Hyväntekeväisyyttä!

Maailmassa on paljon kriisejä ja hätää. Ihmiset lahjoittavat rahaa eri järjestöjen kautta. Kirkko, punainen risti, Yk ja muut kansalliset ja kansainväliset järjestöt keräävät kunnian siitä, kun jakavat toisten lahjoittamia rahoja. Merkittävä osa lahjoituksista tulee myös homoilta ja lesboilta, jopa niiden järjestöjen kautta, jotka tuomitsevat homot ja lesbot! Näin toimivat homot ja lesbot ympäri maailmaa. Tsunami siellä, maanjäristys tuolla, hirmumyrsky kotikulmilla tai kaukana kotoa. Miljardeja euroja virtaa avustuskassoihin. Osa niistä seksuaalisten vähemmistöjen edustajilta eri maista maailmalta. Samoista tiedotusvälineistä saamme tietoja katastrofeista ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien polkemisesta maailmalla. Esimerkiksi kirkko kokoaa valtavat määrät rahaa jakaakseen sen eteenpäin kärsiville, samalla se on jo vuosisatoja kerännyt siitä myös kunnian, Minäkin homona olen maksanut kymmeniä tuhansia euroja kirkollisverona jaettavaksi kärsiville ihmisille, mutta minua vain lyödään ja lyödään siksi, että rakastan oikeasti, en luontoni enkä luonnon vastaisesti – mitä sekin sitten tarkoittanee? Nyt on olemassa internetti, luottokortit ja muut näppärät tavat lahjoittaa rahaa kansallisesti ja kansainvälisesti hyväntekeväisyyteen ja kriiseihin. Olen odottanut ja odottanut, kun me seksuaalisesti enemmistöstä eritavalla suuntautuneet olemme myös luovempia, että joku perustaisi kansallisen/kansainvälisen kanavan lahjoittaa homojen ja lesbojen nimissä miljardeja euroja vuodessa hyväntekeväisyyteen omissa nimissämme!!! Ne kaikki miljardit eurot olisivat pois meitä parjaavilta ja nuijivilta lahjoittajilta – meidänkin ääntä kuunneltaisiin. Miltä tuntuisi otsikko kansainvälisessä tiedotusvälineessä vaikka CNN kanavalla –”Kansainvälinen Homojärjestö lahjoitti maanjäristyksen uhreille yli 200miljoonaa euroa” ”Seksuaalivähemmistöjen lahjoituksilla perustettiin naisten yliopisto arabimaahan””Homot ja lesbot kokosivat 50miljoonaa euroa suvaistsevaisuus viikonloppuna lastensairaalan rakentamiseen Intiaan” ”Vapautuspäivien tuotoilla saadaan Seinäjoen sairaalaan neljä keskoskaappia!” ”Homojen iltamat Rovaniemellä oli menestys, pääsylipputuloilla saadaan turvattua vuodeksi lapin syrjäseutujen vanhusten kirjastopalvelut”

Herätkää ihmiset, ketkä teidän euroistanne kunnian saa!!!

Homoja on myös vapaaehtois- ja palkkatyössä avustusjärjestöissä. Osa kaapissa ja osa avoimesti homoja. Eikö me kaikki olla osa tätä yhteiskuntaa.

" Miltä tuntuisi otsikko kansainvälisessä tiedotusvälineessä vaikka CNN kanavalla –”Kansainvälinen Homojärjestö lahjoitti maanjäristyksen uhreille yli 200miljoonaa euroa” ”Seksuaalivähemmistöjen lahjoituksilla perustettiin naisten yliopisto arabimaahan””Homot ja lesbot kokosivat 50miljoonaa euroa suvaistsevaisuus viikonloppuna lastensairaalan rakentamiseen Intiaan” ”Vapautuspäivien tuotoilla saadaan Seinäjoen sairaalaan neljä keskoskaappia!” ”Homojen iltamat Rovaniemellä oli menestys, pääsylipputuloilla saadaan turvattua vuodeksi lapin syrjäseutujen vanhusten kirjastopalvelut” "

Ensiksin tuntuisi, että mitkä näistä oikeasti ovat oleellisia ja mitkä ei. Minä maksan veroja näiden asioiden hoitamista varten.

