Kuinka moni teistä oikeasti ostaa musiikkinsa, elokuvansa, ohjelmansa tai pelinsä? Meinaan että nykyään kun laajakaistatkin on yleistynyt, niin yhä enemmän varsinkin viihdettä ladataan netistä maksamatta siitä mitään. Itse olen katsonut, että tämä voi olla pahasta jopa laittomalle lataajalle itselleenkin, ts. kun ei ole minkäänlaisia rajoja sille kuinka paljon viihdettä voi tai katsoo olevan mielekästä hankkia jonkun rajoitteen puitteissa (joka on siis yleensä se raha) niin sitä tulee hankittua vähän liikaakin ja pahimmillaan tälläinen valmiiksi katettu herkkupöytä josta saa mitä ikinä unelmoi niin paljon kuin vain jaksaa vetää, aiheuttaa "kuluttajalle" itselleen jopa addiktioita (jollaiseen minullakin on herkähkö taipumus).
Jos joku tekee tuotteen työnä jollekkin, hän luonnollisesti olettaa saavansa vastinetta uurastukselleen niiltä, jotka hänen työnsä tulosta käyttävät hyväkseen. Hän ei olisi ryhtynyt koko puuhaan, jos asia olisi toisin. En ymmärrä mitä eettistä eroa tällä on siihen, että jättää maksamatta rahansa lippaaseen jos vaikkapa kahvikupin ottaminen itsepalveluna siihen velvoittaa. Kummassakin on periaatteessa kyse sopimuksesta: pöytä on katettu, jotta siitä ottavat maksaisivat herkuistaan. Samoin elokuva tai peli on tehty, jotta sen hankkivat maksaisivat siitä.
Näyttää siltä, että ainoastaan luistamisen helppous tekee teosta oikeutetun. On kuitenkin varmaa, että jos piraattimarkkinat kovin paljon voimistuvat niin tietyt alatkin kuolevat pois. Näin kävi esimerkiksi amigalle, johon tehtyjä tietokonepelejä kopioitiin niin paljon ettei kukaan ollut enää kiinnostunut lähteä niitä tuottamaankaan.
Tämä nyt vain eräänlaisena eettisenä pohdintana, mutta jos pidät itseäsi yhteiskuntakelpoisena niin olisiko ehkä syytä harkita oikean asenteen omaamista? Periaatteet kunniaan tässäkin asiassa.
Jos joku tekee tuotteen työnä jollekkin, hän luonnollisesti olettaa saavansa vastinetta uurastukselleen niiltä, jotka hänen työnsä tulosta käyttävät hyväkseen. Hän ei olisi ryhtynyt koko puuhaan, jos asia olisi toisin. En ymmärrä mitä eettistä eroa tällä on siihen, että jättää maksamatta rahansa lippaaseen jos vaikkapa kahvikupin ottaminen itsepalveluna siihen velvoittaa. Kummassakin on periaatteessa kyse sopimuksesta: pöytä on katettu, jotta siitä ottavat maksaisivat herkuistaan. Samoin elokuva tai peli on tehty, jotta sen hankkivat maksaisivat siitä.
Näyttää siltä, että ainoastaan luistamisen helppous tekee teosta oikeutetun. On kuitenkin varmaa, että jos piraattimarkkinat kovin paljon voimistuvat niin tietyt alatkin kuolevat pois. Näin kävi esimerkiksi amigalle, johon tehtyjä tietokonepelejä kopioitiin niin paljon ettei kukaan ollut enää kiinnostunut lähteä niitä tuottamaankaan.
Tämä nyt vain eräänlaisena eettisenä pohdintana, mutta jos pidät itseäsi yhteiskuntakelpoisena niin olisiko ehkä syytä harkita oikean asenteen omaamista? Periaatteet kunniaan tässäkin asiassa.