aamulla jälleen salilla. Saimme kutsun iltapäiväkahville tuttavapariskunnan luokse. Siellä meni rattoisasti rupatellen monta tuntia. Sen jälkeen lumitöitä, puheluita, kirjan lueskelua. Luin myös tuoreen ja erittäin kiinnostavan tutkimuksen hlbt-ihmisten eri ikäluokkien välisistä kommunikaatio-ongelmista. Iltasatuna tv:stä Täydelliset naiset.
Siis kyllä nuo HomoSapiensin huolestumat homojutut ovat kuitenkin minun elämässäni murto-osa. Työasiat ovat joka tapauksessa lopulta päällimmäisinä. Ei Ranneliikkeen kirjoitteluun kovin paljoa aikaa kulu päivästä. Vinkkinä, että kymmensormijärjestelmällä ajatukset realisoituvat Ranneliikkeeseenkin sujuvasti. Suosittelen HomoSapiensillekin uudenvuodenlupauksena konekirjoituskouluun ilmoittautumista.
Juhani
(Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, en ole saanut edelleenkään aikaiseksi omaa blogia).