Toiseksi tuntuisi siltä, että ajetaanko tässä jotain homot vs. heterot asetelmaa? No, raha on valtaa, katsokaa suomenruotsalaisia säätiöitä. Hyväntekeväisyys vaan kuullostaa rumalta, ei voi mitään

Enpä innostu tuollaisesta "tämä on homonjen keräysvaroilla rahoitettu hanke" ajatuksesta. Tuen erilaisia kohetita tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. *olenpas mä vaatimaton ja niin hyvä ihminen*

Kiitos Vapaalle ateenalle asian esiin nostamisesta. Olen itsekin miettinyt aihetta jonkin verran. Muualla, jopa niinkin lähellä kuin Ruotsissa, kysymys "vaaleanpunaisesta rahasta" on ollut paljonkin esillä. Mielestäni aihe on relevantti, sillä kyse on suurista summista. Mihin käytämme rahamme ja mitä sillä viestimme? Pyrin jaottelemaan asian alla pariin eri näkökulmaan.

1) LGBTQ-yritysten tukeminen
Yksi kysymys on se miten tuemme oman yhteisömme (tietysti voi kysyä muodostavatko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mitään yhteisöä, mutten puutu siihen nyt tässä) elinkeinoelämää. Henkilökohtaisesti olen tehnyt sen ratkaisun, että haluan ohjata mielummin rahani gay-omisteisille yrityksille kuin kansainvälisille ketjuille. Vastaavasti tuen mielummin torikauppaa kuin hypermarketteja. Kyse on arvovalinnasta. Esimerkiksi matkustaessa majoitun mielummin gay-omisteiseen bed&breakfast-paikkaan kuin suureen hotelliin.

2) LGBTQ-yhteisön tukeminen
Toinen kysymys on oman yhteisömme tukeminen. Yksi esimerkki tästä on SETA:n jäsenyys. Vaikkei aktiivi olisikaan, pelkkä jäsenyys jo antaa järjestölle painoarvoa yhteisömme asioiden ajamiseen. Siksi minäkin maksan jäsenmaksun SETAlle sekä parille muulle järjestölle. Muualla esimerkiksi AIDS:in vastainen työ on merkittävä osa yhteisön toimintaa tai kodittomien nuorten tukeminen jaloilleen. Yhdysvalloissa on myös luotu opiskelustipendiohjelma LGBTQ-nuorille.
Toinen tapa tukea omaa yhteisöä on kohdistaa katastrofien yhteydessä apu nimenomaan sille. Esimerkkinä tästä on Katrina, jonka jälkeen läheinen MCC-kirkko (homokirkko) kohdisti apunsa nimenomaan HIV-positiivisille hurrikaanin uhreille. Joku taho, en tosin muista mikä, puolestaan kohdisti apunsa transihmisille, jotka joutuivat elämään väkivallan uhassa yleisissä suojissa. Esimerkkejä siis löytyy.

3) LGBTQ-yhteisön tuki maailman parantamiseksi (hyväntekeväisyys)
Vapaa ateena viittasi kirjoituksessaan nimenomaan tähän. Lyhyesti voisin aluksi todeta, että meillä on totuttu ajattelemaan verorahojen kattavan kaikki palvelut. Ja onneksi näin on pitkään ollutkin. Henkilökohtaisesti uskon kuitenkin, että jatkossa joudumme tekemään väestän ikääntyessä, terveydenhoitokustannusten kohotessa ja verotulojen laskiessa vaikeita valintoja. Tällöin monien tahojen, esimerkiksi kulttuuritahojen on enenevässä määrin siirryttävä vastaavaan toimintansa rahoittamiseen kuin monessa muussa maassa. Meillä tällainen yksityinen tukitoiminta on ollut viime vuosikymmeninä melko vähäistä, aiemmin se oli yleisempää. Esimerkkeinä mainittakoon Kulttuurirahaston monet säätiöt, Villa Gyllenbergin taidemuseo tai Taidekoti Kirpilä.
Vapaan ateenan kuvaaman kaltaista toimintaa toki löytyy ainakin Yhdysvalloista. Kirjassa Journeys Across the Rainbow kerrotaan coloradolaisesta Gill Foundation -säätiöstä. Kyseinen säätiö tukee LGBTQ-yhteisöä sekä kanavoi yhteisön lahjoituksia yleisiin hankkeisiin nostaen täten yhteisön profiilia sekä vaikuttaen poliittisesti.
Henkilökohtaisesti olen kaivannut mahdollisuutta lahjoittaa erilaisiin maailmaa parantaviin hankkeisiin ja/tai tehdä vapaaehtoistyötä nimenomaan LBGTQ-yhteisön nimissä. Uskon, että sillä pystyisimme vaikuttamaan yleisiin asenteisiin paljonkin. Kyse ei ole mielestäni gettoutumisesta vaan näkyväksi tulemisesta. Haluaisin vaikuttaa vaikkapa kirkon asenteisiin tekemällä sen sisällä vapaaehtoistyötä tai lahjoittamalla varoja sen toimintaan LGBTQ-yhteisön nimissä. Tällä erää ainoa taho, joka saa äänensä kuuluviin ja ylittää uutiskynnyksen on fundamentalistijoukko. Kuva on mielestäni vääristynyt. Koska kirjoitus on jo tällaisenaan pitkä, en anna sen enempää esimerkkejä.

