Pitäisikö mennä armeijaan vai sivariin? Armeijan sanotaan perinteisesti tekevän pojista miehiä, mutta onko näin? Onko armeijan johtamistaidoista mitään hyötyä siviilielämässä, vai tuoko siviilipalvelus sittenkin enemmän taitoja pärjätä työelämässä? Onko yleinen asevelvollisuus parempi kuin esimerkiksi palkka-armeija? Siinä muutamia kysymyksiä alustukseksi, joiden toivon kirvoittavan keskustelua ja kommentteja.
Armeija vs. sivari
tämän ikäistä muijaa ei armeijaan otettaisi, varsinkin kun on tuo asenneongelma l. taipumus olla tottelematta käskyjä. En tiedä tekeekö armeija kenestäkään "miestä", jos alokas on vätys. Mikä se mies on? Mies on se, joka ottaa vastuun itsestään ja tekemisistään, hoitaa kunnialla asiansa, laskettakoon niihin suhteet ja jälkikasvu, kunnioittaa itseään ja muita, puolustaa ja suojelee sen tarpeessa olevia eikä sorru julmuuteen. Ja samat kriteerit minulla on naistenkin suhteen. Kyse on siis aikuisuudesta ja ihmisyydestä ylipäätään.
Tunnen heteronaisen, jonka mielestä sivarimiehet eivät ole miehiä. Ehkä hänellä on ollut sivareista huonoja kokemuksia tai hänen käsityksensä ovat jotensakin kieroutuneita. Mielestäni miestä ei tee se, että tottelee käskyjä ja osaa ampua maaliin. Eikä naista se, että vauvakuumeessaan viimeisillään vikisee soskun luukulla: "eiks me saatais isompaa asuntoo" (ennen kuin tähän vastaatte, tunnen serkkuni).
Halpahintaisen mediamiehekkyyden sijaan kannattaa keskittyä todelliseen ihmisyyteen.
Tunnen heteronaisen, jonka mielestä sivarimiehet eivät ole miehiä. Ehkä hänellä on ollut sivareista huonoja kokemuksia tai hänen käsityksensä ovat jotensakin kieroutuneita. Mielestäni miestä ei tee se, että tottelee käskyjä ja osaa ampua maaliin. Eikä naista se, että vauvakuumeessaan viimeisillään vikisee soskun luukulla: "eiks me saatais isompaa asuntoo" (ennen kuin tähän vastaatte, tunnen serkkuni).
Halpahintaisen mediamiehekkyyden sijaan kannattaa keskittyä todelliseen ihmisyyteen.
Tästä aiheesta oli laaja keskustelu otsikolla "Sivaripaikka haussa". Ohessa linkki. Oma mielipiteeni - jos armeijan käy, tehden aina parhaansa, se on moninkertaisesti kasvattavampaa kuin sivari.
Armeijan 12 kk johtajakoulutus on yhtä Suomen tehokkain johtamistaidon koulutus, joka arvostetaan työelämässä korkealle, myös akateemisilla aloilla. Itse esimerkiksi sain kesätöitä intin jälkeen helposti - mainitsin haastattelussa että tulin juuri intistä, jossa olin joukkueenjohtaja. Koska työ oli raskasta käytännön työtä (tosin hyvin palkattua), se riitti. Menin suoraan kymmenien työnhakijoiden ohi. Työnantaja (keski-ikäinen mies) sanoi että tuo tieto kertoo hänelle minusta kaiken tarvittavan.
Puhdasta johtamistaitoa ei opeteta ja harjoitella juuri missään koulussa tai yrityksessä yhtä pitkälle kuin armeijassa. Yritysjohtajista (miehet) n. 80% on joko AUKin tai RUKin käyneitä. (12 kk palvelus) Myös 6 kk koulutus on hyödyllinen, jos sen suorittaa hyvin arvosanoin.
Jos inttiin taas menee vetelehtimään ja niskuroimaan joka asiasta, parempi mennä sinne sivariin, sekä maanpuolustuksen että oman itsen takia.
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=2&thrdid=2412
Armeijan 12 kk johtajakoulutus on yhtä Suomen tehokkain johtamistaidon koulutus, joka arvostetaan työelämässä korkealle, myös akateemisilla aloilla. Itse esimerkiksi sain kesätöitä intin jälkeen helposti - mainitsin haastattelussa että tulin juuri intistä, jossa olin joukkueenjohtaja. Koska työ oli raskasta käytännön työtä (tosin hyvin palkattua), se riitti. Menin suoraan kymmenien työnhakijoiden ohi. Työnantaja (keski-ikäinen mies) sanoi että tuo tieto kertoo hänelle minusta kaiken tarvittavan.
Puhdasta johtamistaitoa ei opeteta ja harjoitella juuri missään koulussa tai yrityksessä yhtä pitkälle kuin armeijassa. Yritysjohtajista (miehet) n. 80% on joko AUKin tai RUKin käyneitä. (12 kk palvelus) Myös 6 kk koulutus on hyödyllinen, jos sen suorittaa hyvin arvosanoin.
Jos inttiin taas menee vetelehtimään ja niskuroimaan joka asiasta, parempi mennä sinne sivariin, sekä maanpuolustuksen että oman itsen takia.
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=2&thrdid=2412
"Armeijan sanotaan perinteisesti tekevän pojista miehiä, mutta onko näin?"
Sanoisin melkein että toisinpäin. Armeija oli sellainen aivojen lamautuspaikka, että en todellakaan toistamiseen kyseiseen paikkaan menisi. Meni muuten samalla usko Suomen puolustukseen.
"Onko armeijan johtamistaidoista mitään hyötyä siviilielämässä, vai tuoko siviilipalvelus sittenkin enemmän taitoja pärjätä työelämässä?"
Itse en kyllä työhönotossa katso kuin pieneksi haitaksi, jos joku armeijan "johtamiskoulun" käynyt tyyppi hakee paikkaa. Armeijan johtamismenetelmät ja -opit eivät yksinkertaisesti sovi nykyiseen yrityselämään. Armeijan opit ovat historiallisia jäänteitä, joista ei ole kuin haittaa nykyaikaisessa johtamisessa.
Eli kannattaako mennä vaiko ei? Jos saat hyvän sivaripaikan, jossa saat esimerkiksi työharjoittelua jne. niin siitä on paljon enemmän hyötyä kuin vuoden hukkareissusta armeijaan. No onhan se armeijan käynti tietenkin kokemus ja siellä saa olla paljon Suomen luonnossa, mutta siihenpä ne hyvät puolet jäävätkin.
Sanoisin melkein että toisinpäin. Armeija oli sellainen aivojen lamautuspaikka, että en todellakaan toistamiseen kyseiseen paikkaan menisi. Meni muuten samalla usko Suomen puolustukseen.
"Onko armeijan johtamistaidoista mitään hyötyä siviilielämässä, vai tuoko siviilipalvelus sittenkin enemmän taitoja pärjätä työelämässä?"
Itse en kyllä työhönotossa katso kuin pieneksi haitaksi, jos joku armeijan "johtamiskoulun" käynyt tyyppi hakee paikkaa. Armeijan johtamismenetelmät ja -opit eivät yksinkertaisesti sovi nykyiseen yrityselämään. Armeijan opit ovat historiallisia jäänteitä, joista ei ole kuin haittaa nykyaikaisessa johtamisessa.
Eli kannattaako mennä vaiko ei? Jos saat hyvän sivaripaikan, jossa saat esimerkiksi työharjoittelua jne. niin siitä on paljon enemmän hyötyä kuin vuoden hukkareissusta armeijaan. No onhan se armeijan käynti tietenkin kokemus ja siellä saa olla paljon Suomen luonnossa, mutta siihenpä ne hyvät puolet jäävätkin.
Aika monet yritysjohtajista ovat varmasti RuK:n käyneitä, mutta todennäköisemmin vanhan 11 kk koulutuksen saaneita kuin nykyisen 12 kk järjestelmän läpikäyneitä.
Huonosti pärjää nykyisessä yritysmaailmassa sotilasjohtajakoulutuksella. Muutamien viime aikoina näyttävästi korkeasta asemasta poispotkittujen johtajien ongelmana on ollut juuri armeijamallisen auktoriteettiin perustuvan johtamisjärjestelmän ylläpitäminen asiantuntijaorganisaatiossa.
Ei ihan äkkiseltään tule yhtään sellaista alaa mieleen, johon auktoritäärinen johtaminen nykypäivänä sopisi.
Huonosti pärjää nykyisessä yritysmaailmassa sotilasjohtajakoulutuksella. Muutamien viime aikoina näyttävästi korkeasta asemasta poispotkittujen johtajien ongelmana on ollut juuri armeijamallisen auktoriteettiin perustuvan johtamisjärjestelmän ylläpitäminen asiantuntijaorganisaatiossa.
Ei ihan äkkiseltään tule yhtään sellaista alaa mieleen, johon auktoritäärinen johtaminen nykypäivänä sopisi.
Armeijan johtamistapa. Siellähän voi johtaa ihan omalla tyylillä. Kukaan ei pakota olemaan autoritaarinen. Itse johdin omalla esimerkillä, ryhmäni oli erittäin toimiva, koska pojat diggaili minusta, en mä niille huutanut koskaan. Tehtiin kaikki hyvässä hengessä. Itse osallistuin kaikkiin töihin, niin paskamaisimpiinkin. Saatoin ottaa yöllä teltassa pitkän kipinävuoron vapaaehtoisesti, että pojat saavat nukkua pitempään, vaikka varusmiesjohtajien velvollisuuksiin sellainen ei enää kuulu.
Näin mä siellä niitäkin varusmiesjohtajia, jotka matkivat skappareita - huusivat äkäisesti ja patsastelivat itse toimettomana. Kyllähän niitäkin toteltiin koska laki estää niskuroimasta, mutta mä sain paremmat arviot alaisiltani JA kouluttajilta kuin yksikään niistä. Alaiseni tulivat intin loputtua kehumaan oikein kädestäpitäen, sanoivat, että olen huipputyyppi, kaikkea hyvää.. Niille ikäville tyypeille tehtiin kaikkea jäynää ja haistateltiin heti kun päästiin portin ulkopuolelle (kotiutumispäivänä.)
Olennaista siinä on se, että johtajakoulutus on ensimmäinen tilanne nuoren miehen elämässä, kun se laitetaan yksin ison joukon eteen tekemään päätöksiä - vaikkakin aika pieniä - mutta päätöksiä. Sieltä saa esiintymisvarmuutta huimasti.
Se taas että 12 kk miehet eivät ole vielä yritysjohdossa, johtuu lähinnä siitä että eihän sitä järjestelmää ole ollut vielä kymmentä vuottakaan. Harva nyt alla kolmekymppisenä on vielä kovin ison firman pomo.
Mutta juu. Jos armeijan käy 6 kk tai sen 12 kk ja on sillä asenteella, että "Minä en kyllä mitään enempää kuin on pakko... " tai "Olen niin kauan ahkera, että saan alikessun natsat, sitten alan pomoilla ja kiusata ihmisiä, häh häh hää..." niin eipä siitä hyötyä sitten sanottavasti työelämässä ole.
Näin mä siellä niitäkin varusmiesjohtajia, jotka matkivat skappareita - huusivat äkäisesti ja patsastelivat itse toimettomana. Kyllähän niitäkin toteltiin koska laki estää niskuroimasta, mutta mä sain paremmat arviot alaisiltani JA kouluttajilta kuin yksikään niistä. Alaiseni tulivat intin loputtua kehumaan oikein kädestäpitäen, sanoivat, että olen huipputyyppi, kaikkea hyvää.. Niille ikäville tyypeille tehtiin kaikkea jäynää ja haistateltiin heti kun päästiin portin ulkopuolelle (kotiutumispäivänä.)
Olennaista siinä on se, että johtajakoulutus on ensimmäinen tilanne nuoren miehen elämässä, kun se laitetaan yksin ison joukon eteen tekemään päätöksiä - vaikkakin aika pieniä - mutta päätöksiä. Sieltä saa esiintymisvarmuutta huimasti.
Se taas että 12 kk miehet eivät ole vielä yritysjohdossa, johtuu lähinnä siitä että eihän sitä järjestelmää ole ollut vielä kymmentä vuottakaan. Harva nyt alla kolmekymppisenä on vielä kovin ison firman pomo.
Mutta juu. Jos armeijan käy 6 kk tai sen 12 kk ja on sillä asenteella, että "Minä en kyllä mitään enempää kuin on pakko... " tai "Olen niin kauan ahkera, että saan alikessun natsat, sitten alan pomoilla ja kiusata ihmisiä, häh häh hää..." niin eipä siitä hyötyä sitten sanottavasti työelämässä ole.
Lisätään nyt sen verran siis vielä, että ryhmämme sai tästä johtamistavasta huolimatta parhaimpia tuloksia aikaan, voitimme mm. yhden marssikilpailun josta sai ylimääräisiä lomapäivä palkinnoksi, vaikkeivat pojat olleet edes kovin sporttisia. Oli vaan hyvä yhteishenki, mikä kannusti yrittämään.
Sitäpaitsi. Armeijan 80 tai 90 -luvun alkupuolella käyneet eivät tiedä paljoa nykyisestä armeijan johtajakoulutuksesta, joka uudistui samoihin aikoihin palvelusaikamuutosten kanssa. Nykyään AUKn/RUKn oppitunneilla painotetaan nimenomaan teemoja kuten "Syväjohtaminen", "Ihmisen yksilöllinen kohtaaminen" ja "Inspiroiva tapa motivoida", "luottamuksen ja ryhmän kiinteyden lujittaminen".
Armeijan lopuksi saamassani johtamisarvioissani (jonka antoivat alaiseni nimettömänä, numeroarvioin) on arvosteltu seuraavat asiat:
- Amattitaito
- Luottamuksen rakentaminen
- Inspiroiva tapa motivoida
- Älyllinen stimulointi
- Ihmisen yksilöllinen kohtaaminen
- Kontrolloiva johtaminen (liian korkea tai liian matala arvo on negatiivista)
- Passiivinen johtaminen (korkea arvo on negaiiivista)
- Tehokkuus
- Ryhmän tyytyväisyys
Näiden arvosanojen yhteistulos vaikutta mm. sotilaspassissa näkyvään
arvosanaan, minkä jokainen sotilas saa ja kantaa lopun ikäänsä.
Sitäpaitsi. Armeijan 80 tai 90 -luvun alkupuolella käyneet eivät tiedä paljoa nykyisestä armeijan johtajakoulutuksesta, joka uudistui samoihin aikoihin palvelusaikamuutosten kanssa. Nykyään AUKn/RUKn oppitunneilla painotetaan nimenomaan teemoja kuten "Syväjohtaminen", "Ihmisen yksilöllinen kohtaaminen" ja "Inspiroiva tapa motivoida", "luottamuksen ja ryhmän kiinteyden lujittaminen".
Armeijan lopuksi saamassani johtamisarvioissani (jonka antoivat alaiseni nimettömänä, numeroarvioin) on arvosteltu seuraavat asiat:
- Amattitaito
- Luottamuksen rakentaminen
- Inspiroiva tapa motivoida
- Älyllinen stimulointi
- Ihmisen yksilöllinen kohtaaminen
- Kontrolloiva johtaminen (liian korkea tai liian matala arvo on negatiivista)
- Passiivinen johtaminen (korkea arvo on negaiiivista)
- Tehokkuus
- Ryhmän tyytyväisyys
Näiden arvosanojen yhteistulos vaikutta mm. sotilaspassissa näkyvään
arvosanaan, minkä jokainen sotilas saa ja kantaa lopun ikäänsä.
Olennaista ei edes itseasiassa ole se, miten armeija opettaa, vaan se miten itse johdat.
Inttihän toimii niin, että aluksi on tiukka 2 kk jakso, jossa katsotaan ketkä menevät johtajakoulutukseen. 10% parhaimmisto valitaan. Sen jälkeen ei tarvitse enää pingottaa eikä yrittää, viimeistään RUKiin päästyään (n. 4 kk kohdalla) voi heittäytyä ylimieliseksi Pikku-Hitleriksi. Tai sitten voi pitää nöyryytensä loppuun asti ja olla alaisilleen reilu.
Molempia totellaan koska laki velvoittaa, mutta vain toista armeijan jälkeen.
Inttihän toimii niin, että aluksi on tiukka 2 kk jakso, jossa katsotaan ketkä menevät johtajakoulutukseen. 10% parhaimmisto valitaan. Sen jälkeen ei tarvitse enää pingottaa eikä yrittää, viimeistään RUKiin päästyään (n. 4 kk kohdalla) voi heittäytyä ylimieliseksi Pikku-Hitleriksi. Tai sitten voi pitää nöyryytensä loppuun asti ja olla alaisilleen reilu.
Molempia totellaan koska laki velvoittaa, mutta vain toista armeijan jälkeen.
Olennaista ei edes itseasiassa ole se, miten armeija opettaa, vaan se miten itse johdat.
Inttihän toimii niin, että aluksi on tiukka 2 kk jakso, jossa katsotaan ketkä menevät johtajakoulutukseen. 10% parhaimmisto valitaan. Sen jälkeen ei tarvitse enää pingottaa eikä yrittää, viimeistään RUKiin päästyään (n. 4 kk kohdalla) voi heittäytyä ylimieliseksi Pikku-Hitleriksi. Tai sitten voi pitää nöyryytensä loppuun asti ja olla alaisilleen reilu.
Molempia totellaan koska laki velvoittaa, mutta vain toista armeijan jälkeen.
Inttihän toimii niin, että aluksi on tiukka 2 kk jakso, jossa katsotaan ketkä menevät johtajakoulutukseen. 10% parhaimmisto valitaan. Sen jälkeen ei tarvitse enää pingottaa eikä yrittää, viimeistään RUKiin päästyään (n. 4 kk kohdalla) voi heittäytyä ylimieliseksi Pikku-Hitleriksi. Tai sitten voi pitää nöyryytensä loppuun asti ja olla alaisilleen reilu.
Molempia totellaan koska laki velvoittaa, mutta vain toista armeijan jälkeen.
Paljon tuli tekstiä, mutta ihan noin paljoa ei ollut tarkoitus... :)
Näinhän se on, että armeijan koulutus on muuttunut. Syväjohtamisesta siellä puhutaan ja näistä asioista mitä nimim. "Hmm." mainitsi.
Kuitenkin se laitos perustuu yhä kilpailuun ja ihmisten kilpailuttamiseen, että jos semmoisesta ei pidä, ei kannata mennä. Silloin voi kyllä olla hankaluuksia muutenkin elämässä tiedossa.
Armeija on ihan hyvää totuttelua työelämän kilpailuasetelmaan, organisointia, sopeutumista erilaisiin ihmisiin ja oloihin. Ja fyysistä rasitusta, mikä nyt varmaan jokaisen menestyvän ihmisen arkirutiiniin kuitenkin kuuluu (peruskunnosta huolehtiminen). Että eipä siitä haittaa.
Mutta kyllähän tuon kilpailun perustavan hengen oppii jo kouluiässä, jos on oppiakseen.
Armeijassa pärjää lähes pelkällä älylläkin kun hakeutuu sopiviin tehtäviin, kuten kirjuriksi, toimistoaliupseeriksi, tykistön/heittimistön laskijaksi, säämieheksi, ilmavoimien teknilliselle puolelle tms. mutta urheilullisuus on monissa tehtävissä avuksi. Tehtävästä riippuu siis ihan 100%, millaista inttiaika on ja mitä siitä hyötyy.
Kuitenkin se laitos perustuu yhä kilpailuun ja ihmisten kilpailuttamiseen, että jos semmoisesta ei pidä, ei kannata mennä. Silloin voi kyllä olla hankaluuksia muutenkin elämässä tiedossa.
Armeija on ihan hyvää totuttelua työelämän kilpailuasetelmaan, organisointia, sopeutumista erilaisiin ihmisiin ja oloihin. Ja fyysistä rasitusta, mikä nyt varmaan jokaisen menestyvän ihmisen arkirutiiniin kuitenkin kuuluu (peruskunnosta huolehtiminen). Että eipä siitä haittaa.
Mutta kyllähän tuon kilpailun perustavan hengen oppii jo kouluiässä, jos on oppiakseen.
Armeijassa pärjää lähes pelkällä älylläkin kun hakeutuu sopiviin tehtäviin, kuten kirjuriksi, toimistoaliupseeriksi, tykistön/heittimistön laskijaksi, säämieheksi, ilmavoimien teknilliselle puolelle tms. mutta urheilullisuus on monissa tehtävissä avuksi. Tehtävästä riippuu siis ihan 100%, millaista inttiaika on ja mitä siitä hyötyy.
Eräs tuttavani esim. oli niinkin sotilaallisessa hommassa kuin graafikkona puolustuvoimien tiedotusosastolla. Eli teki kaikkia grafiikoita nettisivuille ja käsitteli valokuvia ym... sai siitä työkokemusta omalle alalleen.
Toinen oli varusmiestoimikunnan johtaja (homo), jonka tehtävä on lähinnä sumplia erilaisia viihdetapahtumia varusmiesten illanviettoihin, kuten bändejä ym... aika vähän metsässä rämpimistä hänellä kai oli ollut, pojat istuivat jalat pöydällä, heittelivät paperilennokkeja ja vastailivat puhelimeen.
Tietysti tuommoiset hommat ovat todella harvassa, niihin pääsee jos on erikoistaitoja, esim. varusmiestoimikunnan jäsenet äänestetään. Useimmille intti on sitä juoksutusta ja märissä vaatteissa metsässä kökkimistä.
Toinen oli varusmiestoimikunnan johtaja (homo), jonka tehtävä on lähinnä sumplia erilaisia viihdetapahtumia varusmiesten illanviettoihin, kuten bändejä ym... aika vähän metsässä rämpimistä hänellä kai oli ollut, pojat istuivat jalat pöydällä, heittelivät paperilennokkeja ja vastailivat puhelimeen.
