Homojen heteroseksismi

Tämä saattaisi sopia myös Yhteiskunta-osioon, mutta pistin nyt kuitenkin tänne.

Keskustelin äskettäin terveydenhoidon piirissä toimivan homomiehen kanssa. Purnasin hänelle siitä, että edelleenkään hoitohenkilökunta ei tiedosta tai ei halua tiedostaa, että heillä on asiakkaina myös homomiehiä ja lesbonaisia. Ihmettelin, miksi on niin vaikeaa käyttää sukupuolineutraaleja ilmaisuja, kuten "puoliso" tai "kumppani". Hoitosuhdetta ei paranna laisinkaan lääkärin kommentti homomiehelle, että tulkaa vastaanotolleni vaimonne kanssa. Sen lisäksi puhutaan vaikka vaginayhdynnästä (omakohtaisesti koettua). Lesbonaiselle gynekologi voi tarkastuksen yhteydessä tuputtaa ehkäisypillereitä.

Tämän puhuttelemani homomiehen kommentti vuodatukseeni oli: "Emme me voi toimia vain homojen vaatimusten mukaan!"

Ensimmäinen ajatukseni oli ettei hän ymmärtänyt mitä tarkoitin. Jälkipohdinta tuotti tulokseksi sen, että tässä on mainio esimerkki homon sisäistämästä heteroseksismistä.
En ollut vaatimassa muuta kuin tasavertaista kohtelua potilaan seksuaalisen identiteetin mukaisella tavalla. Se on mielestäni osa ammattitaitoa.

Argghh!

Juhani

Jospa hän piti sinua ammattivalittajana.

Siinä sinullekin varmaan oiva ammatti, harrastuksesi perusteella.

JuhaniV, lainaan sinun kirjoitustasi tuolta toisesta keskustelusta ja koitan löytää selitystä homomies-hoitajan käyttäytymiseen heteromaailmassa....

JuhaniV,kirjoitit:
Muistelen ylläpidon joskus ilmoittaneen noin viiden tuhannen eri käyttäjän vierailevan Ranneliikkeen sivuja lukemassa. Jos tuosta joukosta vain pari kolme henkilöä saa reaktioita siitä mitä minä kirjoitan, en pidä asiaa erityisen merkityksellisenä, joskin kiinnostavana.

Mitä jos hänen mielestään on turha puutua muutaman % takia, kun ei sitä muutkaan ota huomioon niin miksi sitten minä?

JuhaniV, kirjoitit:
Sinulle kysymys: Oletko masokisti?
Kun pikkulapsi polttaa näppinsä hellan levyssä, hän oikopäätä oppii välttämään tilannetta siitä aiheutuvan kivun vuoksi. Masokistilla asiat ovat toisinpäin. Tällainen ajatuskulku seurasi luettuani valituksesi.

Toistuvasti törmäät heteromaailmassa itsekeskeisyyteen, jossain luennolla eräs luenoitsia esitteli perheensä, heteromiehet ihannoivat formuloita ym, ym...
Olet kuin Don Quijote, tasitelet tuulimyllyjä vastaan mutta ymmärryksesi riittää vaan ja ainoastaan kunhan se palvelee sinun tarkoitusperiäsi. Eikö sinulle tullut mieleen että tämä mieshoitaja oli vaan niin kuin sinäkin, vaan erehtyväinen ihminen ja ajatteli vaan omaa napaansa sillä hetkellä.

JuhaniV, kirjoitit:
Omat arveluni minulla on, mutta on edelleen epäselvää se, mikä on ongelma, kuka on ongelma ja kenellä on ongelma.

Mitäpä jos tämä mieshoitaja ajatteli sinusta ihan samaa kun lähdit pois paikalta............

Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat homofobisia. Minusta sairaalat ja lääkärikeskukset jne ovat hyvin sairaita työyhteisöjä, joita mainostetaan kauhean empaattisina, mutta todellisuus on ihan toista. Useilla lääkäreillä on hyvin rasistisia ja jyrkkiä kannanottoja . He ovat tottuneet olemaan kukkoina tunkiolla eikä heidän ole tarvinnut olla myötäeläviä kenellekään, vaan heidän tahdissa tanssitaan. Tällä hetkellä tahkotaan rahaa! Sairaanhoitajat myötäilevät, koska heidän on tultava toimeen näiden miesten kanssa. Jos ei sopeudu saa lähteä kävelemään: tätä lausetta monet ylihoitajat sitten toistelevat, vaikka on huutava pula hoitajista.

Järkevät ja itseään kunnioittavat sairaanhoitajat ovat aikaa sitten vaihtaneet alaa ja ammattia tai menneet ulkomaille.

Minusta asiakkaiden tulisi vaatia enemmän ja parempaa kohtelua ja asiakaspalvelua, mutta siihen ei kyetä.

Jos vaatii, niin sitten yksi muutosvastarinnasta kertova lause on: ei ole resursseja!( Ei ole resursseja, kun ei haluta muuttua ja luoda edellytyksiä hyvälle hoidolle ja palvelulle. Ei haluta palkata lisää väkeä töihin)

Mitä on hyvä palvelu?

