Ihanteellinen maailmanne?

Millainen olisi teidän oma ihanne maailmanne?

Minun ihanne maailmassani sotaa, riitaa, kateutta, närää, vihaa, pelkoa, katkeruutta, pahuutta, ylimielisyyttä, ahneutta. kiihkoa ei tunnettaisi.
Jokainen ihminen olisi ihminen, ainutlaatuinen yksilö. Maailmani oli suvaitsevainen ja rauhallinen.

Tiedän, että sellainen maailma on vain unelmani. Kyllähän maailma voi muuttua, kun jokainen meistä muuttuisi hieman parempaan suuntaa. Jokainen meistä voisi olla hieman suvaitsevampi ja hyväksyä muut ihmiset sellaisena kuin olemme vikoineen päivineen.
Toivoisin jokaiselle lämpimämmän sydämen ja hyvyyttä sydämeen. Sitä antaisin jokaiselle joululahjaksi.

voi voi annumaria. ei sun maailmaa koskaan tuu. enkä mä voisi elää tollasessa maailmassa. kateus on jännää ja ylimielisyys kuuluu asiaan. voimakkaat pärjää täällä ja heikot tallataan, se on niin. voimakkaan ehdoilla.

Joo niin se vaan on että kuinka toivoisi kultasita Shangri - La:ta tapahtuvaksi, se ei tule onnistumaan. Mielestäni paras vaihtoehto on rakentaa sellaiset ystävät ympärille kenen kanssa moinen onnistuu edes hieman. Ainakin minulle on onnistunut.
Minusta tekee asiat vaan itselleen turhan vaikeaksi ja raskaaksi jos jää olohuoneen keskelle loottus asentoon toivomaan parempaa maailmaa.
Ja Annu Marille tiedoksi....jokainen ihminen ON yksilö, jopa identtisistä kaksosista.

Kyynisyys tuntuu kovasti jylläävän. Ei tietoisuus, joka Annu-Marillakin selvästi on, että ihannemaailmaa ei ole koskaan täydellisenä mahdollista saavuttaa, estä miettimästä sitä, mikä VOISI olla omasta mielestä paras olotila ja mitä kohti kannattaa kaikesta huolimatta pyrkiä.

Minusta ihmiskunnan suurin onnettomuus johtuu itsekkyydestä ja ahneudesta, mulle-kaikki-heti-nyt -ajattelusta ja sen korottamisesta ihanteeksi. Kyllä maailmassa tarvitaan voimakkaita tunteita, kilpailua ja kiihkoa, mutta se ei saa merkitä muiden, ehkä heikompien polkemista omien saappaiden alle, omien aineellisten päämäärien nostamista kaiken muun yläpuolelle. On ihmisiä, joille asioiden ajattelu edes hetken toisen näkökulmasta on mahdoton tehtävä. Toivottavasti ne meistä, joilla on kasvatettavia lähiympäristössään, joko omassa perheessä tai työssä, on ymmärrystä opettaa tulevia polvia avarakatseiseen ja epäitsekkääseen ajatteluun sekä toimintaan.

Se olis kauhean tylsä maailma, uskokaa pois ihminen voi kyllästyä kuoliaaksi sellaisessa paratiisissa.

Olemme kerran tulleet vitun kautta kohdusta ulos, ja palatkaamme tätä peliä reilussa hengessä, siihen kuuluu et annetaan vähintäin samalla mitalla, kuin saadaan hyvässä ja pahassa.

Jo on tyhjänpäinen ketju. Kuinka voi olla joku noin tyhmä että viitsii edes tummoisia miettiä. No sen tietää että annu-mari taas asialla. Kyllästyisin kuoliaaks tullasessa annu-marin paratiissa. Ei kiitos.

No kerroppa Public kun et ole kerran kyynisyyden runtelema olio täällä maapallon päällä, miten on onnistunut tämä haaveilu? Onko maailma muuttunut sen paremmaksi sen aikana kun olet "haavellut" tuosta Shangri - La:sta?
Mielestäni omassa komenttissani annoin jo asialle (oman)ratkaisun että jokainen tehkööt omassa pienessä ymäristössään siitä sellaisen joka vastaa ihanne tilaa.
Ja siihen ei kuulunut heikompien polkemista (mutta toisaalta siihen ei myöskään kuuluu riisin jakaminen Intian köyhille Kalkutassa).
Minusta se on parempi ratkaisu kun istua ja unelmoida....vai onko haaveilu tehokkaampaa kun toteuttaminen?