Tietysti tuommoiset hommat ovat todella harvassa, niihin pääsee jos on erikoistaitoja, esim. varusmiestoimikunnan jäsenet äänestetään. Useimmille intti on sitä juoksutusta ja märissä vaatteissa metsässä kökkimistä.
Sitä en käsitä, miten tämä tuttuni pystyi olemaan niin sosiaalinen ja rento, että hänet äänestettiin varusmiestoimikuntaan, vaikka oli inttiajan aika pitkälti kaapissa. Jotkut ovat sellaisia.
Sivariin tietysti ;-)
<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>
Mielestäni asevelvollisuus on vain pakkotyön tai orjuuden muoto, ja niin on siviilipalveluskin. Sehän on vain pakkotyötä, jolla korvataan aseellinen pakkotyö. Jos mahdollista, hankkikaa vapautus molemmista, kuten minä tein.
armeija on yks typerimpiä paikkoja, mitä voi kuvitella suomalaisessa muodossaan. vai johtamiskoulutusta! voi hemmetti! onhan se johtaminen paljon muuta, mitä intissä. ylimainostettua juttua tuo armeijan johtaminen. ne kantahenkilökuntaan kuuluvat on siis niin aivottomia, että ei mitään rajaa. kuka niitä mainostaa? nykyaikana!jos haluaa olla oikeasti hyödyllinen, menee sivariin tai kieltäytyy intistä kokonaan.
se, et armeija muka tekee miehiä, on klisee, joka johtuu siitä et siellä oikeasti rääkätään miehiä esim. marsseilla mikä joskus meni ylilyönneiksi ja oli itseasiassa terveydelle vaarallista( miehiä pyörtyili lumihankeen väsymyksestä). se oli edesvastuutonta! ei se ole järkevää eikä ihailtavaa! mäkin sairastin keuhkokuumeen. ei intin tarkoituksena ole se, et sairastuu ( henkisesti tai fyysisesti). ei mitään järkeä!
suomalaiset ei pääse kuin yk-joukkoihin...nyt lässytetään jostakin NATOSTA, joka on yksinkertaisesti liian kallis maallemme. Se on rikkaitten valtioiden paikka. ei me köyhänä valtiona sillä tehdä mitään eikä suomalaisia armeijan tyyppejä siellä arvosteta. kun suomi nuoleskeli neukkulandiaa, niin miten ne kuvittelee, et ne olis uskottavia NATOSSA...c`moon. ei maailma nyt niin nopeasti muutu!
se, et armeija muka tekee miehiä, on klisee, joka johtuu siitä et siellä oikeasti rääkätään miehiä esim. marsseilla mikä joskus meni ylilyönneiksi ja oli itseasiassa terveydelle vaarallista( miehiä pyörtyili lumihankeen väsymyksestä). se oli edesvastuutonta! ei se ole järkevää eikä ihailtavaa! mäkin sairastin keuhkokuumeen. ei intin tarkoituksena ole se, et sairastuu ( henkisesti tai fyysisesti). ei mitään järkeä!
suomalaiset ei pääse kuin yk-joukkoihin...nyt lässytetään jostakin NATOSTA, joka on yksinkertaisesti liian kallis maallemme. Se on rikkaitten valtioiden paikka. ei me köyhänä valtiona sillä tehdä mitään eikä suomalaisia armeijan tyyppejä siellä arvosteta. kun suomi nuoleskeli neukkulandiaa, niin miten ne kuvittelee, et ne olis uskottavia NATOSSA...c`moon. ei maailma nyt niin nopeasti muutu!
<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>
Erno, mitenkäs sellaisen saa? Tulee mieleen vain hullun paperit tai jehovan todistajaksi alkaminen.
Melkein jokaisesta löytyy myös jotain fyysistä vaivaa, jonka perusteella joku sopiva lääkäri kirjoittaa paperit.
...ja niin, jos sellaista vaivaa ei löydy, olen kuullut että jotkut ovat myös keksineet jotain. Jossain on varmaan luettelo niistä vaivoista, joilla saa vapautuksen, siitä vain lääkärikirjoja tutkimaan. Etköhän opi kuvailemaan oikeanlaiset oireet sellaiselle vaivalle, jota on muuten vaikea todeta.
Pojat puhuu, että iskias olisi sellainen tauti, jota lääkärin on käytännössä mahdotonta todeta. Eli siitä vaan iskiaskipuja valittelemaan :)
Niin, minä kävin jo intin ja olen siitä ylpeä... tulipahan vain mieleen :)
No hyvä että sinulla on edes jokin ylpeydenaihe. Monilla ei ole koskaan mitään muuta ylpeilemisen aihetta kuin se armeijassakäynti, vaikka en ole henkilökohtaisesti koskaan oikein ymmärtänytkään, mitä ylpeilemistä on siinä, että on saanut koulutuksen tykinruuaksi.
Kai sitä nyt saa suorituksistaan olla ylpeä, vai? Itse olen ylpeä siitä, että kävin siviilipalveluksen. Tunnen monia, jotka ovat ylpeitä totaalikieltäytymisestään. Mielestäni armeijan käymisestään voi myös olla ylpeä.
Armeijan ja sen johtajakoulutuksen elämään ja ihmisen kykyihin tuoma lisäarvo on säälittävä palvonnankohteena oleva myytti, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mitään tieteellistä pohjaa armeijan hyödyllisyydelle ei ole. Asepalveluksen valitseminen on johtuu yleensä tarpeesta kuulua johonkin - ihan mihin tahansa - yhteisöön ja sen tarpeen tyydyttämisestä. Samanlaista tyydytystä voi saada liittymällä uskonnolliseen yhteisöön tai vaikkapa liikennelaitoksen kuoroon.
Meidän on muistettava, että muualla maailmassa ei Suomen kaltaista kömpelöä, jäykkää, fanaattista ja eriarvoisuutta ruokkivaa maanpuolustusinstituutiota välttämättä ole. Silti ympäri maailmaa toimii menestyviä yrityksiä, joiden johtajat toimivat ihan omien luontaisten kykyjensä ja intuitioiden voimalla. Ja esimerkkejä löytyy sen kummemmin miettimättä ihan kotimaastakin. Totta kai, jos omia kykyjä ei ole, niiden puutteen voi kätevästi piilottaa turhiin armeijankin tarjoamiin huuhaakoulutuksiin ja niiden antamiin arvoihin, niin kuin eräälle tämänkin palstan kirjoittajalle on selvästi käynyt.
Ja vetelehtijöiden on todella parasta jäädä kotiin, parempaa tekemistä löytyy varmasti.
Meidän on muistettava, että muualla maailmassa ei Suomen kaltaista kömpelöä, jäykkää, fanaattista ja eriarvoisuutta ruokkivaa maanpuolustusinstituutiota välttämättä ole. Silti ympäri maailmaa toimii menestyviä yrityksiä, joiden johtajat toimivat ihan omien luontaisten kykyjensä ja intuitioiden voimalla. Ja esimerkkejä löytyy sen kummemmin miettimättä ihan kotimaastakin. Totta kai, jos omia kykyjä ei ole, niiden puutteen voi kätevästi piilottaa turhiin armeijankin tarjoamiin huuhaakoulutuksiin ja niiden antamiin arvoihin, niin kuin eräälle tämänkin palstan kirjoittajalle on selvästi käynyt.
Ja vetelehtijöiden on todella parasta jäädä kotiin, parempaa tekemistä löytyy varmasti.
Ville e puhuu huuhaata. "Totta kai, jos omia kykyjä ei ole, niiden puutteen voi kätevästi piilottaa turhiin armeijankin tarjoamiin huuhaakoulutuksiin ja niiden antamiin arvoihin, niin kuin eräälle tämänkin palstan kirjoittajalle on selvästi käynyt."
Parhaat ja särmät jätkät menee inttiin ja pärjäävät siellä parhaiten, ylenevät ilman muuta. Lusmut ja tyypit ilman kykyjä jää tavikseksi, tavalliseksi rivimieheksi.
Intti antoi mulle paljon. Opin asioita joista en ennen tiennyt. Ja särmää tuli tarpeeksi. Lusmut tavis riveissä eivät tiedä tarpeeksi asioista. Sivarit toinen kasti.
Parhaat ja särmät jätkät menee inttiin ja pärjäävät siellä parhaiten, ylenevät ilman muuta. Lusmut ja tyypit ilman kykyjä jää tavikseksi, tavalliseksi rivimieheksi.
Intti antoi mulle paljon. Opin asioita joista en ennen tiennyt. Ja särmää tuli tarpeeksi. Lusmut tavis riveissä eivät tiedä tarpeeksi asioista. Sivarit toinen kasti.
Joillakin on jo ennen intti-ikää tarpeeksi särmää jättää kyseinen leikkikoulu väliin. Monien silmät avautuvat vasta intissä, ja toiset taas keksivät siellä oppimistaan arvoista ja asenteista elämälleen sisällön.
Itse katson kuuluvani näistä kolmesta lähinnä keskimmäiseen kategoriaan. Toisin sanoen olisi kannattanut jättää väliin, mutta kun tuli mentyä, kävin samalla myös ruk:n. Käteen ei jäänyt muuta kuin sotilaspassi.
Itse katson kuuluvani näistä kolmesta lähinnä keskimmäiseen kategoriaan. Toisin sanoen olisi kannattanut jättää väliin, mutta kun tuli mentyä, kävin samalla myös ruk:n. Käteen ei jäänyt muuta kuin sotilaspassi.
Japa, kyllähän koirakin voi olla ylpeä hyvin suoritetusta tempusta ja hyvillään isännältään saamistaan kehuista... Jokainen voi olla ylpeä yltäessään parhaaseen suoritukseensa, olkoon että joidenkin kohdalla paras mihin he pystyvät on toisten käskyjen orjallinen noudattaminen, tai se tyydytys, jonka he saavat noustessaan itse orjapiiskurin asemaan...
Monista asioista voi olla ylpeä, kaksi- tai kolmevuotias voi olla ylpeä kun oppii itse pyyhkimään takapuolensa. Minä en näe, että aikuisilla ihmisillä olisi enää ylpeiltävää siinä, että he noudattavat muiden käskyjä, mutta tietysti jotkut ihmiset eivät kypsy ikinä niin itsenäisiksi, että kykenisivät ajattelemaan omilla aivoillaan.
Monista asioista voi olla ylpeä, kaksi- tai kolmevuotias voi olla ylpeä kun oppii itse pyyhkimään takapuolensa. Minä en näe, että aikuisilla ihmisillä olisi enää ylpeiltävää siinä, että he noudattavat muiden käskyjä, mutta tietysti jotkut ihmiset eivät kypsy ikinä niin itsenäisiksi, että kykenisivät ajattelemaan omilla aivoillaan.
<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>
Erno, Sulla on kovin mustavalkoinen kuva asioista. Toki intissä on erittäin tiukka hierarkia, mutta se on olemassa syystä. Kun sanon olevani ylpeä armeijan käymisestä, en puhu siitä että noudatin käskyjä kuin koira tai siitä että pääsin olemaan auktoriteetti. Vaan siitä että otin itsestäni irti 100% kaikissa tilanteissa. Siitä että opin ottamaan muut paremmin huomioon. Siitä että sain paljon uusia ystäviä. Siitä että sain selkärankaa joka aiemmin puuttui. Ja eniten siitä, että jos Suomeen kohdistuu elinaikanani ulkopuolinen uhka, minulla on valmius ja taito puolustaa maata jossa olen syntynyt ja elänyt.
Totta kai minäkin haluaisin yhteiskunnan jossa aseita ei tarvittaisi. Ikävää että sellainen on mahdotonta saavuttaa.
Totta kai minäkin haluaisin yhteiskunnan jossa aseita ei tarvittaisi. Ikävää että sellainen on mahdotonta saavuttaa.
Jaahas.. kylläpä tulee taas homoilta niin naurettavaa tekstiä että tekisi mieleni antaa koko asian olla. Mutta en tietenkään anna.
"Itse en kyllä työhönotossa katso kuin pieneksi haitaksi, jos joku armeijan "johtamiskoulun" käynyt tyyppi hakee paikkaa."
Paskan marjat. Et taida olla oikeasti koskaan ollut missään tehtävässä, missä rekrytoidaan mahdollisesti tulevia johtajia. Miten kukaan voi olla niin naiivi, että ajattelee intissä johtaja-koulutuksen saaneen toteuttavan samaa taktiikkaa työelämässä? Jos todella tiedät jotain työhaastatteluissa toimimisesta, et ole tuota mieltä. Se, että mies tai nainen on koulutettu intissä johtajaksi, kertoo lähinnä tuon henkilön potentiaalisuudesta. Vastuunotto, älykkyys, kunto, ryhmässä toimiminen, kärsivällisyys ja lukuisat muut piirteet vaikuttavat Auk- tai Ruk-koulutukseen valitsemiseen. Jos sinulla olisi kaksi täsmälleen samanlaista kandidaattia työhön tarjolla, toinen olisi käynyt Ruk:in ja toinen sivarin, tiedät kyllä varmaan itsekin kumman valitsisit.
"Mielestäni asevelvollisuus on vain pakkotyön tai orjuuden muoto, ja niin on siviilipalveluskin."
Blaa blaa bla. Suomalainen hyvinvointi-yhteiskunnan kasvatti kertoo meille pakkotyöstä sekä orjuudesta. Seuraavassa osassa voisit kertoa vaikka siitä, miten hirveää sensuuri on yhteiskunnassamme, miten epäinhimillistä sosiaalihuoltomme on ja miten tässä maassa saa pelätä jokaisessa kulmassa vaanivaa järjestäytynyttä rikollisuutta.
"voi hemmetti! onhan se johtaminen paljon muuta, mitä intissä. ylimainostettua juttua tuo armeijan johtaminen. ne kantahenkilökuntaan kuuluvat on siis niin aivottomia, että ei mitään rajaa."
No daa. Ei armeija ole mikään läpileikkaus yhteiskunnasta. Se on oma organisaationsa, jossa on omat säädöksensä ja jotka toimivat parhaiten sodan vallitessa, kun suuria joukkoja pitää liikutella nopeasti paikasta toiseen. Kantikset eivät taas liity mitenkään siihen, että alokkaita koulutetaan johtamis-tehtäviin.
"No hyvä että sinulla on edes jokin ylpeydenaihe. Monilla ei ole koskaan mitään muuta ylpeilemisen aihetta kuin se armeijassakäynti, vaikka en ole henkilökohtaisesti koskaan oikein ymmärtänytkään, mitä ylpeilemistä on siinä, että on saanut koulutuksen tykinruuaksi."
Näinhän se on, henkilö on armeijan käytyään luuseri, jonka ainut päämäärä elämässä on ollut tulla koulutetuksi tykinruoaksi. Tiedän ihmisiä, jotka ovat ylpeitä Suomesta ja sotiemme veteraaneista, ja tämä on ollut ainut syy käydä intti. Sekään ei ole loogisinta mahdollista ajattelua, mutta on siinä huomattavasti enemmän järkeä kuin sinun logiikassasi.
"Armeijan ja sen johtajakoulutuksen elämään ja ihmisen kykyihin tuoma lisäarvo on säälittävä palvonnankohteena oleva myytti, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mitään tieteellistä pohjaa armeijan hyödyllisyydelle ei ole."
Uuh. Pääsimme siis jo objektiivisen tieteen teorioihin asti. Mitä tieteellistä pohjaa tarkoitat? Mitä tieteellistä tutkimusta on olemassa esim. siviilipalveluksen, totaalikieltäytymisen tai vain siviilin(ei pakko-armeijaa) hyödyllisyydestä?
Kun katselin intissä niitä säälittäviä isoperseisiä nörtti-poikia, jotka joutuivat ekaa kertaa äidin helmoista pois sosiaaliseen ympäristöön, en tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Tyypit eivät osanneet harrastaa keskustelua, syödä muuta kuin äipän safkoja, uida tai harrastaa yleensäkään mitään urheilua, tehdä itsenäisiä päätöksiä tai edes nuotiota. Pelkkä puoli vuotta intissä toi näille itsevarmuutta, kavereita, ryhmähenkeä, kuntoa ja niin edelleen. Yksi tuli jopa uskoon ja lähti kadettikouluun. :) (en ole ihan varma oliko edellinen hyvä asia)
"Meidän on muistettava, että muualla maailmassa ei Suomen kaltaista kömpelöä, jäykkää, fanaattista ja eriarvoisuutta ruokkivaa maanpuolustusinstituutiota välttämättä ole."
Voi herranjumala. Avaa sinäkin helvetti silmäsi. Meidän on muistettava, jos jotain, että muukin maailma on olemassa. Jos Suomen puolustusvoimat sinusta edustavat jotain korkempaa fanaattisuuden, eriarvoisuuden ja kömpelöyden instituutiota, suosittelen vierailua suurimmassa osassa maailman maita. Oletko edes käynyt armeijaa? Mikään kuvailemistasi kuvailuista ei päde siihen. Kehityskelpoinen, ehkä. Pakollinen, kyllä. Mutta erittäin toimiva ja jopa hyödyllinen.
"Minä en näe, että aikuisilla ihmisillä olisi enää ylpeiltävää siinä, että he noudattavat muiden käskyjä, mutta tietysti jotkut ihmiset eivät kypsy ikinä niin itsenäisiksi, että kykenisivät ajattelemaan omilla aivoillaan."
No sitten kun kypsyt aikuisuuteen asti, osaat arvostaa tuotakin piirrettä ihmisissä. Että he osaavat myös ottaa käskyjä vastaan ja alentaa oman auktoriteetti-ongelmansa tasoa. Siitä voi olla ylpeäkin. Et sinä sieluasi saatanalle menetä, vaikka välillä tottelisitkin jonkun muun esittämiä käskyjä. Omilla aivoillaan voi ajatella ihan koko ajan kun käskyä toteuttaa, voi jopa ehdottaa korjausta käskyyn jos se tuntuu epämääräiseltä. Itsenäisyydellä taas ei ole mitään tekemistä tottelemisen tai ei-tottelemisen kanssa.
En ymmärrä miten näitä katkeria kaarinoita taas löytyy täältä valittamaan asiasta. Armeijan sisäisistä asioista ja maneereista tehdään jonkinlainen yksilönvapaus-asia yhteiskunnallisella tasolla. Armeijan idea ei ole yksilöllisyys ja vapaus, jos se ei vielä tullut selväksi, vaan nimenomaan päinvastoin! Vaikka yksilö voi tehdä armeijassa (ja sodassa) paljon, ei kokonaiskuvan kannalta yksilöllä ole mitään merkitystä. Ainoastaan ryhmällä, joukkueella, komppanialla, prikaatilla on..
En oikein ymmärrä, kritisoiko täällä ihmiset armeijan "filosofiaa", sotaa, yhteiskuntaa, johtamista vai purkautuuko vain omat paskat kokemukset ajalta kun oli vielä hieman kaapissa ja vielä näinkin patriarkaalisen instituution armoilla.
Vai onko se todella niin helvetin vaikeaa olla puoli vuotta - vuosi elämästään jonkinlaisen tiukan ja järjestelmällisen systeemin armoilla meille nykyajan läski-tisseille? Kamoon, helpompaa paikkaa kuin armeija ei löydy mistään. Jos ei muuta, niin ainakin se oli ihan mielenkiintoinen ja empiirinen sosiaali-psykologinen tilanne.
Ja kyllä, armeija tekee pojista miehiä (ja tytöistä naisia). Monella tasolla kuitenkin, vaikkei siellä tärkeimpiä miehuuden aineksia opitakaan. Itse opin paljon ryhmähengestä, nielemään ylpeyteni toisinaan, voittamaan pelkoni, huolehtimaan alaisistani, huolehtimaan kunnostani (ja yllättymään sen hyvästä tasosta), kärsivällisyyttä, pettymyksiä, arvostamaan pieniä asioita jne. Kaikkia näitä piirteitä voi oppia muuallakin, tietenkin, mutta intissä ne tuli ihan kompaktissa paketissa.
Ja, ei, en usko että koskaan voisin seurustella miehen kanssa joka ei olisi armeijaa käynyt. Tai sitten tyypillä saisi olla aika helvetin hyvät ja perustellut mielipiteet aiheesta.
"Itse en kyllä työhönotossa katso kuin pieneksi haitaksi, jos joku armeijan "johtamiskoulun" käynyt tyyppi hakee paikkaa."
Paskan marjat. Et taida olla oikeasti koskaan ollut missään tehtävässä, missä rekrytoidaan mahdollisesti tulevia johtajia. Miten kukaan voi olla niin naiivi, että ajattelee intissä johtaja-koulutuksen saaneen toteuttavan samaa taktiikkaa työelämässä? Jos todella tiedät jotain työhaastatteluissa toimimisesta, et ole tuota mieltä. Se, että mies tai nainen on koulutettu intissä johtajaksi, kertoo lähinnä tuon henkilön potentiaalisuudesta. Vastuunotto, älykkyys, kunto, ryhmässä toimiminen, kärsivällisyys ja lukuisat muut piirteet vaikuttavat Auk- tai Ruk-koulutukseen valitsemiseen. Jos sinulla olisi kaksi täsmälleen samanlaista kandidaattia työhön tarjolla, toinen olisi käynyt Ruk:in ja toinen sivarin, tiedät kyllä varmaan itsekin kumman valitsisit.
"Mielestäni asevelvollisuus on vain pakkotyön tai orjuuden muoto, ja niin on siviilipalveluskin."
Blaa blaa bla. Suomalainen hyvinvointi-yhteiskunnan kasvatti kertoo meille pakkotyöstä sekä orjuudesta. Seuraavassa osassa voisit kertoa vaikka siitä, miten hirveää sensuuri on yhteiskunnassamme, miten epäinhimillistä sosiaalihuoltomme on ja miten tässä maassa saa pelätä jokaisessa kulmassa vaanivaa järjestäytynyttä rikollisuutta.
