Laakson ja Itäkeskuksen mykät?

Mitä tämä mykkäkoulun leikkiminen tarkoittaa? Miksi Laaksossa kulkee tyyppejä jotka ovat ilmeisesti mykkiä? Eivät saa sanaa suustaan, menevät pusikkoja pitkin ohitse kuin jotkut hirvet. Sama mykkäongelma vaivaa näitä itäkeskuksen porealtaan tyyppejä, ensin hiplataan vieruskaveria tai jopa runkataankin vieruskaveria, mutta kun kysyy että lähdetkö kahville tai kaljalle niin ei sanota mitään, tai korkeintaan yksitavuinen sana kerran minuutissa. Normaalit miehet saa suunsa auki ja osaa puhua, mutta mikä näitä umpimielisiä vaivaa? Vai onko se mykkäkoulu joku juttu itsessään??

Tulisikohan joku tällainen ”mykkä” kaapista ja kertoisi mistä vaikenemisessa on kyse?

Nämä Laaksot ja porealtaat (niissä tapahtuva seksuaalis-henkinen aktiviteetti) ei kuulu omaan kokemusmaailmaani, mutta jotenkin minä saan kuvan, että tällaista harrastetaan etenkin silloin, kun vähän peitellään omaa seksuaalista suuntautuneisuutta, ja haetaan satunnaista lihallista kontaktia hieman anonyymimmällä otteella, ehkäpä niinkin, että on ns. perheellisiä velvoitteita toisaalla.

Näiden mykkien joukkoon lisäisin glory hole -aktivistit. Siinähän anonyymius on viety kertaluokkaa pidemmälle.

Glory hole &cruising "kulttuuri" perustuu anonyymiteettiin, johon kuuluu myös "mykkyys". Ei kuitenkaan ole kovinkaan tavatonta, miten "pimeydessä" voi syntyä hyvinkin läheinen kohtaaminen. Liekö sillä merkitystä, että pimeys voi olla hyvinkin demokraattinen kohtauspaikka ujoille tai "joukkoon kuulumattomille", tietenkin tämä yhteys riippuu siitä, miten avoin itse on. Tutustuessani darkroomeihin Berliinissä ihmettelin miten jotkut lopettavat homman laukeamiseen, toiset jäävät halailemaan pidemmäksikin aikaa, mikä oli usein itse aktia intiimimpää (ja usein myös mukavampaa). Kysyin tätä tuttavaltani, joka oli perehtynyt enemmän ky. toimintaan. Hänelle darkroom oli enemmän nopeaa helpostusta ja seksiä, mutta tunnisti tämän "halipulan" pimydessä - "..joistain tyypeistä ei vain pääse eroon!" Kohtaamisia on monenlaisia, kuten koko toimintaan liittyviä ennakkoluuloja. Joillekin toiminta on helppoa seksiä, toiset etsivät pimeyden turvin läheisyyttä syystä tai toisesta estyneinä siitäkin huolimatta (tai siitä johtuen), että elämme jokseenkin "vapautuneita" aikoja.

Jos ei ole tottunut homobaareihin, puhumattomuuden kulttuuri voi olla aika karmivaa. Ystäväni kutsui sitä "kiinteän imevä tuijotus"-katseeksi, jossa flirtti näyttää siltä, että tyyppi haluaa pikemminkin murhata. Ja auta armias kun joku oikeasti haluaa keskustella, viehtymys samaan sukupuoleen ei useinkaan ole se suurin yhdistävä tekijä. Aikoinaan homobaareissa käydessäni törmäsyn tyyppeihin, jotka myönsivät "purevansa hammassa" vain ettei joutuisi ulkopuolelle "scenestä". Homopiireihin/ja baareihin "ujuttautuminen" vaatii myös "homososiaalisuutta", joka voi olla alakulttuureineen ja keho/ulkonäkövaatimuksineen hyvinkin torjuva.