Ei se onnistu, mutta on tietysti hyvä tavoite. Silti...
Maailma ilman kiihkoa? Kuulostaa aika pahalta. Mitä saadaan aikaan ilman kiihkoa ja intohimo? Ei enää suuria tieteen saavutuksia, ihmisen venymistä yli rajojensa.

Pointti on se, että et voi KOSKAAN viihtyä kaikkien ihmisten kanssa yhtä hyvin, kukaan ihminen ei viihdy kaikkien kanssa. Jokainen mieltyy enemmän johonkuhun, kuin johonkuhun toiseen, esim. keskusteluseurana. Kemiat natsaa, tai ei natsaa.

Onnellisuuden avain on ensin löytää itsensä ( sinut itsensä kanssa, mieluisa ammatti )... sitten löytää toiset kaltaisensa.

Meissä on eroja, koska olemme hyvin erilaisia yksilöitä, ja jokainen viihtyy parhaiten tietyssä valikoidussa seurassaan. Ihan jokainen. Suvaitsevaisuus on sitä, että sietää muita ryhmiä, joihin ei itse kuulu. Ei se tarkoita sitä että tarvitsee pitää kaikista yhtä lailla, tai pitää noista ryhmistä. Ihminen, joka ei suosi ketään eikä mitään ryhmää, se on vasta luonnoton ajatus. Ja kun suosit jotakuta, syrjit jotakuta toista.

Kunnianhimo ja intohimo esim. työssä ovat tärkeitä, mutta se pitäisi tehdä humaanilla tavalla, toisia tahallisesti alleen polkematta. Parempi mies voittakoon, rehti kilpa -mentaliteetilla.

Minusta suurimmman ongeman maailmassa aiheuttavat ihmiset, jotka kadehtivat jotakin toiselta, minkä toinen on kovalla työllä ansainnut, tekemättä itse mitään. Yleisin syy kateuteen ( "Sillä on Bemari, kyllä risoo, ei se ole sitä ansainnut...") on se, että kadehtija ei itseasiassa tarllaan tiedä kuinka kovasti sen Bemarin eteen on tehty ylitöitä. Hän olettaa, että rahat tulivat "taivaasta, jotenkin huijaamalla se on sen saanut".

Kiihkomielisyys ei sinällään ole paha, ellei siihen liity väkivaltaa ja toisten pakottamista.

Voi luoja että on pissipäisiä ihmisiä. Onko tosiaan niin että narttumaisuus ja itsekkyys rehottaa niin vahvana että jos maailma olisi tasa-arvoinen paikka mistä puuttuisi sota, nälänhätä ja toisen sortaminen, täällä kyllästyisi kuoliaaksi, niin kuin muutamat edellä ilmoitti..? Juu, jos tää maailma sellaiseksi muuttuisikin ja nämä pissipäät tosiaan kyllästyisi kuoliaaksi, niin kyllä joutaisi mennäkin. Olkoon jokainen ihan niin itsekäs kuin tahtoo ollakin, tukehtukoot vaikka siihen, mutta jos tämä itsekkyys aiheuttaa yhdellekin lähimmäiselle pahaa mieltä, niin se on väärin.

Ja kyllä, en itse aina ajattele missä esim. vaatteeni on tehty ja onko niitten tekijä saanut työstään kunnon korvauksen, mutta omalla asenteellani ainakin koetan tehdä maailmasta paremman paikan kaikkien asua.

Itseasiassa oon miettinyt joskus, että ihannemaailma olisi sellainen, missä olisi yksi uskonto, yksi valtio ja laki, yksi rotu, yksi kieli, yksi valuutta. Silloin ei olisi mitään mitä vihata, ei rajoja minne rakentaa piikkilanka-aitaa. Yksilön erilaisuus olisi edelleen hyväksyttyä. Mutta tuo on maantieteellisestikin jo mahdotonta, maapalloa jakavat meret.

