"Brändit tärkeitä varhaisteineille"

"Brändit tärkeitä varhaisteineille"

Näin otsikoi Metro tänään 25.11.2005. STT:n uutissähkettä mukaileva pieni juttu kertoo, kuinka nykypäivänä brändit, eli tuotemerkit ovat iso osa varhaisteinin kasvua ja minäkäsityksen ja -kuvan muodostumisessa. "Nuori voi siirtää brändille ominaisia merkityksiä itseensä tai kertoa brändien välityksellä ympärilleen, mikä hän on tai haluaa olla".

Otsikko ja jutun sisältö jäi pyörimään päähäni. Siinä tämä tuotemerkkien luoma maailma yhdistetään vahvasti juuri varhaisteineihin, näihin noin kolmetoista kesäisiin lapsiin, jotka hiljalleen alkavat hahmottamaan maailmaa ympärillään ja siitä vaikutteita itseensä keräämään. On varmasti totta, että juuri tässä iässä tuotemerkeillä onkin iso merkitys, joskus jopa epätoivottu ylimerkityskin - katson silti, että eivät nämä tuotemerkit menetä merkitystään teiniyden jälkeen. Joillain henkilöillä tuotemerkit tulevat osaksi omaa minäkuvaa vasta aikuisiällä.

Perusteluina väitteelleni, että tuotemerkit ohjaavat myös aikuisten maailmaa, esitän vastakysymyksen;

Kuinka moni tämänkin palstan lukijoista on ostanut jotakin tuotetta, vaikkapa parta-/hajuvettä sen vuoksi, että sitä mainostaa juuri David Beckham? Tai määrättyjä alusvaatteita juuri siksi, että niiden vyötärönauhassa vilkkuvat kirjaimet "CK" tai nimi "Tommy"? Kyseiset tuotteet ovat yleisesti myynnissä aikuisille ja/tai nuorille aikuisille, eikä niinkään varhaisteineille. Vastaavia tuotteita valmistaa/myy moni muukin.

---

Tuotemerkeillä on yksi yhteinen tarkoitus, joka koskee mielestäni kaikkia ihmis- ja ikäryhmiä. Niiden tarkoitus on toimia kunkin käyttäjänsä oman maailmankuvan ja oman arvomaailman näkyvinä merkkeinä. Se, missä elämänvaiheessa tuotemerkit alkavat selkeästi ohjailemaan ostotottumuksia ja mitkä ulkoiset paineet ohjailevat tätä käytöstä on lopulta hyvin yksilöllistä. Itselläni tämä ns. 'tuote- ja merkkitietoisuus' syntyi vasta aikuisiällä - elin lapsuuteni ja teinivuoteni pitkälle perheen ohjauksessa ja Citymarketin tuotteilla. Itsenäistyminen, aikuistuminen ja oman perheen muodostuminen toi minulle (keinotekoisen) tarpeen 'merkkiintyä' - tästä hyvä esimerkki on nykykäytökseni jossa ostan esimerkiksi tuoksut kotikaupunkini suurimman tavaratalon miesten kosmetiikkaosastolta ja josta valitsen tuoksuiksi tunnetusti nimen omaan tuotetietoisten ja nuorten homojen käyttämiä tuoksuja - Tabacit ja muut vastaavat perinteiset miesten tuoksut jäävät hyllyyn.
  • 2 / 15
  • Brändi-knower
  • 25.11.2005 12:49
Kyllä brändit ja merkit on tärkeitä myös aikuisuille, etenkin tyylikkäille ja fiksuille homomiehille eikä teineille.
Tyyliä, laatua, nimeä kannatan mäkin.
  • 3 / 15
  • JuhaniV
  • JuhaniV
  • 25.11.2005 12:51
Toisaalta teinit eivät taida olla kovin brändiuskollisia.

Taloussanomat 24.11.2005, s. 12 otsikoi: Brändilutka on vaikea asiakas

"Uskollista kuluttajaa ei ole. Tilalle on tullut brändilutka: lojaali niin kauan kuin brandi tarjoaa jotain mitä kilpailija ei."
"Useimmat brändit ovat vain muotoilulla ja markkinoinnilla kuorrutettuja hyödykkeitä"
totesi haastateltu futuristi Marian Salzman.

Hänen kerrotaan luoneen metroseksuaali-käsitteen.

Juhani
  • 4 / 15
  • Public eye
  • 25.11.2005 13:04
Niin, tyyli, laatu ja nimi eivät kovinkaan usein kohtaa, vaan bändit tosiaan useinkin ovat 'muotoilulla ja markkinoinnilla kuorrutettuja hyödykkeitä'. Jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että kun esimerkiksi Levi's valmisti tuotteensa vielä niiden alkulähteillä, USA:ssa tai jopa Euroopassa, merkki oli aikamoisen varma laadun tae. Nyt firma tuottaa aivan samanlaisia lötköjä riepuja kuin kaikki muutkin.
  • 5 / 15
  • miesmies
  • 26.11.2005 13:01
todellisia merkkejähän ei täältä saa, koska ei ole rahaa niitä ostaa. suomalainen ei osaa vieläkään pukeutua, vaan vetää päälleen asusteita sieltä täältä sekaisin ja tyyli on kirjava. ne on suunniteltu vastaaman toisiaan eli yhdistelyä tulisi tapahtua saman labelin alta. tämä johtuu siitä, että kuluttajat ostaa alennusmyynneistä ja siellä on vain yksittäisiä kappaleita. ei riitä, et ostaa bossin tms takin: tulis ostaa kokonaisuuksia ja se maksaa.

merkkimyynti on tarkoitettu rikkaille. ei meillä oo palkkoja siihen et vois ostaa kunnon kamaa, koska täällä maksaa perustoimeentulo sairaasti: ruoka ja asuminen. kumma et tähän ei saa mitään muutosta!

