Digiboxi nyt vai myöhemmin?

Muutamassa kommentissa on vilahtanut kannanottoja digiboxien laadusta ja hankinnan aikataulusta.

Sillä tietämyksellä ja kokemuksella, joka minulla nyt on, voin suositella oikopäätä boxin hankintaa. Tarkkana kuitenkin kannattaa olla, että ostos on juuri omaan tekniseen ympäristöön sopiva (kaapeli, maanpäällinen, taivaallinen). Kaikki ovat hankinnan edessä lähitulevaisuudessa. Miksi odotella viime tippaan, jolloin laitteiden hinnatkin saattavat kohota hurjan kysynnän vuoksi ja odotusajat venyvät pitkiksi.

TV-kaapelia ei meille koskaan tänne korpeen tule, mutta satelliiteista ja pintatietä vastaanotto ovat mahdollisia. Kokemukset joidenkin pienien teknisten ongelmien jälkeen ovat olleet niin myönteisiä, että menossa on jo toinen digiboxisukupolvi. Salaman aiheuttama ylijännitepiikki poltti ensimmäisen laitteen. Olemme innostuneet digilähetyksistä niin, että olemme hankkineet satelliittilähetyksille ja pintalähetyksille omat boxit.

Boxien kehitys on ollut huima. Nyt digiboxin kovalevylle voi tallettaa jopa 60 kokoillan elokuvaa. Digikuvan laatu on huimasti parempi, kuin nykyisillä analogiakanavilla. Minulle tärkeä klassinen ja muukin musiikki tulee perille todella laadukkaasti. Sveitsin radion klassinen kanava on suosikkini, koska siellä ei höpötellä teosten välillä turhia. Tärkein seikka on ohjelmiston sisältö ja laatu. YLE Teema lähettää todella hyviä ohjelmia ja dokumentteja, joita ei muilla kanavilla jaella. Katselen ja myös tallennan monet YLE Teeman ohjelmista uusintakatseluakin varten. Käyttöliittymät ovat myös kehittyneet.

Ainoa ongelma tällä hetkellä on se, että vuorokauteen tarvittaisiin 48 tuntia. ;-)

Juhani

Voi että Esko, kun sä vaan jaksat... Ketään ei kiinnosta -usko jo!

Niin, olemme mieheni kanssa itsekin miettineet boksin hankkimista. Viimeksi asia tuli mieleen, kun luin Teemalla alkavasta homodokkarisarjasta. Ainoa asia mikä jotenkin jarruttaa hankkimista on mukana taas tuleva uusi kaukosäädin. Kohta ei taida olohuoneen pöydälle muuta mahtuakaan, kuin kaukkarikokoelma! En myöskään ole oikein innostun digiboksin käyttöominaisuuksista -ainakin kaverini luona se tuntuu jotenkin työläältä, kun pitää telkkua katsoessa kahta kapulaa käyttää. Ratkaisu tietysti olisi hyvä yleiskaukosäädin, mutta koska olemme molemmat opiskelijoita, ei rahat aina tahdo riittää kaikkiin hankintoihin. Digiboksejahan saa jo aika halvalla, mutta minkähänlaisia ne ovat käyttää? Palikoituuko kuva yms?

Meillä ainakin HTV:n (siis Welhon) kaapelialueella kuva on erinomainen ja käytössämme olevat kolme digiboksia toimivat hyvin, ei ongelmia. Tai no, ainoa ongelma on tuo, ettei kaikkea kiinnostavaa ehdi katsoa. Kannattaa muuten ostaa saman tien sellainen, jossa on tallentava kovalevy mukana: se vapauttaa hurjasti katsomisen ikeestä, kun ohjelmat voi laittaa menemään levylle kun ne tulevat, ja ne voi sitten katsoa kun itselle sopii. Miljoona kertaa kätevämpi kuin kasetti tai DVD, jos ei tarvitse tallentaa ohjelmaa pysyvästi.

Kaukosäätimien määrä on toki ongelma (niiden käytettävyys samoin, mutta ei mennä siihen tässä). Olemme ratkaisseet asian kauniilla puulaatikolla, joka toimii koristeena ja jonka sisään muovikapulat saa piilotettua. Niitä nyt ei kaipaa yleensä kuin vähän aikaa kerrallaan.