Hyvä keskustelunaloitus. Olen itse ajatellut samaa. Mitä tehtäisiin?

Toistaiseksi olen pitänyt itselläni listaa yrityksistä, jotka ovat joko gender-ihmisoikeuksia puolustavia tai polkevia. Listan pito on haastavaa, koska jotkut yritykset ottavat opiksi ja toiset hairahtuvat loukkauksiin. Listalle pääsyn syitäkin on monia. Positiivisten yritysten listalle voi päästä esim. mainostamalla vaikkapa Z-lehdessä, kun taas esim. G.W.Bushin vaalikampanjaa rahoittamalla päätyy boikottilistalle. Henkilöstöpolitiikka on myös oleellinen kriteeri, esim. partnerille annettu vakuutusturva (erityisesti USA ja muut maat, joissa oleellinen kysymys) ja muukin henkilöstöpolitiikka. Lähteinä ovat suomalainen media, ulkomaisista mm. Gay.com, queer.de, commercialcloset.org ym.
Esimerkkejä:

Suosi näitä: KLM, Bridgestone, Nike, Avis, Ford, Volvo, Mazda, Jaguar, IBM, Kodak, Canon, Motorola, Guinness, Anheuser-Bush

Boikotoi: Citigroup, Pfizer, Microsoft

Olisi paikallaan myös tehdä vastaavaa selvitystä erilaisista kansainvälisitä järjestöistä (esim. AI, Mannerheimin lastensuojeluliitto, UNICEF, UNIFEM jne.) ja erityisesti ulkomaisista tutkimuslaitoksista ja yliopistoista. Olisi paikallaan tietää minkälaista toimintaa sitä oikein tulee tuetuksi ja minkälaisessa yhteistössä mukana olluksi. Näiden ihmisoikeuspolitiikkaan ja -käytäntöihin voisi helpohkosti tutustua internetsivujen kautta.

Olen itse seurannut mielenkiinnolla amerikkalaisissa medioissa ilmeneviä artikkeleita teemalla "the best workplaces for gays and lesbians". Viime aikoina olen nähnyt myös pari artikkelia, joissa on kerrottu LGBTQ-ihmisten kokemuksia myös joistakin vapaaehtoisjärjestöistä. Isoista kv-yrityksistä on siis tietoa jenkkinäkökulmasta. Olisi mielenkiintoista kuulla miten nämä yritykset toimivat Suomessa: kuuluuko täälläkin mm orientaatiokoulutukseen LGBTQ-ihmisten huomioiminen? Itse olen ainakin kokenut, että eri ihmisryhmien huomioiminen (ulkomaalaiset, vammaiset, naiset, LGBTQ-ihmiset etc) on vielä varsin lapsenkengissä työelämässä. Asioiden esiin nostamista pidetään jopa pahana vaikka jopa laki velvoittaa tietynkokoiset yritykset laatimaan tasa-arvosuunnitelman.

Yhdysvalloissa järjestö nimeltä Human Rights Campaign tekee varsin mielenkiintoista työtä. Se mm julkaisee säännöllisesti Corporate Equality Index -nimistä raporttia, joka tutkii eri yrityksiä työnantajina LGBTQ-näkökulmasta. Kyseisen raportin osoite on http://www.hrc.org/Template.cfm?Section=Work_Life. Samaiselta sivulta löytyy myös mahdollisuus tutkia eri työnantajien (ilmeisesti myös yliopistojen ja järjestöjen) tasa-arvopolitiikkaa. Samaisella järjestöllä on muuten erinomaisia materiaaleja myös kaapista ulostuloon.