Loistavaa, Homohoitsu ! Sohaiset täsmäiskun jättiläismäiseen muurhaispesään ! Puhut niiiiin asiasta etkä milliäkään sen vierestä. Sosiaali- ja terveysalalla on todellakin tarvetta katsoa peiliin. Älytön vuosikymmeniä jatkunut hierarkinen nokkimisjärjestelmä olisi vihdoin saatettava romutettavaksi ja tilalle todellista ammattitaitoa: osaamista, empatiaa ja vastuullista välittämistä. Olen henk.kohtaisesti päätynyt työllistämään itse itseni alalla. En kertakaikkiaan kestä kankeaa hierarkiaa ja työpaikkakiusaamista.

Luulisin kuitenkin että terveydenhoidon asiakkaina on lähinnä sairaita ihmisiä...sukupuolesta
ja suuntautumisesta riippumatta. Homon flunssa on sama kuin heteron.
Ja luulisin että aina ei tarvita jokaisen tulehduskuumen ohella mainita erikseen miten päin makaa. Tietysti jos
sairauden hoito vaatii tuota tietoa niin se lienee potilaan oma asia mitä kertoo ja luulisi, ja toivoisi lääkärin suhtautuvan asiaan sen mukaisella kunnioituksella.

Homofobiaa löytyy ja itsekin siihen törmännyt. Viitisen vuotta sitten poikaystäväni kuoleman jälkeen kävin terveyskeskuksen lääkärillä hakemassa sairaslomaa noin kuukausi tapahtuneen jälkeen. En pystynyt nukkumaan, syömään, jännityksestä oli leuat aivan jumissa että en saanut suuta auki ja kiinni. Kerroin minua hoitaneelle naislääkärille oireista ja pyysin sairaslomaa ja lähetettä mielenterveystoimistoon. Lääkäri tutki suuni ja kirjoitti lähetteen hammaslääkärille, mikä oli tietenkin tarpeen kun olin pureskellut leukojani niin että viisaudenhampaani olivat haljenneet... Lisäksi sain reseptin kymmenen kappaletta nukahtamislääkettä jotta jaksaisin työssäni. Ja kyllä se siitä, ajan kanssa sympaattisen kehoituksen. Olin täysin tyrmistynyt lääkärin kohtelusta että en osannut kysyä mitä minun olisi pitänyt. Olisiko asiat hänen mielestä toisin jos vaikka tyttöystäväni olisi kuollut. Olin vähällä kysyä tuota mutta lääkärillä näytti olevan niin kiire päästä minusta eroon ja seuravaan potilaaseen että en kyennyt. Hänen ilmeensä kertoi kaiken. Lääkäri sai minun tietojeni mukaan huomautuksen kun monen mutkan kautta pääsin mielenterveystoimiston asiakkaaksi ja siellä kerroin miksi en ollut hakenut apua tilanteeseeni. Mutta tämä sen jälkeen kun olin romahtanut totaalisesti, lopettanut työssäni, kelan karenssit ym tuon päälle.

mäkin uskon, et homoja halveksitaan terveydenhuollossa eikä me tulla kuulluiksi: homoparisuhdetta ei pidetä siellä ihmissuhteena. ja muutenkin. mietin vaan, että miten homomiehet kestää sairaalamaailman kovuutta. ite oon ollu leikkauksissa ja se on aina yhtä kylmää ja nuivaa: yhdes vaiheessa mä mietin et ei mua kukaan käy kattomassa hengitänkö. sai olla pitkiä aikoja itekseen.

Homohoitsu: Jos ovat lääkärit hierarkkisia, samaa kyllä voi sanoa hoitajista. On perushoitaja, sairaanhoitaja, apulaisosastonhoitaja, osastonhoitaja, ylihoitaja, johtava ylihoitaja ja ties mitä muita. Ja kyllä niitä rasistisia kannanottoja tulee hoitajilta myös eli ei nyt aina yleistetä kaikkea. Lähinnä kuulostaa katkeruudelta, kun kerran oma ammattiliitto ei saa palkka-asioita kuntoon.

Sairaanhoitajista sen sijaan on tullut ammattiKORKEAKOULUtutkinnon suorittajia kuten kaikista muistakin aloista, jotka olivat aiemmin normaaleja ammattitutkintoja. Terveys- ja hoitotiede on vienyt hoitajat mukanaan, käytännön osaamista ei ole, hoitajia ei kiinnosta hoitaa vaan harjoittaa tiedettä.

Anteeksi vuodatukseni. Tiedän että hoitajissa on paljon erinomaisia työntekijöitä, valitettavasti toisilta vaan tahtovat mennä hoitotyö ja hoitotiede sekaisin. Tämä maa kuitenkin tarvitsee jatkossa yhä enemmän nimenomaan hoitajia, käytännön työntekijöitä, ei niinkään enempää teoreetikkoja.

Ja totta, lääkäreissäkin on paljon k...päitä, niin kuin kaikissa ammattiryhmissä.

no mä muistan sen yhden dokkarin teeveessä jossa yks homon näkönen lekuri, joka meni Oulussa duuniin prätkällään ni sano et tähän ammattiin niinku kuuluu se et lääkäri huutaa hoitajille: mua vähän jäi niinku mietityttää et missä ammatissa saa vapaasti vittuilla tai nöyryyttää työkavereitaan. vaikutti vähän tyhmältä se lekuri tai bully tai joku mut pystäri sil oli niinku SA-int. Se oli kai niin täynnä itteensä et piti koko ajan tehostaa egoonsa. No mä funtsin et takuulla hintti mut komeet kulissit.

