Itävallassa asuva toimittaja ja sateenkaariaktivisti Kurt Krickler omisti monta vuotta sitten moottoripyörän, jonka rekisteritunnus oli muistaakseni GAY-1. En muistanut kysellä häneltä, kuinka hän oli hankkinut tuon Vanity License Platen eli erityiskilven. Saksaksi rekisterikilpi on Kennzeichen.
Välttämättä monet autonomistajat eivät ehkä haluaisi rekisterikilpeensä sanaa GAY. Toisaalta ehkä asia voisi normalisoitua, jos tuollaisilla kilvillä varustettuja autoja liikkuisi kaduilla.
Homofobiaksi en kuitenkaan kutsuisi tätä GAY:n jättämistä pois sarjatuotannosta. Homofobia-sanan käyttö voi helposti kääntyä itseään vastaan, jos sitä käytetään liian herkästi - vastaanottaja ei kuuntele itse viestiä, jos pitää edes pientä osaa siitä yliampuvana. Tai oikeastaan homofobia lienee jo niin värittynyt sana ja merkitykseltään erilainen eri ihmisille, että voisinpa jopa toivoa, että sitä ei käytettäisi koskaan, vaan mieluummin selitettäisiin auki, minkälainen ongelma on käsillä.
Tässä yhteydessä ongelmana on suomeksi se, että ollaan ylivarovaisia gay-sanan kanssa. Minäkin olen. Gay-sana on tabu vieläkin, ja tulee olemaan yhä edelleen, jos me vältämme sen käyttöä. Jos homoseksuaalisuuteen liittyvät sanat ovat tabuja, homoseksuaalisuus itsesäänkin on tabu ja peiteltävä asia. Jäämme herkästi jumiin tällaiseen ajatusmalliin, joka sitten muodostuu myös tulevaisuudeksemme. Toivoisin tulevaisuudelta avoimempaa puhekulttuuria homoseksuaalisuudesta.