"voi hemmetti! onhan se johtaminen paljon muuta, mitä intissä. ylimainostettua juttua tuo armeijan johtaminen. ne kantahenkilökuntaan kuuluvat on siis niin aivottomia, että ei mitään rajaa."
No daa. Ei armeija ole mikään läpileikkaus yhteiskunnasta. Se on oma organisaationsa, jossa on omat säädöksensä ja jotka toimivat parhaiten sodan vallitessa, kun suuria joukkoja pitää liikutella nopeasti paikasta toiseen. Kantikset eivät taas liity mitenkään siihen, että alokkaita koulutetaan johtamis-tehtäviin.
"No hyvä että sinulla on edes jokin ylpeydenaihe. Monilla ei ole koskaan mitään muuta ylpeilemisen aihetta kuin se armeijassakäynti, vaikka en ole henkilökohtaisesti koskaan oikein ymmärtänytkään, mitä ylpeilemistä on siinä, että on saanut koulutuksen tykinruuaksi."
Näinhän se on, henkilö on armeijan käytyään luuseri, jonka ainut päämäärä elämässä on ollut tulla koulutetuksi tykinruoaksi. Tiedän ihmisiä, jotka ovat ylpeitä Suomesta ja sotiemme veteraaneista, ja tämä on ollut ainut syy käydä intti. Sekään ei ole loogisinta mahdollista ajattelua, mutta on siinä huomattavasti enemmän järkeä kuin sinun logiikassasi.
"Armeijan ja sen johtajakoulutuksen elämään ja ihmisen kykyihin tuoma lisäarvo on säälittävä palvonnankohteena oleva myytti, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mitään tieteellistä pohjaa armeijan hyödyllisyydelle ei ole."
Uuh. Pääsimme siis jo objektiivisen tieteen teorioihin asti. Mitä tieteellistä pohjaa tarkoitat? Mitä tieteellistä tutkimusta on olemassa esim. siviilipalveluksen, totaalikieltäytymisen tai vain siviilin(ei pakko-armeijaa) hyödyllisyydestä?
Kun katselin intissä niitä säälittäviä isoperseisiä nörtti-poikia, jotka joutuivat ekaa kertaa äidin helmoista pois sosiaaliseen ympäristöön, en tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Tyypit eivät osanneet harrastaa keskustelua, syödä muuta kuin äipän safkoja, uida tai harrastaa yleensäkään mitään urheilua, tehdä itsenäisiä päätöksiä tai edes nuotiota. Pelkkä puoli vuotta intissä toi näille itsevarmuutta, kavereita, ryhmähenkeä, kuntoa ja niin edelleen. Yksi tuli jopa uskoon ja lähti kadettikouluun. :) (en ole ihan varma oliko edellinen hyvä asia)
"Meidän on muistettava, että muualla maailmassa ei Suomen kaltaista kömpelöä, jäykkää, fanaattista ja eriarvoisuutta ruokkivaa maanpuolustusinstituutiota välttämättä ole."
Voi herranjumala. Avaa sinäkin helvetti silmäsi. Meidän on muistettava, jos jotain, että muukin maailma on olemassa. Jos Suomen puolustusvoimat sinusta edustavat jotain korkempaa fanaattisuuden, eriarvoisuuden ja kömpelöyden instituutiota, suosittelen vierailua suurimmassa osassa maailman maita. Oletko edes käynyt armeijaa? Mikään kuvailemistasi kuvailuista ei päde siihen. Kehityskelpoinen, ehkä. Pakollinen, kyllä. Mutta erittäin toimiva ja jopa hyödyllinen.
"Minä en näe, että aikuisilla ihmisillä olisi enää ylpeiltävää siinä, että he noudattavat muiden käskyjä, mutta tietysti jotkut ihmiset eivät kypsy ikinä niin itsenäisiksi, että kykenisivät ajattelemaan omilla aivoillaan."
No sitten kun kypsyt aikuisuuteen asti, osaat arvostaa tuotakin piirrettä ihmisissä. Että he osaavat myös ottaa käskyjä vastaan ja alentaa oman auktoriteetti-ongelmansa tasoa. Siitä voi olla ylpeäkin. Et sinä sieluasi saatanalle menetä, vaikka välillä tottelisitkin jonkun muun esittämiä käskyjä. Omilla aivoillaan voi ajatella ihan koko ajan kun käskyä toteuttaa, voi jopa ehdottaa korjausta käskyyn jos se tuntuu epämääräiseltä. Itsenäisyydellä taas ei ole mitään tekemistä tottelemisen tai ei-tottelemisen kanssa.
En ymmärrä miten näitä katkeria kaarinoita taas löytyy täältä valittamaan asiasta. Armeijan sisäisistä asioista ja maneereista tehdään jonkinlainen yksilönvapaus-asia yhteiskunnallisella tasolla. Armeijan idea ei ole yksilöllisyys ja vapaus, jos se ei vielä tullut selväksi, vaan nimenomaan päinvastoin! Vaikka yksilö voi tehdä armeijassa (ja sodassa) paljon, ei kokonaiskuvan kannalta yksilöllä ole mitään merkitystä. Ainoastaan ryhmällä, joukkueella, komppanialla, prikaatilla on..
En oikein ymmärrä, kritisoiko täällä ihmiset armeijan "filosofiaa", sotaa, yhteiskuntaa, johtamista vai purkautuuko vain omat paskat kokemukset ajalta kun oli vielä hieman kaapissa ja vielä näinkin patriarkaalisen instituution armoilla.
Vai onko se todella niin helvetin vaikeaa olla puoli vuotta - vuosi elämästään jonkinlaisen tiukan ja järjestelmällisen systeemin armoilla meille nykyajan läski-tisseille? Kamoon, helpompaa paikkaa kuin armeija ei löydy mistään. Jos ei muuta, niin ainakin se oli ihan mielenkiintoinen ja empiirinen sosiaali-psykologinen tilanne.
Ja kyllä, armeija tekee pojista miehiä (ja tytöistä naisia). Monella tasolla kuitenkin, vaikkei siellä tärkeimpiä miehuuden aineksia opitakaan. Itse opin paljon ryhmähengestä, nielemään ylpeyteni toisinaan, voittamaan pelkoni, huolehtimaan alaisistani, huolehtimaan kunnostani (ja yllättymään sen hyvästä tasosta), kärsivällisyyttä, pettymyksiä, arvostamaan pieniä asioita jne. Kaikkia näitä piirteitä voi oppia muuallakin, tietenkin, mutta intissä ne tuli ihan kompaktissa paketissa.
Ja, ei, en usko että koskaan voisin seurustella miehen kanssa joka ei olisi armeijaa käynyt. Tai sitten tyypillä saisi olla aika helvetin hyvät ja perustellut mielipiteet aiheesta.
Kun kundit miettivät sivariin menoa, kannattaa samalla miettiä omaa ammattiaan / urakehitystään.
Hyvin monella yksityisen sektorin työpaikalla katsotaan edelleen sivareita karsaasti ja työpaikka saattaa
meni ohi juuri tämän seikan takia.
Hyvin monella yksityisen sektorin työpaikalla katsotaan edelleen sivareita karsaasti ja työpaikka saattaa
meni ohi juuri tämän seikan takia.
tidian: useimmilla armeijan väliin jättäneillä on hyvät ja harkitut perusteet kieltäytymiselleen.
Juhanz: sivarin käyneistä monet eivät olisi edes kiinnostuneita hakeutumaan sellaiseen työpaikkaan, jossa työnantaja katsoo sivareita karsaasti. Armeijan käymisellä ei pitäisi olla mitään tekemistä työelämän kanssa paitsi silloin, kun työ välittömästi liittyy armeijaan.
Juhanz: sivarin käyneistä monet eivät olisi edes kiinnostuneita hakeutumaan sellaiseen työpaikkaan, jossa työnantaja katsoo sivareita karsaasti. Armeijan käymisellä ei pitäisi olla mitään tekemistä työelämän kanssa paitsi silloin, kun työ välittömästi liittyy armeijaan.
Ville83, juu, kyllähän armeijalla on käyttötarkoituksensa, siinä missä esim. jätehuollollakin. Eri asia, miten ylpeä kannattaa olla itsestään, jos armeijan käynti on suurin saavutus. Kuten monet muut maat ovat osoittaneet, uskottava puolustus saadaan muuten aikaan ilman asevelvollisuuttakin. Suomessa vain halutaan puristaa kaikki samaan muottiin peruskoulusta armeijaan.
"Blaa blaa bla. Suomalainen hyvinvointi-yhteiskunnan kasvatti kertoo meille pakkotyöstä sekä orjuudesta. Seuraavassa osassa voisit kertoa vaikka siitä, miten hirveää sensuuri on yhteiskunnassamme, miten epäinhimillistä sosiaalihuoltomme on ja miten tässä maassa saa pelätä jokaisessa kulmassa vaanivaa järjestäytynyttä rikollisuutta."
Mistähän sait pikku päähäsi, että kannatan suomalaista hyvinvointivaltiota, tai olen edes (pelkästään) sen kasvatti?
Sinunlaisillasi valtiollisessa peruskoulussa ja armeijassa aivopestyillä roboteilla ei ole omia mielipiteitä, joten turhaan auot leipäläpeäsi. Paikka, koira!
Mistähän sait pikku päähäsi, että kannatan suomalaista hyvinvointivaltiota, tai olen edes (pelkästään) sen kasvatti?
Sinunlaisillasi valtiollisessa peruskoulussa ja armeijassa aivopestyillä roboteilla ei ole omia mielipiteitä, joten turhaan auot leipäläpeäsi. Paikka, koira!
publiceye: Joka ikisessä työpaikkahaastattelussa jossa olen ollut, on kyselty armeijasta. Onneksi tuli käytyä ja hyvin, muutoin voisivat vastuulliset ja hyväpalkkaiset yksityisen sektorin työt olla minulle pelkkä haave. Fakta on faktaa vaikka se kuinka kirpaisisi.
Good for you, juhanz.
Onneksi on ihmisiä, joita kiinnostavat erilaiset työt ja työnantajia, joita kiinnostavat erilaiset työnhakijat.
Onneksi on ihmisiä, joita kiinnostavat erilaiset työt ja työnantajia, joita kiinnostavat erilaiset työnhakijat.
public eye: Ei tämä nyt mikään kilpalaulanta ole. Jos kuitenkin nuori kundi on kiinnostunut haastavista yksityisen sektorin
kaupan/talouden/hallinnon/tekniikan työtehtävistä, niin silloin todella pitää kaksi kertaa miettiä asiaa armeija vs. siviilipalvelus.
Kokemuksenani vaan on, että siviilipalvelusmiehet raakataan ulos heti rekrytoinnin alkukierroksilla. Näin se vaan on.
kaupan/talouden/hallinnon/tekniikan työtehtävistä, niin silloin todella pitää kaksi kertaa miettiä asiaa armeija vs. siviilipalvelus.
Kokemuksenani vaan on, että siviilipalvelusmiehet raakataan ulos heti rekrytoinnin alkukierroksilla. Näin se vaan on.
Riippuu varmaan vähän työnantajastakin, ja tietysti siitä, etsiikö töitä Suomesta vai muualta...
Aloin miettimään, että olisi vaikea kuvitella työhaastattelu- / rekrytointitilannetta, jossa naispuolinen johtaja, päällikkö, haastattelija olisi kiinnostunut hakijan armeijataustasta.
Wanha vitsi. Olen rampannut työhaastatteluissa ja missään, nykyinen työpaikka mukaan luettuna, ei ole kysytty mitään armeijasta työhönottohaastattelun yhteydessä. Tunnen useita sivareita, jotka ovat tieteen/tekniikan/talouden/hallinnon aloilla (yliopistotutkinto), eikä siviilipalvelus ole vaikuttanut tuon taivaallista työpaikan saantiin - tai uraan. Eikä sen edes pitäisi, jos yritykset ja julkinen hallinto ajattelevat omaa parastaan: oletan, että yliopistotutkinto, hyvät arvosanat, kielitaito ja monipuolinen työkokemus ym. seikat vievät aina voiton instanssista, jonne pääsee suunnalleen, jos lukion on onnistunut räpeltämään joten kuten lävitse - ja sehän nyt ei ole taatusti mikään meriitti, kun reilusti yli puolet jokaisesta ikäluokasta lukion muutenkin suorittaa.
Tämä on juuri tätä pelottelun avulla tapahtuvaa aivopesua tyyliin: "... ja jos meette sivariin, niin joudutte vanhainkotiin pesemään vanhusten paskasia perseitä." Em. teksti on muuten kuultu sanasta sanaan kutsunnoissa. Uppoaa varmaan hyvin hiukan yksinkertaisiin tapauksiin, joille armeija on muutenkin paras paikka, koska siellä huolehditaan kaikki valmiiksi, korostetaan tottelevaisuutta ja käskytystä ja karsitaan yksilöllisyys minimiin, joten aivot voi - tai jopa pitää unohtaa -naulakkoon seuraavaksi 6-13 kuukaudeksi. Käytännössä sen tietyn joukon "saostuminen" armeijaan on kyllä selkeästi havaittavissa...
Mutta sitä toista vakioargumenttia, joka aina mainitaan työpaikan yhteydessä, kukaan ei ole vielä täällä maininnut:
"Sivareilla ei ole naisia." :-D Uskomatonta, että tuollaista skeidaa jaksetaan jauhaa yhä uudestaan ja uudestaan, kun siitä oli jo tuolla aiemmin pitkä threadi. Tosin, taitaa osa näistä kirjoittajista olla jotain viisikymppisiä, joiden kokemukset ovat jostain 70-luvulta, jolloin siviilipalvelus tuli vasta mahdolliseksi. Tai sitten kyseessä on joku fanaattinen koti-kirkko-isänmaa-pakkaus, josta voi vain arvailla, mitä kaikkea muuta siellä paketin sisällä onkaan piilossa. Kovasti käy sääliksi niitä, jotka saavat tällaisen esimiehen tai huomaavat päätyneensä työpaikalle, jolla vallitsee tietty työkulttuuri - enkä puhu nyt vain sivareista.
Tämä on juuri tätä pelottelun avulla tapahtuvaa aivopesua tyyliin: "... ja jos meette sivariin, niin joudutte vanhainkotiin pesemään vanhusten paskasia perseitä." Em. teksti on muuten kuultu sanasta sanaan kutsunnoissa. Uppoaa varmaan hyvin hiukan yksinkertaisiin tapauksiin, joille armeija on muutenkin paras paikka, koska siellä huolehditaan kaikki valmiiksi, korostetaan tottelevaisuutta ja käskytystä ja karsitaan yksilöllisyys minimiin, joten aivot voi - tai jopa pitää unohtaa -naulakkoon seuraavaksi 6-13 kuukaudeksi. Käytännössä sen tietyn joukon "saostuminen" armeijaan on kyllä selkeästi havaittavissa...
Mutta sitä toista vakioargumenttia, joka aina mainitaan työpaikan yhteydessä, kukaan ei ole vielä täällä maininnut:
"Sivareilla ei ole naisia." :-D Uskomatonta, että tuollaista skeidaa jaksetaan jauhaa yhä uudestaan ja uudestaan, kun siitä oli jo tuolla aiemmin pitkä threadi. Tosin, taitaa osa näistä kirjoittajista olla jotain viisikymppisiä, joiden kokemukset ovat jostain 70-luvulta, jolloin siviilipalvelus tuli vasta mahdolliseksi. Tai sitten kyseessä on joku fanaattinen koti-kirkko-isänmaa-pakkaus, josta voi vain arvailla, mitä kaikkea muuta siellä paketin sisällä onkaan piilossa. Kovasti käy sääliksi niitä, jotka saavat tällaisen esimiehen tai huomaavat päätyneensä työpaikalle, jolla vallitsee tietty työkulttuuri - enkä puhu nyt vain sivareista.
Lisäänpä vaan edelliseen, mainioon kirjoitukseen, että tässä on armeijaa käymätön, joka on, sanotaanko nyt vaikka "kohtuullisen korkealla" hallinnossa :)
<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>
"Uppoaa varmaan hyvin hiukan yksinkertaisiin tapauksiin, joille armeija on muutenkin paras paikka, koska siellä huolehditaan kaikki valmiiksi, korostetaan tottelevaisuutta ja käskytystä ja karsitaan yksilöllisyys minimiin, joten aivot voi - tai jopa pitää unohtaa -naulakkoon seuraavaksi 6-13 kuukaudeksi. Käytännössä sen tietyn joukon "saostuminen" armeijaan on kyllä selkeästi havaittavissa..."
Hmm. Armeija on aika helppo jos sen suorittaa huonosti, aika helvetin vaativa jos sen suorittaa ansiokkaasti. Armeijan idea on maanpuolustus, joten on tarkoituksenmukaista karsia yksilöllisyyttä ja opettaa saumatonta yhteistoimintaa. Sotiminen on aika yksinkertaista hommaa, ei siinä paljoa vaatteiden värillä tai yksilön mieltymyksillä tai mielipiteillä ole väliä.
Hmm. Armeija on aika helppo jos sen suorittaa huonosti, aika helvetin vaativa jos sen suorittaa ansiokkaasti. Armeijan idea on maanpuolustus, joten on tarkoituksenmukaista karsia yksilöllisyyttä ja opettaa saumatonta yhteistoimintaa. Sotiminen on aika yksinkertaista hommaa, ei siinä paljoa vaatteiden värillä tai yksilön mieltymyksillä tai mielipiteillä ole väliä.
Naisjohtajat tai sivarit eivät osaa arvostaa armeijankäymistä, koska eivät itse ole käyneet sitä. He eivät tiedä mistä on puhe. Loogista.
En minäkään kauheasti arvosta armeijaa johtajakoulutuksena, vaikka itsekin olen muinoin läpikäynyt. Huomattavasti parempia esimiehiä ja päälliköitä olen löytänyt naisista ja armeijan eri tavoin sivuuttaneista. (Johtajia en ole päässyt palkkaamaan)
Ihmettelen, että vieläkin näkee noita kommentteja, kuinka työnhaussa sivarit eivät onnistu. Itseltäni eikä monilta sivarin käyneiltä kavereiltani ei ole koskaan moista kysytty eikä sivarin käyminen ole ollut mikään este työllistymiselle. Tuskin minäkään olisin edes halunnut mennä sellaisen työnantajan palvelukseen, joka katsoo moista asiaa aiheelliseksi tivata tai ilmaista antipatioitaan aseistakieltäytyjistä. Tuollainen kertoo paljon työpaikan ilmapiiristä muutenkin. Autoritaariset yksilöt eivät pidä sivarien lisäksi yleensä myöskään homoista, maahanmuuttajista tai muista vähemmistöistä.
Erno: "Mistähän sait pikku päähäsi, että kannatan suomalaista hyvinvointivaltiota, tai olen edes (pelkästään) sen kasvatti?
Sinunlaisillasi valtiollisessa peruskoulussa ja armeijassa aivopestyillä roboteilla ei ole omia mielipiteitä, joten turhaan auot leipäläpeäsi. Paikka, koira!"
No huh huh. Taisin nyt osua Ernoa kipeään paikkaan.
Mistäkö sain pieneen päähäni ajatuksen moisesta? Sinun kirjoituksestasi, ääliö. Tapasi vinettää ylempänä täysin turhista asioista on juurikin kyseessä olevan kasvatin olennainen piirre. Mutta, kun et siis ilmeisesti ole, kyseessä on mahdollisesti ihan luontainen piirteesi.
Mistä sait muuten isohkoon päähäsi, että olen valtiollisen peruskoulun käynyt?
Siitäkö, että olen armeijan kannalla? Vaikka logiikkasi on lähes pettämätön, olen käynyt suuren osan kouluani kotiopetuksessa sekä ulkomailla.
maahan, puudeli!
Sinunlaisillasi valtiollisessa peruskoulussa ja armeijassa aivopestyillä roboteilla ei ole omia mielipiteitä, joten turhaan auot leipäläpeäsi. Paikka, koira!"
No huh huh. Taisin nyt osua Ernoa kipeään paikkaan.
Mistäkö sain pieneen päähäni ajatuksen moisesta? Sinun kirjoituksestasi, ääliö. Tapasi vinettää ylempänä täysin turhista asioista on juurikin kyseessä olevan kasvatin olennainen piirre. Mutta, kun et siis ilmeisesti ole, kyseessä on mahdollisesti ihan luontainen piirteesi.
Mistä sait muuten isohkoon päähäsi, että olen valtiollisen peruskoulun käynyt?
Siitäkö, että olen armeijan kannalla? Vaikka logiikkasi on lähes pettämätön, olen käynyt suuren osan kouluani kotiopetuksessa sekä ulkomailla.
maahan, puudeli!
Sivarin käyneet eivät saa miestä! Jos kuitenkin nuori kundi on kiinnostunut laadukkaista miehistä, seksiä tai seurustelusuhdetta ajatellen, niin silloin todella pitää kaksi kertaa miettiä asiaa armeija vs. siviilipalvelus. Kokemuksenani vaan on, että siviilipalvelusmiehet raakataan ulos heti rekrytoinnin alkukierroksilla. Näin se vaan on.
Jees, mitä 'korkeammalta' työtä haet, sitä enemmän siellä painaa kaikki taakse jätetyt asiat ja teot. Rautalangasta väännettynä uskallan väittää, että tekniikan, tieteen, koulutuksen yms. aloilla johtavassa asemassa olevat ovat kaikkein useiten kokoomuksen kannattajia, keski-ikäisiä miehiä jotka ovat ajatusmaailmaltaan aika konservatiivisia. Ja useimmat ovat käyneet myös RUKin.
Sellaisessa tapauksessa, että olisi kaksi tasaveroista työnhakijaa, aletaan tutkia taustoja tarkemmin. Ja mitä luulette, millaiset mahdollisuudet on sivarin käyneellä kilpailla samasta työpaikasta verrattuna varusmiespalveluksen käyneen henkilön mahdollisuuksiin.
