No jos jokin puolue ei Priden näkemyksiä ja tavoitteita seksuaalisesta ja sukupuolellisesta yhdenvertaisuudesta todellakaan jaa, niin KD.
Kristillisdemokraattien linja on kautta aikain perustunut tämän aihepiirin kysymyksissä koko puolueen pitkälti muodostavien konservatiivikristittyjen Raamatun-tulkinnasta johdettuun käsitykseen ei-heteroseksuaalisen suuntauksen mukaisesti elämisen ja perinteisistä sukupuolikäsityksistä poikkeamisen moraalisesta vääryydestä, haitallisuudesta ja keinotekoisuudesta. Tieteellinen tieto ja empatiakyvyn soveltaminen sivuutetaan kristillisdemokraateissa näiden kysymysten kohdalla totaalisesti, arvatenkin kognitiiviselta dissonanssilta välttymiseksi omaa toimintaa niiden valossa peilatessa; millainen "hyväntahtoinen" jumala kaikkivoipuudessaan ja -tietävyydessään sallii ihmisten kehittymisen tuollaisiksi ja sitten edellyttää iankaikkisen kadotuksen pelossa pidättäytymään luontaisten taipumustensa toteuttamisesta vaikka ainoa siitä osoitettavissa oleva haitta on juuri jumalan itsenimitettyjen sanansaattajien ja heidän hengenheimolaistensa kiusanteko? Eihän moisen edessä vallan auttaisi kuin joko luopua koko hyvyyden käsitteestä sellaisena kuin ihmisjärki sen ymmärtää (minkä kristillisdemokraatit tämän kohdatessaan varmaan enimmäkseen tekevät), julistautua avoimesti pahan palvelijaksi tai sitten oikaista käsityksiään.
Kristillisdemokraatit ovat johdonmukaisesti pyrkineet siihen, että ei-heteroseksuaalisen suuntauksen mukaisesti eläminen ja perinteisistä sukupuolikäsityksistä poikkeaminen olisi niin epämiellyttävää kuin vain suinkin kulloisessakin kontekstissa ovat laskelmoineet kehtaavansa vaatia; julkilausutut kannat ovat lieventyneet sitä mukaa, kun henkeen ja vereen kaiken maailman maailmanloppuskenaarioilla vastustetut uudistukset ovat vakiintuneet osaksi päiväjärjestystä ilman, että taivas olisi tippunut niskaan ja KD:lle on jälleen kerran muodostunut tarve siivota itseään salonkikelpoisemmaksi.
Kovasti ihmettelen, miten kokoomus oletetusti arvoliberaalienemmistöisenä puolueena voi yhteen väestönosaan noin epäinhimillisen julmalla tavalla suhtautuvaa sakkia johtamaansa hallitukseen ihan ensisijaisesti haluta (ja RKP moiseen mukaan lähteä). Toisaalta onhan siellä persutkin.
Minä en ihmettele, miksi Kokoomus muodosti hallituksen Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja RKP:n kanssa. Tuolla hallituskokoonpanolla Kokoomus katsoo saavansa (etenkin) tavoitteenaan olevat talousuudistukset vietyä parhaiten läpi. Perussuomalaiset lienevät tässä asiassa hankalin Kokoomuksen kannalta, mutta ei lainkaan niin hankala kuin Sosialidemokraatit. Vihreiden kanssa olisivat ehkä voineet jotenkin tulla toimeen, mutta Vasemmistoliiton kanssa suunta on aivan eri. Keskusta ei hallitukseen ollut halukas.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvät kysymykset ovat tällä(kin) hallituksella sivuasioita.
Paradoksaalisesti juuri Kristillisdemokraateille hlbti-kysymykset näyttävät olevan keskeisimpiä teemoja. KD:n näkökulmasta suunnan tulisi olla päinvastainen kuin mitä se viime vuosina on ollut.
Perussuomalaiset näyttävät jo pääasiassa hyväksyvän seksuaalivähemmistöt, mutta sukupuolen binääristä ei jousteta.
Kokoomuksessa ilmeisesti suurin osa hyväksyisi edistystä ei-binääriin suhtautumisessa.
RKP on hlbti-kysymyksissä selvästi edistyksellisin.