Mitä sitten tehtäisiin on varsin hyvä kysymys. Onko kellään hyviä ehdotuksia? Kuulostaa siltä, että ainakin jotkut tekevät tietoisia valintoja jo nyt LGBTQ-näkökulman huomioiden. Joukkona meillä olisi enemmän vaikutusvaltaa. Suomessa vastaavaa tietoista kulutusta tehdään esimerkiksi ekonäkökulmasta. Äkkiseltään en keksi Suomesta esimerkkiä jonkun yhteisön maailmanparannustoimien koordinoinnista.

Jo aiempien kommenttien perusteella on selvää ettei asia kiinnosta läheskään kaikkia. Toivoisin silti, että perisuomalainen mollaus ja vähättely voitaiisin silti jättää väliin. Meille kaikille on vain eduksi moninainen, erilaiset ajatukset hyväksyvä ilmapiiri. Paremman maailman rakentaminen lähtee kai haaveilusta... :-)

Mina en anna rahaa The Salvation Army,(mika se on suomessa) ne eivat hyvaksy gaylifestyle.Syopa tai AIDS jarjestoja, United Way en myoskaan ne ovat isoja businekseja jota tyollistaa satoja tuhansia ympari maailman.Suurin osa tuotosta menee "koneistoon".

...

Ihan kiva kun tuollaisia Kuluta Harkiten -oppaita kootaan, mutta niitä lukiessa tulee aina väkisin vain entistä kyynisempi ja tympeämpi olo. Jos kauhistuttavien faktojen luetteloinnin jälkeen on jotain yritetty tiivistääkin, se on poikkeuksetta: "jos on ihan pakko syödä tai käyttää jotain, osta vain seuraavia 5 kertaa kallimpia ja pahan makuisia tuotteita, joita ei edes pystyttäisi tuottamaan tarpeeksi, jos kaikki ryhtyisivät käyttämään niitä".

Kirjoitit: "ollaan ulkokultaisia, muka-välittäviä ja saadaan sillä huijattua itselle hyvä olo". Olet aivan oikeassa. Minulle tosin tulee samanlainen olo myös melkein kaikista maailmantuskassaan soija- ja riisijuomia ostelevista ihmisistä - itseni mukaanlukien. Mille tahansa kulutusvalinnalle löytyy aina kymmenen perustelua miksi se on huono ja epäeettinen tai vähintäänkin kestämätön ratkaisu maailmanmittakaavassa.

Tämä johtuu luultavasti siitä, että ihmisiä on kerta kaikkiaan liian paljon, että mikään kestävä kehitys olisi mahdollista. Pitkällä tähtäimellä ainoa oikeasti tehokas tapa parantaa ihmisten ja luonnon hyvinvointia olisi luultavasti todella raaka, maailmanlaajuinen väestönsäätely ja sepä vasta ihmisten perusoikeuksiin kajoaisikin. Menipä taas päivä pilalle.

Alkuperäisestä viestistä vielä: mitään leimallisesti homojen hyväntekeväisyysjärjestöä en kaipaa, päinvastoin: olisi todella hyvä jos olisi olemassa jotain täysin mihinkään uskontoon tai yleensäkään mihinkään muuhun kuin puhtaasti humanitääriseen apuun liittyvään ideologiaan sitoutumattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä. Punaiselle ristille nyt vielä annan rahaa katastrofiapua varten, mutta esim. pelastusarmeija tai "kirkon ulkomaanapu" ovat jo niin uskonnollisen makuisia, että kierrän kaukaa. Homoudellani voi olla osuutta asiaan, mutta maailma on varmasti väärällään heterojakin, joita tuollaiset jeesus-mainoksilta haiskahtavat organisaatiot ärsyttävät.