Sellaisessa tapauksessa, että olisi kaksi tasaveroista työnhakijaa, aletaan tutkia taustoja tarkemmin. Ja mitä luulette, millaiset mahdollisuudet on sivarin käyneellä kilpailla samasta työpaikasta verrattuna varusmiespalveluksen käyneen henkilön mahdollisuuksiin.
Henkilöillä, joita ollaan valitsemassa johtaviin asemiin, on kyllä yleensä ehtinyt jo kertyä sen intin tai sivarin jälkeen yhtä ja toista meriittiä, joiden uskallan väittää vaikuttavan valintaan huomattavasti enemmän kuin asevelvollisuuden suorittamistapa hamassa muinaisuudessa.
Todennäköisyys, että hakijoina on kaksi kaikissa muissa suhteissa täysin identtistä hakijaa, on kyllä häviävän pieni. Pitäisin myös kovin lapsellisena sellaista työhönottajaa, joka tekisi palkkaamispäätöksensä vaikkapa 20 vuotta aiemmin suoritetun tai suorittamattoman armeijan perusteella ja ohittaisi henkilön todellisen pätevyyden kyseiseen tehtävään. Tuollaisessa tapauksessa olisi jopa parempi, että työpaikka jäisi saamatta, sillä kyseinen suhtautumistapa heijastuisi vääjäämättä myös muuhun työn arviointiin.
Todennäköisyys, että hakijoina on kaksi kaikissa muissa suhteissa täysin identtistä hakijaa, on kyllä häviävän pieni. Pitäisin myös kovin lapsellisena sellaista työhönottajaa, joka tekisi palkkaamispäätöksensä vaikkapa 20 vuotta aiemmin suoritetun tai suorittamattoman armeijan perusteella ja ohittaisi henkilön todellisen pätevyyden kyseiseen tehtävään. Tuollaisessa tapauksessa olisi jopa parempi, että työpaikka jäisi saamatta, sillä kyseinen suhtautumistapa heijastuisi vääjäämättä myös muuhun työn arviointiin.
En väittänytkään, etteikö muilla ominaisuuksilla olisi suurin merkitys. Monelta osin sivarin käyminen ei ole etu työtä hakiessa, sen sijaan varusmiespalveluksen käyminen on vaikutukseltaan joko positiivinen tai neutraali. Toki varmaan joku keksii työn, johon haettaessa vm-palveluksesta on haittaa... :D
No joo, omalta kohdaltani intin suurin ansio oli sen kuntoa kohottava vaikutus, joka sittemmin vaikutti elämään positiivisesti. Mut, kukin taaplaa tavallaan ja haluillaan...
No joo, omalta kohdaltani intin suurin ansio oli sen kuntoa kohottava vaikutus, joka sittemmin vaikutti elämään positiivisesti. Mut, kukin taaplaa tavallaan ja haluillaan...
En ole koskaan työhaastattelussa kohdannut minkäänlaisia ennakkoluuloja, vaikka olenkin suorittanut siviilipalveluksen. Itseasiassa vain yhdessä haastattelussa koko palvelusta on käsitelty millään tapaa. Siviilipalveluksen suorittamineni ei myöskään ole koskaan estänyt työllistymistäni. Myös veljeni on suorittanut siviilipalveluksen ja hänelle sivarista oli todellista hyötyä, sillä hän pystyi suorittamaan varsin laajan tutkimuksen palvelusvuoden aikana. Tuon tutkimustyön aineistosta hän sai myös tehtyä gradun. Lisäksi hän sai jatkaa yliopistolla tutkimusta, mikä taas takasi hänelle työn pitkäksi aikaa. Armeija olisi hänelle ollut vain hukkaan heitettyä aikaa. Itselleni sivari oli hyvä tilaisuus rauhoittua hieman ja miettiä, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Ennen siviilipalvelukseen menoa olin ollut sekalaisissa töissä ja aloin olla varsin kyllästynyt junnaavaan elämäntilanteeseeni. En usko, että ilman siviilipalvelusvuottani olisin vieläkään tekemässä sitä, mitä olin oikeastaan halunnut, vaan jumittaisin jossain kurjassa työssä. Luulenpa, että monelle muullekin sivari voisi olla ihan hyvä tilaisuus vastaavanlaiseen rauhoittumiseen. Sivarivuoden aikana voi hyvin vaikka lukea pääsykokeisiin tai keskittyä muuten oman elämän tarkasteluun, mitä tuskin armeijassa kovin helposti voi tehdä.
Tidian, jos täällä joku vinettää, niin sinä. Kirjoituksissasi ei ole mitään tolkkua, joten on kai hyvä, että olet päässyt edes jossain mielestäsi loistamaan. Ottaa varmaan koville, jos joku ei suoritustasi ihailekaan. Oikein sääliksi käy, pyydä että äiti tulee niistämään nessusi.
Hei anna nyt jo olla. Sen lisäksi, että teet itsestäsi naurettavan, nuo epätoivoiset vittuilu-yrityksesi saa lähinnä säälin tunteita heräämään. Aikuiseksi kasvamista voi vauhdittaa ihan omasta toimestakin.
Mikä sitten teillä sivarin/ totaalikiellon valinneilla on ollut pohjana valinnalle? Kiinnostaa siis lähinnä perustelu siitä, mikä armeijassa mielestänne mättää?
Kyllä itselläni käväisi aikoinaan mielessä myös se, että armeijan käymisessä (ja varsinkin rj-koulutuksen) on hyöty-arvo esim. työ elämässä ja opiskelu-paikkoihinkin hakiessa (käy työkokemuksesta). Ja onhan siitä ollut. Kyllähän se osittain johtuu konservatiivisilla arvoillakin ratsastamisesta, ne kun yleensä sisältyvät tosiaan keski-ikäiseen miespuoliseen rekrytoijaan. Mutta varsinkin parilla naispuolisella kaverillani on ollut paljon hyötyä kyseisestä meriitistä.
Osittain taas valitsin armeijan mielenkiinnosta, osittain isänmaallisuudesta.
Olen huomannut, että ylivoimaisesti suurin osa intin käyneistä pitää sitä pääosin hyvänä kokemuksena. Valitustahan riittää varusmiespalveluksen aikana, mutta kun se on ohi aikalailla kaikki olivat tyytyväisiä sen suorittamiseen. Ehkä se kuitenkin kuvastaa intin toimivuutta enemmän kuin sellaisen ihmisen mielipide, joka ei ole koskaan varuskunnan alueelle jalkaansa laskenut.
Kyllä itselläni käväisi aikoinaan mielessä myös se, että armeijan käymisessä (ja varsinkin rj-koulutuksen) on hyöty-arvo esim. työ elämässä ja opiskelu-paikkoihinkin hakiessa (käy työkokemuksesta). Ja onhan siitä ollut. Kyllähän se osittain johtuu konservatiivisilla arvoillakin ratsastamisesta, ne kun yleensä sisältyvät tosiaan keski-ikäiseen miespuoliseen rekrytoijaan. Mutta varsinkin parilla naispuolisella kaverillani on ollut paljon hyötyä kyseisestä meriitistä.
Osittain taas valitsin armeijan mielenkiinnosta, osittain isänmaallisuudesta.
Olen huomannut, että ylivoimaisesti suurin osa intin käyneistä pitää sitä pääosin hyvänä kokemuksena. Valitustahan riittää varusmiespalveluksen aikana, mutta kun se on ohi aikalailla kaikki olivat tyytyväisiä sen suorittamiseen. Ehkä se kuitenkin kuvastaa intin toimivuutta enemmän kuin sellaisen ihmisen mielipide, joka ei ole koskaan varuskunnan alueelle jalkaansa laskenut.
Armeija voi vaikuttaa: kävin aikoinani armeijan ja totesin että kyllä mun on oltava nainen ha ha haaa... Niin ja en ole johtavassa asemassa mutta toisaalta opetan lapsia yläasteella eli johdan jotenkin. Joskus olen sanonut noille mussukoille, että jos tämä olisi joukko-osasto ja joku pelle tosipaikassa käyttäytyisi tuolla tavalla ainoa ratkaisu olisi niskalaukaus, jotta muut selviäisivät. Onkohan ollut liian paha?
Olen totaalisen varma etteivät minkään muun eurooppalaisen maan homot kiistele keskustelupalstoilla tällaisesta aiheesta. Muualla yleinen asevelvollisuus on taakse jäänyttä aikaa eivätkä muut eurooppalaiset homot ole tietääkseni sen vähemmän miehekkäitä tai työkykyisiä, vaikka eivät armeijaa suoritakaan.
Sama koskee tietenkin myös muuta miespuolista väestöä. Olen varma, että jos joku esittäisi Britanniassa, Italiassa, Saksassa jne., että vasta armeijan käyneet miehet ovat tosimiehiä ja menestyviä työntekijöitä, hänelle naurettaisiin räkäisesti. Armeija ei muissa Euroopan maissa ole miehisyyden ja kansalaiskunnon mitta. Mikä siis suomalaisia vaivaa ?
Sama koskee tietenkin myös muuta miespuolista väestöä. Olen varma, että jos joku esittäisi Britanniassa, Italiassa, Saksassa jne., että vasta armeijan käyneet miehet ovat tosimiehiä ja menestyviä työntekijöitä, hänelle naurettaisiin räkäisesti. Armeija ei muissa Euroopan maissa ole miehisyyden ja kansalaiskunnon mitta. Mikä siis suomalaisia vaivaa ?
Minulla ainakin oli monia syitä siihen, miksi lopulta valitsin siviilipalveluksen. Minut oli aina kasvatettu niin, että armeijaan ei mennä. Meidän perheessä nimenomaan siviilipalvelusta pidettiin sinä ainoana oikeana vaihtoehtona. Äitini oli jopa pettynyt, kun harkitsin armeijaan menemistä. Isäni suositteli, asiaa pohtiessani, aseplaveluksen suorittamista heti, kun mahdollista. Hän oli itse käynyt armeijan reilu kaksikymppisenä ja piti sitä niin lapsellisena pelleilynä, että se olisi paras suorittaa muiden saman ikäisten kanssa (tämä siis isäni mielipide, ei mikään provo-yritys).
Siihen aikaan, kun armeijaan lähtö olisi ollut itselleni ajankohtainen, olin juuri tullut rytinällä ulos kaapista, eikä asepalveluksen suorittaminen tuntunut alkuunkaan oikealta ratkaisulta. Halusin mielummin opiskella, ja mikä tärkeintä, muuttaa pois pienestä kotikaupungistani. Mitä enemmän aikaa kului, sitä selvempää oli, etten menisi armeijaan -en vain kokenut sitä itselleni sopivana.
Välillä tuntuu, että siviilipalvelukseen suhtaudutaan vieläkin jotenkin alentavasti. Ikäänkuin se olisi rangaistus tai jonkinlainen huonon, epäkelvon miehen kohtalo. Usein (kuten nyt täällä Ranneliikkeessäkin) tuntuu, että sivaria täytyy jotenkin puolustaa tai selitellä, miksi valitsi sen. Tai ikäänkuin jokaisella sivarilla olisi joku todella filosofinen selitys omalle valinnalleen. Minulle sivari oli loppujenlopuksi vain yksi vaihtoehto ja ehkä aivan yhtä ajattelematon ja itsestäänselvä asia, kuin monelle muulle on armeija.
Siihen aikaan, kun armeijaan lähtö olisi ollut itselleni ajankohtainen, olin juuri tullut rytinällä ulos kaapista, eikä asepalveluksen suorittaminen tuntunut alkuunkaan oikealta ratkaisulta. Halusin mielummin opiskella, ja mikä tärkeintä, muuttaa pois pienestä kotikaupungistani. Mitä enemmän aikaa kului, sitä selvempää oli, etten menisi armeijaan -en vain kokenut sitä itselleni sopivana.
Välillä tuntuu, että siviilipalvelukseen suhtaudutaan vieläkin jotenkin alentavasti. Ikäänkuin se olisi rangaistus tai jonkinlainen huonon, epäkelvon miehen kohtalo. Usein (kuten nyt täällä Ranneliikkeessäkin) tuntuu, että sivaria täytyy jotenkin puolustaa tai selitellä, miksi valitsi sen. Tai ikäänkuin jokaisella sivarilla olisi joku todella filosofinen selitys omalle valinnalleen. Minulle sivari oli loppujenlopuksi vain yksi vaihtoehto ja ehkä aivan yhtä ajattelematon ja itsestäänselvä asia, kuin monelle muulle on armeija.
Minun mielestäni armeijan käyminen on jokaisen henkilökohtainen asia, jota ei tulisi kysyä työhaastattelussa.
Itse en ole käynyt armeijaa. En kuitenkaan ole sivari enkä totaalikieltäytyjä, vaan vapautettu terveydellisistä syistä (D-palvelukelpoisuus). Ärsyttää, kun työhaastattelussa aina oletetaan ilman muuta sivariksi, ellei palvelusta ole suoritettu. Toisaalta vapaututuksestanikaan en haluaisi sen tarkemmin kertoa, koska sairauteni ei vaikuta työntekoon eikä näin ollen kuulu työnantajalle tippaakaan.
Itse en ole käynyt armeijaa. En kuitenkaan ole sivari enkä totaalikieltäytyjä, vaan vapautettu terveydellisistä syistä (D-palvelukelpoisuus). Ärsyttää, kun työhaastattelussa aina oletetaan ilman muuta sivariksi, ellei palvelusta ole suoritettu. Toisaalta vapaututuksestanikaan en haluaisi sen tarkemmin kertoa, koska sairauteni ei vaikuta työntekoon eikä näin ollen kuulu työnantajalle tippaakaan.
"Olen varma, että jos joku esittäisi Britanniassa, Italiassa, Saksassa jne., että vasta armeijan käyneet miehet ovat tosimiehiä ja menestyviä työntekijöitä, hänelle naurettaisiin räkäisesti. Armeija ei muissa Euroopan maissa ole miehisyyden ja kansalaiskunnon mitta. Mikä siis suomalaisia vaivaa ?"
Oskari V, ei kai kukaan väitä että armeijan käyneet miehet olisivat tosimiehiä ja menestyviä työntekijöitä... Tai että tuo olisi kansalaiskunnon mitta. Liioittelet vähän turhaan nyt. Tääläkin kai on puhuttu siitä, että mitä kaikkea/ onko siitä hyötyä että armeijan käy. Ja miksi sinua niin häiritsee ettemme tee kuten kaikki muut Eurooppalaiset? Tämä on Suomi. Itsekin sanoit ettei muualla Euroopassa tällaista tilannetta ole, joten miksi muualla Euroopassa tällaista keskustelua harrastettaisiin?
Ja toy boy, siksi kai niitä syitä kysellään, koska niinkuin aiemmin mainittu, useimmilla sivareilla ja totaalikieltäytyjillä on aatteelliset perusteet valinnalleen. Voisi hieman yleistää niin että valtavirrasta tietoinen poikkeaminen on yleensä tarkemmin harkittua, ja taustalta löytyy usein aatteellisia syitä.
Vapautettu, mielestäni armeijan käyminen ei ole mitenkään henkilökohtainen asia. Sivarin käyminen tai varsinkin vapautus voikin olla. Armeija ja henkilökohtaisuus eivät mielestäni sovi samaan lauseeseen. Se armeijan idea kun ei ole yksilöllisyys. Tietenkin esim. työhaastattelussa kysyttäessä 'oletko käynyt jo armeijan?' paljastuu samalla oletko käynyt sivarin tai istunut linnassa.
Toisaalta en ymmärrä miksi olet sitä mieltä että työhaastattelussa ei saisi tätä kysyä.. Ei se nyt niin henk.kohtainen asia ole. Kun vertaa vaikka ystävääni, jonka työhaastatteluun kuului perusteellinen terveystarkastus: hengitys-, veri-, virtsa-, älykkyys- testit ym. Hän haki ja pääsi hitsaus-töihin.
Oskari V, ei kai kukaan väitä että armeijan käyneet miehet olisivat tosimiehiä ja menestyviä työntekijöitä... Tai että tuo olisi kansalaiskunnon mitta. Liioittelet vähän turhaan nyt. Tääläkin kai on puhuttu siitä, että mitä kaikkea/ onko siitä hyötyä että armeijan käy. Ja miksi sinua niin häiritsee ettemme tee kuten kaikki muut Eurooppalaiset? Tämä on Suomi. Itsekin sanoit ettei muualla Euroopassa tällaista tilannetta ole, joten miksi muualla Euroopassa tällaista keskustelua harrastettaisiin?
Ja toy boy, siksi kai niitä syitä kysellään, koska niinkuin aiemmin mainittu, useimmilla sivareilla ja totaalikieltäytyjillä on aatteelliset perusteet valinnalleen. Voisi hieman yleistää niin että valtavirrasta tietoinen poikkeaminen on yleensä tarkemmin harkittua, ja taustalta löytyy usein aatteellisia syitä.
Vapautettu, mielestäni armeijan käyminen ei ole mitenkään henkilökohtainen asia. Sivarin käyminen tai varsinkin vapautus voikin olla. Armeija ja henkilökohtaisuus eivät mielestäni sovi samaan lauseeseen. Se armeijan idea kun ei ole yksilöllisyys. Tietenkin esim. työhaastattelussa kysyttäessä 'oletko käynyt jo armeijan?' paljastuu samalla oletko käynyt sivarin tai istunut linnassa.
Toisaalta en ymmärrä miksi olet sitä mieltä että työhaastattelussa ei saisi tätä kysyä.. Ei se nyt niin henk.kohtainen asia ole. Kun vertaa vaikka ystävääni, jonka työhaastatteluun kuului perusteellinen terveystarkastus: hengitys-, veri-, virtsa-, älykkyys- testit ym. Hän haki ja pääsi hitsaus-töihin.
Maanpuolustus on yhteinen asia. Kellään ei pitäisi olla eri vapautta siitä laistaa, ellei syy ole terveydellinen ja vakava.
Naisetkin joissakin maissa ovat olleet rintamalla puolustamassa maansa koskemattomuutta, mikseivät myös homot. Kyllä keskimääräinen homo aina parempi sotilas on kuin keskimääräinen nainen, koska homolla on miehen fysiikka. Tunne velvollisuutesi.
Tokka, parasta ja tehokkainta maanpuolustusta on pyrkimys rauhaan ja rauhan mahdollisuuksien edistäminen kaikissa olosuhteissa. Siinä ei fysiikka riitä, tarvitaan myös ja ennenkaikkea aivojen käyttöä. Toivottavasti suomalaiset tuntevat myös tässä suhteessa velvollisuutensa.
Tokka - Velvollisuus? Kuka niin sanoo? Minä en ole valtuuttanut ketään säätämään itselleni jotain velvollisuuksia, enkä siis myöskään sellaisia noudata.
tidian kirjoitti: "Toisaalta en ymmärrä miksi olet sitä mieltä että työhaastattelussa ei saisi tätä kysyä.."
Lähinnä sen takia, että lain mukaan en ole velvollinen kertomaan työnantajalle terveydentilaani koskevia tietoja, jotka eivät vaikuta työntekoon. Tuolla armeijakysymyksellä tätä minun oikeuttani kuitenkin kierretään.
Lähinnä sen takia, että lain mukaan en ole velvollinen kertomaan työnantajalle terveydentilaani koskevia tietoja, jotka eivät vaikuta työntekoon. Tuolla armeijakysymyksellä tätä minun oikeuttani kuitenkin kierretään.
Alkuperäiseen kysymykseen palatakseni voi todeta, että jos todella ei ole mitään motivaatiota käydä inttiä / muut syyt estävät sen, niin sellaisen henkilön paikka ei ole armeija. Pelkästään palvelustovereiden vuoksi; kukaan ei halua tupakaveriksi -saati taistelupariksi tositilanteessa- huonosti motivoitunutta äidin pullamössöpoikaa. Eli ei voi luottaa kaveriin.
Siviilissäkin on tehtäviä, joiden hoitaminen kriisitilanteessa on ehdottoman tärkeää... toisaalta en usko, että kukaan pärjää esim palomiehenä tms tehtävissä, jos armeijaan menokin on ollut mahdotonta.
Siviilissäkin on tehtäviä, joiden hoitaminen kriisitilanteessa on ehdottoman tärkeää... toisaalta en usko, että kukaan pärjää esim palomiehenä tms tehtävissä, jos armeijaan menokin on ollut mahdotonta.
Uskomattomia ennakkoluuloja ihmisillä, joiden erääseen vahvimpien ennakkoluulojen kohtaana olevaan vähemmistöön kuuluvina sentään luulisi osaavan ajatella asioita edes hiukan analyyttisemmin.
Siis mihin perustuu esimerkiksi yleistys, että edes valtaosa asepalveluksesta kieltäytyjistä olisi joitakin "äidin puollamössöpoikia". Niitä taitaa pikemminkin löytyä sieltä massan mukana kulkevista laumasieluista, joilla ei ole munaa ajatella itse, kertoa mitä mieltä asoista oikeasti ovat ja toimia sen mukaisesti. Samoin palomiehen tai ambulanssikuskin ammatin valitseminen on aivan eri asia kuin lähteminen vapaaehtoisesti leikkimään pyssyleikkejä ja sulkeissimputuspelleilyjä joidenkin keskenkasvuisten, pikemminkin innokkaiden kuin älykkäiden varusmiesjohtajien komenneltavana.
Siis mihin perustuu esimerkiksi yleistys, että edes valtaosa asepalveluksesta kieltäytyjistä olisi joitakin "äidin puollamössöpoikia". Niitä taitaa pikemminkin löytyä sieltä massan mukana kulkevista laumasieluista, joilla ei ole munaa ajatella itse, kertoa mitä mieltä asoista oikeasti ovat ja toimia sen mukaisesti. Samoin palomiehen tai ambulanssikuskin ammatin valitseminen on aivan eri asia kuin lähteminen vapaaehtoisesti leikkimään pyssyleikkejä ja sulkeissimputuspelleilyjä joidenkin keskenkasvuisten, pikemminkin innokkaiden kuin älykkäiden varusmiesjohtajien komenneltavana.