Terveydenhoitopuoli on ollut viime aikoina melkoisessa rumputuksessa. Löysiä vedetään pois. Kuntapuolellahan on niukkuutta jaeltu jo pitkään.

Olen käyttänyt moniaita kertoja sekä yksityisiä, että julkisia terveydenhoitopalveluja. Tuntuu siltä, että henkilökunta pystyy pitämään enimmät ongelmat potilaiden/asiakkaiden näkösältä poissa. Kohtelu on ollut joko neutraalin asiallista tai jopa ystävällistä. Julkisuudessa kerrottuihin hyvin kielteisiin suhtautumisiin en ole muutaman viime vuoden aikana törmännyt. Toki olen tietoinen, että suurten ja jatkuvasti vaihtuvien potilasjoukkojen kanssa ei kovin henkilökohtaista suhdetta ole tilaisuutta luoda. Joku ammattilainen luonnehti henkilökunnan suhtautumista, että sairaalassa olet esimerkiksi ne peräpukamat huoneessa viisi. Näinhän tapahtuu myös muissa ammateissa.

Erään useamman käynnin vaatineen jutun takia kohtasin joka kerta eri lääkärin, joka koetti nopeasti selata papereista oleellisen. Silti koin tulleeni kohtalaisen hyvin kohdelluksi. Varsinainen ongelmani tuli kuntoon. Miellyttävämpää olisi toki ollut kohdata joka kerta sama lääkäri. Yhden sairaalassa käynnin koin niin myönteisellä tavalla, että vein hoitajille muutaman kahvipaketin kiitokseksi. Se kiitos vaikutti ilmeistä päätellen todella myönteisesti.

Yhdessä sairaalassa tehdään potilaille tyytyväisyyskyselyjä, jotka voidaan pudottaa lähtiessä nimettöminä laatikkoon. Näin vilauksen yhteenvedosta. Sen myönteisyys yllätti.

Yksi ehkä hiukan hupaisa tilanne parin päivän takaa. Menin uuteen paikkaan tutkimuksiin. Minulta tiedusteltiin aviosäätyä. En muista kuinka sitä kysyttiin. Vastasin, että rekisteröity parisuhde. Vastaus: "Ei meillä koneessa ole semmosta." Sieltä siis puuttui yksi ruksikohta tai montakin, rekisteröity parisuhde, eronnut rekisteröidystä parisuhteesta, leski rekisteröidystä parisuhteesta. Ehkä ohjelmiston päivitykseen ei ole ollut rahaa. Olen siis heidän mukaansa naimisissa, niin kuin oikeasti katsonkin olevani. Naislääkärin kanssa pohdittiinkin avoimesti elämänolosuhteitani, vaikka niillä ei nyt varsinaiseen hoidettavaan juttuun ollut merkitystä.

Kuulemani tarinat terveydenhoidoista muissa maissa, vaikkapa EU:n alueella, pitävät minut varsin pitkälle tyytyväisenä suomalaisiin palveluihin.

Juhani

"Jospa hän piti sinua ammattivalittajana."

Tuo tuntuu olevan yleinen asenne melkein kaikkien palveluammattien edustajien keskuudessa. Jos heille sanoo yhdenkään kriittisen sanan niin korvat sulkeutuvat välittömästi ja "niin, niin, ymmärrän, joo, joo"-paapomismoodi kytkeytyy päälle. Raivostuttavaa kun yrittää oikeasti tarjota parannusehdotuksia ja pyytää esittämään ideaa eteenpäin niin puhe kaikuu kuuroille korville.

Olisiko sillä mitään merkitystä kuinka kriittisen sanaisensa sanoo?
Juhani

Kritiikki on kritiikkiä olipa sanomistapa mikä tahansa. Tässäpä esimerkki kriittisestä oluen tilaamisesta Kluuvissa sijaitsevassa ruokaravintolan baarissa: "paa ny v..u sitä olutta ja äkkiä, v..u se oo mun vika, jos sä et o saanut muijaltas kahteen kuukauteen".

Kyseisen tilanteen asiakaspalvelija oli täysin kyvytön ottamaan vastaan rakentavaa kritiikkiä ja ko asiakas jäi ilman oluttaan.

Pahoittelen tekstin sisältämää sopimatonta kielenkäyttöä; lainaus on kutakuinkin sanatarkka.

Hapatus, onko koskaan tullut mieleen, että parannusehdotukset menevät parhaiten perille kun ne esittää suoraan asiasta päättäville tahoille? Raivostuttavaa kun jotkut asiakkaat tuntuvat aina tietävän henkilökuntaa paremmin miten asioiden pitäisi olla. Ettekö te oikeasti tajua miten loukkaavaa se on? Pakonomaista pätemisen tarvettako on? Mutta kuten sanottu, parannusehdotusten oikea osoite on esimies. Viallisesta tuotteesta voi ja toki pitää valittaa heti ja siihen henkilökunta on oikea osoite.

"Raivostuttavaa kun jotkut asiakkaat tuntuvat aina tietävän henkilökuntaa paremmin miten asioiden pitäisi olla. Ettekö te oikeasti tajua miten loukkaavaa se on?"