Noista etenkin kieli, uskonto ja valtionrajat ovat täysin keinotekoisia, ihmisen keksimiä erilaisuuksia, mitkä antavat hyvän syyn vihata. "Nuo puhuvat outoa kieltä jota en ymmärrä, uskovat "väärään" jumalaan ja asuvat tuolla oudossa maassa. Hyökätään sinne!"

Muutenkin, ei mun mielestä vaikkapa ammatillinen intohimo ja "ahneus" ole aina väärin, riippuu sen sävystä.

Jos ajattelee, että "Mä teen tän työn niin hyvin kuin pystyn, autan siinä samalla muita, saan siitä toki enemmän rahaa, mutta myös muut hyötyvät." Esim. lääkäri saa hyvää palkkaa ihan syystäkin. Onko lääkäri ahne ja itsekäs, kun opiskeli raskaat opinnot, päästäkseen lääkäriksi? Tai Nokian diplomi-insinööri?

Yhden ihmisen ahkeruus tuo hänelle enemmän rahaa, mutta hänen työpanoksensa auttaa myös samalla niitä vähemmän ahkeria.

Sitten se rupeaa olemaan väärin, jos alkaa ajatella, että: "Mitenkähän saisin tuon kaverin näyttämään epäpätevältä, että ylenisin hänen paikalleen." Niin kauan kun panostaa omaan suoritukseen eikä muiden rattaiden kapuloitsemiseen, niin "ahenus" on vielä puhtaasti hyve.

Juksteri tuolla Vottudu keskustelussa valitteli että "täällä" mollataan toisten unelmia lyttyyn, ok laitetaan kehiin sitten minun henk.koht unelmani Ihanne maailmastanni.
Miehet ovat miehiä, hyvän näköisiä ja kokoisia. Siellä ei ole köyhyyttä, eikä kurjuutta (joka silloin eliminoi kaiken näköiset vinkujat pois koska suurempia onegmia ei olisi). Ihmiset olisivat sinuja oman seksuaalisuutensa kanssa eikä tiukkoja rajoja heteroiden/homojen välillä olisi, pikemminkin: "Go with a flow...."
Ei lihoisi kaikista herkuista, ei tupakka tappaisi. Viina ja muista mukavista aineista ei tuli riippuvaiseksi sekä sukupuolitauteja ei olisi. Kateus, selkäänpuukotus sekä kaiken näköiset besserwisserit olisivat uskonnon ja politiikan mukana menneet viemäristä alas.
Terve kilpailukyky säilyisi ihmisillä, ilman sokeaa ahneutta.
Minusta tämä on aika positiivinen visio....

Ja jos joku nyt menentti yö unensa siitä hyvästä ettei löytänyt itseään tästä Noan arkista niin ei voi muuta sanoa kun että Tuff!!
Tämä oli minun visio ei sinun.

Urosmaisuus on taistelua ja voittamista vaikeuksien edessä.

Mutta reilussa pelissä, siihen ei kuulu pissapäämäisyys kusipäämäisyys itsetarkoituksena, vaan rakentavana, eteenpäin piiskaavana voimana.

Maapllon eliökehä on tuhoutumassa, ja ilmasto tulee kuumenemaan sietämättömäksi tätä menoa.

Mutta kusipää uskovaisille, ja harhamaailmoissa eläville mm ei saa antaa periksi tahtojen taistelussa.

Kaikille pidempi pinna - sitä toivoisin. Myös itselleni.

Jos olisi vähän pidempi pinna, ei verenpaine heilahtelisi. Jos olisi vielä vähän pidempi, ei tulisi tuhistua turhaumia turhanpäitten. Jos olisi vielä tuuman pidempi, siitä tuumasta voisi tulla parempi - myös julkituotuna. Jos olisi hitsin paljon pidempi, voisin olla jopa ihan mukava. Ja saada aikaiseksi jotain järkevää, ihan mikrotasolla vain.

Jos kaikilla olisi pidempi pinna, tulisiko mikrosta makro?

Niin kirjoitti: "Itseasiassa oon miettinyt joskus, että ihannemaailma olisi sellainen, missä olisi yksi uskonto, yksi valtio ja laki, yksi rotu, yksi kieli, yksi valuutta"

Eikös Hitlerinkin ihannemaailma ollut tuollainen?