"tidian kirjoitti: "Toisaalta en ymmärrä miksi olet sitä mieltä että työhaastattelussa ei saisi tätä kysyä.."
Lähinnä sen takia, että lain mukaan en ole velvollinen kertomaan työnantajalle terveydentilaani koskevia tietoja, jotka eivät vaikuta työntekoon. Tuolla armeijakysymyksellä tätä minun oikeuttani kuitenkin kierretään."
Vapautettu, höpön löpö. Siksi juuri laitoin vertauksen ystävästäni joka hitsaus-työhön hakiessaan sai todistella lähes kaikilla testeillä terveydentilaansa. Voihan noista kieltäytyä, mutta työn voi sitten unohtaa. Terveys liittyy aika moneen työhön, ja työnantajalla on myös oikeus sitä kysellä. Mikä sinua estää vastaamasta, jos sairautesi/ terveydentilasi on sinulle noin arka asia, työhaastattelussa että et halua kommentoida miksi sinut armeijasta vapautettiin. Itse päättelisin tuollaisesta vastauksesta työhönottajana, että kysymys on mielenterveys-sairaudesta, enkä välttämättä ottaisi sinua töihin. Ikäväähän se on, mutta paska säkä.
"Siis mihin perustuu esimerkiksi yleistys, että edes valtaosa asepalveluksesta kieltäytyjistä olisi joitakin "äidin puollamössöpoikia". Niitä taitaa pikemminkin löytyä sieltä massan mukana kulkevista laumasieluista, joilla ei ole munaa ajatella itse, kertoa mitä mieltä asoista oikeasti ovat ja toimia sen mukaisesti. Samoin palomiehen tai ambulanssikuskin ammatin valitseminen on aivan eri asia kuin lähteminen vapaaehtoisesti leikkimään pyssyleikkejä ja sulkeissimputuspelleilyjä joidenkin keskenkasvuisten, pikemminkin innokkaiden kuin älykkäiden varusmiesjohtajien komenneltavana."
Public eye, onko hieman köyhää aloittaa tekstinsä kritisoimalla yleistyksiä ja heti seuraavaksi yleistää armeijan käyneet keskenkasvuisiksi pyssyleikkejä harrastaviksi laumasieluiksi, joilla ei ole munaa ajatella omilla aivoillaan?
Itse ainakin ylempänä puhuin juurikin siitä, että inttiin saapuu yhtälailla näitä nykyajan pullanmössöttäjiä, mutta monille heistä tapahtuu positiivisia muutoksia armeijassa. Mitä positiivista olet heille nähnyt tapahtuvan sivarissa? Itse en tunne niin montaa sivarin käynyttä, että voisin samanlaisia johtopäätöksiä tehdä heistä kuin armeijan käyneistä.
Lähinnä sen takia, että lain mukaan en ole velvollinen kertomaan työnantajalle terveydentilaani koskevia tietoja, jotka eivät vaikuta työntekoon. Tuolla armeijakysymyksellä tätä minun oikeuttani kuitenkin kierretään."
Vapautettu, höpön löpö. Siksi juuri laitoin vertauksen ystävästäni joka hitsaus-työhön hakiessaan sai todistella lähes kaikilla testeillä terveydentilaansa. Voihan noista kieltäytyä, mutta työn voi sitten unohtaa. Terveys liittyy aika moneen työhön, ja työnantajalla on myös oikeus sitä kysellä. Mikä sinua estää vastaamasta, jos sairautesi/ terveydentilasi on sinulle noin arka asia, työhaastattelussa että et halua kommentoida miksi sinut armeijasta vapautettiin. Itse päättelisin tuollaisesta vastauksesta työhönottajana, että kysymys on mielenterveys-sairaudesta, enkä välttämättä ottaisi sinua töihin. Ikäväähän se on, mutta paska säkä.
"Siis mihin perustuu esimerkiksi yleistys, että edes valtaosa asepalveluksesta kieltäytyjistä olisi joitakin "äidin puollamössöpoikia". Niitä taitaa pikemminkin löytyä sieltä massan mukana kulkevista laumasieluista, joilla ei ole munaa ajatella itse, kertoa mitä mieltä asoista oikeasti ovat ja toimia sen mukaisesti. Samoin palomiehen tai ambulanssikuskin ammatin valitseminen on aivan eri asia kuin lähteminen vapaaehtoisesti leikkimään pyssyleikkejä ja sulkeissimputuspelleilyjä joidenkin keskenkasvuisten, pikemminkin innokkaiden kuin älykkäiden varusmiesjohtajien komenneltavana."
Public eye, onko hieman köyhää aloittaa tekstinsä kritisoimalla yleistyksiä ja heti seuraavaksi yleistää armeijan käyneet keskenkasvuisiksi pyssyleikkejä harrastaviksi laumasieluiksi, joilla ei ole munaa ajatella omilla aivoillaan?
Itse ainakin ylempänä puhuin juurikin siitä, että inttiin saapuu yhtälailla näitä nykyajan pullanmössöttäjiä, mutta monille heistä tapahtuu positiivisia muutoksia armeijassa. Mitä positiivista olet heille nähnyt tapahtuvan sivarissa? Itse en tunne niin montaa sivarin käynyttä, että voisin samanlaisia johtopäätöksiä tehdä heistä kuin armeijan käyneistä.
Tokka kirjoitti: "Maanpuolustus on yhteinen asia. Kellään ei pitäisi olla eri vapautta siitä laistaa, ellei syy ole terveydellinen ja vakava."
Kommentoin tähän. Kai tiedät että maanpuolustus ei ole yhtäkuin maanpuolustusvoimat aka armeija. Maanpuolustusvoimat ovat vain se keihään kärki, ja rauhanajalla että etenkin kriisitilanteissa on yhtätärkeitä ellei tärkeämpiäkin tehväniä kuin aseellinen maanpuolustus. Jos et tiedä mistä puhun olisi sinun syytä olla ihan hiljaa velvollisuuksiesi kanssa.
Kommentoin tähän. Kai tiedät että maanpuolustus ei ole yhtäkuin maanpuolustusvoimat aka armeija. Maanpuolustusvoimat ovat vain se keihään kärki, ja rauhanajalla että etenkin kriisitilanteissa on yhtätärkeitä ellei tärkeämpiäkin tehväniä kuin aseellinen maanpuolustus. Jos et tiedä mistä puhun olisi sinun syytä olla ihan hiljaa velvollisuuksiesi kanssa.
Tidian: "Ja toy boy, siksi kai niitä syitä kysellään, koska niinkuin aiemmin mainittu, useimmilla sivareilla ja totaalikieltäytyjillä on aatteelliset perusteet valinnalleen. Voisi hieman yleistää niin että valtavirrasta tietoinen poikkeaminen on yleensä tarkemmin harkittua, ja taustalta löytyy usein aatteellisia syitä."
Juuri näin minäkin luulin, ennen kuin menin siviilipalvelukseen.
Itselleni asia oli hyvin yksinkertainen: Minulla oli kaksi vaihtoehota - joko menen armeijaan taikka sitten sivariin. Näistä kahdesta valitsin yksinkertaisesti itselleni sopivamman. Mielestäni onkin ihmeellistä, miksi asiaa pitää tämän kummemmin miettiä. Kaikille nuorille miehille annetaa nämä kaksi vaihtoehtoa ja kukin valitkoon niistä sopivamman, ellei sitten hanki vapautusta taikka ala totaalikieltäytyjäksi -näitäkin jotkut pitävät ihan varteenotettavinai vaihtoehtoina. Ehkäpä tuohon totaalikieltäytymiseen sentään tarvitaan jo jonkin verran vakaumusta, sillä Suomessa totaalikieltäytyjät joutuvat ihan tavalliseen vankilaan, eivätkä heille erityisesti tarkoitettuun, kuten yleisesti muualla Euroopassa (käsittääkseni).
Yllätys kuitenkin siviilipalveluskeskuksessa oli se, että ehdottomasti suurin osa kurssilaisista oli tullut sinne keskeytettyään armeijan. Oli koulutuksessa toki muutama nykyhippi ja pari erittäin naisellista homoa. Hipeillä varmaan olikin sivariin päätymisen taustalla oma ideologiansa ja nämä homot taas olivat sitä mieltä, että armeija ei todellakaan olisi heille sopiva paikka. Meitä sivarin alun perinkin valinneita oli jokatapauksessa melko vähän ja enemmistön porukasta muodostivat juuri nämä armeijan keskeyttäneet. Ei heillä ollut sivariin päätymisen taustalla mitään syvällistä vakaumusta, vaan sanoisin, että he vain lopulta päätyivät sinne. Osa näistä armeijan keskeyttäneistä oli todella pettyneitä itseensä, kun joutuivat toteamaan, etteivät kestä inttiä.
Tämän vuoksi mielestäni olisi paljon parempi, että sivaria "markkinoitaisiin" tehokkaammin, jotta sen valitseminen olisi luonteva vaihtoehto armeijan rinnalla, eikä kenenkään tarvitsisi hävetä tai puolustella valintaansa. Ei liene kenellekään edullista, että niin moni lähtee armeijaan vain siksi kun "niin kuuluu tehdä" ja saa siellä lopulta hermoromahduksen.
Juuri näin minäkin luulin, ennen kuin menin siviilipalvelukseen.
Itselleni asia oli hyvin yksinkertainen: Minulla oli kaksi vaihtoehota - joko menen armeijaan taikka sitten sivariin. Näistä kahdesta valitsin yksinkertaisesti itselleni sopivamman. Mielestäni onkin ihmeellistä, miksi asiaa pitää tämän kummemmin miettiä. Kaikille nuorille miehille annetaa nämä kaksi vaihtoehtoa ja kukin valitkoon niistä sopivamman, ellei sitten hanki vapautusta taikka ala totaalikieltäytyjäksi -näitäkin jotkut pitävät ihan varteenotettavinai vaihtoehtoina. Ehkäpä tuohon totaalikieltäytymiseen sentään tarvitaan jo jonkin verran vakaumusta, sillä Suomessa totaalikieltäytyjät joutuvat ihan tavalliseen vankilaan, eivätkä heille erityisesti tarkoitettuun, kuten yleisesti muualla Euroopassa (käsittääkseni).
Yllätys kuitenkin siviilipalveluskeskuksessa oli se, että ehdottomasti suurin osa kurssilaisista oli tullut sinne keskeytettyään armeijan. Oli koulutuksessa toki muutama nykyhippi ja pari erittäin naisellista homoa. Hipeillä varmaan olikin sivariin päätymisen taustalla oma ideologiansa ja nämä homot taas olivat sitä mieltä, että armeija ei todellakaan olisi heille sopiva paikka. Meitä sivarin alun perinkin valinneita oli jokatapauksessa melko vähän ja enemmistön porukasta muodostivat juuri nämä armeijan keskeyttäneet. Ei heillä ollut sivariin päätymisen taustalla mitään syvällistä vakaumusta, vaan sanoisin, että he vain lopulta päätyivät sinne. Osa näistä armeijan keskeyttäneistä oli todella pettyneitä itseensä, kun joutuivat toteamaan, etteivät kestä inttiä.
Tämän vuoksi mielestäni olisi paljon parempi, että sivaria "markkinoitaisiin" tehokkaammin, jotta sen valitseminen olisi luonteva vaihtoehto armeijan rinnalla, eikä kenenkään tarvitsisi hävetä tai puolustella valintaansa. Ei liene kenellekään edullista, että niin moni lähtee armeijaan vain siksi kun "niin kuuluu tehdä" ja saa siellä lopulta hermoromahduksen.
Jotenkin vastenmielistä tällainen testosteronintuoksuinen keskustelu "miesten velvollisuus on puolustaa maataan, maanpuolustus on yhteinen asia, ne jotka eivät tartu aseisiin ovat puudeleita, blaa blaa..." Tuntuu kuin jotkut olisivat jumiutuneet pimeään keskiaikaan. Ehkä joskus puolustuskyvyn tärkein mittari oli miesvoima, mutta nykyaseita, varsinkaan ydinaseita, vastaan se ei auta mitään. Jotta nykyisin pärjättäisiin sotatilanteessa, tarvittaisiin teknisesti korkeatasoiset puolustusvoimat, ja muutamia erityiskoulutettuja käyttämään moderneja asejärjestelmiä. Eihän useimpia teollisuustuotteitakaan enää taota pajoissa käsin, miksi sitten joku kuvittelee, ettei sodankäynnissä olisi mikään muuttunut?
Totuus on yksinkertaisesti se, että asevelvollisuutta ylläpidetään joistain epärationaalisista tunnesyistä, vaaditaan kaikilta miehiltä ainakin se symbolinen uhraus, vaikka sellaista ei enää tarvita. Halutaan valaa kaikki samaan muottiin, tasapäistää. Halutaan murtaa ja alistaa itsenäinen ajattelu valtiovallan kuuliaseksi tottelemiseksi.
Asevelvollisuus on kallis ja tehoton järjestelmä, jota on liian kallista ylläpitää vain joidenkin koti-uskonto-isänmaa kiihkoilija-machojen iloksi. Sen kulut tosin eivät näy budjetissa, mutta työpanos ja työmarkkinoilta poissaoloaika ovat itsessään vero, joka sekin on tehottomasti järjestetty ja rasittaa koko kansantaloutta.
Totuus on yksinkertaisesti se, että asevelvollisuutta ylläpidetään joistain epärationaalisista tunnesyistä, vaaditaan kaikilta miehiltä ainakin se symbolinen uhraus, vaikka sellaista ei enää tarvita. Halutaan valaa kaikki samaan muottiin, tasapäistää. Halutaan murtaa ja alistaa itsenäinen ajattelu valtiovallan kuuliaseksi tottelemiseksi.
Asevelvollisuus on kallis ja tehoton järjestelmä, jota on liian kallista ylläpitää vain joidenkin koti-uskonto-isänmaa kiihkoilija-machojen iloksi. Sen kulut tosin eivät näy budjetissa, mutta työpanos ja työmarkkinoilta poissaoloaika ovat itsessään vero, joka sekin on tehottomasti järjestetty ja rasittaa koko kansantaloutta.
Toy boy: "Mielestäni onkin ihmeellistä, miksi asiaa pitää tämän kummemmin miettiä."
Olet toisaalta aivan oikeassa, eikä siitä tarvikaan välttämättä muodostaa elämää suurempaa asiaa. Mutta toisaalta kysymys on sinun kotimaasi puolustamisesta. Oli se todennäköistä tai ei, siitä on kysymys. Ja itse koin ainakin tärkeäksi, vaikka sitten filosofisella tasolla, pohtia mitä se minulle merkitsee.
Olet oikeassa myös siinä, että on väärin asettaa ihmisiä väkisin siihen asemaan, missä he mahdollisesti päätyvät hermoromahdukseen ja tuntevat itsensä huonoksi. Toisaalta kuinka paljon meidän tulee yhteiskunnan tasolta suojella ihmistä henkisesti..? Nuo yksilöthän mistä puhuit kokeilivat armeijaa, eivätkä sopineet sinne, joten menivät muualle. Ainakin kokeilivat, pointsit siitä. Itse en oikein ymmärrä, miten se intti voi olla niin kamalaa.
"Jotenkin vastenmielistä tällainen testosteronintuoksuinen keskustelu "miesten velvollisuus on puolustaa maataan, maanpuolustus on yhteinen asia, ne jotka eivät tartu aseisiin ovat puudeleita, blaa blaa..." Tuntuu kuin jotkut olisivat jumiutuneet pimeään keskiaikaan.
Ehkä joskus puolustuskyvyn tärkein mittari oli miesvoima, mutta nykyaseita, varsinkaan ydinaseita, vastaan se ei auta mitään. Jotta nykyisin pärjättäisiin sotatilanteessa, tarvittaisiin teknisesti korkeatasoiset puolustusvoimat, ja muutamia erityiskoulutettuja käyttämään moderneja asejärjestelmiä. Eihän useimpia teollisuustuotteitakaan enää taota pajoissa käsin, miksi sitten joku kuvittelee, ettei sodankäynnissä olisi mikään muuttunut?"
No jos tätä keskustelua luet, niin huomaat että vähemmän täältä löytyy testosteroni-pöllyissä uhoavia macho-idiootteja ajamassa asiaansa, kuin estrogeenilla yliannostettuja kana-puudeleita. Koska nämä nyt näyttävät olevan tämän vastakkain asettelun osapuolet. Itse asiassa, tuollaista tekstiä mitä väität täällä olevan, täällä ei ole. Enemmän sitten löytyy tuota sinun jatkamaasi 'debiilit pikkupojat leikkivät machoa aseilla metsässä'- tason juttua.
Ei sodankäynti muuten nykyään ole mitään nappien painamista, toisin kuin kaikki tuntuvat luulevan. Jos nyt lähdetään spekuloimaan, ja Venäjä hyökkäisi Suomeen, olisiko sinusta parempi ettei meillä ole puolustusvoimia lainkaan? Luuletko todella että Helsingissä posahtaisi ydinpommi ja sota olisi siinnä. Kyllä se raja- ja asemasodaksi menisi taas. Tottakai sodankäynti on muuttunut, mutta periaatteiltaan se on pysynyt ihan samana.
Olet toisaalta aivan oikeassa, eikä siitä tarvikaan välttämättä muodostaa elämää suurempaa asiaa. Mutta toisaalta kysymys on sinun kotimaasi puolustamisesta. Oli se todennäköistä tai ei, siitä on kysymys. Ja itse koin ainakin tärkeäksi, vaikka sitten filosofisella tasolla, pohtia mitä se minulle merkitsee.
Olet oikeassa myös siinä, että on väärin asettaa ihmisiä väkisin siihen asemaan, missä he mahdollisesti päätyvät hermoromahdukseen ja tuntevat itsensä huonoksi. Toisaalta kuinka paljon meidän tulee yhteiskunnan tasolta suojella ihmistä henkisesti..? Nuo yksilöthän mistä puhuit kokeilivat armeijaa, eivätkä sopineet sinne, joten menivät muualle. Ainakin kokeilivat, pointsit siitä. Itse en oikein ymmärrä, miten se intti voi olla niin kamalaa.
"Jotenkin vastenmielistä tällainen testosteronintuoksuinen keskustelu "miesten velvollisuus on puolustaa maataan, maanpuolustus on yhteinen asia, ne jotka eivät tartu aseisiin ovat puudeleita, blaa blaa..." Tuntuu kuin jotkut olisivat jumiutuneet pimeään keskiaikaan.
Ehkä joskus puolustuskyvyn tärkein mittari oli miesvoima, mutta nykyaseita, varsinkaan ydinaseita, vastaan se ei auta mitään. Jotta nykyisin pärjättäisiin sotatilanteessa, tarvittaisiin teknisesti korkeatasoiset puolustusvoimat, ja muutamia erityiskoulutettuja käyttämään moderneja asejärjestelmiä. Eihän useimpia teollisuustuotteitakaan enää taota pajoissa käsin, miksi sitten joku kuvittelee, ettei sodankäynnissä olisi mikään muuttunut?"
No jos tätä keskustelua luet, niin huomaat että vähemmän täältä löytyy testosteroni-pöllyissä uhoavia macho-idiootteja ajamassa asiaansa, kuin estrogeenilla yliannostettuja kana-puudeleita. Koska nämä nyt näyttävät olevan tämän vastakkain asettelun osapuolet. Itse asiassa, tuollaista tekstiä mitä väität täällä olevan, täällä ei ole. Enemmän sitten löytyy tuota sinun jatkamaasi 'debiilit pikkupojat leikkivät machoa aseilla metsässä'- tason juttua.
Ei sodankäynti muuten nykyään ole mitään nappien painamista, toisin kuin kaikki tuntuvat luulevan. Jos nyt lähdetään spekuloimaan, ja Venäjä hyökkäisi Suomeen, olisiko sinusta parempi ettei meillä ole puolustusvoimia lainkaan? Luuletko todella että Helsingissä posahtaisi ydinpommi ja sota olisi siinnä. Kyllä se raja- ja asemasodaksi menisi taas. Tottakai sodankäynti on muuttunut, mutta periaatteiltaan se on pysynyt ihan samana.
Jos Suomella olisi riittävä oma aseistus, sanotaan nyt vaikka oma ydinpommi, niin en usko, että sotaa Venäjän kanssa syttyisi lainkaan. Jos taas sota syttyisi, eikä meillä olisi sellaista aseistusta jolla vastata Venäjän aseisiin, ei niistä metsässä juoksevista macho-ukkeleista kyllä olisi paljon apua Venäjän aseita vastaan. Mitäpä täällä olisi enää puolustamista jäljellä siinä vaiheessa kun suuremmat kaupungit on posautettu taivaan tuuliin, ja luulenpa, että sinun kaltaisesi macho-ukkelitkin napsittaisiin sieltä metsästä muutamassa kuukaudessa, ellei viikossa.
En jotenkin mitenkään pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa Suomeen hyökättäisiin ja esimerkiksi minun panostusta maanpuolustukseen tarvittaisiin. Toisaalta, jos tällainen tilanne muodostuisi, joutuisin minäkin sinne rintamalle aivan varmasti. Siksi minusta näitä "isänmaallisia velvollisuuksia" on ihan turha tuputtaa. Onhan aina sodan käynnin aikana myös koulutettu lisää sotilaita ja tosipaikan tullen hyvinkin nuorilla pojilla on ollut "mahdollisuus" osallistua sotaan. Eli: Sodan syttyessä myös minut kuolutetaan rintamalle, mutta tällä hetkellä -tai siviilipalvelusta suorittaessani- minulla on toisenlainen näkemys armeijaan menon järkevyydestä.