Ai tästä se siis johtuu? Asiakas viettää paikalla vähemmän aikaa kuin henkilökunta, joten hänellä ei tietenkään voi olla mitään käsitystä mistään? Hehän niitä palveluita kuitenkin käyttävät eikä henkilökunta itse.

Esimerkkejä: toive, että web-sivuille lisättäisiin vähän tarkempia selityksiä lyhenteistä, kopiokoneen viereen ripusteittaisiin tarkemmat ohjeet kirjan aukeaman kopioinnista A4:lle ettei rahaa tuhlaannu roskiin menevien testikappaleiden monistamiseen, asennettaisiin näyttö jonotusnumeroille jne. Kuulostavatko turhilta ehdotuksilta? Pakonomaiselta pätemisen tarpeelta?

Kenen esimiehelle tällaiset pitäisi esittää ja mistä hänen yhteystietonsa, tai yleensäkään minkäänlaista tietoa aina kunkin paikan organisaatiosta mahtaa löytyä? Totta kai ymmärrän, ettei kassa tee tällaisia päätöksiä itse ja siksi yritän yleensä esittää asian niin, että "voisiko tätä ehdottaa jos teillä on vaikka jotain kehityskokouksia". Vaan kun ei... Naamalta voi heti lukea: "joojoo, alapas jo painua siitä". Ilmeisesti monet joko sulkevat korvansa heti kun jokin asiakkaan sanottava haiskahtaa vähänkään kritiikiltä tai sitten eivät voi edes harkita ideoita joita eivät ole itse keksineet.

Jos hapatuksella onkin tuollaisia pieniä näppäriä käytännökehitysvinkkejä, moni asiakas liitää suoraan korkeimpiin sfääreihin ja alkaa ehdottamaan henkilökunnalle koko liiketoiminnan ja tilojen uudelleenjärjestämistä. Mutta ihan vakavasti, kun seuraavan kerran ehdotat opasteiden parantamista tai muuta, ota huomioon myös se, että kaikki esimiehet eivät kuuntele alaisiaan, samaa asiaa on saattanut ehdottaa kymmenen muuta. Näyttö jonotusnumeroille on jo kyllä semmoinen asia, johon asiakaspalvelija ei voi oiken muuta sanoa kuin, että jaha oliko herralla jotain asiaa. Vai pitäisikö asiakkaalle kertoa, että kuulee, olen ihan samaa mieltä se on todella vakava puute, mutta me tilataan nämä kalustukset keskitetysti, koska olemme saaneet halvan tarjouksen eräältä yritykseltä ja se hoitaa nämä kalustekset samanlaisina kaikkiin toimipisteisiimme, joihinkin ne sitten sopivat paremmin kuin toisiin. Mitä iloa moisesta keskustelusta on asiakaspalvelijalle, jota on taatusti tänä päivänä joka yrityksessä patistettu ottamaan kaikki löysät pois asiakaspalvelutilanteesta. Mieti nyt Hapatus vähän.

"Mitä iloa moisesta keskustelusta on asiakaspalvelijalle, jota on taatusti tänä päivänä joka yrityksessä patistettu ottamaan kaikki löysät pois asiakaspalvelutilanteesta. Mieti nyt Hapatus vähän."

Niin mietinkin, ja vastaus on "ei mitään" mutta ei sitä keskustelua ole tarkoitettukaan asiakaspalvelijan iloksi. Ymmärrän toki pointtisi, mutta et kai tosissaan ehdota, että asiakas pitäköön päänsä kiinni havaitsemistaan epäkohdista koska johto on aina kuitenkin niin luupäinen ettei tee mitään vaikka asiakaspalvelijat veisivätkin terveiset eteenpäin? Työpaikan huono organisaatio ei ole asiakkaan vika eikä hän voi niistä edes tietää. Olet varmasti oikeassa, että parasta olisi jos asiakas ottaisi suoraan yhteyttä johtoon, mutta se ei vain käytännössä onnistu.

Mutta kun nykyaikana asiakaspalvelija on jonkun B-luokan virolaisen henkilöstöfirman päiväksi töihin heittämä ja tuote taas on tullut Suomeen suoraan Filippiiinien vinkuintialandiasta, niin ei siinä auta mikään valitus. Näkymätön käsi läpsii vasten kasvoja. Ja siitä taas haluaa valittaa lähes kaikki.

Terve ICD (viesti no 7),

Olen valmistelemassa tekstejä mielenterveyshoidoissa jäljellä olevasta homofobiasta ja sen poistamisesta. Olen tässä asiassa omakohtaisesti sitoutunut ( http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=298_34_1 ), mutta samalla aiheesta väitellyt yhteiskuntatieteilijä ( http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/vitfintaidot.htm ).

Olen siis ns. vertaisasiantuntija (ilman lainausmerkkejä).

Tarkoitukseni on esittää eriteltyä kritiikkiä niitä osa-alueita kohtaan, joissa yhä on ongelmia. En siis hyökkää totaalisesti mielenterveyssektoria tai kirkkoa kohtaan, mutta lähden siitä, että jokaisella kansalaisella on oikeus vaatia yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamista.

Henkilökohtaisesti minua kosketti jutussasi kuvauksesi siitä, miten mitätöinnin kohtaaminen terveydenhuollossa vaikutti tunteisiisi ja reaktioihisi. Minäkin olen purrut hampaani sisään pidätellessäni raivoa syrjintää kohtaan. Se on luonnollinen fyysinen reaktio, joka aiheuttaa tuskallisen hampaiden murtumataudin eli bruksisimin.