Yritän selventää vielä ajatuksieni juoksua. Useimmilla heteroilla on se käsitys, että homot ja lesbot ajattelevat vain seksiä. Homous ja lesbous ovat seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä. Useasti tuomitsevissa kirjoituksissa nostetaan vain ja ainoastaan seksuaalisen tyydytyksen hakeminen ja saaminen pääasiaksi. Toisissa kirjoituksissa jopa hyvin räikeästi tuodaan ilmi, että homojen luovuus on sitä, että he keksivät työntää kikkelin toisen miehen takapuoleen. Itselläni on hyvin vaikea ymmärtää homoja, lesboja tai heteroja, jotka ajattelevat toisia ihmisiä vain seksuaalisina objekteina. Kuitenkin seksin osuus esimerkiksi parisuhteessa on muutamia tunteja viikossa nuorilla ja muutamia minuutteja kuukaudessa vanhempana ;-). Toiset heterot tuovat korostetusti esille sen, että seksi kuuluu lisääntymiseen. Haluaisin kysyä näiltä heteroilta, joilla on jo aikuiset lapset, että onko selibaatti raskaskin asia elämässäsi? Mieltäni on myös askarruttanut homojen ja lesbojen adoptio-oikeus. Sen kieltämistä perustellaan sillä, että ei ole normaalia, että lapsella on kaksi isää tai kaksi äitiä. Tiedän useita heterojen lapsia, joilla on useampi isä. Biologinen isä, äidin ex-miesystävä ja nykyinen miesystävä. Yhdelläkin yksinhuoltaja heteromiehellä on viisi lasta ja lapsien äidit vaihtuvat tiuhaa tahtia, varsinkin viikonloppuisin. Yhteiskunta on mitä on, eri maakunnissa ja maissa erilaisia. Nyt siihen pääasiaan ”hyväntekeväisyyteen”. Yhteiskunnan eri vaikutus organisaatiot: valtio, kirkko, erilaiset säätiöt ja yhdistykset keräävät joko lakimääräiset kymmenykset kansalaisiltaan tai ottavat vastaan auliisti lahjoituksia. Yhteiskunnan jäsenet, joilta rahat on kerätty, arvostavat ja nostavat jalustalle näitä rahanjakajia ja heidän edustajiaan. Heitä arvostetaan jopa yksityishenkilöinä, suurina hyväntekijöinä. Heille annetaan mitaleita ja kunniaa. Heidän yhteiskunnallisia mielipiteitään arvostetaan. Poliitikoilla on tapana, ennen vaaleja, ohjata veromarkkoja omaan maakuntaan äänien toivossa. Hyväntekeväisyyttä siis käytetään omien etujen ja mielipiteiden ajamiseen. Taustalla voi olla niinkin henkilökohtaiset argumentit kuin oman työpaikan säilyttäminen ja palkan nostaminen kerätyistä hyväntekeväisyys varoista. Tämä kaikki on yhteiskunnallista vaikuttamista – josta on useasti kaukana todellinen toisista ihmisistä välittäminen ja myötätunto. Välittäminen ja myötätunto ovat konkreettisemmin sitä, että auttaa avun tarvitsijaa odottamatta saavansa siitä itselleen mitään hyötyä. Mielestäni homot ja lesbot ovat vilpittömämmin myötätuntoisempia kuin heterot. Ehkä siitä johtuen esimerkiksi hoiva- ja palvelualalla työskentelee paljon homomiehiä. Tällä pohdinnalla olen tullut siihen tulokseen, että homot ja lesbot myös lahjoittavat keskimäärin enemmän hyväntekeväisyyteen kuin heterot. Miksi sitten ajattelen, että homojen ja lesbojen lahjoitukset voisivat tulla konkreettisemmin esille? En vain siksi, että täytyisi erotella heterot, homot, lesbot tai muutkaan kansanryhmät. Ajatukseni on yksinkertaisesti vain se, että homot ja lesbot tulisivat näkyvämmin esille yhteiskunnallisina vaikuttajaryhmänä, jotka eivät aja vain omaan asiaansa vaan välittävät kaikkien ihmisten, eläinten, luonnon – jopa heteroiden hyvinvoinnista ;-) Haen näillä ajatuksillani todellista tasa-arvoa homoille ja lesboille yhteiskunnan osana – en seksuaalisina objekteina.

Ymmärrän hyvin myös sen, että kaikkia ei hyväntekeväisyys kiinnosta pätkääkään - ei edes ystävän auttaminen hädässä, jos siitä ei ole itselle mitään hyötyä.

