terminologiaa
Nyt pääsemme pohtimaan näitä elämää suurempia kysymyksiä...
Poika- ja tyttöystävä nimitykset, käytetäänkö niitä kaikissa ikäluokissa? Kyllähän jollain 19-vuotiaalla on tyttö-tai poikaystävä, mutta jos kyse on 80-vuotiaasta, käyttävätkö hekin tuota ilmaisua vai kenties jotain muuta?
Entä milloin satunnainen tapailu muuttuu seurusteluksi ja milloin suhteeksi vai tarkoittavatko nuo kaksi samaa asiaa? Entä milloin siitä tyttö- tai poikaystävästä tulee (avo)vaimo tai mies?
Kyllä 'aikuiset' minun nähdäkseni puhuvat mies- ja naisystävästä. Jso kyseessä on _vain_ ystävä, silloin sukupuolitarkenteen voi jättää pois.
Kun sitten muutetaan yhteen, miehet ainakin jättävät usein tuon 'ystävä'-osan pois ja puhuvat vain miehestään. Miten mahtavat tehdä naiset? Ruotsiksi ainakin Eva Dahlgren käyttää Efvastaan muistaakseni nimitystä 'hustru'. Ehkä se on suomessa sitten se vaimo.
Minun naiseni on minun naiseni, kunnes olen vienyt hänet vihille jolloin hänestä tulee vaimoni.;-)
En voi olla kommentoimatta (hymyssä suin) reilun vuoden takaista tapahtumaa. Äitini (lähes 90v) oli tulossa kylään. Hän sitten varmisti minulta: " Kummin minä sitä sinun poikakaveriasi kutsun miniäksi vai vävyksi?" Mitäpä siihen muuta vastaamaan, kuin että ihan oman valinnan mukaan - kumpi tuntuu paremmalta. ;)
Hyvä kysymys! 30 koputtelee jo kohta ovea, mutta tunnen itseni yhä ennenmmin "pojaksi" kuin "mieheksi". Itsestään ei tarvitse noita nimiä onneksi usein käyttää, mutta menee varmaan vielä monta monta vuotta ennen kuin saan suustani tuon "miesystävän". Varsinkin kun ... no, se kyseinen henkilö ... ei ole niin kovin maskuliinista sorttia.
Mun mielestä tyttöys tai naiseus ei ole niinkään iästä kiinni kuin ihmistyypistä. Esim. poikamaisia lesboja tulee helpommin sanottua tytöiksi kuin naisellisia. Itseäni mä itse ajattelen tyttönä vaikka kolmekymmentä alkaa jo lähestyä. Joissain tilanteissa muut kutsuvat minua tytöksi ja toisissa naiseksi ja minusta ne molemmat ovat ihan ok kunhan sävy on ok.
Seurustelu on seurustelua silloin kun asiasta sovittu. Tähän tulokseen olen tullut. Jos ei ole varma onko joku suhde seurustelua niin parempi ottaa asia puheeksi kuin luulla jotain... Suhde voi olla mikä tahansa määrittelemätön suhde eikä se tarkoita samaa kuin seurustelu (vaikka siis toki seurustelusuhdekin on suhde).
Niin se taitaa olla että seurustelu on seurustelua kun siitä on sovittu ja molemmat ovat samaa mieltä. Jos toisen mielestä seurustellaa ja toisen mielestä ei, niin sitten tulee joskus hankalia tilanteita, kun joku muu kysyy että oletteko te ja mitä te olette. Siihen sitten kieltämään että ei me mitään olla, vaikka sekään ei ihan totta ole. Omalle kohdalle on osunut monia suhteita, jotka ovat kestäneet kuukaudesta yli vuoteen, mutta "sopimusperiaatteen" mukaan en ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa, koska toinen on aina kieltäytynyt sen sanan käytöstä. Eli en ole seurustellut, mutta seksisuhteita on ollut useita... tai seksi-/kaverisuhteita... mitä ikinä lienevätkin.
Asumme tyttöystäväni kanssa avoliitossa ja olemme molemmat kolkyt ja risat. Kutsun häntä tyttöystäväksi tai avonaiseksi. Vaimo tai avovaimo kalskahtaa sanana jotenkin liian heterolta ja keski-ikäiseltä - hassua, sillä numerot kyllä kertovat keski-iän lähestyvän kohisten...