Digiboksit ovat jo niin edulisia, että sellainen kannattaa kyllä ostaa jo joka mökkiin. Digi-TV:n lanseeraus aikanaan meni täysin poskelleen, mutta nyt laitteet ovat jo toimivia ja mitä tärkeintä, kanavilta tulee katsottavaa. YLE Teema jo sinällään on riittävä syys boksin ostamiseen.

Ja samalla kuvan laatu paranee. Huono puoli tosin on se, että kun tottuu katsomaan terävää kuvaa, niin vanhat VHS-nauhat näyttävät niin suttuisilta ja huonoilta...

Boksit ja perustiedot: http://www.digitv.fi/

Kyllä digi-TV:n kuva palikoituu kanavakohtaisen laiskan bittivirran vuoksi silloin, kun koko kuvapinta-alassa on liikettä. Tyypillinen esimerkki on, kun kamera kuvaa liplattavaa vedenpintaa. Silloin kuvasta voi selvästi havaita shakkiruudukon tyyppistä palikoitumista tai mosaiikkimaisuutta. Ainakin isolta valkokankaalta katsottuna. Bittivirta ei vain riitä välittämään kaikkea sitä kuvainformaatiota, jota tällainen liplatus vaatisi. Kyse ei kuitenkaan ole digi-TV-järjestelmän teknisestä puutteesta, vaan verkon rakentaneiden ahneudesta: Yhteen fyysiseen radiokantataajuuteen on Suomessa päätetty änkeä liian monta loogista TV-kanavaa (ns. multipleksit) eikä yhdelle loogiselle kanavalle riitä kantataajuudessa bittivirtakapasiteettia. Näin loogisen TV-kanavan kuvanlaatu kärsii. Jos fyysinen kantataajuus välittäisi vain yhden loogisen digi-TV-kanavan, niin kuin analoginen verkko tekee, kuvan laatu olisi peräti HDTV-tasoa.

Digi-TV on ehdoton väline nimenomaan haja-asutusalueilla, joilla analogisen kuvan laatu voi olla heikko. Esim. mökillämme kuvanlaatu ponnahti erinomaiseksi kertaheitolla, vaikka antennia ei tarvinnut kääntää mihinkään. Riitti, kun boxin kytki antennin ja TV:n väliin.

Boxien sisäänrakennetut ominaisuudet, eli bugit, ovat sitten täysin laitemallikohtaisia. Itse hankin ADB:n i-Can MHP-boxin 2-3 vuotta sitten. Tässä tapauksessa tuote kyllä parani ajan myötä, kiitos verkosta tulleiden ohjelmistopäivitysten, jotka toivat mukanaan uusia ohjelmiston käyttöominaisuuksia. Päivityksiä on tullut tähän mennessä kolme, kerran vuodessa yleensä näin joulukuussa. Toinen päivitys poisti yhden virheen vuodeksi kunnes kolmas päivitys palautti sen. Virhe on se, että kun YLE:n ohjelma alkaa, ääneen tulee 1-2 sekunnin pituinen mykistys. Että tällä tavalla. Lisäksi kuvassa esiintyy edelleen ajoittain pysähdyksiä, kun liian monta bittiä on ohjelmavirrassa väärin ja boxi yrittää selvittää virhetilannetta. Siitä huolimatta, että kyse on kerrostalosta ja hyvästä keskusantennilähetteestä. YLE:n ohjelmien tekstitykset sen sijaan ovat toimineet tässä boximallissa hyvin.

MHP eli Multimedia Home Platform ja sen yhtenä sovelluksena oleva Super-teksti-TV -sovellus on kuolleena syntynyt asia. Tämä johtuu siitä, että pelkkä Super-Teksti-TV:n käynnistäminen kestää melkein 1 minuutin. Kiitos jälleen laiskan down stream -bittivirran. Niinpä PC:ssä oleva laajakaistainen internet ja YLE:n kotisivut ovatkin nopeampi tapa lukea uutisia ja muita tietoja kuin Super-teksti-TV:n sivut. Ties koska viimeksi edes käynnistin MHP-ominaisuudet. Tuskin muistan aikaa.