Oli, mutta Hitler käytti väkivaltaa sen luomiseen, mikä ei oikein ole hyvä keino saada mitään harmoniaa aikaan. Toisekseen, Hitler suosi valkoista rotua, missä ei ollut mitään logiikkaa tai järkeä. Kuitenkin, jos kaikki ihmiset olisivat esim. mulatteja (luonnollisen pariutumisen kautta tapahtuva rotujen sekoittuminen) tai puhuisivat ainakin samaa kieltä jokapuolella maailmaa (vaikka englantia), olisi helpompi junttien ymmärtää, että nuo tuolla ovat samanlaisia ihmisiä kuin me täällä, ei niitä ole mitenkään oikeampi tappaa.

Tuollaiset ulkokohtaiset erot kun ovat aina helpottaneet vihollisen leimaamista sodassa joksikin ali-ihmiseksi, "ei ole väärin tappaa noita vääräuskoisia oudon ja pimeän kulttuurin harjoittajia" yms.

Maailman kansathan ovat tavallaan isoja sisäsiittoisia kokonaisuuksia. Sen takia puolalaiset näyttävät helposti tietynlaiselta, venäläiset tietynlaiselta ja suomalaiset tietynlaiselta. Koska on pariuduttu lähinnä oman kansan edustajien kesken sukupolvi toisensa jälkeen, jolloin eri maiden ihmiset ovat tavallaan sisäsiittoisesti sukua toisilleen. Suomalaiset toisilleen, venäläiset toisilleen. Samoin kielimuurit erottavat maailman kansoja.

Tämä on omiaan luomaan "toiseutta", jotakin mihin on helppo suhtautua epäluuloisesti: "Nuo tuolla ovat erilaisia ja outoja, näyttävät rumilta ja puhuvat outoa kieltä, mitähän ne puhuvat meistä, varmaan jotakin pahaa".

Esim. se, että puhuttaisiin kaikkialla englantia poistaisi kieltenopiskelussa hukkaan menneitä resursseja, vapauttaisi ne tärkeämpien alojen (vaikkapa tiede) käyttöön ja lisäisi yhteisymmärrystä kansojen välillä, ihan ruohonjuuritasolta alkaen. Uskonnot ovat myös keinotekoisia, jos kerran Jumala on olemassa, eiköhän se ole kaikilla maailman ihmisillä sama. Miksi eri uskonnot? Jotta voidaan vihata ja sotia uskonsotia.

Hitlerin visiossa oli hyvääkin, siis. Vaikka se oli kokonaisuutena perseestä.

Hyvyyttä toivon minäkin ja sydämen suuruutta. Omani on välillä niin kovin pieni.

Voiko olla vihaa ilman rakkautta, pahaa ilman hyvää? Minusta ei, ne kuuluvat yhteen. Mutta ilman turhia sotia ja riitoja voisimme kyllä elää. John Lennon kiteyttää sen hyvin Imaginen sanoissa.

Annu-mari, vastauksena:

siellä olisi vähemmän katkeria ja kyynisiä ihmisiä.

Puhutaan samaa kieltä ei auta kun me ollaan erilaisia.

Osa elää uskon varassa, mikä ei vastaa todellisuutta, vaikka sitä muokkaa aika tavalla uskon voimalla omaan suuntaansa.

Ja on olemassa väestöryhmien välisiä jännitteitä, eri suhteissa, kuten maaseutu vastaan verottava maaseutu jne... lukemattomia riisto ja riippuvuussuhteita.

Taistelu vaan jatkuu, ja mm helsinki on alakynnessä todellisuudessa.

Korjaus...kaupungit vastaan maaseutu jne.. ahneet eri ammattialojen edustajat, you name it.

Hyvyydestä vielä:

Vuonna 2001 oli mielenosoitusmarssi parisuhdelain puolesta. Itse en voinut siihen osallistua, koska olin lähdössä vanhempieni luona käymään. Bussia odotellessani istuin Lasipalatsin edessä olleella penkillä ja toivoin, että ehtisin näkemään ohitse marssivat ihmiset. Samaan aikaan oli käynnissä nälkäpäiväkeräys ja siinä odotellessani seurasin vapaaehtoista kerääjää, joka seisoi Lasipalatsin edessä kädessään keräyslipas ja päällään liivi, jossa luki "ihmisarvolle". Paikalle ilmestyi humalainen laitapuolenkulkija, joka lähti kulkemaan öristen, käsi nyrkkiin puristettuna kohti keräyslippaan kanssa seisonutta naista. Nainen teki taktisen väistöliikkeen mutta kohta laitapuolenkulkija oli taas matkalla naista kohti. Nainen sai tarpeekseen ja vaihtoi paikkaa Foorumin kulmalle. Laitapuolenkulkija jäi seisomaan Laipalatsin eteen, kirosi, heitti nyrkistään maahan markan kolikon ja lähti pois.

