Luopio pahimmillaan

https://www.qx.fi/lifestyle/244646/mies-meni-naimisiin-naisen-kanssa-vaikka-on-avoimesti-homo-olen-ylpea-ja-onnellinen/

Tuollaisten roistojen takia kärsii koko HLBT yhteisön maine!

Ja taas kerran on uskonnollinen tausta näissä jutuissa mukana! Ei vaikuta kovin hyvältä jatkon kannalta. Mormoneilla suhtautuminen avioliittoon on aika tiukka.

Mietin myöskin sitä, miksi ihmeessä heidän piti julkistaa suhteensa. Mikä on motiivi? Ymmärtämisen anominen on lähinnä naurettavaa. Koen sen jopa jonkinlaiseksi pottuiluksi homojen suuntaan. Jotenkin kiusaantunut tunne aiheutuu tuosta jutusta.

Ainut myönteinen seikka heidän asiassaan on se, että ovat toisilleen avoimesti sitä mitä ovat. Kaappeilu on aina pahasta.

Jos asia julkistetaan New York Postissa, kyseessä ei liene kaappi...?

Jos ajatellaan miksi uskonnollinen henkilö, tässä tapauksessa mormoni homomies, valitsee ”taivaallisen avioliiton” vastoin omia mieltymyksiään kertoo ehkä myös siitä, miten "homoelämä" avioliittoineenkin ei sovi kaikille? "Luopio", "petturi", "kaappi" joka pilaa kaikkien homojen maineen kertoo tästä omaa kieltään! Edelleen ei ole vain yhtä, tai kahta tapaa elää.

Kai tämä yksilö on katsonut erään ominaisuutensa johtaman tarpeen olevan vähemmän merkityksellinen täytettäväksi kuin toinen asia. Hän on tehnyt elämänvalinnan. Kuinka pysyvä se on ja kuinka hyvä ratkaisu pitkällä tähtäimellä? Sen vain aika näyttää.

Minä en oikein ymmärrä, millä tavalla tämä mies muka saisi HLBTI-yhteisön maineen kärsimään? Ei ainakaan minun maineeni kärsi siitä, että joku saa vapaasti valita kumppaninsa sukupuolen, riippumatta siitä, mitä seksuaalisen suuntautumisen lokerokoodia itsestään käyttää.

Tarvitseeko yksilön seksuaalisen suuntautumisen olla niin kiveen hakattu, että jos on sanonut olevansa homo, niin ei voisi koskaan löytää itsestään uusia puolia? Jospa tämä kyseinen nainen nyt vain sattuu herättämään hänessä jotain sellaista, mitä suurin osa naisista ei aiemmin ole herättänyt?

Miten suhtautuisitte, jos tilanne olisi toisin päin? Jos heteroksi itsensä kokeva mies ihastuisikin yllättäen mieheen ja ryhtyisi tämän kanssa parisuhteeseen, ajattelisitteko hänen aiheuttavan kärsimystä heteroyhteisölle?

Juhanilla oli kaikkein paras vastaus. Kaiken tuon jälkeen hyväksymisen anominen on todellakin naurettavaa ja halpamaista. Ja on suoranaista vittuilua homo yhteisöä kohtaan julkistaa tuollaista törkyä ja vielä ylpeillä sillä. Ja mitä tulee avoimuuteen niin sekään ei tee tekoa yhtään sen hyväksytymmäksi, nimittäin nainen joka tietoisesti alentuu homon valehuoraksi on vajonnut sekä ihmisenä että naisena täysin pohjaan ja kertoo vain siitä ettei sitä kukaan hetero edes huoli mutta täytyy saada mies hinnalla millä hyvänsä. Mutta tuollaisilla kusipäillä onkin yleensä vain motiivina viestittää homo yhteisölle että " kutti kutti enpä eläkkään enää teidänlaista elämää". Jopa pahimpia homofobisia heteroitakin siedän ennemmin kuin tuollaisia pettureita!

Edellisessä viestissäni jo kerroinkin kaiken oleellisen mutta sen verran voin lisätä että esimerkisi siten että tuo kyseinen hörhö yrittää tuolla tempullaan vain väittää että homoseksualismi olisi vain oma valinta jonka voi täysin hylätä halutessaan. Ja juuri tuollaisestahan ne kaikki uskon lahkotkin saavat vain lisää vettä myllyyn mollatakseen homoja. Ja mitä tulee tuohon loppuun niin varsinkin biseksualismi on monesti sitä että alkuun eletään hetroelämää ja jossain vaiheessa tullaan itsensä kanssa sinuiksi ja löydetään itsensä homona. Mutta jos homma menee toisin päin niin silloin ihmisellä on päässä vikaa jos ihminen yrittää kieltää itseään koska homoseksualismi ei voi oikeasti muuttua heteroseksualismiksi vaan se on synnynnäinen ominaisuus.

