Psykoanalyytikoilta historiallinen anteeksipyyntö (juttukommentit)

Vihdoinkin. Tuosta Psykoanalyyttisen Yhdistyksen vanhakantaisesta näkemyksestä olen saanut tuta monet kerrat työurallani kollegoiden osoitteluna. Se on aiheuttanut ammatillisen itsearvostuksen alenemaa, jota olen sitten kompensoinut muulla tavoin. Sen myötä ammatillinen pääomani on vain kasvanut, mutta sen hintana on ollut sisään syöpynyt atkuva pätevyyden osoittamisen tarve.

Runsas parikymmentä vuotta sitten psykkan viiden vuoden koulutukseni meinasi keskeytyä siihen, kun jouduin vakavaan hakaukseen yhden kouluttajamme kanssa aiheesta homoseksuaalisuus. Hän oli sitä mieltä, että homoseksuaalisuus on sairaus yms. Protesteistani huolimatta hän ilmoitti pitävänsä kiinni omassa yliopistokoulutuksessaan oppimastaan, eikä siis aikonut peräytyä, vaikka kerroin silloisen modernimman näkemyksen olevan vastakkainen ja homoseksuaalisuus oli poistunut myös tautiluokituksesta.

Näin vaihtoehtojen olleen joko lähteä koulutuksesta taikka antaa periksi. Oman etuni vuoksi katsoin paremmaksi pitää hänen kanssaan aiheesta suuni kiinni. Valmistuin ajallaan. Muilla kurssimme kouluttajilla tiedot olivat onneksi ajantasaiset. Sekä kouluttajamme, että kurssitoverini olivat täysin perillä seksuaalisesta identiteetistäni. Se ei aiheuttanut mitään erityisiä reaktioita. Jotkut kouluttajat ottivat aiheen jopa harjoituksissa käsiteltäväksi.

No kenellä on varaa psykoanalyysiin ja ketkä siellä käyvät? Miksi tämä yhdistys ei kieltänyt kiusaamasta? Älkää kiusatko kouluissa ja työpaikoilla! Koulukiusaamista on edelleen kaikkialla Euroopassa.
Sitäpaitsi psykoanalyysi on tuontitavaraa ja ne kilpailevat keskenään. Miksei suomalaisia teoriamuodostajia ole vai onko? Iänikuinen veivaaminen mitä Freud todella sanoi. Kuin jumalan sanaa. Sitten tämä: me ollaan kaikki samanlaisia! Sinä hetero piilevä homo ja minä homo piilevä bisse. Kippis sille. Ja mihin reikään sitä kukakin panee ja millaista papukaijamerkkiä kantaa. JA kunhan ei haluta mitään erityisasemaa ja vaadita RAHAA. Tämä anteeksipyyntö on käytännössä tyhjän veroinen. Kuka siitä välitti?
Sitäpaitsi tiede muuttuu koko ajan. Tänään näin ja huomenna voi olla ihan muuta.
Minusta tärkeintä olisi lopettaa tappaminen. Homoja ( muita myös ) tapetaan! Eikö tähän kukaan koskaan puutu. Silloin ei olla päästy pitkälle.
Mielenkiinnolla odotan geenitutkimusten tuloksia ja kehittymistä. Jos se toisi Juhanin parjaaman ” homo- onnelan” ? Hahhaa! Ja mikä SE voisi olla?
Psykoanalyysi voi olla yksi näitä suuria valheideologioita. Mitä tuloksia he voivat esittää omille jutuilleen? Voi olla tällainen huijariryhmä ja täysin keksittyjä juttuja. Vuosikausien käynneistä muuta kuin iso tulonsiirto…..! Sitäpaitsi aikansa muotijuttu kuten esoteeriset ryhmät.
Niin ja huudan kuplista!

Kolmoisritti: "Tämä anteeksipyyntö on käytännössä tyhjän veroinen. Kuka siitä välitti?"

Tuohon väitteeseesi on helppo vastata. Anteeksipyyntö kertoo sen, että menetelmää on käytetty viallisin ja väärin periaattein. Ammattikunta pyytää selkeästi anteeksi menneisyyden virheitä. Jopa Hesarissa kerrottiin siitä kokonaisessa jutussa.