Erillinen boxi on hyvä olla olemassa, jos kuvaa katsoo projektorilla ja valkokankaalla. Muuten TV:seen integroitu digivastaanotin on hyvä asia noiden kaukosäätimien runsautta ajatellen.

Minulla on digi-aikaan siirtyminen nyt edessä. En vaan tiedä minkä vekottimen hankkisin. Digi-virittimellä varustettu telkkari vaikuttaisi järkevältä kapuloiden määrän vuoksi (telkkari on siis ostoslistalla nyt joka tapauksessa), mutta asunnossa on kaapeli-tv. Ja kaapeli-mallin digitelkkareitahan ei mistään saa. Olohuoneessani _saattaa_ saada signaalin jollain kirjahyllyantennillakin, mutta se on vielä selvittämättä. Onko olemassa jotain sovitinta jolla saisi T-mallin digitelkun toimimaan kaapeliverkossa? Toisaalta voisi ostaa T-digivirittimellä olevan telkkarin ja kytkeä siihen C-boksi, ja odotella että jonain päivänä semmoinen sovitin jostain saadaan jos ei vielä saa. Joissain telkkarimalleissa kun digivirittimen saa samaan hintaan kuin analogisenkin.

Vai mitä pitäisi?

TV digivirittimellä vaihtoehtoa on myös tullut hetken harkittua. Omat valintamme päätyivät kuitenkin erillisiin ratkaisuihin. Perusteena se, että digivirittimet ovat vielä vaiheessa. Voi tulla halu hankkia uusi ja aikaisempaa paremmat ominaisuudet omaava laite. Jos ne ovat TV:n kanssa yhdessä, olet naimisissa niiden kanssa TV-koneen iän. TV on sinällään pitkäikäisempi kuin jokin näistä lisälaitteista.

Suurkuva-tv:tä on tarjolla plasma- ja LCD-näytöillä. Vertailussa LCD tuntui paremmalta ratkaisulta ja sen valitsimme. Nykyisiin telkkareihin voi jo liittää vaikka oman tietokoneen. Kannattaa tarkistaa, että erilaisia liitäntämahdollisuuksia on hankittavassa laitteessa monipuolisesti. Ne eivät hintaan ihmeemmin vaikuta, mutta antavat mahdollisuuksia monenlaiseen lisäkäyttöön.

Juhani

"TV on sinällään pitkäikäisempi kuin jokin näistä lisälaitteista."

Olen ymmärtänyt, että tämä on yleinen harhakäsitys, joka on jäänyt elämään kuvaputki-TV:n pitkän, jopa yli 10 vuotta, käyttöiän myötä. Plasma-TV:n ja LCD-TV:n/-projektorin ja DLP-projektorin kuvanmuodostustekniikat ovat erilaisia eivätkä ne ole yhtä pitkäikäisiä kuin perinteisen CRT-kuvaputken elinikä. DLP-projektorissa kuva muodostetaan pikselikohtaisilla mikropeileillä, jotka saattavat käsittääkseni ajan myötä jumittua ja kuvaan tulee ns. kuolleita pikseleitä.

LCD-paneeleissa voi niin ikään syntyä kuolleita pikseleitä, jopa ihan uusissa laitteissa. Siksi on olemassa laatustandardi, jonka perusteella uudessa LCD-näytössä sallitaan tietty määrä kuolleita pikseleitä kuvan keskellä ja tietty määrä kuvan reunamilla, jotta näyttölaitteen laatu olisi johonkin referenssiin suhteutettuna "virheetön", kun asiakas asiasta huomauttaa. Muuten LCD-paneelien tuotantosaanto jää liian pieneksi ja niiden hinnat karkaavat käsistä. Eli LCD-näyttölaitteiden kanssa eletään tietyssä kompromississa virheettömän laadun ja hinnan suhteen. Kävin viikko sitten Helsingin Messukeskuksessa Motor Showssa ihastelemassa uusia autoja. Monissa uusissa autoissa on kojelaudassa LCD-näyttö. Niin vain oli, että erään täysin vielä ajamattoman Citroënin näytössä oli yksi kuollut pikseli, joka loisti silmään, kun se oli punainen vaalealla harmaalla taustalla. Huom! Citroën niin kuin mikään muukaan automerkki ei itse kehitä LCD-elementtejä, koska se on erikoisosaamista vaativa teknologia kehittää ja valmistaa. Niinpä laatuongelma onkin osatoimittajan laadussa, josta tällä kertaa Citroën vain sattui kärsimään. En tosin kertonut huomiostani auton esittelijälle, jotta tämä ei turhaan hermostuisi. Olihan kyseessä sentään messutapahtuma...