Voi Anders, kun asiat ei ole ihan niin helppoja. Suomelle ei olisi kauheasti hyötyä ydinpommista missään tilanteessa. Jos sellaista utopiaa on edes pakko elätellä, missä Suomi jostain syystä sellaisen hankkisi, Suomi tuskin kuitenkaan aloittaisi ydinsotaa Venäjän kanssa. :) Luuletko tosiaan että nykyajan sodankäynti on yhtä kuin ydinsota? Vaikka kolmas maailmansota syttyisi huomenna, tuskin siinäkään ydinaseita käytettäisiin lainkaan. Ydinpommi on aivan viimeinen vaihtoehto. Oletko nähnyt kovinkin paljon ydinpommeja kun Venäjä on ahdistellut viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana mm. tsekkoslovakiaa, unkaria ja tshetsheniaa? Kylmän sodan aikaan? Tai kun USA on hyökkäillyt sinne tänne maailmalla? Afganistan, Vietnam, Irak?
"Jos taas sota syttyisi, eikä meillä olisi sellaista aseistusta jolla vastata Venäjän aseisiin, ei niistä metsässä juoksevista macho-ukkeleista kyllä olisi paljon apua Venäjän aseita vastaan. Mitäpä täällä olisi enää puolustamista jäljellä siinä vaiheessa kun suuremmat kaupungit on posautettu taivaan tuuliin, ja luulenpa, että sinun kaltaisesi macho-ukkelitkin napsittaisiin sieltä metsästä muutamassa kuukaudessa, ellei viikossa."
Voi Jeesus. Venäjähän saisi todella paljon hyötyä siitä että se räjäyttäisi Suomen kaikki kaupungit paskaksi. Suomessa kun ei ole strategisia kohteita, kuten esim. öljykenttiä, niin mahdollisesti Venäjän hyöty Suomesta Ahvenanmaan keskeisen sijainnin (ts. Itämeren hallinnan) lisäksi olisi meidän tekniikan ja osaamistaidon hyödyntäminen. Ei mikään hyökkääjä, varsinkaan nykyisillä täsmäaseilla, vain mene ja räjäytä kaikkea palasiksi. Ei tässä nyt puhuta mistään tietokone-pelistä. Suomen puolustus rajan metsissä olisi edelleen tehokas keino hidastaa invaasiota. Eihän Suomella muuta mahdollisuutta olisi, kuin hidastaa hyökkäystä ja odottaa kansainvälisten elimien saapumista auttamaan hyökkäyksen torjunnassa.
Tämä nyt menee kuitenkin ihan naurettavaksi. En minäkään armeijaa ainoastaan sen takia käynyt että pitäisin jotenkin todennäköisenä hyökkäystä Suomeen. Jokaisella valtiolla nykyajan maailmassa tulee kuitenkin olla jonkinlaiset puolustusvoimat -se on varautumista pahimpaan. Valtio ei halua olla turvaton. Suomessa ne ovat tämänlaiset, ja niitä voi kyllä kehittää. Mutta kun olet kerran noin tietoinen asioista, tiedät varmaan mitä sinä tekisit mahdollisen sodan syttyessä? Juoksisit piiloon? Heiluttaisit valkoista lippua porstuallasi?
Hypoteesi:
Tiedät että sinun kotiisi (jossa on sinun lisäksi miehesi ja muu perheesi) on tulossa n. puolen tunnin päästä aseistettu 10-15 murhaajan joukko. Teillä kaikilla ei ole aikaa paeta, mutta sinulle tarjotaan kahta asetta (rk-62) ja muutamaa miinaa käyttöösi perheesi puolustamiseen. Mitä teet?
a) otat aseen ja lähdet juoksemaan kohti hyökkääjien mahdollista tulosuuntaa tappaminen mielessäsi
b) otat aseet ja annat toisen miehellesi. Jäätte väijyyn miinat asennettuanne ja toivotte voivanne pelastaa perheenne
c) lähdet juoksemaan pakoon ja toivot samalla että huonojalkainen isoäitisi kerkeää piiloutua tai jotain vastaavaa
d) Jäät odottamaan hyökkääjiä valkea lippu kädessäsi ja toivot että kertomukset heidän verenhimostaan ja raiskauksista ovat vain liioiteltuja
e)otat aseen ja ammut itsesi
Paljon muita mahdollisuuksia tässä dilemmassa ei ole. Vaihtoehto a) kertoo niistä sodanhimoisista macho-debiileistä joita täällä kirjoittelevien ihmisten mukaan tuntuu löytyvän kovasti, varsinkin armeijasta. b) kertoo puolustusvoimista, c) kertoo raukkamaisuudesta, d) kertoo totaalikieltäytymisestä ja e) kertoo yksinkertaisesti pään sekoamisesta.
Jos haluat viedä esimerkin pidemmälle, kuvittele että sinulle tarjottaisiin myös täysin kustannettu mahdollisuus opetella rk-62:sen käyttökin, sekä miinan käsittely ja oikeaan paikkaan kohdistaminen niin ettet räjäytä käsiäsi, ennen tuota hyökkäystä.
Jos et tuosta ymmärrä tiivistettynä armeijan (tai siis puolustusvoimien) ideaa, niin et mistään. Luulenpa myös, että suurin osa kaikista ihmisistä valitsisi vaihtoehdon b).
Ja ihan totta, jos ette ole armeijaa käyneet, älkää viitsikö heittäytyä niin lapsiksi että jauhatte tuota pojat leikkivät aseilla metsässä-läppää. Kun kerran ette silloin tiedä mitä siellä todellisuudessa tehdään. Armeijaa voi toki kritisoida ja miettiä parempia vaihtoehtoja, mutta on aikalailla turhaa vinettää siitä, miksi sivareita pidetään säälittävinä hintteinä kun kerran ne intin kävijät on sotahulluja valtion aivopesemiä robotteja ja niin edelleen. Tuossa on pienehkö etu-ristiriita.
Niin kauan kun Suomessa ei parempaa vaihtoehtoa maanpuolustuksen mahdollistamiseen ole, näen armeijan jokaisen velvollisuutena käydä. Pasifisti tekee itse omat valintansa taasen, ja ikävä kyllä tässä valtiossa nuo valinnat ei ole ihan ilmaisia.
Siitä ei ole kauaa kun Suomessa oli sota. Ovatko teidän mielestänne isänne ja isoisänne (ja isoisoisänne?) olleet naurettavia macho-pellejä jotka ovat menneet vähän leikkimään aseilla metikköön vanjan kanssa? Silloin tuolla "naurettavuudella" oli aika iso merkitys meidän historiamme kannalta. Eli jos ei muuta, niin hillitkää tuota suuta vaikka silkasta menneisyyden kunnioituksesta. Nykyajan armeijaa voi sitten kritisoida aivan muista asioista ja aivan muilla metodeilla.
"Jos taas sota syttyisi, eikä meillä olisi sellaista aseistusta jolla vastata Venäjän aseisiin, ei niistä metsässä juoksevista macho-ukkeleista kyllä olisi paljon apua Venäjän aseita vastaan. Mitäpä täällä olisi enää puolustamista jäljellä siinä vaiheessa kun suuremmat kaupungit on posautettu taivaan tuuliin, ja luulenpa, että sinun kaltaisesi macho-ukkelitkin napsittaisiin sieltä metsästä muutamassa kuukaudessa, ellei viikossa."
Voi Jeesus. Venäjähän saisi todella paljon hyötyä siitä että se räjäyttäisi Suomen kaikki kaupungit paskaksi. Suomessa kun ei ole strategisia kohteita, kuten esim. öljykenttiä, niin mahdollisesti Venäjän hyöty Suomesta Ahvenanmaan keskeisen sijainnin (ts. Itämeren hallinnan) lisäksi olisi meidän tekniikan ja osaamistaidon hyödyntäminen. Ei mikään hyökkääjä, varsinkaan nykyisillä täsmäaseilla, vain mene ja räjäytä kaikkea palasiksi. Ei tässä nyt puhuta mistään tietokone-pelistä. Suomen puolustus rajan metsissä olisi edelleen tehokas keino hidastaa invaasiota. Eihän Suomella muuta mahdollisuutta olisi, kuin hidastaa hyökkäystä ja odottaa kansainvälisten elimien saapumista auttamaan hyökkäyksen torjunnassa.
Tämä nyt menee kuitenkin ihan naurettavaksi. En minäkään armeijaa ainoastaan sen takia käynyt että pitäisin jotenkin todennäköisenä hyökkäystä Suomeen. Jokaisella valtiolla nykyajan maailmassa tulee kuitenkin olla jonkinlaiset puolustusvoimat -se on varautumista pahimpaan. Valtio ei halua olla turvaton. Suomessa ne ovat tämänlaiset, ja niitä voi kyllä kehittää. Mutta kun olet kerran noin tietoinen asioista, tiedät varmaan mitä sinä tekisit mahdollisen sodan syttyessä? Juoksisit piiloon? Heiluttaisit valkoista lippua porstuallasi?
Hypoteesi:
Tiedät että sinun kotiisi (jossa on sinun lisäksi miehesi ja muu perheesi) on tulossa n. puolen tunnin päästä aseistettu 10-15 murhaajan joukko. Teillä kaikilla ei ole aikaa paeta, mutta sinulle tarjotaan kahta asetta (rk-62) ja muutamaa miinaa käyttöösi perheesi puolustamiseen. Mitä teet?
a) otat aseen ja lähdet juoksemaan kohti hyökkääjien mahdollista tulosuuntaa tappaminen mielessäsi
b) otat aseet ja annat toisen miehellesi. Jäätte väijyyn miinat asennettuanne ja toivotte voivanne pelastaa perheenne
c) lähdet juoksemaan pakoon ja toivot samalla että huonojalkainen isoäitisi kerkeää piiloutua tai jotain vastaavaa
d) Jäät odottamaan hyökkääjiä valkea lippu kädessäsi ja toivot että kertomukset heidän verenhimostaan ja raiskauksista ovat vain liioiteltuja
e)otat aseen ja ammut itsesi
Paljon muita mahdollisuuksia tässä dilemmassa ei ole. Vaihtoehto a) kertoo niistä sodanhimoisista macho-debiileistä joita täällä kirjoittelevien ihmisten mukaan tuntuu löytyvän kovasti, varsinkin armeijasta. b) kertoo puolustusvoimista, c) kertoo raukkamaisuudesta, d) kertoo totaalikieltäytymisestä ja e) kertoo yksinkertaisesti pään sekoamisesta.
Jos haluat viedä esimerkin pidemmälle, kuvittele että sinulle tarjottaisiin myös täysin kustannettu mahdollisuus opetella rk-62:sen käyttökin, sekä miinan käsittely ja oikeaan paikkaan kohdistaminen niin ettet räjäytä käsiäsi, ennen tuota hyökkäystä.
Jos et tuosta ymmärrä tiivistettynä armeijan (tai siis puolustusvoimien) ideaa, niin et mistään. Luulenpa myös, että suurin osa kaikista ihmisistä valitsisi vaihtoehdon b).
Ja ihan totta, jos ette ole armeijaa käyneet, älkää viitsikö heittäytyä niin lapsiksi että jauhatte tuota pojat leikkivät aseilla metsässä-läppää. Kun kerran ette silloin tiedä mitä siellä todellisuudessa tehdään. Armeijaa voi toki kritisoida ja miettiä parempia vaihtoehtoja, mutta on aikalailla turhaa vinettää siitä, miksi sivareita pidetään säälittävinä hintteinä kun kerran ne intin kävijät on sotahulluja valtion aivopesemiä robotteja ja niin edelleen. Tuossa on pienehkö etu-ristiriita.
Niin kauan kun Suomessa ei parempaa vaihtoehtoa maanpuolustuksen mahdollistamiseen ole, näen armeijan jokaisen velvollisuutena käydä. Pasifisti tekee itse omat valintansa taasen, ja ikävä kyllä tässä valtiossa nuo valinnat ei ole ihan ilmaisia.
Siitä ei ole kauaa kun Suomessa oli sota. Ovatko teidän mielestänne isänne ja isoisänne (ja isoisoisänne?) olleet naurettavia macho-pellejä jotka ovat menneet vähän leikkimään aseilla metikköön vanjan kanssa? Silloin tuolla "naurettavuudella" oli aika iso merkitys meidän historiamme kannalta. Eli jos ei muuta, niin hillitkää tuota suuta vaikka silkasta menneisyyden kunnioituksesta. Nykyajan armeijaa voi sitten kritisoida aivan muista asioista ja aivan muilla metodeilla.
tidian on 100% oikeassa....
Kuulkaas lapsukaiset, sivarit ja muut viheritiöt. Sotaan liittyvissä asioissa ei voi ottaa kovin radikaaleja kantoja, ilman että toimii typerästi. Ettekö ymmärrä pientä asiaa: sodan ihannoimminen on vastuutonta typeryyttä, mutta YHTÄLAILLA se, ettei kunnioita väkivallan voimaa ja sodan uhkaa, on typeryyttä. Molemmat ääriasenteet ovat täsmälleen tasavahvoja sotiin johtavia syitä. Tällaisessa asioissa ei voi vain ottaa kovin radikaalia kantaa. Voi vain tehdä kaikkensa varustautuakseen puolustukseen, ja toivoa sydämensä pohjasta että se riittää. Kaikki äärikäytös ja kiihkoilu aiheuttaa sotia, oli se sitten aseistakieltäytymistä tai sodan ihannoimmista.
Tämä äärimmäisyyksien välttämämisen ja tasapainon säilymisen välinen yhteys olisi hyvin tärkeää tajuta.
Ja armeijassa ei todellakaan leikitä, sodassa 60 vuotta ja sodissa tälläkin hetkellä joissakin maailman kolkissa sitten vielä vähemmän. Minusta homon velvollisuus on käydä intti, koska joissakin maissa naisetkin menevät rintamalle. Kyllä homo on parempi sotilas kuin nainen, vaikka henkiset ominaisuudet voivat olla samat, homolla on vahvemmat lihakset. Ellei nyt sitten ole itsensä tahallaan luurangoksi kuihduttanut glitter -homo.
Kuulkaas lapsukaiset, sivarit ja muut viheritiöt. Sotaan liittyvissä asioissa ei voi ottaa kovin radikaaleja kantoja, ilman että toimii typerästi. Ettekö ymmärrä pientä asiaa: sodan ihannoimminen on vastuutonta typeryyttä, mutta YHTÄLAILLA se, ettei kunnioita väkivallan voimaa ja sodan uhkaa, on typeryyttä. Molemmat ääriasenteet ovat täsmälleen tasavahvoja sotiin johtavia syitä. Tällaisessa asioissa ei voi vain ottaa kovin radikaalia kantaa. Voi vain tehdä kaikkensa varustautuakseen puolustukseen, ja toivoa sydämensä pohjasta että se riittää. Kaikki äärikäytös ja kiihkoilu aiheuttaa sotia, oli se sitten aseistakieltäytymistä tai sodan ihannoimmista.
Tämä äärimmäisyyksien välttämämisen ja tasapainon säilymisen välinen yhteys olisi hyvin tärkeää tajuta.
Ja armeijassa ei todellakaan leikitä, sodassa 60 vuotta ja sodissa tälläkin hetkellä joissakin maailman kolkissa sitten vielä vähemmän. Minusta homon velvollisuus on käydä intti, koska joissakin maissa naisetkin menevät rintamalle. Kyllä homo on parempi sotilas kuin nainen, vaikka henkiset ominaisuudet voivat olla samat, homolla on vahvemmat lihakset. Ellei nyt sitten ole itsensä tahallaan luurangoksi kuihduttanut glitter -homo.
Hyvä sotilas on siis sellainen, joka kykenee tarvittaessa toimimaan tappavasti, muttei KOSKAAN leuhki sillä tai uhoa sillä.
Voiko olla vaikea tajuta, että machous ja ruumillisuus on jollekin identiteetti, ihan kuin sinulle on homous. Jos hän ei saa mitenkään toteuttaa machouttaan, (armeijoiden harjoituksissa ja maanpuolustusvalmiudessa) hän turhautuu, katkeroituu, suuttuu ja alkaa käyttää mielivaltaisesti väkivaltaa. Urheilullisuus ja machous kun on ihan oikea lahjakkuuden ala, mitä pitää toteuttaa, ja mistä pitää yksilön saada arvostusta - muuten yksilö turhautuu! Siihen perustuu koko sodan idea. Kansakunnan fyysinen ja macho osa turhautuu, koska he eivät saa arvostusta ja liberaalit voimat määräilevät liikaa - he pistävät ranttaliksi - liberaalit ajatukset vaiennetaan voimakeinoin ja kaikki pakotetaan sotaan.
Kunnioitus pitää olla aina kaikki ihmiset kattavaa, myös erilaisia ihmisiä kuin itse olet. Älä ota liian voimakkaita kantoja! Kunnoita myös machoja. Kunnoita kaikkia arvoja.
Toisekseen, suurin osa armeijan käyneistä pelkäävät sotaa, kovia pamauksia ja pelkäävät armeijaan menemistäkin. Kaikki armeijaan tulleet alokkaat olimme samanlaisia pelästyneitä jäniksiä ensimmäisinä päivänä, pelkäsimme huutavia kouluttajia ja arastelimme ensin kovaa pamahtavaa rynnäkkökivääriä. Eikä 98% armeijakavereistani halunneet muuta elämältä kuin elää vaimonsa / perheensä / tyttöystävänsä kanssa rauhassa. Armeija on siis sodan ehkäisyä ja se kotona odottava tyttöystävä ja hänen turvallisuutensa oli ainoa motiivi olla koko armeijassa. Kukaan ei toivo sotaa.
Kunnioitus pitää olla aina kaikki ihmiset kattavaa, myös erilaisia ihmisiä kuin itse olet. Älä ota liian voimakkaita kantoja! Kunnoita myös machoja. Kunnoita kaikkia arvoja.
Toisekseen, suurin osa armeijan käyneistä pelkäävät sotaa, kovia pamauksia ja pelkäävät armeijaan menemistäkin. Kaikki armeijaan tulleet alokkaat olimme samanlaisia pelästyneitä jäniksiä ensimmäisinä päivänä, pelkäsimme huutavia kouluttajia ja arastelimme ensin kovaa pamahtavaa rynnäkkökivääriä. Eikä 98% armeijakavereistani halunneet muuta elämältä kuin elää vaimonsa / perheensä / tyttöystävänsä kanssa rauhassa. Armeija on siis sodan ehkäisyä ja se kotona odottava tyttöystävä ja hänen turvallisuutensa oli ainoa motiivi olla koko armeijassa. Kukaan ei toivo sotaa.
Tokka pauhaa kuin tuomiopäivän pasuuna ;)
Machoilustahan armeija tunnetaan, siitä ei pääse mihinkään - senhän näkee lehdistäkin tänä päivänä: http://www.iltalehti.fi/2005/10/27/200510273660220_uu.shtml
Edelleenkin muistutan, ettei Suomessa ole armeijaa, vaan Puolustusvoimat. Suomessa ei mennä "armeijaan" vaan suorittamaan varusmiespalvelusta. Palveluksenhan voi suorittaa myös siviilipalveluksena - eikä sitä vaihtoehtoa tarvitse nykyisin edes perustella millään erityisillä syillä.
Oma ikäluokkani ( 50-luvulla syntyneet) muistavat varusmiespalveluksesta taatusti yhden asian; jok´ikisessä sotaharjoituksessa vihollinen tuli aina idästä. Tämähän oli sitä "sodanjälkeistä" upseerien (ja osin politikkojen) propagandaa, jolla oikeutus isoihin puolustusmäärärahoihin saatiin. Uhan todellisuudestahan voi olla montaa mieltä. Enemminkin uhat voi olla maan rajojen sisällä, kuin ulkopuolisten invaasiossa Suomeen. Sekin riippuu miltä kannalta asioita katsoo - samoin kuin varusmiespalveluksen suorittaneiden johtajaominaisuudet vastaan siviilipalvelumiesten johtajaominaisuudet.
Machoilustahan armeija tunnetaan, siitä ei pääse mihinkään - senhän näkee lehdistäkin tänä päivänä: http://www.iltalehti.fi/2005/10/27/200510273660220_uu.shtml
Edelleenkin muistutan, ettei Suomessa ole armeijaa, vaan Puolustusvoimat. Suomessa ei mennä "armeijaan" vaan suorittamaan varusmiespalvelusta. Palveluksenhan voi suorittaa myös siviilipalveluksena - eikä sitä vaihtoehtoa tarvitse nykyisin edes perustella millään erityisillä syillä.
Oma ikäluokkani ( 50-luvulla syntyneet) muistavat varusmiespalveluksesta taatusti yhden asian; jok´ikisessä sotaharjoituksessa vihollinen tuli aina idästä. Tämähän oli sitä "sodanjälkeistä" upseerien (ja osin politikkojen) propagandaa, jolla oikeutus isoihin puolustusmäärärahoihin saatiin. Uhan todellisuudestahan voi olla montaa mieltä. Enemminkin uhat voi olla maan rajojen sisällä, kuin ulkopuolisten invaasiossa Suomeen. Sekin riippuu miltä kannalta asioita katsoo - samoin kuin varusmiespalveluksen suorittaneiden johtajaominaisuudet vastaan siviilipalvelumiesten johtajaominaisuudet.
Tuomiopäivänpasuuna joo.
Itku pitkästä ilosta, näinhän se on tapana ollut mennä asioilla. Sota pitkästä rauhasta. Kylläpä meilläkin armeijassa 2001-2002 sanottiin, että vihollinen tulee aina idästä, jos ei tule, se on kiertänyt. Ja tottahan se on, mistäs helvetin muualta. Samalla lailla muut pienet entisen NL:n valtiot kyyristelevät Venäjän Karhun möristessä. Tuttavani, korkea-arvoinen upseeri ilmavoimisissa ja hävittäjälentäjä sanoi, että Venäjän toistuvasti keväällä Suomenlahdella tekemät ilmatilarikkomukset eivät voi nykyisellä suunnistustekniikalla olla vahinkoja, vaan kyse on puhtaasti suurvallan elkeistä - Venäjä röyhistelee rintaansa, osoittaa, että se on sotilasmahti mikä lentelee siellä missä huvittaa.