***

Kerropa, kuinka ihmeessä olet saanut sovitettua jopa esoteeriset ryhmät tämän otsikon alle? :-)

Eivätkö ne esoteeriset jne vaikuttaneet psykoanalyyttisen liikkeen syntyaikaan vähän kaikkialle?

Mietin tällaista hyväksynnän ruinaamista, että onko siinä mitään järkeä, jos kerran olemme maan kansalaisia. Siltä pohjalta pitäisi vaatia, koska muuten yhteiskunta laiminlyö. Jos kohteliaasti pyytää, niin ei saa mitään. Siksihän maassa lakkoillaan vuosittain- ja he saavat. Tämä on pelin henki. Laittavat hanttiin.
Mitä väliä on, mitä on, kun se ei muuksi muutu. Olen mitä olen, mutta minulla on myös oikeus vaatia parempaa elämänosaa.

Luultavasti esoterialla (mystiikkaa tai salattua sisäpiiritietoa) on ollut vaikutusta moneen elämänpiiriin siihen aikaan. Mieleeni tulee ensinnä jungilainen psykologia arkkityyppeineen. Jung kehitteli menetelmiään myös Freudin kanssa. Jossain vaiheessa heidän tiensä erosivat erimielisyyksien seurauksena.

Spiritismi ja spiritualismi olivat suosittuja 1800-luvun puolivälin jälkeen. Ideana on saada jotenkin yhteys toisella tasolla oleviin henkiolentoihin, kuten kuolleisiin lähimmäisiin. Se liike hiipui pitkäksi aikaa, mutta näyttää nyt palaavan. Pohdin mahdollisena syynä paluuseen länsimaissa olevan nykyinen maailmantilanne ja se, ettei kirkko pysty vastaamaan riittävästi turvallisuustarpeeseen. Monessa muussa kulttuurissahan pidetään sujuvasti yhteyttä kuolleisiin. Länsimaissa tuollaiset tavat on pakanallisina steriloitu ja siivottu pois.

Itse en oikein hahmota tällaisten rituaalimaisten anteeksipyyntöjen merkitystä. Se on täysin tyhjänpäiväistä sanahelinää. Keneltä oikeastaan edes pyydetään anteeksi? Minusta tuossa oikeastaan yritetään ylittää aita siitä, missä aita on matalin.

Minusta erilaisten yhteisöjen tai valtion olisi parempi jättää johonkin muualta tuotuun puhekulttuuriin liittyvät anteeksipyyntörituaalit väliin. Jokaisen on hyvä ymmärtää se, että asiat ovat aina sidoksissa aikaan ja sen arvoihin, käsityksiin ja käytäntöihin. Anteeksipyytely maistuu lähinnä pyrkimykseltä pehmentää omaa menneisyyttä ja historiaa - ja vastuun väistämistä. Että asia olisi nyt muka jotenkin loppuun käsitelty.

Sen sijaan näkisin tällaisessa (ja vastaavissa tapauksissa) tarpeelliseksi kuulla sen, että 1) millä perusteilla aiemmin on aikanaan toimittu siten kuin toimittiin, 2) nykyään toimitaan tällä tavoin ja 3) millä perusteilla toimitaan nykyään ja jatkossa tällä tavoin.

Tuollainen asiaa avaava ja konkretisoiva toimintatapa on menneisyyden konkreettista kohtaamista ja tulevaisuuden kuvan luomista. Ja tuota valistavaa prosessia olisi nyt jatkettava ääneen sukupolven verran, ainakin.

Kyllä minäkin 1980-luvulla murrosiän läpikäyneenä menetin ihan tarpeettomasti vuosia itsesyrjinnän kautta, ilmassa olleiden psykiatristen tulkintojenkin kautta. Silti jokin anteeksipyytely maistuu hölöpönpölöpöltä höpinältä. Nykytulkinnan selkeä ja jatkuva avaaminen taas on merkityksellistä; myös nyt ja tulevaisuudessa murrosiässä olevia ajatellen.