Tuo tapaus herätti minussa paljon ajatuksia.

Kuinka suuri seteli minun olisi pitänyt pistää keräyslippaaseen, jotta suhteessa tuloihin ja varallisuuteen olisin antanut yhtä paljon kuin se mies halusi antaa. Miltä minusta tuntuisi, jos minä menisin viemään rahaa nälkäpäiväkeräykseen mutta minun rahani ei kelpaisi.

Kuka meistä oli suurin ihmisenä.

Ajattelenko minä ihmisistä hyvää vai pahaa.

Laihana lohtuna mainittakoon, että noukin kolikon maasta ja vein sen keräyslippaaseen. Perille meni.

Olen monesti miettinyt millainen olisi se ihannemaailma missä haluaisin asua ja kysymys on oikeastaan todella helppo; se olisi Muumilaakso. Kaikki ovat siellä iloisa, hyväntuulisia, ei ole huolta huomisesta, ja kaiken lisäksi elämä ei ole koskaan tylsää.

Yhdessä viime aikaisista keskusteluista, eili tässä, vedettiin nopeasti pois yhden naispuolisen ihmisen väitteet, jossa minä olen väkivaltainen, hän varmasti tietää sen, ja varoitti vakavasti ilmaisten sen samanhenkiselle naispuoliselle kaverilleen. Se oli mun mielestä erittäin suora hyökkäys, jossa ilman mitään näyttöä väitettiin, että olen naisetn hakkaaja. Mä vastasin "etten minä lyö naisia, he ovat heikompi astia ;= ".
Se eskustelun loppu on kuitenkin tallessa, et jos sitä tarvii tuoda esille, niin sit tehdään niin.
Mutta tosiaan olen yllä olevan kanssa samaa mieltä, ettei tänne kannata tuhlata aikaansa.
Täällä suositaan muita ihmisiä, joko heti poistamalla niiden väitteet, tai sitten poistamalla ne, jotka eivät ole mieleen.

Minullekin riittää, mutta kommentoin jos jotain mun nikkiin liittyvää löytyy.

Rauha maassa ja joulua, paitsi niille, jotka viettää rooman paavin 4000 luvula ajanlaskun jälkeen määrittelemää jeesus kristuksen synymäpäivää, mikä ei ole historiallisesti ottaen totta.

Sori 400 luvulla ei 4000 jälkeen ajanlaskua ole koettu.

Ja yksi kokonainen keskustelu on sitten poistettu.

Ymmärrän ettei tässä Juhani V:n ja toisessa seta:n moderaattorina dominoimassa keskustelukanavassa minua haluta.

Oukki doukki

Takaisin aiheeseen :)

Todellisuudessa ihannemaailmani olisi hyvin paljon samanlainen kuin monilla ennen kirjoittaineilla. Leikkimielisissä ajatuksissani on kuitenkin joskus vilahtanut seuraavakin ajatus: Maailma, jossa kaikki söpöt pojat pitävät minusta ja voivat tulla kadulla halaamaan hymyillen. Tietysti ovat silti tavallisia ihmisiä, mutta pohjimmiltaan pitävät minusta. Ja sitten kaikki pojat ovat vähintään biseksuaaleja. =)

Ja tiedän, että tämä ajatus ei kestä tarkempaa pohdintaa, onpa vaan joskus haaveillut...