Toinen esimerkki: Ystäväni isä on tehnyt paljon työmatkoja Venäjälle, ja jututtanut korkeissa asemissa olevia Venläisiä ja yhtälailla kadunmiehiä ja -naisia monessa eri kaupungissa. He ovat ystävällisiä suomalaisia kohtaan, mutta kun puhe tulee Karjalan takaisin haluavista tahoista Suomessa (Karjala -seura), täkäläisten ilmeet menevät vakavaksi, ja he kyselevät ja hämmästelevät: "Miten pieni Suomi uskaltaa uhitella mahtavaa Venäjää vastaan tuolla tavoin?"
Siviilipalvelus ei ole asepalvelus, jos kaikki menisivät sivariin, kusessa oltaisiin. Sivariin menee vain ne akkamaiset miehet, jotka eivät muuhun pysty. (Useimmat homot, itseluottamus alhaalla, vaikka edellytykset miehekkääseen käytökseen on olemassa.) Aamen.
Itku pitkästä ilosta, näinhän se on tapana ollut mennä asioilla. Sota pitkästä rauhasta. Kylläpä meilläkin armeijassa 2001-2002 sanottiin, että vihollinen tulee aina idästä, jos ei tule, se on kiertänyt. Ja tottahan se on, mistäs helvetin muualta. Samalla lailla muut pienet entisen NL:n valtiot kyyristelevät Venäjän Karhun möristessä. Tuttavani, korkea-arvoinen upseeri ilmavoimisissa ja hävittäjälentäjä sanoi, että Venäjän toistuvasti keväällä Suomenlahdella tekemät ilmatilarikkomukset eivät voi nykyisellä suunnistustekniikalla olla vahinkoja, vaan kyse on puhtaasti suurvallan elkeistä - Venäjä röyhistelee rintaansa, osoittaa, että se on sotilasmahti mikä lentelee siellä missä huvittaa.
Toinen esimerkki: Ystäväni isä on tehnyt paljon työmatkoja Venäjälle, ja jututtanut korkeissa asemissa olevia Venläisiä ja yhtälailla kadunmiehiä ja -naisia monessa eri kaupungissa. He ovat ystävällisiä suomalaisia kohtaan, mutta kun puhe tulee Karjalan takaisin haluavista tahoista Suomessa (Karjala -seura), täkäläisten ilmeet menevät vakavaksi, ja he kyselevät ja hämmästelevät: "Miten pieni Suomi uskaltaa uhitella mahtavaa Venäjää vastaan tuolla tavoin?"
Siviilipalvelus ei ole asepalvelus, jos kaikki menisivät sivariin, kusessa oltaisiin. Sivariin menee vain ne akkamaiset miehet, jotka eivät muuhun pysty. (Useimmat homot, itseluottamus alhaalla, vaikka edellytykset miehekkääseen käytökseen on olemassa.) Aamen.
"Voiko olla vaikea tajuta, että machous ja ruumillisuus on jollekin identiteetti, ihan kuin sinulle on homous. "
Niinhän se varmaan on. Mutta vaikka olenkin homo, en silti ole painostamassa koko valtakunnan miesväestöä homouteen. Miksi noilla machoilla sitten pitäisi olla oikeus vetää koko miessukupuoli oman identiteettinsä ilmentymiksi?
Niinhän se varmaan on. Mutta vaikka olenkin homo, en silti ole painostamassa koko valtakunnan miesväestöä homouteen. Miksi noilla machoilla sitten pitäisi olla oikeus vetää koko miessukupuoli oman identiteettinsä ilmentymiksi?
Sä saat toteuttaa homouttasi, ja heidän pitää se hyväksyä ja antaa sinun elää rauhassa, vaikkeivat pidä siitä. Heidän pitää saada toteuttaa machouttaan, ja sun pitää käydä armeija, vaikket pidä siitä. Televisiossa on Sillä Silmällä -ohjelma, missä homot pääsevät loistamaan. Itsenäisyyspäivänä tulee toisenlaista ohjelmaa.
Tidian: Ovatko siis nykymuotoisen armeijan kyseenalaistajat kana-puudeleita ? Tuollainenhan juuri on sitä skininuorelta kalskahtavaa machismoa, jota tässä on epäiltykin. Edelleenkään en ymmärrä, miksi homopiireistä (?) löytyy niitä, jotka ovat sisäistäneet heteromiesten perinteisen ajattelumallin niin pitkälle, että halveksivat niitä, jotka pitävät Suomen nykyisen kaltaista armeijaa vanhakantaisena.
Tokka: mistä sodanuhasta oikein kirjoitat ? Mikä sotilaallinen uhka Suomeen kohdistuu 2000-luvulla ?
Tokka kirjoitti:
"Hyvä sotilas on siis sellainen, joka kykenee tarvittaessa toimimaan tappavasti, muttei KOSKAAN leuhki sillä tai uhoa sillä."
"Voiko olla vaikea tajuta, että machous ja ruumillisuus on jollekin identiteetti, ihan kuin sinulle on homous. Jos hän ei saa mitenkään toteuttaa machouttaan, (armeijoiden harjoituksissa ja maanpuolustusvalmiudessa) hän turhautuu, katkeroituu, suuttuu ja alkaa käyttää mielivaltaisesti väkivaltaa."
"Kunnioitus pitää olla aina kaikki ihmiset kattavaa, myös erilaisia ihmisiä kuin itse olet. Älä ota liian voimakkaita kantoja! Kunnoita myös machoja. Kunnoita kaikkia arvoja."
"Siviilipalvelus ei ole asepalvelus, jos kaikki menisivät sivariin, kusessa oltaisiin. Sivariin menee vain ne akkamaiset miehet, jotka eivät muuhun pysty. (Useimmat homot, itseluottamus alhaalla, vaikka edellytykset miehekkääseen käytökseen on olemassa.) Aamen."
Siinä meille näkemystä hihhulil.. eikun miltä lie. Leuhkiminen? Toisten kunnioittaminen? Taidat sitten itse edustaa sitä säälittävää tyttömäisyyttä siinä omassa militäärisessä pääkopassasi, jos ihan vakavissasi kirjoitit. Niitä mielivaltaista väkivaltaa käyttäviä machojasi on muten tapana tuupata silloin tällöin laitoksiin lepäämään, ettei se itsensä toteuttaminen olisi sitten vaaraksi itselle tai muille.
"Hyvä sotilas on siis sellainen, joka kykenee tarvittaessa toimimaan tappavasti, muttei KOSKAAN leuhki sillä tai uhoa sillä."
"Voiko olla vaikea tajuta, että machous ja ruumillisuus on jollekin identiteetti, ihan kuin sinulle on homous. Jos hän ei saa mitenkään toteuttaa machouttaan, (armeijoiden harjoituksissa ja maanpuolustusvalmiudessa) hän turhautuu, katkeroituu, suuttuu ja alkaa käyttää mielivaltaisesti väkivaltaa."
"Kunnioitus pitää olla aina kaikki ihmiset kattavaa, myös erilaisia ihmisiä kuin itse olet. Älä ota liian voimakkaita kantoja! Kunnoita myös machoja. Kunnoita kaikkia arvoja."
"Siviilipalvelus ei ole asepalvelus, jos kaikki menisivät sivariin, kusessa oltaisiin. Sivariin menee vain ne akkamaiset miehet, jotka eivät muuhun pysty. (Useimmat homot, itseluottamus alhaalla, vaikka edellytykset miehekkääseen käytökseen on olemassa.) Aamen."
Siinä meille näkemystä hihhulil.. eikun miltä lie. Leuhkiminen? Toisten kunnioittaminen? Taidat sitten itse edustaa sitä säälittävää tyttömäisyyttä siinä omassa militäärisessä pääkopassasi, jos ihan vakavissasi kirjoitit. Niitä mielivaltaista väkivaltaa käyttäviä machojasi on muten tapana tuupata silloin tällöin laitoksiin lepäämään, ettei se itsensä toteuttaminen olisi sitten vaaraksi itselle tai muille.
Tokka kirjoitti:" Tuttavani, korkea-arvoinen upseeri ilmavoimisissa ja hävittäjälentäjä sanoi, että Venäjän toistuvasti keväällä Suomenlahdella tekemät ilmatilarikkomukset eivät voi nykyisellä suunnistustekniikalla olla vahinkoja... "
Katsantokannasta se on kiinni - tuolla Kreikan ja Turkin välillä tuollaisen "sapelinkalistelun" ymmärtää Kyproksen kysymyksen takia - mutta sille tasolle se on jäänytkin - onneksi. Turkin armeija kouluttaa parisen vuotta pakollisesti nuorukaisia "tappokoneiksi" - nimittäin loppuvaihe palvelusajasta vietetään maan itäosissa kurdialueilla ja osallistutaan kurdien tappamiseen, jopa naapurimaan puolella. Onneksi meillä ei mennä Norjan, Ruotsin tai Venäjän rajalle - listimään yhtään vähemmistöryhmää.
"Miten pieni Suomi uskaltaa uhitella mahtavaa Venäjää vastaan tuolla tavoin?"
Ne tavan kadunmiehet (ja naiset) samoin kuin korkeissa asemissa olevat venäläiset ovat ikänsä olleet politbyroon ja KGB:n valvomina - ja "valtionvastaisista" mielipiteistähän siellä on tunnetusti karkoitettu Uralin itäpuolelle - tundralle, jossa ei ole muita kuin susia ja muita karkoitettuja... Pahapa siinä on toisenlaistakaan mielipidettä esittää - vanhan (ja ikävän kokemuksen) pohjalta, kun ei tiedä kuka vuotaa tiedon turvallisuuspalvelulle ja politrukeille. Syvässä on vielä veli venäläisen asenteet...
"Siviilipalvelus ei ole asepalvelus, jos kaikki menisivät sivariin, kusessa oltaisiin. Sivariin menee vain ne akkamaiset miehet, jotka eivät muuhun pysty. (Useimmat homot, itseluottamus alhaalla, vaikka edellytykset miehekkääseen käytökseen on olemassa.) Aamen."
Näyttää tuo SA-Int - aivo(ton)pesu onnistuneen Tokan kohdalla varsin hyvin. Tuollaista "hengennostatusta" kuulee yleensä vain lestadiolaisten herätyskokouksissa tai skinien motivointi-illoissa. Sivariin menevät muutkin kuin homot, yhtälailla siellä on heteroita suorittamassa palvelustaan joten sivari = homo - vertaus ontuu.
"..vihollinen tulee aina idästä, jos ei tule, se on kiertänyt. Ja tottahan se on, mistäs helvetin muualta?"
Istuessani tuossa 80-luvun lopulla (Hälvälän kasarmialueella upseerikerholla) kuuntelemassa erään kenraalin maanpuollustus- luentoa kertausharjoitusten yhteydessä, saimme käsiimme myös "sotilastiedustelun" materiaalia. Valitettavasti kyseinen kenraali itsekin "näpäytti" kantahenkilökuntaa tuosta idästä tulevasta uhasta. Tuon tiedustelumateriaalin perusteella jo silloin (kylmän sodan loppupuolella) "Karhun" murinalla ei ollut entisenlaista painoarvoa. Uhat, joita siinä mainittiin, olivat yhteiskunnan sisäisiä uhkia enemmän kuin ulkoisen valtion hyökkäys. Toisaalta, uskotko Tokka tosissasi, että EU jättää Suomen oman onnensa nojaan, mikäli tuo kuvailemasi "Venäjän Karhu" päättäisi tulla suomalaiselle hunajapurkille?
a) Jos Venäjän Karhu tulisikin, puolustusvoimien liikekannallepano ei ehtisi reagoida siihen (edes valmiusjoukot).
b) Jos Venäjä osoittaisikaan hyökkäysaikeita, useasta eurooppalaisesta valtiosta ilmaantuisi "rauhanturvaajia" Suomen mantereelle...
Eli ei siinä muutaman homon varusmiespalvelu paljoa painaisi vaakakupissa...
Toki koti-uskonto-isänmaa-patriotismi on jossain kohti oikeassa, ei sitä käy kieltäminen. Tosin rikkinäisestä kodista lähtöisin oleva ateisti, jolta valtio on verotuksella vienyt " tuhkatkin pesästä" voi olla asiasta erimieltä.
Alikessun väkäsiäkö Tokka odottelee tuossa joulukuisella ylennyskierroksella, kun täällä palopuheita pitää? ( Muuten, taisi tuo A.Hitlerkin korpraalin jämillä manipuloida kansallissosialistit yhdeksi joukoksi... kunnes joku huomasi koko porkan olevan harhaanjohdettuja).
terveisin Arkadas
ylivääp/lääkintähuolto/ siirretty nostoväkeen iän perusteella
(viimeinen reservinsijoitus: PE:n alaisen SPolK:n vääpeli)
Katsantokannasta se on kiinni - tuolla Kreikan ja Turkin välillä tuollaisen "sapelinkalistelun" ymmärtää Kyproksen kysymyksen takia - mutta sille tasolle se on jäänytkin - onneksi. Turkin armeija kouluttaa parisen vuotta pakollisesti nuorukaisia "tappokoneiksi" - nimittäin loppuvaihe palvelusajasta vietetään maan itäosissa kurdialueilla ja osallistutaan kurdien tappamiseen, jopa naapurimaan puolella. Onneksi meillä ei mennä Norjan, Ruotsin tai Venäjän rajalle - listimään yhtään vähemmistöryhmää.
"Miten pieni Suomi uskaltaa uhitella mahtavaa Venäjää vastaan tuolla tavoin?"
Ne tavan kadunmiehet (ja naiset) samoin kuin korkeissa asemissa olevat venäläiset ovat ikänsä olleet politbyroon ja KGB:n valvomina - ja "valtionvastaisista" mielipiteistähän siellä on tunnetusti karkoitettu Uralin itäpuolelle - tundralle, jossa ei ole muita kuin susia ja muita karkoitettuja... Pahapa siinä on toisenlaistakaan mielipidettä esittää - vanhan (ja ikävän kokemuksen) pohjalta, kun ei tiedä kuka vuotaa tiedon turvallisuuspalvelulle ja politrukeille. Syvässä on vielä veli venäläisen asenteet...
"Siviilipalvelus ei ole asepalvelus, jos kaikki menisivät sivariin, kusessa oltaisiin. Sivariin menee vain ne akkamaiset miehet, jotka eivät muuhun pysty. (Useimmat homot, itseluottamus alhaalla, vaikka edellytykset miehekkääseen käytökseen on olemassa.) Aamen."
Näyttää tuo SA-Int - aivo(ton)pesu onnistuneen Tokan kohdalla varsin hyvin. Tuollaista "hengennostatusta" kuulee yleensä vain lestadiolaisten herätyskokouksissa tai skinien motivointi-illoissa. Sivariin menevät muutkin kuin homot, yhtälailla siellä on heteroita suorittamassa palvelustaan joten sivari = homo - vertaus ontuu.
"..vihollinen tulee aina idästä, jos ei tule, se on kiertänyt. Ja tottahan se on, mistäs helvetin muualta?"
Istuessani tuossa 80-luvun lopulla (Hälvälän kasarmialueella upseerikerholla) kuuntelemassa erään kenraalin maanpuollustus- luentoa kertausharjoitusten yhteydessä, saimme käsiimme myös "sotilastiedustelun" materiaalia. Valitettavasti kyseinen kenraali itsekin "näpäytti" kantahenkilökuntaa tuosta idästä tulevasta uhasta. Tuon tiedustelumateriaalin perusteella jo silloin (kylmän sodan loppupuolella) "Karhun" murinalla ei ollut entisenlaista painoarvoa. Uhat, joita siinä mainittiin, olivat yhteiskunnan sisäisiä uhkia enemmän kuin ulkoisen valtion hyökkäys. Toisaalta, uskotko Tokka tosissasi, että EU jättää Suomen oman onnensa nojaan, mikäli tuo kuvailemasi "Venäjän Karhu" päättäisi tulla suomalaiselle hunajapurkille?
a) Jos Venäjän Karhu tulisikin, puolustusvoimien liikekannallepano ei ehtisi reagoida siihen (edes valmiusjoukot).
b) Jos Venäjä osoittaisikaan hyökkäysaikeita, useasta eurooppalaisesta valtiosta ilmaantuisi "rauhanturvaajia" Suomen mantereelle...
Eli ei siinä muutaman homon varusmiespalvelu paljoa painaisi vaakakupissa...
Toki koti-uskonto-isänmaa-patriotismi on jossain kohti oikeassa, ei sitä käy kieltäminen. Tosin rikkinäisestä kodista lähtöisin oleva ateisti, jolta valtio on verotuksella vienyt " tuhkatkin pesästä" voi olla asiasta erimieltä.
Alikessun väkäsiäkö Tokka odottelee tuossa joulukuisella ylennyskierroksella, kun täällä palopuheita pitää? ( Muuten, taisi tuo A.Hitlerkin korpraalin jämillä manipuloida kansallissosialistit yhdeksi joukoksi... kunnes joku huomasi koko porkan olevan harhaanjohdettuja).
terveisin Arkadas
ylivääp/lääkintähuolto/ siirretty nostoväkeen iän perusteella
(viimeinen reservinsijoitus: PE:n alaisen SPolK:n vääpeli)
Arkadas, hyvä että olet suorittanut asepalveluksen. Mutta toistanpa olennaisen pointtini - jos kaikki tai vaikkapa enemmistö menisi sivariin, olisimme kusessa, suojattomia.
Toinen asia - heteromies ei kunnioita minua aidosti, jos en ole sodassa valmis puolustamaan hänen henkeään - KUTEN hyväsydämiset heteromiehet ovat valmiita sodassa puolustamaan toistensa henkeä ja antamaan henkensä toistensa käsiin. Jos homo ei pysty sellaiseen, hän ei ole hetermiesten kunnioituksen arvoinen (ja juuri tästä epäilyksestä suurin osa homovihasta ja homojen hylkimisestä juuri johtuukin... yksinkertainen mutta karu fakta, jonka tajusin jo nuorena). Aseveljeys, henkensä luottaminen toisen varaan, on korkein mahdollinen luottamuksen osoitus, korkeampi kuin vaikkapa seksin harrastaminen avioliitossa.
Irakin rintamalla palvelee kyllä homoja, taistelutehtävissä, joista joku varmasti on osoittanut urhoollisuutta ja pitänyt pintansa luotisuihkussa. Pystyisinkö itse siihen, en tiedä, mutta ainakin YRITÄN asennoitua niin, että jos tilanne vaatisi, pystyisin. Suoritin armeijan vakavissani ja huolellisesti. Minulla on siis yhä kunnia, vaikka olenkin homo. Voi olla että sodan tullen kyyristelisin kuin raukka, menettäisin sen kunniani kavereideni silmissä, jättäisin haavoittuneen heteroystäväni vuotamaan kuiviin juoksuhaudan pohjalle, pelastaakseni oman nahkani. Mutta ainakin TOIVON että pystyisin toimimaan rohkeasti, YRITÄN asennoitua niin, että todella yrittäisin raahata hänet turvaan. Silloin hän myös auttaisi minua sodan melskeessä, kuten olemme auttaneet toisiamme arkipäivän asioissa nyt rauhan aikana. Vastaava epäitsekäs ja toista kunnoittava asenne paistaa kyllä läpi arkipäiväisessä elämässäkin. Sitä joko on tai ei ole. Ja sen voi menettää, jos siitä ei pidä kiinni.
En ymmärrä miksi armeijankäyneen heterosukulaiseni, joka täysin kunnioittaa homouttani ja pitää minua hyvänä kaverinaan, pitäisi mennä sotaan kuolemaan, ja minä saisin livistää. Toki menisin auttamaan häntä, taistelisin rinta rinnan ja puolustaisin hänen henkeään kuin omaani. Tai vaikkapa veljeni - hän suoritti armeijan hyvin tunnollisesti, kuten minäkin. Hän hyväksyy homouteni ja pitää minua kaverinaan. Lähettäisinkö rakkaan veljeni ja isäni kuolemaan rintamalle, kun itse jäisin sairaalaan hoivaamaan haavoittuneita. En vitussa!
Toinen asia - heteromies ei kunnioita minua aidosti, jos en ole sodassa valmis puolustamaan hänen henkeään - KUTEN hyväsydämiset heteromiehet ovat valmiita sodassa puolustamaan toistensa henkeä ja antamaan henkensä toistensa käsiin. Jos homo ei pysty sellaiseen, hän ei ole hetermiesten kunnioituksen arvoinen (ja juuri tästä epäilyksestä suurin osa homovihasta ja homojen hylkimisestä juuri johtuukin... yksinkertainen mutta karu fakta, jonka tajusin jo nuorena). Aseveljeys, henkensä luottaminen toisen varaan, on korkein mahdollinen luottamuksen osoitus, korkeampi kuin vaikkapa seksin harrastaminen avioliitossa.
Irakin rintamalla palvelee kyllä homoja, taistelutehtävissä, joista joku varmasti on osoittanut urhoollisuutta ja pitänyt pintansa luotisuihkussa. Pystyisinkö itse siihen, en tiedä, mutta ainakin YRITÄN asennoitua niin, että jos tilanne vaatisi, pystyisin. Suoritin armeijan vakavissani ja huolellisesti. Minulla on siis yhä kunnia, vaikka olenkin homo. Voi olla että sodan tullen kyyristelisin kuin raukka, menettäisin sen kunniani kavereideni silmissä, jättäisin haavoittuneen heteroystäväni vuotamaan kuiviin juoksuhaudan pohjalle, pelastaakseni oman nahkani. Mutta ainakin TOIVON että pystyisin toimimaan rohkeasti, YRITÄN asennoitua niin, että todella yrittäisin raahata hänet turvaan. Silloin hän myös auttaisi minua sodan melskeessä, kuten olemme auttaneet toisiamme arkipäivän asioissa nyt rauhan aikana. Vastaava epäitsekäs ja toista kunnoittava asenne paistaa kyllä läpi arkipäiväisessä elämässäkin. Sitä joko on tai ei ole. Ja sen voi menettää, jos siitä ei pidä kiinni.