Tätä ilmiötä minun on helpompi kuvata kielellisesti englanniksi, jolloin kerron kuulijoilleni että "...my mental problems have turned into dental problems" :)

Vakavasti puhuen, bruksismi on tuskallinen tila sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tämä on juuri yksi niistä asioista, joista olen kirjoittamassa. Tarkoitukseni on julkistaa tekstiä erilaisista mekanismeista, joilla syrjintä muuntuu mielenterveysongelmiksi. Olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia kanssasi tästä asiasta.

Mutta ehdotan, että vetäydymme privaan vaihtamaan henkilökohtaisia kokemuksia tästä meille kipeästä aiheesta. Vaikka arvostan suuresti ranneliike-verkkolehteä, saattaa käydä niin että tällä yleisellä foorumilla syrjinnän kokemuksista puhuvat ihmiset saattavatkin joskus joutua mitätöinnin ja syyllistämisen kohteeksi. Joillakin ihmisillä saattaa olla tarve lyödä lyötyä, vääntää puukkoa haavassa ja ripotella suolaa haavaan.

Voi tapahtua ns. uhrin syyllistämistä. Tämä tarkoittaa, että syrjinnän seurauksia käytetään lisäsyrjinnän oikeuttamiseksi. Tässä olen kirjoittanut useita artikkeleita suomalaisessa ja yhdysvaltalaisessa psykiatrisessa aikakauslehdistössä. Sellaista vallankäyttöä harjoittivat aikoinaan tietyt konservatiiviset psykoanalyytikot. Silti tämän ajattelutavan jäänteitä on vielä jäljellä mielenterveyskentällä ja muillakin areenoilla. Eli saatetaan syyttää siitä, että olet omalla käyttäytymiselläsi vetänyt syrjintää päällesi. Sinulle saatetaan sanoa, ettet ole osannut esittää asiaasi oikealla tavalla.

Mutta mielestäni siitäkään ei saisi tehdä kohteena olevan yksilön ongelmaa. Rikkaat, nuoret ja koulutetut pystyvät helposti saamaan asiallista hoitoa yksityissairaaloissa ja yksityislääkäreillä. Mutta on iso joukko ihmisiä, jotka eivät osaa esittää asiaansa tehokkasti monista syistä: varattomuus, syrjinnän aiheuttama fyysinen ja psyykkinen kipu, heikosta sosiaalisesta asemasta johtuva taitojen puute, lääkkeiden huumaavat sivuvaikutukset jne.

Nykyisin onkin edistyksellisen mielenterveyshoidon piirissä alettu puhua ns. psykoedukaatiosta. Tässä mielenterveyssektorin asiakkaille kerrotaan oireiden taustoista, lääkkeiden sivuvaikutuksista, sekä toiminnasta sosiaalista ja psykiatrista syrjintää vastaan. Psykoedukaatiossa ihmisiä opetetaan mm. tekemään valituksia ja kanteluita niin tehokkalla ja asiallisella tavalla, että ne tuottavat myönteisen tuloksen. Parhaimmissa paikoissa on ns. palveluohjaajia, jotka antavat kädestä-pitäen-ohjausta vaikeuksiin joutuneelle.

Tuollaiselle "uhria syyllistävälle" leimaamiselle ja mitätöimiselle on Suomessa aikoinaan kehitetty aivan oma psykiatrinen leima, "kverulatorinen paranoia" (eli "valitteluvainoharha"). Tälle psykiatriselle "taudille" on sen määritelmän mukaan tyypillistä se, että esim. naiset ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat saattavat kokea olevansa syrjittyjä ja siksi kveruloivat eli valittavat.

Joskus siis syrjintä ja vallakäyttö saattavat naamioitua jonkinlaisen hoitoideologian taakse.

Itse mielenterveysalalla tutkijana toimivana olen ensimmäinen myöntämään, että on todella myös olemassa aivan perusteetonta valittamista. Mutta mielestäni on myös olemassa myös aivan perusteetonta syrjityn leimaamista syylliseksi omaan syrjintäänsä. Katson, että on tehtävä hyvin tarkka erotteludiagnoosi, ettemme edes tahattomasti syyllistyisi lyödyn lyömiseen.

Haluaisitko pohtia syvemmin näitä asioita kanssani privassa?

Voit ottaa yhteyttä minuun nikkini takaa olevan mailiosoitteen kautta.

Olli

Edellisessä viestissäni mainitsemani suukipu ja bruksismi liittyvät sekä syrjinnän aiheuttamiin fyysisiin oireisiin että tiettyjen psyykenlääkkeiden sivuvaikutuksiin. Katsopa http://personal.fimnet.fi/laaketiede/kaisu.tapiovaara/suukipu.htm

"saattavat kokea olevansa" ja anna mun nauraa. Takuulla he ovat syrjittyjä, mikä on tullut esiin työ-elämätutkimuksissa. jos lapsia kiusataan yleisesti koulussa, niin aivan varmasti homoja ja lesboja tässä yhteiskunnassa. tuo termi valitteluvainoharha on tekosyy, jotta ei tarvitsisi olla tekemisissä itselleen vastenmielisten ihmisten kanssa. se on helppo tapa leimata syrjitty ja antaa luvan itselleen päästä hankalasta asiakkaasta eroon. lääkäreistähän ei meillä saa valittaa! he ovat ammatiryhmä, joka kyllä osaa pitää puolensa, koska omia virheitä ja osaamattomuutta ei tunnusteta.