Annu-Mari, kyllä se jonkinlainen Shangri-La vielä tänne maan päälle ilmestyy, usko pois. Tosin siihen voi mennä useampi satatuhatta vuotta, mutta kuitenkin. Ihannemaailmassani on kaikki kategoriat ja luokittelut heitetty romukoppaan. Ei ole niin väliä sanoilla, kaikki ymmärtävät toisiaan ilman sanojakin. Tämä maailma on rauhan kyllästämä, ja se mikä pidetään nykyään suurena tyhmyytenä (mm. ihannemaailmasta haaveileminen), on siellä tavallista toteutunutta arkipäivän viisautta. Ihannemaailmassa vanhoja ihmisiä kunnioitetaan heidän elämänkokemuksensa vuoksi, ja ulkonäköseikoilla ei ole niin väliä. Kaikki voivat halutessaan muuttaa muotoaan tahdonvoimalla minkälaiseksi tahansa, ja voivat siis olla halutessaan kauniita, komeita tai rumia - ihan miten kulloinkin tahtovat. Jokainen on sisäistänyt, että kaikki ovat toistensa veljiä ja sisaria, joten vastakkainasetteluja ei ole. Talot on varustettu rakettimoottoreilla, joten muutto mihin tahansa maailman kolkkaan onnistuu milloin tahansa nopeasti, kunhan ensin on pyydetty ja saatu lupa planetaariselta konsulilta, joka edustaa maapalloamme tässä galaksissa.

Tämmöinen on siis ihannemaailmani oikeasti, joten siitäs saitte palstan vakikyynikot! =))

Mahtaa olla melkoinen byrokratia planetaarisella konsulilla, kun kaikki osoitteenmuutokset on hyväksyttävä hänen kauttaan. Jääköhän niille edustustoimille yhtään aikaa? Toivottavasti poloiselle ei ole sälytetty vielä muitakin johtajille perinteisesti kuuluvia hallinnollisia tehtäviä.

Kyllä se on aika ihme veikko tämä planetaarinen hemmomme, täytyy kysyä sitten muutaman sadan tuhannen vuoden päästä ja muutaman jälleensyntymän jälkeen, että miten hän toimensa oikein kykenee hoitamaan. Siihen asti se on arvoitus =)

"Ihannemaailmassa vanhoja ihmisiä kunnioitetaan heidän elämänkokemuksensa vuoksi, ja ulkonäköseikoilla ei ole niin väliä"

Eikö tässä maailmassa fiksut ihmiset jo noin koe ja tekee? Itse kerran ihailin ja melkein kadehdin lentokoneessa yhtä Japanilaista vanhaa herraa, vaikka oli heikko liikkumaan ja perhe huolehti hänestä, niin siitä paistoi ulospäin kokemus ja elämänviisaus. Kadehdin sen vuoksi, että hän oli selvinnyt ja elänyt elämänsä hyvin ja oli varmasti siitä tyytyväinen. Itselläni tuo kaikki on vielä edessä ja kunnianhimoinen tavoite on olla tyytyväinen itseensä vanhana. Ja mitä vanhemmaksi muuttuu, sitä hämärämmäksi vastakkainasettelu hyvän, pahan, yms. mustavalkoisuuden suhteen muuttuu.

Olen ihaillut monesti arvokkaasti vanhentuneita miehiä elämänkokemuksineen, ihan samoin kuin ikäisiäni sporttityyppejäkin, tosin eri syistä. Nykyinen Dalai-lama on jostain kumman syystä mielestäni tosi hyvän näköinen. Joskus on tullut katseltua Star Trek -leffoja ja siellä kapt. Jean-Luc Picard herättää minussa jotain vastakaikua. Ehkä itse olen vanhempana hieman hänen näköisensä, ainakin pari frendiä on näin minusta sanonut. Onhan se arvokasta olla vanhana itseensä tyytyväinen ja olla haikailematta liikaa nuoruutta. Vanhuudessa sinänsä on paljon hyviäkin puolia.

Rauhallisuus, seesteisyys, laaja-alaisemmat näkökulmat ja parempi arvostelukyky usein liitetään vanhempien ihmisten positiivisiin puoliin. Hyvää ja pahaa totta kai on oltava, ja ehkä sen paremmin joskus ymmärtää, että näitä molempia tarvitaan. Ilman pahaa ei olisi hyvääkään olemassa, samoin kuin varjo näkyy vain, jos on valoa. Itse asiassa, jos ei ole lainkaan mitään vastakkainasettelua, polaarisuutta, niin ei ole kehitystäkään. Luonnon kehityshän perustuu juuri polaarisuuteen. Siksi varsinainen absoluuttinen Shangri-La on ehkä vain utopia, joka ei koskaan sanan varsinaisessa mielessä toteudu, ainakaan käytännön tasolla.

