Silmäpako vai joukkotuho?

Tais räätälin silmät paeta, kun ei enää osu silmään bottomin aloittama top/bottom-ketju. Ilmeisesti se on poistettu? Vajaa vuorokausi sitten viimeksi sitä luin, joten tuntuu oudolta, että olisi niin mahdottomaksi ehtinyt mennä tässä välissä.

Tästä tulee mieleeni sivuston kehityspyyntö: Kun ylläpito päätyy niinkin äärimmäiseen ratkaisuun kuin kokonaisen ketjun poistamiseen, niin olisiko mahdollista laittaa saman otsikon alle tieto poistosta ja lyhyt perustelu poiston syistä? Nyt joutuu selaamaa kaikki keskustelualueet läpi kun etsii ketjua ja epäilemään omaa huolimattomuuttaan.

Loppuosa siitä ketjusta oli täysin fiktiota, ja ei toimi yhteiseksi parhaaksi, jos sitä fiktiivistä "sotaa" jatketaan. Voihan sitä tietysti jatkaa, jos yleisö haluaa..

Jotain tollaista epäilinkin.

Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa keskustelulle on pantu piste. Joissain tilanteissa voisi harkita keskustelun lukitsemistakin, jolloin sitä seuranneet ihmiset näkevät, mitä sille kävi. Silloin pystyisi itsekin toteamaan ketjun älyttömyyden. Nyt joku vain teki päätöksen ja hävitti kaiken ja jätti loppuvaiheista tietämättömät hämmennyksiin. Lukitsemalla keskustelun jäisi samalla jotain opiksi myös tuleville polville. Näkeepähän, millaista keskustelukulttuuria tänne ei haluta. Aikuisia ihmisiä kun periaatteessa kai kaikki ollaan, ei täydellinen sensurointikaan vaikuta oikeudenmukaiselta. Eiköhän kaikkien silmät kestä lukea vähän kriittisempääkin tekstiä, vaikka se jätettäisiin lukittuna näkyviin. Täydellinen hävittäminen tuo valitettavasti mieleeni vanhat totalitaristiset valtiot, joissa ei-toivotut ihmiset retusoitiin kuvista pois ja ei-toivotut kirjat poltettiin tyyliin "mitä ei näy, sitä ei ole". Ei mennä täällä siihen...

Onhan täältä ennenkin lähtenyt keskusteluja "siivoustauolle", ja minun nähdäkseni kyseinen keskustelu kaipasi nimenomaan perinpohjaista siivousta. Täytyy vain ihailla ylläpidon viitseliäisyyttä, jos keskustelu vielä palaa palstoille. Aihe ei sinänsä ollut huono, mutta arvata saattoi, että juuri seksuaalisuutta noin läheltä - vai sanoisiko syvältä - liippaava aihe jossain vaiheessa vääjäämättä johtaa asiattomuuksiin. Onko seksi edelleen sellainen tabu, että asiallinen keskustelu siitä on mahdotonta?

Seksiin liittyy erittäin vahvoja tunnelatauksia. Uskoisin, että kun seksistä keskustellaan yleisellä tasolla, niin silloin puheenvuoroja ei koeta hyökkäyksenä itseä vastaan. Arvelen, että ihminen on varustettu sellaisella psyykellä, että hän ottaa asiat henkilökohtaisesti sitä herkemmin, mitä enemmän johonkin asiaan liittyy käsittelemättömiä tunteita. Seksi ja seksuaalisuus on juuri tällainen kuuma aihe, josta keskusteleminen on varmaan yhtä haastavaa tai haastavampaa kuin eri uskonnollisista näkemyksistä tai politiikasta.

Seksin tasojakin on monia, aina hienovaraisesta suutelemisesta rajuun panoon. Asioiden keskusteleminen niiden oikeilla nimillä herkästi saattaa kuumentaa tunteita, kun aiheena on seksi, ja varsinkin homoseksi. Tosin onhan se kasvattavaa oppia puhumaan suoraan vaikeistakin asioista, terapeuttista varmaan itse kullekin.