Minulla on sellainen tunne hoitsuista että ne tietävät oikeasti terveydestä yleensä ja potilaan sairauksista enemmän kuin lääkärit.

"JuhaniV
24.11.2005, 19:49 Menin uuteen paikkaan tutkimuksiin. Minulta tiedusteltiin aviosäätyä. En muista kuinka sitä kysyttiin. Vastasin, että rekisteröity parisuhde. Vastaus: "Ei meillä koneessa ole semmosta.""

Olisit sanonut, että "joo mutta meilläpä kotona on".

Mä voin sanoa että hoitohenkilökunnalta olen saanut hyvää palvelua ja jotkut ovat ollet jopa mukavia. Kerran oli yksi italialainen harjoittelijana ja hänen kanssaan tuli juteltua kun hän sanoi että minä olen oikeasti ainoa joka puhuu englantia täällä. :o

Mutta yksilölliseen palveluun ei ole varaa ja se näkyy tuossa parisuhdekysymyksessäkin. Kun minä ilmoitin että minulla oli erityisruokavalio niin sitä ei kunnioitettu minään päivänä vaan minä söin omia eväitäni. Mutta se kammottava moska tulee joltain B-luokan hämäräfirmalta eikä sairaala voi siihen vaikuttaa.

Monesti vaan asiakkaan pitää kertoa mitä juttuja haluaa ja miten haluaa tulla kohdelluksi. Ei se henkilökunta voi osata arvata asiakkaan tarpeita jotka voi olla rutiineista tai useimmista tapauksista poikkeavia. Ei sen niin kamalaa pitäisi olla että homolta kysytään vaimosta tai lesbolle tarjotaan e-pillereitä. Kyllä siihen voi ihan sanoa että miten se tilanne onkin. Itse kärsin joskus ruuansulatushäiriöistä jota lääkäri sitten tutki skoopilla takakautta. Pyysin "tarkistatko missä kunnossa se loppupää on että voiko harrastaa anaaliseksiä". Lääkäri ja kaksi hoitajaa meni hetkeksi hiljaiseksi mutta tutki niin kuin pyydettiin. Mielestäni ihan normaalia että lääkäri ei osannut moista palvelua tarjota pyytämättä.

"En ollut vaatimassa muuta kuin tasavertaista kohtelua potilaan seksuaalisen identiteetin mukaisella tavalla."

En oikein tajunnut tuota kirjoitustasi! Itse ainakin hoidatan vastaanotolla sairauteni enkä seksuaalista identiteettiäni. En ole ikinä joutunut korjaamaan tuota asiaa lääkärin kyselyihin enkä ole sairastanut mitään sellaista, että "vaimon pitäisi tulla vastaanotolle myös". Jos sinulle on kerrottu vaginayhdynnästä, niin ilmeisesti ongelmasi ei ole ollut flunssa, keuhkoputkentulehdus tms.

Luulen, että olet tosiaan sellainen ammattivalittaja, joka vetää herneen aina nenään, jos joku ihminen ei automaattisesti huomioi homoja. Muista nyt kuitenkin, että valtaosa väestöstä on heteroita eivätkä he mieti kaikkien vastaantulijoiden seksuaalista suuntautumista.

Miten tulkitset oman ajatuksenkulkusi, kun takerrut aina muiden sanomisiin ja homojen huomiotta jättämiseen? Eikö tarkoitus ole kuitenkin hälventää seksuaalista rajapintaa eikä eritellä, että vain homojen asemaa pitää parantaa? Samaa ihmettelen niiden ihmisten kohdalla, jotka suunnittelevat jotain vanhainkotia vain lesboille. Tuossa(kin) haetaan "oikeuksia", mutta samalla eristäydytään omaan maailmaan. On hienoa, että asenteet muuttuvat, mutta tarkoitus ei liene kuitenkaan järjestää mitään homojen vallankumousta?!

Potilas, olen kanssasi samaa mieltä. Haluan pitää muut asiat elämäni eteenpäin vievinä voimina kun pelkästään olemalla kuten Little Britain:in Daffyd, tyyliin, I am only gay in the village.

Mitä ilmeisimmin nimimerkki Potilas ei ole tajunnut pointtiani, vaikka lainasikin keskeisimmän ajatukseni sanomaansa. Heteroseksismi ei käsitteenä näköjään avaudu helposti.

Vielä kerran: Jos potilasta aiotaan hoitaa kunnolla, olisi parasta ottaa huomioon hänen koko elämänpiirinsä. Mitä ideaa olisi esimerkiksi semmoisessa tilanteessa, että ahdistunut ihminen kävisi vuosia terapiassa hänen koskaan uskaltautumatta kertomaan vaikkapa todellista ja keskeisintä ahdistuneisuuden syytä, valtavirrasta eroavaa omaa seksuaalista identiteettiään. On ammattitaidottumuutta terapeutilta, jos hän ei rajoittuneen heteroseksistisen ihmiskuvansa vuoksi pysty näkemään taustalla vaikuttavaa syytä ja auttaa potilasta sitä ilmaisemaan. Vasta sen jälkeen päästäisiin eteenpäin hoidollisesti.