Top, heitäs joku linkki tosta Shangri-La:sta. Mulle on monesti yritetty selittää, että äärimmäinen paha ja äärimmäinen hyvä on sama asia. Ite en sitä ole vielä sisäistänyt. Liittyykö asiaan? Vai liittyykö toi siihen, että ihmiset pikku hiljaa viisastuu ja tietty elämän ymmärrys leviää valtavirraksi ja silloin maailma saavuttaa tietynlaisen tasapainon, josta se aikoinaan on tullut ja josta se sitten taas lähtee säröilemään kohti tätä nykyistä epätasapainoa? Näetkö ihmiskunnan ja sen kehityksen omana organisminaan, jonka soluja yksilöt ovat? Meneekö liikaa filosofiaksi?

Internetistä en ole näistä lueskellut, joten en tiedä linkeistä. Itämainen filosofinen kirjallisuus on jing-jang juttua täynnä, ja siihen tämä liittyy. Ehkä hakusanoilla jing jang löytyisi jotain. On mielestäni väärinkäsitys, jos väitetään hyvän olevan sama kuin pahan. Enemmänkin paha on jalostumatonta hyvää, jota tarvitaan siihen, että näkisimme hyvän olemassaolon. Tämä on lähinnä vain omaa ajatteluani. Olen joskus lukenut teosofista kirjallisuutta kirjastokaupalla, ja tosiaan, puhutaan maailmankausista. Yhden kauden loputtua saavutetaan tasapaino, jonka jälkeen on uusi luominen. Tällöin luodaan uusi epäjärjestys (kaaos), joka alkaa taas integroitua pikkuhiljaa kohti tasapainoa (kosmosta).

Galaksiamme Linnunrataa voi ajatella jumalana, ja jokaista yksilöä siinä sen "ruumiin" yhtenä soluna. Näin minä jumalan käsitän. Se on hyvin subjektiivinen käsitys, ja kaikilla on omat käsityksensä näistä jutuista, totta kai.

Ehkä kannattaisi hakea kirjoja teosofisesta kirjakaupasta Atmasta Helsingistä, sieltä voi myös tilata niitä. Niiden todenperäisyyttä en tietenkään voi vahvistaa enkä niihin ota enempää kantaa, mutta kiintoisaa juttua näistä asioista saattaa löytyä hyvinkin.

Minun ihannemaailmassani kaikille ihmisille olisi paikka ja tehtävä. Tämä muodostaisi turvallisuuden ja identiteetin. Jonkinlainen tiivis kyläyhteisö. Yksi takoo hevosenkenkiä, toinen kengittää hevosia, kolmas soittaa hanuria, mitä tahansa, mutta paikka ja rooli pitää olla.
Kaikkien tarpeiden tyydytyksestä olisi huolehdittu, mutta sillä tapaa väjästi että köyhälläkin olisi varaa yksilöllisyyteen.
Päätökset yhdyskunnan asioista tekivät kansalaiset itse, ei jokin ulkopuolinen hallitus.
Yhdyskunnan asiat olisivat ajallisesti turvattuja, vailla äkkinäisiä suunnanmuutoksia.

Pora-liike kirjoitti: "Päätökset yhdyskunnan asioista tekivät kansalaiset itse, ei jokin ulkopuolinen hallitus"

Mikä mahtaa olla "ulkopuolinen hallitus"? Tietysti olisi ihanteellista, jos voitaisiin palata aikaan (tuhansien vuosien taakse), jolloin oma elinpiiri ei ulottunut horisontin taakse ja pienet kyläyhteisöt saivat itse päättää omista asioistaan. Asterix-sarjakuvat lienevät yksi esimerkki tällaisesta kyläyhteisöstä.

Ja mikäs siinä, ihanteeksi se sopii kai edelleen. Tuo järjestelmä lienee kuitenkin laajemmassa mittakaavassa kaatunut juuri siihen, että kyläyhteisöt eivät jokaisella elämänalueella kyenneetkään selviytymään kaikista yhteiskunnan vaatimuksista, joista päällimmäisinä mieleen tulevat vastaaminen terveydenhuollosta, koulutuksesta ja yleisestä järjestyksenpidosta.