Sorry, jos meni vähän pitkäksi ja saarnaksi ;-(
En ehkä vieläkään osannut tuoda ajatuksiani julki kaikille?

"http://www.rauhanpuolustajat.fi/kulutaharkiten/"

Kyllä nauratti, kun luin noita sivuja!
En ymmärrä noita kaikenmaailman viherpiipertäjiä, jotka maksavat itsensä kipeiksi jostain spesiaalituotteista. Itselläni ei ole ikinä tullut mieleenkään ostaa mitään luomua tai reilunkaupan tavaraa.
Olen ehkä itsekeskeinen, mutta en anna ikinä rahaa avustuksiin, en maksa kirkollisveroa enkä edes kierrätä (poikakaverinikin lopetti tuon hapatuksen, kun huomasi ettei meikäläinen erottele mitään vaikka kuinka jankataan). En myöskään tue mitään yhdistyksiä. En edes Setaa, koska vaikka homo olenkin, en voi sietää lesboja ja transuilijoita.

Tyhmät hassatkoon rahansa, mutta minä nautin tästä ainoasta elämästäni täysin rinnoin! En mahda maanjäristyksille mitään vaikka laittaisin kaikki rahani tuhojen korjaamiseen. Suomessa rakennetaan jäähalleja ym. turhaa, joten sieltä ne suuremmat avustukset olisivat mahdollisia.

Lähinnä tämä itsekeskeinen pahansuopaisuuteni ja naurettava saituuteni johtuu sukupuolielimeni tavattoman pienuuden aiheuttamasta katkeroitumisesta. Olen sitä mieltä että kun ei ole minulle enempää suotu, niin ei sitten muillekaan. En nyt jaksa tätä keskustelua jatkaa tämän enempää kun en kuitenkaan kovin paljoa maailman asioista käsitä. Omaa peräaukkoani kyllä mielelläni ronkin ja siinä sitä riittääkin itselleni ihmettelemistä.

Vaihteeksi joku rehellinen oma itsensä !

Alexis, arvelinkin, että joku kiinnittää huomiota esim. Niken suosimiseen listassani: se on USA:ssa ollut positiivinen suunnannäyttäjä hlbt-oikeuksissa, mutta tunnettuja ovat myös Nike-protestit 1990-luvulla - jotka johtivatkin muutoksiin yhtiön politiikassa Indonesiassa ja muualla kehitysmaissa. Suositus- ja muiden listojen teko on haastavaa sekä ristiriitaisuuksien että toiminnan muutosten takia. Jokaisen tulee tietysti itse asettaa itselleen omat kulutus- ja rahoituskriteerinsä.
Usein yritysten suosimisessa tai boikotoinnissa posit. tai negat. julkisuus voi olla merkittävmpi vaikuttaja kuin yksittäinen ostopäätös. Tätä kautta on mahdollista vaikuttaa sijoittajien mielialoihin ja pörssikursseihin, vaikka yrityksen tuotteiden myynnin vähenemistä ei juuri tapahtuisikaan. Tätä mekanismia hyväksi käyttäen olisi mielestäni mahdollisuus painostaa yrityksiä hlbt-oikeuksien huomioonottoon.
Kuten etujen ajamisessa yleensäkin, myös hlbt-oikeuksien puolustamisessa pitää olla selkeä ja määrätietoinen. Yhdellä kampanjalla ei ole tehokasta puolustaa monia erilaisia asioita (hlbt, kehitysmaat, ympäristö jne.). Mikäli halutaan tehokkaita saavutuksia, kukin aihe vaatii oman kampanjansa.

Alexis; totesit, että 5e esim. Pelastusarmejalle kannattaa antaa, vaikka kyseinen järjestö polkeekin hlbt-oikeuksia. Lienet oikeassa - ehkäpä kyseinen tuki tuottaisi nettona enemmän hyvää kuin pahaa - jos vaihtoehtona on pitää kyseinen raha itsellään ja kuluttaa se vaikkapa Big Mac mealiin. Tämän keskustelun pointti kuitenkin lienee se, että tulisi olla tietoa VALITA hyväntekeväisyysjärjestöistä (ym.) se, jonka toiminta on kestävää MYÖS ihmisoikeusperspektiivistä.