(täällä väitetään et kunnat ei pärjää mut musta tuntuu et kuntien valtionosuudet ei menekään sinne, minne niiden tulisi mennä, vaan EU-maksuihin...onks tästä kukaan ottanu selvää et meneeks ne valtionosuudet sinne mihin niiden sanotaan menevän?)
Kröhöm. Itse olen kolmentoistakesäinen neitokainen, enkä mitään brändejä seuraile. Todellakaan en ole yhteiskoulussa jota käyn, nähnyt minkään sortin brändituotteita jatkuvasti kenenkään päällä, paitsi lukiolaistyttöjen kaulahuiveja sun muita.
Mutta brändituotteenhan ei välttämättä ole tarkoitus herättää huomiota. Katso kenkiä, kännyköitä, paitoja, vöitä, kelloja. Monetko Conversit löydät koulustasi? Monellako on Lacostea? Nokiaa, siemensiä? Moniko juo mieluummin Coca-Colaa kuin jotain lidlin kokiksenkorviketta?
  • 8 / 15
  • Resander
  • 26.1.2007 21:46
Me oikeasti varakkaat käytämme sellaisia merkkeijä, joista ei näy mitenkään, että ne ovat merkkejä. Lippuset, lappuset ja logot ovat rahvaanomaisia. ;>
Brändituote on vain keino tehdä rahaa tyhmän kuluttajan mieliksi. Brändisetterit (olikohan ilmaisuni oikea?) päättävät asusteiden osalta mistä tehdään brändi. Sitten vain mallimaailman huiput kanniskelemaan kyseisiä asusteita ja muutaman viikon sisällä tulos alkaa näkyä...

Tosin brändilutkan on sitten helppo huonollakin itsetunnolla samaistua kuuluvansa isompaan joukkoon kun omaa jonkun merkkituotteen. Hiveleehän se perinteistä (suomalaista) huonoa itsetuntoa "hei näkeeks kaikki, mulla on XXX:n releet?"

( Jostain äskettäin kuulemani viimeisin muotivinkki:- naisille? - "olkalaukun tulee olla kookas, jolloin se vetää huomion pois isosta takapuolesta." - toimisiko tuo miehilläkin?)


reisander kommentoi kyllä asiaa... mitäpä niitä lippusia ja lappusia näyttelemään - löytyyhän noita jokajuntin päältä Hilfingerin, Addun, Niken ja monen muun piraattia - Thaimaasta, Turkista tai Tallinnasta halvalla ostettuna.

"Rumat ne vasta vaatteillaan koreileekin" =D

(Muoti, trendit ja brändit eivät ole (onneksi) meikäläisen vahvinta aluetta - ilman niitäkin tässä maailmassa on eteenpäin päässyt...)
Kommentti tahan Lewis&Strauss firmaan, ne lopetti valmistuksen vuosia sitten USA ja Canada. Muuttivat sen Mexikoon ja Koreaan. Tulos on saman mukainen. Muutkin Hillfigers,Ralph Laurens,KC's, Buffalos on tehty samoissa maissa.Meilla sanotaan "Label Queens" jotka tuhlaavat rahaa vain saadakseen usein epamukavia vaatteita joissa on tunnettu label,nimi.
Kannatetaan, itse en hanki juuri mitään sellaisia vaatteita joissa on minkään valtakunnan tekstejä tai logoja...silloin tällöin jää melkein harmittamaan kun vastaan tulee jokin kivannäköinen paita tms jossa sitten on rinnuksessa se logo...ei voi ostaa.
Mä voin kai sitten aidosti sanoa, etten välitä merkeistä, kun ne ei oo mulle syy ostaa tai jättää ostamatta.
RATHER BE NAKED THAN WEAR A BRAND! (jyväskylässä levityksessä olleesta tarrasta)
Niin no Olvi taitaa olla ainut merkki, jonka perässä juoksen...tai jotkut ituhippivegaaniekoshampoohömpötykset...
Minua itseasiassa jopa etoo vaatteet joista näkee merkin. Ulkomailla matkustaessanikin ostan aina pelkästään paikallisia tuotteita.
En tosin ole teinityttö enkä homomies....:P
Brändillä pitää olla jotain sisältöä.
Victorinox ja Focus toistaiseksi kelpaavat sisällöltään. Näin kaverin joka pyöräili Campagnolon pöksyissä. Ehkä se on vähän hienostelua. Ainakin kunnes itselläni on sellaiset.
En ole tietääkseni ostanut mitään pelkkä brändi silmissäni kiiluen. Voin kokeilla uteliaisuudesta ja vaihtelun vuoksi monia erilaisia tuoteita ja merkkejä (tai merkittömiä juttuja), mutta se on melko sama, kuka julkkis tai tavis tavaraa mainostaa. Vaikuttaneeko asiaan se, että olen ohittanut (varhais)teini-iän ajat sitten?