Potilas, mitä ilmeisimmin omaat aivan samat asenteet, kuin varoittavana esimerkkinä kertomani henkilön asenteet.

**********

Esko, olet edelleen mielestäni kovin lapsellinen. Todella läpinäkyvää ainakin minulle. Keksipä jotain aivan uutta sanottavaa ja aivan uusista asioista. Kykenetkö siihen lainkaan?

Juhani

Olen todella pahoillani etten osaa tai pysty mielyttämään sinua JuhaniV mielipiteilläni tai kirjoituksillani, jospa sinä kertoisit minulle mitä haluat minun sitten kirjoittavan.
Niin kirjoitetaan sitten sitä mitä sinä ja muutamat muut haluavat lukea, ilmeisesti myös ylläpito(?).
En istu päivät pitkät miettimässä uusia keskustelu avauksia ranneliikkeen keskustelupalstalle, mielenkiinto ei riitä siihen. Minulle rittää kun komentoin siihen asiaan mihin minulle riittää mielenkiinto.

Mutta ihan sinun iloksi voin vaikka sanoa että: "Kylläpä tänä vuonna ihmiset näyttävät ryntäävän ennemän perjantaina kauppoihin kun sunnuntaina mutta minusta tuntuu että homot suosivat enemmän S-markettia kun City-markettia." En kyllä ymmärrä onko tuossa päätä taikka häntää mutta ihan sinun iloksi sanoin aivan jotain uutta, uudesta asiasta, happy?

Ja itse otit nyt esimerkiksi terpiassa istuvan potilaan, No tietysti tuossa tilaanteessa mutta eivät kaikki tilanteet ole terapiaa istuntoja kun ihminen sairaalaan menee. Ehkä sinulla mutta ei minulla. Joten jos joku menee sairaalaan ihan vaan vaikka siitä syystä että käsi on poikki niin, se seksuaalisuus ei ole siinä olennaisinta....ellei sitten halua vaaleanpunaista kipsiä, hileillä koristeltuna. : )
Haluan vaan tuoda sen esiin että ei Jokainen tilanne vaadi sitä yliherkkyyttä että: "Mitä tämä edessä ihminen nyt saattaa edustaa".
Jos siellä sairaalassa joku kysyy että mikä on vaimon tai puolison nimi niin ei muuta kuin sanoo mitä on sanottava. Minusta se osoittaa vaan ihmisen ammattitaitoa jos ihminen jatkaa silmiään räpyttämättä eteenpäin oli sitten vastaus mikä tahansa.
En usko että kyseinen hoitohenkilökunta alkaa vääntämään mitään vitsiä siitä jos toinen osapuoli sattuu oleman myös mies
Ääri tapauksia voi hakea loputtomiin, esim kuinka moni sairaala suomessa on varautunut esim muslimi-uskoisen ihmisen kuolemaan? Koska heidät täytyy siirtää heti pois, ei patolle vaan hautaustoimisto tulee hakemaan jne jne....
Muistaakseni tämä asia oli myös sydäntäsi lähellä, ellen väärin muista..?

Fiktiivinen tilanne päivystyspoliklinikalla:

Potilas: "Joo, varovasti sitten sen jalan kanssa, sattuu. Ai niin, ja olen homoseksuaali!"
Lääkäri: "Jaa jaa, mutta hoidetaan tuo jalka nyt."
Potilas: "Mitä? Ai että hoidetaan jalka ja sitten se seksuaalisairaus vai?!"
Lääkäri: "Ei kun se jalka, sama se mitä edustatte siviilissä"
Potilas: "Jaa, että sivuutetaan sitten potilaan identiteetti täysin! Onpa homofobista porukkaa!"
Lääkäri: "Tilataan röntgen ja labrat"
Potilas: "Joo, jättäkää vaan! Taas pistetään homot toiseen kastiin!"

Edellämainittu on fiktiivinen tilanne mutta kuvaa hyvin ajatusmaailmaa mitä olen kokenut ja kuullut vanhemman polven 'valveutuneilta' homoaktiiveilta. Ikäänkuin kipeän jalan tai muun fyysisen sairauden hoito muuttuisi toisarvoiseksi jos potilaan seksuaalista identiteettiä ei oteta huomioon. Mitä hittoa sen identiteetin kanssa on tekemistä sairauden tai muun "maallisen" ongelman kanssa?

Mielestäni moisen homoidentiteetin jatkuva kuuluttaminen kertoo kuuluttajasta itsestään enemmän kuin "ymmärtämättömistä" ympäröivistä ihmisistä. Itse olen homo, en enää parisuhteessa mutta en näe tarvetta sitä julistaa jatkuvasti. Olen ulkona kaapista vanhemmilleni ja ystävilleni mutta en koe tarpeelliseksi sitä mainita aina kun tapaan uuden ihmisen. Miksi? Ketä kiinnostaa todella?

Ainoastaan jos haluaisin erityistä huomiota, voisin sen mainita ja pari kahvikeskustelua käydä "suvaitsemattomista" ihmisistä ja "homofobisesta" yhteiskunnasta, mutta en viitsi, jaksa, välitä. Pystyn elämään elämääni ihan ilman jatkuvaa valitusta ja ahdinkoa, ja vieläpä onnellisesti ja avoimesti homona. Minulle avoin homous ei merkitse sen jatkuvaa kuuluttamista. Se merkitsee vapautta olla mitä haluan, sisäisesti.

