Osoitteessa
http://www.mattinatri.com/kirjoituksia.htm oli myös "Kannanotto hedelmöityshoitolakiin", ja tulkitsin niin, että henkilö nimeltä Marika Visakorpi olisi kirjoituksen takana. Kyseessä on kymmenkohtainen luettelo erinäisistä näkemyksistä. Mukana on kehoitus lähettää samansisältöistä sähköpostia kansanedustajille.
Alla on asioita, joiden pohjalta voi muodostaa toisenlaisiakin käsityksiä samoista asioista. Ne eivät ole mikään kehittelemäni oppimalli, vaan kommentteja mattinatri.comissa olevaan kirjoitukseen tyyliin "myös näin voisi miettiä".
1) Tiedämme, että ihminen lisääntyy suvullisesti. Siittiösolun hedelmöittämästä munasolusta saa alkunsa uusi elämä. "Syy" tällaiseen "luonnonjärjestykseen" lienee se, että biologisesti järjestely siitä, että kahdelta ihmiseltä saadaan perintötekijät, takaa ihmisen kaltaiselle monimutkaiselle eläinlajille mm. riittävän seulan suodattaa perinnöllisiä sairauksia pois. Tällaisesta ei "luonnollisesti" voi päätellä mitään tarkoitusta, mutta todeta, että lapsen usein tämän seurauksena aikuiseksi kasvattaa mies- ja naispuolinen henkilö yhdessä, vaikka toisinaan toinenkin ratkaisu voi olla paikallaan.
2) Miksi hedelmöityshoito pitäisi ymmärtää ainoastaan "lääketieteellisen ongelman hoidoksi"? Miksi lääketieteellinen tai lisääntymisbiologinen syy olisi jotenkin erikoisesti arvostettava asia? Logiikkaa: Eikö keskenään "normaalissa vaginayhdynnässä" lisääntymiskyvyttömien puolisoiden avustaminen ole jonkinlainen "keinotekoinen" elämäntuottamisratkaisu ihan samalla tavoin kuin luonnollisen miehen luonnollisen sperman saattaminen luonnollisen naisen munasolun yhteyteen?
3) Miten lasten tasavertaisuus vähenee, jos lapsi on syntymästään kasvanut yhden rakastavan vanhemman, kahden samaa samaa sukupuolta olevan vanhemman, kahden eri sukupuolta olevan vanhemman tai jonkinlaisessa muussa rakastavassa ja lapsen perustarpeet täyttävässä yhteisössä? Miksi ei samaan hengenvetoon vaadita, että jokaisella lapsella pitää olla sisaruksia (joilla myös sanotaan olevan iso merkitys lapsen kehityksessä), isovanhemmat, lyhyt koulumatka, 18-vaihteinen maastopyörä tai kaksi äitiä?
4) Peruslähtökohdaksi pitäisi hyväksyä yhteiskunnassa se, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna, turvalliseen kotiin ja onnelliseen lapsuuteen, joista voi ponnistaa aikuisuuteen. Lapsen kasvua tukemaan aikuinen on välttämätön. On lisäksi muistettava, että monet äidit, mutta myös isät ovat sankarillisesti yksin huolehtineet lapsista, sekä biologisistaan tai että myös ei-biologisistaan.
5) Ehkäpä on huomattu, että lähtökohtaisuus tarvitsisi joitain perusteita? Lapsen kasvamisen on kenties havaittu olevan lähtökohtaisesti muihinkin asioihin kuin vanhempien sukupuoleen.
6) Onko lapsen välttämätöntä saada jonkinlaista tiettyä kuvaa "miehuudesta" ja "naiseudesta"? Eikö sen ehdi sitten lähempänä sukukypsää ikää? Lisääntymistä ajatellen nimittäin varsin suuri osa ihmisistä osaa temput tehdä.
7) Vanhempien rooli perheissä ei nytkään ole mitenkään yksiselitteinen. Edes perinteisessä ydinperheessä. Perheitä on erilaisia. Nimityksillä ei välttämättä ole mitään merkitystä, vaan lähinnä sillä, että lapsen on hyvä olla. Tarvitseeko spermanluovuttaja mitään erityistä nimitystä? On toimittava sen puolesta, että yhteiskunta ei aiheuta lapselle identiteettiongelmia kyseenalaistamalla tämän syntyperän oikeutusta.
8) Miten varmistetaan nykyäänkään se, ettei lapsi ole aikuistuttuaan seksuaalisessa kanssakäymisessä biologisen sukulaisensa kanssa? Riskitilanteita on monia, esimerkiksi jomman kumman biologisen vanhemman syrjähypyt, mahdollisten ei-puheväleissä olevien lähisukulaisten jälkeläiset tai lähisukulaiset itse jne...
9) On myös muistettava että näiden huolto- ja tapaamisoikeuksien ulkopuolella on lapsia, jotka ovat monessa suhteessa oikeudettomassa tilassa. On kahden äidin lapsia, jolla ei ole laissa määriteltyä oikeudellista asemaan toiseen äitiinsä. Tämä tosin menee vahvemmin adoptiopuolen asioihin.
10) Lapsen oikeuden hyvinvointiinsa on mentävä vanhempien oikeuksien edelle. Miksi heteropareillakaan pitäisi olla oikeus saada lapsi? Eikö heteropariskunnan pakonomainen ajatus lapsesta (joka ei kotikonstein ota tullakseen) ja sen perusteella otettava hedelmöityshoito voi olla kuviteltu lääke rakoilevaan parisuhteeseen? Itsekkäästi, lapsen oikeudesta piittaamatta?