Mitä tulee viime hallituskauteen, niin jos hlbti-kysymykset olisivat olleet jollekin puolueelle oikeasti merkittäviä asioita, ei translakiuudistusta olisi annettu vesittää (transnuorten unohtamisesta huolehti Keskusta), eheytyskielto olisi viety maaliin (tämän jumittamisen tarina on erikoisempi) ja kolmas juridinen sukupuolivaihtoehtokin saattaisi olla olemassa. Ei näitä viety Marinin hallituskaudella eteenpäin määräänsä enempää. Hlbti-asioiden edistäminen ei todellisuudessa ollut millään puolueella keskeinen viime hallituskaudella. Puheet olivat suuremmat: keino poseerata, laittamatta lopulta mitään peliin.
Tuskinpa hlbti-asioita tosiaan edistetään tällä hallituskaudella. Oletan, että on sovittu, ettei tehtyjä uudistuksia kukaan lähde kumoamaan - mutta mitään varsinaista edistystä ei myöskään ajeta.
Vaikka mistäs sitä tietää, miten kansalaisaloitteilla asioita saadaan edistettyä? Näissä hallitusohjelman ulkopuolisissa asioissa ei välttämättä ole hallitus vastaan oppositio -asetelmaa, eikä puoluetason sitoutumista puolesta tai vastaan (toki KD on aiemmin osannut kiristää hallitusyhteistyöllä, jos asiat näyttävät kallistuvan heidän silmissään harmilliseen suuntaan). Juuri tässä Helsinki Priden harjoittama ajattelematon puoluepolitikointi voi vielä näyttäytyä ns. karhunpalveluksena hlbti-asioiden edistämisessä.
RKP:n puheenjohtaja totesi, että yhteistyössä Perussuomalaisten kanssa ei ole kysymys rakkausavioliitosta. Enkä usko, että sen suurempaa rakkautta on muidenkaan puolueiden välillä. Jos kyse olisi rakkaudesta, ei tarvittaisi eri puoluetta. Puolueiden prioriteetit ovat omanlaisiaan ja usealla eri tasolla. Yhdistäviä ja erottavia ulottuvuuksia hahmottaa helposti viisi ja vähän penkomalla vielä lisää.
Siinä olet toki oikeassa, etteivät tämän aihepiirin kysymykset ole millekään puolueelle mikään ykkösprioriteetti (lähimmäksi tässä suhteessa päässevät vihreät ja vasemmistoliitto).
On kuitenkin ihan selkeä aste-ero siinä, annetaanko tavoitteiden ajamisessa osittain vai täysin periksi; viimeksi mainitun kohdalla jää auttamatta enemmän puheeksi kuin ensiksi mainitun. Kyllä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamisen asemasta puolueen prioriteettilistalla väistämättä jotain kertoo se, millaisen edistymisen näissä aihepiireissä mahdollistavaa koalitiota tapaa hallituksen muodostajana lähteä kokoamaan. Kokoomuksen prioriteetit näkyvät johtavan siihen, että hallituskumppaneiden joukkoon sisällytetään sellaisia puolueita, joille kelpaa korkeintaan nykytilan säilyttäminen (mikä on toki parempi kuin heikentäminen, siitä annan kokoomukselle ja RKP:lle tunnustuksen). Selkeä ero on havaittavissa esim. SDP:hen hallituksen muodostajana ja näin olisi varmasti asian laita myös vihreiden, vasemmistoliiton tai RKP:nkin toimiessa samassa roolissa. Toki näiltä puolueilta voisi odottaa tiukempaakin tavoitteista kiinnipitämistä, mutta jokaisen voi mielestäni perustellusti väittää kipuilevan näiden tavoitteiden ajamisessa periksi antamisessa kokoomusta enemmän, joidenkin jopa haraavan tätä vastaan (vihreäthän yritti 2011 tiputtaa KD:n hallitusneuvotteluista avioliittolain takia).