Lisäksi litteiden LCD-näyttöjen taustavalo voi hiipua ajan myötä. Ja jos eräisiin työpaikan neukkareissa oleviin LCD-dataprojektoreihin on uskominen, myös LCD-paneelien (punaisen, vihreän ja sinisen päävärin) värintoisto voi heiketä ajan myötä. Näin kuva saa lisäksi värisävyvirheitä, kun värit muodostetaan näiden päävärien valoisuustasoja yhteen summaamalla: Kun kaikki päävärit päästävät läpi yhtä paljon valoa, näkyvä valo onkin valkoista.

Plasmanäyttöjen ikääntymisen mekanismista en osaa tarkalleen sanoa mitä virheitä niissä esiintyy. Plasmatekniikka on niin uusi teknologia, että sen pitkäaikaisluotettavuuden vikamekanismit eivät vielä liene täysin selvillä. Voi olla, että jotain virheitä voi niihinkin tulla, kun niiden valon tuottomenetelmä on niin erikoinen ja uusi teknologia.

Jos irrallisessa digiboxissa ei ole kovalevyä, käytännössä sen ainoat liikkuvat osat ovat kaukosäätimen nappulat ellei joku käytä laitteen etupaneelin nappuloita ahkerasti. Digitaali- ja analogiaelektroniikka sinänsä kestää parhaimmassa tapauksessa hyvin pitkään, paitsi jos ukkonen rikkoo ne. Niinpä uskon, että tällainen digiboxi kyllä toimii pitempään kuin nämä uudet näytöt, joille jotkut povaavat vain noin 5 vuoden käyttöikää kunnes ikääntyminen alkaa niissä toden teolla näkyä.

Jos kuitenkin aikoo hankkia LCD-TV:n, kannattaa valita malli "HD Ready". LCD-tekniikka on tällä hetkellä ainoa pistematriisitekniikka, joka yltää kustannustehokkaasti tähän teräväpiirto-TV:n vaatimaan tarkkuuteen. Sen avulla voi nauttia uusista teräväpiirto-DVD-levyistä ja myöhemmin myös HDTV-lähetyksistä. Ne muuten vaativat sitten taas oman digiboxinsa...

Itse taidan olla sen verran onnellisessa asemassa että minulle paikallinen puhelinyhtiö tarjoaa "ilmaiseksi" kaapelidigiboksin. Ilmeisesti kuitenkin mallia Karvalakki. Lähisuunnitelmissa on kuitenkin ostaa uusi tv & nauhoittava digiboksi, varmaankin Topfield. Telkku tulee kuitenkin edustamaan perinteistä kuvaputkimallia. Siihen hyvät syyt: 1) HALPOJA 2) Huomattavasti parempi kuvanlaatu kuin SAMANhintaisessa lcd:ssä.
Eikä ne digiboksit ikuisia ole, vaikkei liikkuvia osia olekaan, huoneilmassa on kuitenkin kosteutta ja sitten kun sisuskaluihin (mikropiireille) pääsee pölyä ja sopivasti ylikuumenee niin grillaustuokio on valmis.

Tuli joskus vuonna miekka&kirves käytyä tutustumassa yhteen lcd-monitoreita valmistavaan tehtaseen kauko-idässä. Tämä oli siis ennen kuin laatustandardeja heikennittiin. Harhauduimme hiukan reitiltä ja tulimme ns"hylky"alueelle. Näyttöjä oli siinä varmaan lähemmäs miljoonan arvosta. Suurin vika kuulemma oli muutama kuollut pikseli. Tämä siis silloin kun kannettava tietokone maksoi pienen auton verran eli 30-50 000 mk.