Joo, olen itse myös miettinyt että onko se todellakin se ainoa ja tärkein ominaisuuteni? Onko se juuri „se“ tärkein asia mitä ihmiset tarvitsevat minusta tietää? Onko se juuri se minun eteenpäin vievä voima tässä elämässä?
En usko, se on yksi, muiden rinnalla. Ja jos joku nyt ei viellä tajunnut mitä tarkoitan niin oma seksuaalinen suuntautumiseni, „se“ homous.

Mielestäni joillakin on tullut elämän missioksi tämä homouden „tietoisuuden lyhdyn“ kantaminen tässä elämässä jopa niissä tilanteissa kun sitä ei enää tarvittaisikaan.

Viitaan myös tuolla toisessa keskustelussa jossa käydään kädenvääntöä saiko Eltonin häät tarpeeksi huomiota Suomen mediassa vai ei.
En muista huomioitiinko Madonnan häät joka uutisessa vai pelkästään mtv3 klo 19.00 uutisissa ja nelosen?
Siitä olen varma ettei ainakaan ylen pääuutislähetyksessä.
Ja miksi olisi pitänyt?
Muistaakseni jossain aikasemmassa keskustelussa taas oltiin näreissään että miksi tässä Suomen historian suurimassa(uhri luvultaan) pedofiili oikeudenkäynissä piti mainita että uhrit olivat pikku poikia?
Siis pitäisikö nyt sitten perustaa julkisensanan pika neuvosto joka analysoi joka päivän uutiset polittisesti korrektiseksi, että esim homo sanaa saa käytää ainostaan häissä ja kissanristiäis jutuissa. I mean honestly.

Itse en koe mielekkääksi tyyppejä jotka amentavat joka väliin homo politista ilosanomaa.
Kuten humoristisesti kuvattu tyyppi Little Britain sarjan super homo aktivisti Daffyd.
Joka julistaa joka väliin homo oikeuksiaan ja olevansa Only Gay in the Village.
Vaikka koko kylä on täynnä homoja ja suvaitsevaisuutta (ja Daffyd ei edes ole ollut miehen kanssa koskaan sillä tavalla) niin silti mies vaan meuhkaa ja mesoaa.
Ja kyläläiset pyörittävät päätään.

Toinen koomillinen hahmo on South Parkin Mr Garrison.

Mielestäni maailma ei ole tullut sen suvaitsemmaksi paikaksi kun mitä ihmiset mielessä siitä haaveilevat, valitettava tosi asia. Mutta minusta on paljon itsestä kiinni suostuuko olemaan jokaisen “kynnysmattona” tässä maailmassa vai omaako edes hieman omaa puolustuskykyä.

Täydellisestä hyväksynnästä on haaveilleet mustat, juutalaiset ym, ym.
En usko että näin olisi tapahtunut vuosien saatossa, valitettavasti mutta näin se vaan menee.
Mielestäni sen näkee tälläkin palstalla mistä tässä kaikesta on kysymys, vaikka aika moni kieltää hyväksymästä sitä tosi asiaa.
Me ihmiset olemme erillaisia jopa me homot, ei ole heteroissakaan mitään yhtenäistä samalla tavalla ajattelevaa “etujärjestöä”, vai onko?
On olemassa poliittiset, uskonnoliset, rodulliset ryhmittymät jotka jokainen ajavat omaa asiaa, ei heitä yhdistä yhteen sama seksuaalinen mieltymys.
Kuten täälläkin, on polittiset erimielisyydet, seksuaaliset käyttäytymisen näköerot, ylimieliset kansankynttilät jotka kokevat olevansa lahjaksi homo yhteisölle(if ever), musiikilliset kinastelut, lista on loputon.

Vaikka olemme homoja niin se ei ole ehkä “Se” kaikkein tärkein mitä voimme itsestämme maailmalle antaa, ellei sitten satu olemaan porno-tähti.

Ei fiktiivinen vaan todellinen tilanne YTHS:llä kun kävin siellä nuorena arkana opiskelijana 80-luvun lopulla:

Minä: Olen saanut kondyloman takapuoleeni. En ole harrastanut irtoseksiä, vaan sain sen poikaystävältäni johon luulin voivani luottaa.

Lääkäri: Pitääkö sitä kaikkea mennä tekemään?

Minä: Olin hiljaa ja loukkaantunut ja odotin pääseväni nopeasti pois.

Näin toimisin nykyään:

Lääkäri: Pitääkö sitä kaikkea mennä tekemään?

Minä: Se ei ole sinun asiasi. Hoida sinä vain työsi vai vaihdanko lääkäriä saman tien?


Tässä tilanteessa olisi ollut aika vaikea olla tuomatta esille homoseksuaalisuuttaan, vai?

Kyllä näin on mutta kuten tuossa ylempänä jo kirjoitettiin kaikki tilanteet eivät ole "anus pohjaisia" tilanteita tässä elämässä.
Ääri esimerkkejä löytyy varmaan runsaasti ja jokainen "ammatti-ihminen" ei ole korrekti, ammattitaitoinen, asiansa osaava. Silloin kannattaa valittaa käytöksestä tai saamasta palvelustaan siitä valvovaan "elimeen".