Mistä saamme suuren kyläyhteisöjoukon, jonka yhteisnimityksenä olkoon toistaiseksi vaikka Suomi, johtoon eli ylläpitäjiksi sellainen hallitus, joka ei ole ulkopuolinen? Voisiko se tapahtua vaikka järjestämällä yleiset ja yhtäläiset vaalit, joissa jokainen täysi-ikäinen yhteen liittyneiden kyläyhteisöjen jäsen saisi asettua ehdolle ja jokaisella täysi-ikäisellä olisi käytettävissään yksi ääni? Vaalit toistettaisiin tasaisin väliajoin, jotta kansalaiset saavat mahdollisuuden korjata vääriksi osoittautuneet valintansa.

Hetkinen - tässä järjestelmässä taitaa olla jotain tuttua...

Minun ihannemaailmassa jokainen päättää omista asioistaan, mikä edellyttää että he myös tyydyttävät omat tarpeensa - ei voi odottaa, että joku muu ottaa vastuun, jos haluaa vapauden päättää omista asioistaan. Eikä voi odottaa, että paistetut leivoset lentävät suoraan suuhun, jos ei itse tee asioille jotain. Ihanneyhteiskuntani ei kuitenkaan ole siinä suhteessa atomistinen, että toki ihmiset toimivat myös yhteistyössä ja auttavat toisiaan - vapaaehtoisesti, ei jonkin "ylemmän tahon" (valtio, jumala) pakottamana.

Mun ihannemaailmassa ei ole väkivaltaa, eikä epäoikeudenmukaisia elämänkohtaloita.

Amerikkalainen...0)

"Public eye
14.12.2005, 13:09 Tuo järjestelmä lienee kuitenkin laajemmassa mittakaavassa kaatunut juuri siihen, että kyläyhteisöt eivät jokaisella elämänalueella kyenneetkään selviytymään kaikista yhteiskunnan vaatimuksista, joista päällimmäisinä mieleen tulevat vastaaminen terveydenhuollosta, koulutuksesta ja yleisestä järjestyksenpidosta."

Todellisuudessa nämä on sälytetty mitä suuremmalta osin nykyään kuntien vastuulle ja Antti Arstila moittii sitä, että eihän Hornettienkaan ostoa sälytetty niiden sijoituskuntien vastuulle. Nyt tuntuu siltä että ne Hornetit ovat niin kalliita että tarvitaan liittyä NATO:on eli ei edes oman maan kokoiset yksiköt ole tarpeeksi ja samalla menetetään itsenäisyyttä jonnekin ulkopuolelle.

"Voisiko se tapahtua vaikka järjestämällä yleiset ja yhtäläiset vaalit"

Ensin voitaisiin äänestää vaikka siitä halutaanko kuulua Suomeen lainkaan. Minun historiantietojeni mukaan asiasta äänestettiin vain yhdestä paikassa Suomen valtiollisella alueella ja siinäkin tapauksessa Kansainliiton päätös kumosi vaalituloksen.

Eikös täydellinen maailma ole aivan selvästikkin kaikille sama epätäydellisen maailman vastakohta. Ja jos nyt olemme epätäydellisessä maailmassa ja saataisiin tästä vastakohta joka olisi täydellinen, vaihtaisimme vain sukupuolta ja uskontoa eikä mikään muuttuisi miksikään loppujen lopuksi.
Jos taas elämme jo täydellisessä maailmassa niin sitten ei epätäydellisyyttä ole olemassa.

must tuntuu et ei tartte mennä kuin ruotsiin, niin se ois mulle ihan ok paikka elää, mut sit siel pilaa äärioikeistolaiset homot. skineistä suuri osa on must homoja. mä voisin muuttaa ruotsiin. sen lähemmäks ihanneyhteiskuntaa ei pääse!

>> Ihanteellinen maailmanne?

Se minkä rakennan itselleni.

Paria asiaa lukuunottamatta voin muokata maailmani niin täydelliseksi että parempaa en tarvitse. Ja tähän ei tarvita rahaa, hienoa autoa, titteliä tai muutakaan tavanomaisen pulliaisen ulottumattomissa olevaa materiaa. Henkinen rikkaus on kaikkien saatavilla ja vieläpä ilmaiseksi tai ainakin hyvin halvalla.