Televisiossa on totuttu virittimen ja monitorin integrointiin samaan laitteeseen, ja tähän tottumukseen nyt sitten myydään integroituja T-mallin digivirittimiä television kylkiäisenä. Nämä voivat olla ihan ok-hankintoja etenkin telkkareiden halvemmissa hintaluokissa. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Eihän kotiteattereissakaan ole integroituja kaiuttimia. Ja jos on oikein hifisti, kaiuttimet ovat aina kalliita erillishankintoja. Miksei siis näyttö voisi olla erillään kuvalähteistä (digiviritin, dvd-soitin, pleikkari).

On ainakin pari syytä pitää television näyttö ja digiviritin erillään. Antennitalouteen ostettu televisio integroidulla T-virittimellä vaatii C-mallisen erillisen digiboksin hankinnan siinä vaiheessa, kun muuttaa kaapelitalouteen. Toinen syy on digivirittimen tietokoneohjelmisto, joka päivittämismahdollisuudesta huolimatta voi sisältää harmillisia virheitä. Kelvottoman digiboksin voi heittää tunkiolle ja korvata se paremmin toimivalla laitteella ilman, että joutuu uusimaan television näyttöä, joka on ainakin tällä hetkellä television kallein osa, etenkin suuriruutuisissa televisioissa. Kolmas syy on HD eli teräväpiirto, joka edellyttää digiboksien uusimisen muutaman vuoden päästä.

Nykyisen digi-tv:n tarkkuus on 576-vaakajuovaa (720x576 pikseliä). Jos aikoo tehdä hankinnan useaksi vuodeksi eteenpäin, näytön pitäisi tukea HD:tä eli tarkkapiirtoa, joka on vähintään 720-juovaa (1280x720 pikseliä) mutta parhaimmillaan 1080-juovaa (1920x1200 pikseliä). Yhtään 1080-juovaista laitetta en ole kaupoissa nähnyt, vaikka moni mainostaakin olevansa HD-ready. Tällä hetkellä kaupoissa ei ole HD-digivirittimiä, mutta tämä muuttuu lähitulevaisuudessa. HTV:n verkossa on jo ollut HD-koelähetyksiä. DVD-standardia ollaan myös parantamassa HD-tasoiseksi. Pelikonsolitkin alkavat tukea HD:tä.

Lisää HD-tietoa: http://www.tekniikkatalous.fi/doc.te?f_id=709357

Juuh, kyllä alkaa olla jo digiboksin hankinta-aika. Kannattaa hankkia ehdottomasti kiintolevyllä varustettu boxi niin videot voi kantaa kierrätyspisteeseen. Liitännöistä sen verran, että tietokoneeseen kytkentämahdollisuus kannattaa olla. Itse ostin Topfieldin TF5100PVR-t -digiboxin (160GB). Siis antenntiverkkoon(t). Parhaimmillaan pystyy nauhottamaan kahta kanavaa ja katsomaan kolmatta tai katsomaan kolmatta nauhoitusta samalla kun kahta muuta nauhoitetaan. Käyttömukavuus on todella hyvä, esim ei tarvitse enää syöttää niitä aikakoodeja, kuten VHS-aikaan, riittää kun näppäilee tallennettavat ohjelmat ohjelmaoppaasta. Jos haluan ohjelmat pysyvästi talteen, siirrän ne tietokoneelle ja muunnan joko DVD-muotoon tai Xvid+ogg muotoon. Ps. TF5100PVR on ainakin Hifi-, TM-, ja Mikrobitti- lehtien testivoittaja. Lisätietoja http://www.i-topfield.com/