Itse toivoisin ainakin edellä mainituilta viideltä puolueelta sen verran moraalista selkärankaa (keskustalla en toistaiseksi viitsi sellaista edes edellyttää), että hallitusyhteistyöstä PS:n ja KD:n kaltaisten liberaalin demokratian hengen vastaisesti tiettyjen väestöryhmien kohdalla toimivien puolueiden kanssa lähtökohtaisesti pidättäydyttäisiin. Ei tarvitse mihinkään muodolliseen pannaan asettaa, sillä syrjijäthän ne vasta kovia uhriutumaan ovatkin, mutta pitäisi ymmärtää periaatteellisten näkemysten olevan liian kaukana toisistaan hallitusyhteistyön mahdollistaakseen. Jos nyt sitten on jostain syystä ehdottoman pakko samaan hallitukseen mennä (mihin tilanteeseen joutumista tulisi kaikkien viimeiseen asti välttää), niin silloin on sitten torpedoitava kaikki heikennykset, niin kuin nyt on onneksi tehty.
”Ei näitä viety Marinin hallituskaudella eteenpäin määräänsä enempää. Hlbti-asioiden edistäminen ei todellisuudessa ollut millään puolueella keskeinen viime hallituskaudella. Puheet olivat suuremmat: keino poseerata, laittamatta lopulta mitään peliin”
Tämä on surullista. Millaisia poliittisia johtajia saamme vetämään maatamme? Minusta kysymys on siitäkin, että meitä ei pidetä kokonaisina kansalaisina emmekä tule kuulluksi. Kysymys on samalla, että jäämme osattomaksi hyvinvoinnista: marginalisoidaan ja jätetään, jopa aktiivisesti sysätään yhteiskunnan ulkopuolelle. Sitten saa homotella ja nimitellä eli nylkeä ihmisyys pois ja rumentaa: mustamaalata. Tämä tehdään tietoisesti ja tahallisesti, kun halutaan pelata pois urasta, rahasta ja menestyksestä. Me jäämme osattomiksi monesta asiasta syyttöminä ja syyttä. Rahat otetaan! Jos minulla olisi valta, tekisin veroetuja jne, kiintiöitä jne, että sosiaalinen tilanne ja hyvinvointi kohenisi heti. Mutta osin sateenkaariväki sabotoi omaa asiaansa tekemällä asioista häilyviä : ”Mitäköhän sukupuolta mä tänään olisin!” Kunnioitan yksilön omaa kokemusta ja vapautta. Elämästä tulee seikkailu.
Suomen yhteiskunta perustuu pitkälti kristillisiin arvoihin ja ne ovat tuttuja kaikille, kun suurin osa ikäluokasta käy rippikoulun jne, muutenhan täällä oltaisiin raakalaismaisempia, otaksun.
En oikein ymmärrä, miksi kristilliset tukeutuvat samoihin väitteisiin, kuin esimerkiksi Venäjällä tehdään, kun päinvastoin luulisi vedettävän pesäeroa.
Yllättävää oli, ettei Ukrainassa kyetty tekemään nopeampia uudistuksia sateenkaariväestön asemassa, kun he halusivat olla eurooppalaisia eikä kuulua ”itään”, vaan vetosivat sotatilaan. Minusta se olisi ollut hyvä esimerkki koko maailmalle, jos olisivat kertarysäyksellä tehneet kokonaisuudistuksen tässä. Ei ollut ilmeisesti halua.
Israelissa näkyy, miten kamalaan suuntaan voidaan mennä, kun uskonto saa vallan.
Siellä on hirveä tilanne menossa.
Toivoisin, että Suomen valtiossa yhteiskunnan rakentamiseen hyväksyttäisiin kaikki ihmisryhmät varsinkin nyt, kun kaikenlaisia uhkakuvia on olemassa. Euroopan tilanne on kriittinen eikä tiedetä, miten käy. Ukrainalla on vastassaan kaksi supervaltaa, joista kumpikaan ei ole demokratia. Sitten siihen on tullut mukaan Iran. Venäjä on tuhoamassa Ukrainaa pala palalta.
Meidän tulisi taistella yhtenä rintamana eurooppalaisten demokraattisten arvojen puolesta, sillä muutenhan kaikki menee.
Minusta valtioneuvostoon veto oli oikean suuntainen tässä ajassa ja tilanteessa. Puolustetaan niitä, jotka ovat heikoimmassa asemassa. Suurkiitos!