En ymmärrä miksi armeijankäyneen heterosukulaiseni, joka täysin kunnioittaa homouttani ja pitää minua hyvänä kaverinaan, pitäisi mennä sotaan kuolemaan, ja minä saisin livistää. Toki menisin auttamaan häntä, taistelisin rinta rinnan ja puolustaisin hänen henkeään kuin omaani. Tai vaikkapa veljeni - hän suoritti armeijan hyvin tunnollisesti, kuten minäkin. Hän hyväksyy homouteni ja pitää minua kaverinaan. Lähettäisinkö rakkaan veljeni ja isäni kuolemaan rintamalle, kun itse jäisin sairaalaan hoivaamaan haavoittuneita. En vitussa!
Laitetaan tokkamaisesti vielä kommentti perään:
Todistetusti tärkeimmät syyt sotien syttymiselle (maailmassa) ovat olleet 1) uskonto 2) öljy (luonnonvarat). Suomessa jälkimmäistä ei tiettävästi ole ja venäläiset puolestaan eivät ole mitään uskonnollisinta kansaa, joten näillä syillä itänaapuri tuskin rynnistää Karjalan korpien kätköistä Suomen salomaille...
Toki tuo venäläinen karavaani kulkee yötäpäivää reitillä Hanko- vt51- Espoon läpi - 6-tien kautta joko Vaalimaan tai Nuijamaan raja-asemille. Hangosta lähtiessä karavaani on lastattu uudenuutukaisilla autoilla - Hankoon mennessä Sergeillä tuskin kahta tupakka-askia enempää mukana... (ellei aio tehdä levähdysalueilla businesta).
"Viipurin Schenker" ajelee siihen tahtiin Suomen teillä, että johan sieltä paluulasteina olisi Puna-armeijan panssarikalusto ja kolme armeijakuntaa sotaväkeä tänne saatu päivän sisällä - jos niikseen.
Todistetusti tärkeimmät syyt sotien syttymiselle (maailmassa) ovat olleet 1) uskonto 2) öljy (luonnonvarat). Suomessa jälkimmäistä ei tiettävästi ole ja venäläiset puolestaan eivät ole mitään uskonnollisinta kansaa, joten näillä syillä itänaapuri tuskin rynnistää Karjalan korpien kätköistä Suomen salomaille...
Toki tuo venäläinen karavaani kulkee yötäpäivää reitillä Hanko- vt51- Espoon läpi - 6-tien kautta joko Vaalimaan tai Nuijamaan raja-asemille. Hangosta lähtiessä karavaani on lastattu uudenuutukaisilla autoilla - Hankoon mennessä Sergeillä tuskin kahta tupakka-askia enempää mukana... (ellei aio tehdä levähdysalueilla businesta).
"Viipurin Schenker" ajelee siihen tahtiin Suomen teillä, että johan sieltä paluulasteina olisi Puna-armeijan panssarikalusto ja kolme armeijakuntaa sotaväkeä tänne saatu päivän sisällä - jos niikseen.
Hyvänenaika, mun SISKOKIN on käynyt Rukin ja hänetkin laitettaisiin rintamalle kuolemaan! Olisinko perheen ainoa raukka? Jos olisin, saisin kantaa häpeätä ja syyllisyyttä hautaani asti, joka ikinen sekunti. Olisiko sellainen elämä edes elämisen arvoista?
Joo ja kyllähän Suomi nyt ehtii reagoida perkele, kun ehti 60 -vuotta sittenkin, motorisoituja joukkoja on enemmän, ja jokaiselle miehelle on antaa ase ja varusteet, toisin kuin talvisodassa, jossa pahimillaan ei ollut antaa muuta kuin kokardi. Eikä kannata luottaa, että EU tulee hätiin, ei EU:lla ole mitään velvoitetta siihen. Kyllähän talvisodassakin Englannista saatiin paljon "tukea", Lontoon lehdet kirjoittelivat talvisodan ihmeestä, mutta montako miestä sieltä tuli kuolemaan vieraan maan puolesta? Vähemmän.
Olen ihan reservin kersantti vm -01, eli meidän perheessä alhaisin sotilasarvo kylläkin on vain, ellei äitiä ja koiraa lasketa. Sisko ja veli ovat res. vänrikkejä, isä luutnantti. Suvusta ei ei löydy ensimmäistäkään sivaria, sotaveteraaneja ja yksi hävittäjä-ässä kylläkin. Pidän reserviläiskuntoa yllä aktiiviurheilulla, eräilyä ja Jotoksia harrastaen ja vapaaehtoisin maanpuolustusharjoituksin, tosin en usein jälkimainittuja.
Olen ihan reservin kersantti vm -01, eli meidän perheessä alhaisin sotilasarvo kylläkin on vain, ellei äitiä ja koiraa lasketa. Sisko ja veli ovat res. vänrikkejä, isä luutnantti. Suvusta ei ei löydy ensimmäistäkään sivaria, sotaveteraaneja ja yksi hävittäjä-ässä kylläkin. Pidän reserviläiskuntoa yllä aktiiviurheilulla, eräilyä ja Jotoksia harrastaen ja vapaaehtoisin maanpuolustusharjoituksin, tosin en usein jälkimainittuja.
"Lähettäisinkö rakkaan veljeni ja isäni kuolemaan rintamalle, kun itse jäisin sairaalaan hoivaamaan haavoittuneita. En vitussa!"
Ehket sinä, mutta minulle se on (ollut) välillä sijoituksen mukainen paikka - tuo haavoittuneiden hoivaaminen. EI ne upseeritkaan ilman lääkintähuoltoa toimi...
Vai siskokin käynyt RUKin... no, ei siinä mitään jos hänelläkin on yhtälainen pätemisen tarve - olla jossakin parempi kuin muut. Eikö se riitä, että on ihmisenä (nyt tuo homo-hetero-luokitus vit**un) parempi, eikä pelkästään jonain kyselemättä käskyjä noudattavana koneena?
Kyllä minä (vaikka vanha olenkin ;) ) Tokka-hyvä, tajusin pointtisi. Kunnioitusta voi hakea muullakin tavalla, kuin kivääri kädessä. Siitä lienee Martti Ahtisaari ja puheet Nobelin rauhanpalkinnosta ovat hyvä esimerkki.
Ehket sinä, mutta minulle se on (ollut) välillä sijoituksen mukainen paikka - tuo haavoittuneiden hoivaaminen. EI ne upseeritkaan ilman lääkintähuoltoa toimi...
Vai siskokin käynyt RUKin... no, ei siinä mitään jos hänelläkin on yhtälainen pätemisen tarve - olla jossakin parempi kuin muut. Eikö se riitä, että on ihmisenä (nyt tuo homo-hetero-luokitus vit**un) parempi, eikä pelkästään jonain kyselemättä käskyjä noudattavana koneena?
Kyllä minä (vaikka vanha olenkin ;) ) Tokka-hyvä, tajusin pointtisi. Kunnioitusta voi hakea muullakin tavalla, kuin kivääri kädessä. Siitä lienee Martti Ahtisaari ja puheet Nobelin rauhanpalkinnosta ovat hyvä esimerkki.
No tulihan se perimmäinen syy sieltä - heteromiesten kunnioituksen ostaminen. Valitettavasti vain taitaa mennä taas kovasti metsään tuo miespuolisten heteroiden arviointi.
Ensinnäkin siinä, että en todellakaan usko heteroiden noin niinkuin 'yhtenä miehenä' olevan samaa mieltä Tokan kanssa siitä, että homous tekisi ihmisestä lähtökohtaisesti huonomman sotilaan. Tai ylipäänsä huonomman missä muussa tahansa kuin naisten kaadossa. Ja toiseksi metsään mennään siinä, että normaalijärjellä varustettu heteromies varmasti pelkää sodassa aivan yhtä paljon kuin normaalijärjellä varustettu homomies.
Tämä homouden häivyttäminen säälittävän machoiluimitaation alle tuntuu kovin tutulta, en jaksa etsiä onko se peräisin tästä viestiketjusta vai jostain muusta vastaavasta. Johan aikoinaan Tokka tai joku hänen reinkarnaatioistaan oli vaatimassa, että jokaisen homon pitäisi tehdä benjihyppy, niin johan pisteet heteroiden silmissä nousisivat. Kiitos vaan, mutta minun pisteeni taitavat olla kiinni vähän erilaisista suorituksista.
Ensinnäkin siinä, että en todellakaan usko heteroiden noin niinkuin 'yhtenä miehenä' olevan samaa mieltä Tokan kanssa siitä, että homous tekisi ihmisestä lähtökohtaisesti huonomman sotilaan. Tai ylipäänsä huonomman missä muussa tahansa kuin naisten kaadossa. Ja toiseksi metsään mennään siinä, että normaalijärjellä varustettu heteromies varmasti pelkää sodassa aivan yhtä paljon kuin normaalijärjellä varustettu homomies.
Tämä homouden häivyttäminen säälittävän machoiluimitaation alle tuntuu kovin tutulta, en jaksa etsiä onko se peräisin tästä viestiketjusta vai jostain muusta vastaavasta. Johan aikoinaan Tokka tai joku hänen reinkarnaatioistaan oli vaatimassa, että jokaisen homon pitäisi tehdä benjihyppy, niin johan pisteet heteroiden silmissä nousisivat. Kiitos vaan, mutta minun pisteeni taitavat olla kiinni vähän erilaisista suorituksista.
Tokka kirjoitti: "Joo ja kyllähän Suomi nyt ehtii reagoida perkele, kun ehti 60 -vuotta sittenkin.."
Eipäs se ihan noinkaan ole - napinpainallus Moskovassa, ja siinä kun Suomessa tutkakuvaa aletaan tulkitsemaan, se on jo myöhäistä... Ei sieltä ensimmäisenä miehistöä lähetetä, jos jotain tännepäin laitetaan tulemaan... Muutamassa minuutissa on suurimmat kaupungin saaneet ohjuksista osuman... se siitä reagointinopeudesta...
"Olen ihan reservin kersantti vm -01, eli meidän perheessä alhaisin sotilasarvo kylläkin on vain, ellei äitiä ja koiraa lasketa..."
No selvisihän se syy sinunkin meuhkaamiselle...
Mutta eihän kersantti ole herra, eikä vänrikki upseeri ;)
Eipäs se ihan noinkaan ole - napinpainallus Moskovassa, ja siinä kun Suomessa tutkakuvaa aletaan tulkitsemaan, se on jo myöhäistä... Ei sieltä ensimmäisenä miehistöä lähetetä, jos jotain tännepäin laitetaan tulemaan... Muutamassa minuutissa on suurimmat kaupungin saaneet ohjuksista osuman... se siitä reagointinopeudesta...
"Olen ihan reservin kersantti vm -01, eli meidän perheessä alhaisin sotilasarvo kylläkin on vain, ellei äitiä ja koiraa lasketa..."
No selvisihän se syy sinunkin meuhkaamiselle...
Mutta eihän kersantti ole herra, eikä vänrikki upseeri ;)
En nyt malta olla kommentoimatta, vaikka saan vaan toinen toistaan ääliömäisempiä vastauksia huonoitsetuntoisilta glitter -homoilta. Miespuolisten heteroiden arvioiniti? Kyllä uskoisin tuntevani veljeni ja aistivani, onko hänen kunniotuksensa aitoa? Hän on kasvattanut mut, opettanut pukemaan, lukemaan, laskemaan. Lenkkeilemme, urheilemme, saunomme ja ryyppäämme yhdessä, hän tietää tasan tarkkaan, että olen kovassa kunnossa fyysisesti kuten hänkin.
Kyllä heteromiehet pääsääntöisesti ajattelevat, että homous on aina heikkous - heikompi paineensietokyky, arempi. Mutta ennakkoluulot on tehty voitettaviksi.
Ja mitä taas siskooni tulee. Asiallinen muija... erittäin sporttinen ja koruton tyyppi (ei ole lesbo), ei semmoinen turhanitkijä kuin monet naiset, siviiliammatiltaan kirurgi, missä tarvitsee kyllä kovia hermoja ja paineensietokykyä. Hän on sanonut, että armeijassa hän oppi paljon paineensiedosta ja stressinsieto kasvoi, armeija siis auttoi häntä kasvamaan nykyiseen lääkärin ammattiinsa, jossa hän pelastaa ihmishenkiä. Pystyy kyllä käyttämään väkivaltaa tarvittaessa, hän veti kerran turpaan erästä miestä, joka yritti hakata hänen humalaisen poikakaverinsa.
Kyllä hänenkin armeijaanmenoa nauroivat jotkut, eivät nauraneet enää kun hän sieltä palasi. Terästä oli tullut katseeseen.
Ihmisillä on kyllä luonnostaan pätemisentarve, typerintä mitä voi tehdä, on kiistää se. Mitä helvetin kommunisteja täällä oikein vipeltää? Toimivan kapitalismin ydinajatus on se, että kaikki kilpailevat ja yrittävät pistää toisilleen kampoihin, yhteisin pelisäännöin, jolloin koko yhteisö hyötyy kilpailumomentista saadusta lisävoimasta, vaikkeivat kaikki voikaan voittaa. Myös huonoiten kilpailussa pärjännyt saa etua, koska yleinen kilpailuhenki edistää kaikkien työtehoa.
Pitääkö tässä alkaa selittää kapitalismiakin? Lyhyt vertaus: Jos on juoksurata, joka pitää kiertää. Tilanteessa A) Sovitaan, että ei juosta kilpaa, vaan juostaan suunnilleen samaa tahtia loppuun. Tilanteessa B) Sovitaan, että juostaan kilpaa, 10 ensimmäistä maalissa saavat palkinnon. Jos kaikki edes YRITTÄVÄT voittaa, koko letka liikkuu huomattavasti nopeammin. Eli tilanteessa B hitaimmallakin juoksijalla menee vähemmän aikaa radan kiertämiseen.
Tulihan sieltä se perimmäinen syy joo! Eikä yhtään hävetä! Eikä hävetä sekään, että olen helvetin kilpailuhenkinen ihminen, kuten kaikki meidän suvussa. Ehkä siksi olemmekin rikas ja menestyvä suku? En mä ponnistele elämässäni kuin kahdesta pääsyystä. A) Saadakseni seksiä. B) Saadakseni kunnioitusta. Homot ovat aika pieni osa ihmiskuntaa, joten pitää lähinnä noita heteroita koittaa miellyttää, jos meinaa kunnioitusta saavuttaa. Elämä on heteroiden peliä, heteroiden säännöillä. Ei ole kuin yhdet säännöt, joita "Koviksi arvoiksi" kuulee usein kutsuttavan. Muut arvot ovat paskaa... silmänlumetta, itsepetosta.
Kyllä heteromiehet pääsääntöisesti ajattelevat, että homous on aina heikkous - heikompi paineensietokyky, arempi. Mutta ennakkoluulot on tehty voitettaviksi.
Ja mitä taas siskooni tulee. Asiallinen muija... erittäin sporttinen ja koruton tyyppi (ei ole lesbo), ei semmoinen turhanitkijä kuin monet naiset, siviiliammatiltaan kirurgi, missä tarvitsee kyllä kovia hermoja ja paineensietokykyä. Hän on sanonut, että armeijassa hän oppi paljon paineensiedosta ja stressinsieto kasvoi, armeija siis auttoi häntä kasvamaan nykyiseen lääkärin ammattiinsa, jossa hän pelastaa ihmishenkiä. Pystyy kyllä käyttämään väkivaltaa tarvittaessa, hän veti kerran turpaan erästä miestä, joka yritti hakata hänen humalaisen poikakaverinsa.
Kyllä hänenkin armeijaanmenoa nauroivat jotkut, eivät nauraneet enää kun hän sieltä palasi. Terästä oli tullut katseeseen.
Ihmisillä on kyllä luonnostaan pätemisentarve, typerintä mitä voi tehdä, on kiistää se. Mitä helvetin kommunisteja täällä oikein vipeltää? Toimivan kapitalismin ydinajatus on se, että kaikki kilpailevat ja yrittävät pistää toisilleen kampoihin, yhteisin pelisäännöin, jolloin koko yhteisö hyötyy kilpailumomentista saadusta lisävoimasta, vaikkeivat kaikki voikaan voittaa. Myös huonoiten kilpailussa pärjännyt saa etua, koska yleinen kilpailuhenki edistää kaikkien työtehoa.
Pitääkö tässä alkaa selittää kapitalismiakin? Lyhyt vertaus: Jos on juoksurata, joka pitää kiertää. Tilanteessa A) Sovitaan, että ei juosta kilpaa, vaan juostaan suunnilleen samaa tahtia loppuun. Tilanteessa B) Sovitaan, että juostaan kilpaa, 10 ensimmäistä maalissa saavat palkinnon. Jos kaikki edes YRITTÄVÄT voittaa, koko letka liikkuu huomattavasti nopeammin. Eli tilanteessa B hitaimmallakin juoksijalla menee vähemmän aikaa radan kiertämiseen.
Tulihan sieltä se perimmäinen syy joo! Eikä yhtään hävetä! Eikä hävetä sekään, että olen helvetin kilpailuhenkinen ihminen, kuten kaikki meidän suvussa. Ehkä siksi olemmekin rikas ja menestyvä suku? En mä ponnistele elämässäni kuin kahdesta pääsyystä. A) Saadakseni seksiä. B) Saadakseni kunnioitusta. Homot ovat aika pieni osa ihmiskuntaa, joten pitää lähinnä noita heteroita koittaa miellyttää, jos meinaa kunnioitusta saavuttaa. Elämä on heteroiden peliä, heteroiden säännöillä. Ei ole kuin yhdet säännöt, joita "Koviksi arvoiksi" kuulee usein kutsuttavan. Muut arvot ovat paskaa... silmänlumetta, itsepetosta.
Herra Kersantti olen joo, kyllä mä kovempi sotilas olisin ku moni heteropoika. En ole pelkuri, ja olen hyvässä kunnossa, erinomainen ampuja.
Ylivääpelin suusta aika naurettavaa tekstiä. Luuletko että Venäjä käyttää ohjuksia kaupunkeja vastaan? Ei rakenteita haluta tuhota, ne halutaan ehjänä! Luoja mikä idiootti.
Tidian taisi kertoa aiemmin tuon saman asian? Pässit luulee että Vanjat ampuu ydinaseella... ihan rintamasotaa se on edelleen, tosin syvät panssarimurrot ja saarroksissa oleminen sekä sissisodan merkitys korostuu modernissa doktriinissa.
Ylivääpelin suusta aika naurettavaa tekstiä. Luuletko että Venäjä käyttää ohjuksia kaupunkeja vastaan? Ei rakenteita haluta tuhota, ne halutaan ehjänä! Luoja mikä idiootti.
Tidian taisi kertoa aiemmin tuon saman asian? Pässit luulee että Vanjat ampuu ydinaseella... ihan rintamasotaa se on edelleen, tosin syvät panssarimurrot ja saarroksissa oleminen sekä sissisodan merkitys korostuu modernissa doktriinissa.
Lisäisin, että kersantti on kyllä kovempi sotilasarvo, kuin reservin vänrikki. Noin jos ajatellaan, että kummat on olleet usein armeijassa särmempiä ja kovempia käytännönjohtajia. Itsellä ainakin ryhmäni upseerikokelas ei selvinnyt tehtävistään täysin, jolloin niitä ohjattiin mulle.
Sitäpaitsi, vaikka kaupunkeihin ja siviilikohteisiin iskettäisiinkin... (jolloin ei jäisi mitään valloittamisen arvoista) ei se sota siihen pääty, siitä se vasta alkaa. Tsetsenian luulisi opettaneen Venäjälle tämän.
Joopati joo, sen verran olen minäkin, jota ei ennen 'glitter-homoksi' ole taidettu nimittääkään, sotataitoja opiskellut ruk:ta myöten, että olisin hyökkääjänä taipuvainen lähettämään muutamia täsmäohjuksia eri puolille vallattavaa maata.
Ei niillä toki kokonaisia kaupunkeja taivaan tuuliin posautettaisikaan, mutta pääliikenneväylät sotilaskuljetusten estämiseksi olisi varmaan ihan hyvä saada poikki ja yleisen kaaoksen luominen ei sekään liene haitaksi.
Taitaa tämä meidän Tokka itse asiassa oikein toivoa reipasta vanhanajan sodan melskettä, jossa taisteltaisiin mies miestä vastaan lumihangessa ja tähtäiltäisiin arkkivihollista silmien väliin. Voisihan siinä taas suvulta muutama lisäpiste irrota, kun olisi taas todistettu että ollaan sitä sentään parempia kuin Musti vaikka homoja ollaankin.
Ei niillä toki kokonaisia kaupunkeja taivaan tuuliin posautettaisikaan, mutta pääliikenneväylät sotilaskuljetusten estämiseksi olisi varmaan ihan hyvä saada poikki ja yleisen kaaoksen luominen ei sekään liene haitaksi.
Taitaa tämä meidän Tokka itse asiassa oikein toivoa reipasta vanhanajan sodan melskettä, jossa taisteltaisiin mies miestä vastaan lumihangessa ja tähtäiltäisiin arkkivihollista silmien väliin. Voisihan siinä taas suvulta muutama lisäpiste irrota, kun olisi taas todistettu että ollaan sitä sentään parempia kuin Musti vaikka homoja ollaankin.