Topfieldin kaapeliverkkoversioon itsekin päätynyt

Toki elektroniikka vanhenee kosteuden ja pölyn vuoksi siinä missä muukin. Kuvaputki-TV:ssä se tapahtui nopeammin, kun TV kävi kirjaimellisesti sanottuna paikoin kuumana, ja siinä oli myös yksi TV-palojen syy. Kerran eräs TV-korjaaja sanoi, että kun kerran takakannen avaa ja korjaa vian, samalla tulee virkistäneeksi muita juotospisteitä, jotka kuumuudessa vanhetessaan haurastuvat ja saattavat alkaa kipinöidä. Tämä virkistys tapahtuu uudelleen sulattamalla juotospisteitä. Onkin ollut kumma asia, että Euroopassa ei koskaan ole vaadittu kuvaputki-TV:n muoviosilta UL94-V0-luokan paloturvallisuutta. USA:ssa näin on ollut hyvin pitkään. Myös IT-laitteissa kuten CRT-monitorien kuorissa. No, suomalainen Finlux löysi tästä markkinaraon kunnes kuvaputkiteknologia meni museoon ja tehdas konkurssiin.

Totta on, että CRT tajoaa edelleen parhaimman kuvanlaadun, jos mitataan kontrastia. Kunhan konvergenssi eli osavärien päällekkäisyystarkkuus pysyisi kohdallaan. Tarvittaessa myös CRT:n tarkkuus yltää ihan 1080-tasoon saakka ainakin videotykkikäytössä, jossa CRT:ssä puuttuu TV:n tapainen hunajakennon muodostava rihlaverkko. Sädettä ohjaavan elektroniikan vikkelyys kun ratkaisee meneekö 1080 läpi CRT-putken fluorisoivalle pinnalle asti. Ja tietenkin optiikan laadukkuus siitä eteenpäin.

"HD Ready" -maininta tarkoittaa näyttölaitteen kykyä "teknisesti alkaen" -teräväpiirtonäyttöön (progeressiivinen 720, eli 720p). Plus että sellainen laite tarjoaa myös digitaalisen videosignaalioton ja muistaakseni myös digitaalisen laitetasoisen kopiosuojauksen digitaaliselle kuvasignaalille.

1080i/p-signaaleja maanpäälliseen yleisverkkoon saadaan odottaa varsin kauan. Tämä johtuu lähetyspään laitevaatimuksista, kun niiden pitää kyetä todella isoihin bittinopeuksiin. Lisäksi ei ole edes varmaa missä määrin korkeaa resoluutiota käytännössä tarvitaan, kun itse kuvainformaatio on pakattu MPEG4-muotoon ja sen bittinopeus jäänee tuonne 5 Mbits/s hujakoille. Siihen samaan mihin nyky-DVD:n MPEG2 jää. Käykö 720/1080-juovilla siten kuin jos kuuntelisi mp3-pakattua musiikkia SACD:ltä? Media kyllä tarjoaisi resoluutiokapasiteettia hurjasti, mutta sisältö ei sitä pysty täysipainoisesti hyödyntämään.

Lisäksi HDTV:n menestyksen kannalta on yksi kysymysmerkki kuinka suosituksi Video On Demand -palvelut ja streaming -videot tulevat. Elokuvastudiot ja suosittu iTuneshan ja muut vastaavat palvelut aikovat panostaa niihin. Jos ne saavat suosiota, silloin puhutaan kyllä edelleen nyky-DVD-tason kuvanlaadusta. Jo palveluntarjoajan serveritallennuskapasiteetin ja ISP:n ja asiakkaan tiedonsiirtopullonkaulojen vuoksi. Jos asian konkretisoisi: Hyvälaatuisella kuvalla tallennetun täyspitkän (yli 1 h) gay-pornoleffan tiedostokoko on noin 600-900 MB. Sen lataaminen kovalevylle 8M/1M Full Rate -ADSL-liittymällä kestää noin 20-30 minuuttia. Mutta kuvanlaatu vastaa aika hyvin DVD-levyn laatua. Enpä osaa kuvitella millaisista lukemista puhutaan HD-DVD-tason materiaalista. Ja tuota ladattua filmiä katsellessa ei oikein osaa edes kaivata HD-tasoa ;-P

Muuten, luin taannoin jostain, että mp3-suosion myötä mm. SACD-levyformaatti on nykyää melko huonossa hapessa. Luin myös, että levy-yhtiö Sony-BMG on ilmoittanut, että uusia tallenteita ei ilmeisesti enää edes tehdä SACD:lle. Aika merkittävä ilmoitus, kun Sony itse sentään oli SACD:n kehittäjä.