Ei tarvitse mennä kovin kauas ajassa päin, kun kulissiliitto oli valinta ja avoimet homoseksuaalit koettiin "luopioina" ja hävettävinä maneereineen. Nyt asetelmat näyttävät olevan toisinpäin, ja edelleen niin kovin kovin ahdistavalta, jos ajattelee eri yksilöiden "homonormipoikkeavia" elämänratkaisuja. Tulee vain mieleen miten huterolla pohjalla ollaan edelleen, huoritteluineen ja luopio-retoriikalla!

_______

Viime vuosina olen ottanut tietoisesti etäisyyttä ns. "homoscenestä" - jossa aina tunsin olevani jotenkin vääränlainen tai mihinkään "ryhmään" kuulumaton. Ensimmäisiä kertoja homobaariin pyrkiessä piti todistella olevansa homo, sitten pukeuduin eri tavalla homobaariin kuin muuten olisin laittautunut ulos mennessäni. Viime kerroilla jopa käytin korvatulppia tai kuulokkeita homobaareissa - osaltaan jo musiikin takia, mutta muu "äänimaisema" oli sitten oma lukunsa! Toisaalta introverttinä mikä tahansa möly voi olla uuvuttavaa, mutta viimeisimmän "vitun homo"- kommentin olen kuullut homobaarissa! Ymmärsin ettei siinä ollut mitään järkeä tupata itseään paikkoihin, jossa kaikki jotenkin soti sitä vastaan mitä itse oli, tai sitten ymmärrettiin/tulkittiin pelkästään seksuaalisuuden kautta. Kovin kapoinen, ahdistava ja mieltymyksiin soviteltava tuo "vapaus" oli. Tätä omaa kokemusta vasten voin ymmärtää erilaisia ratkaisuja. Olen myös löytänyt muitakin "sopeutumattomia" (homo)scenen ulkopuolelta, joilla on vastaavia kokemuksia. Erilaisuuden tunne ei tosin johdu pelkästään homoscenestä, vaan melko varhaiseen tietoisuuteen omasta suuntautumisestaan. Yhtenäinen piirre on ollut riittämättömyyden tunne sekä yksinäisyys, kun ei tunne olevansa "osa joukkoa" - varsinkin jos sen perusteesi on itsensä hyväksyminen, mutta siitä löytyy kirjoittamattomia reunaehtoja. Ymmärrän hyvin miten oma epävarmuus antaa haasteita muiden hyväksymiselle, ja "homoyhteisöllä" on tässä vielä paljon sarkaa. Tätä näkökulmaa vasten "It get's better" ja "Love wins" -sloganit tuntuvat minusta aika irvokkailta.

Minusta olennaista on, että tämä henkilö haluaa elää elämänsä näin. En koe, että hän olisi varsinaisesti markkinoimassa elämäntapaansa tai ratkaisuaan muiden elämäntavaksi tai ratkaisuksi.

SaintJudy: "Ei tarvitse mennä kovin kauas ajassa päin, kun kulissiliitto oli valinta ja avoimet homoseksuaalit koettiin "luopioina" ja hävettävinä maneereineen."

Minua on kovasti huvittanut vuonna 2007 julkaistu moitiskeleva kirjoitus:
"Ranneliike.net sivuistojen Juhani Viherlahti esittelee omaa elämäänsä kuin se olisi 'normaalin homon elämää'... lapsia, oma mies jne... mun mielestä se kopioi heteromaailmaa vaikka meidän homojen elämä on hyvin toisenlaista..."

Minkähän laiseksi kirjoittaja mieltää sen oikean homojen elämän?

SaintJudy: Mitä tulee homockeneen niin en kyllä itsekkään äänestä Vihreitä, enkä ole vegaani, en susien suojelija, en ympäristöaktivisti, ja ajan bensa autolla, enkä hyväksy huumeita, enkä ole epä isänmaallinen sotaveteraaneja vihaava hippi, en kirkosta eronnut ateisti, en pukeudu räikeän värisiin vaatteisiin enkä värjää hiuksia punaiseksi tai vihreäksi, en käytä korvarenkaita enkä lävistyksiä, enkä kuuntele mitään yökerhoissa soitettavaa 2000-2020 luvun jumputus musiikkia. Koska ne eivät tee miehestä homoa vaan on yksi ainoa asia joka tekee miehestä homon ja se on se että pidetään ehdoton nollatoleranssi naisiin. Ja joka sitä ei noudata niin sellaisen on aivan turha luokitella itseään homoksi. Joten huijareita ei hyväksytä!

Jos parilla kerran on onnellinen seksielämä, niin miksi puhuakaan mistään homoudesta, kun siitä ei selvästikään ole kyse? Ja kuten Juhani totesi, mistä johtuu tämä tarve esitellä parisuhdetta mediassa, ja samalla taivastella sitä, miten ei tullutkaan sataprosenttista riemuhehkutusta homo- ja lesboyhteisön suunnalta? Mistä johtuu tarve rakentaa tällainen kertomus "homosta heterosuhteessa", varsinkin, kun (niin kuin yllä totean) samalla hehkutetaan sitä, miten ollaan heteroseksuaalisesti yhteensopivia?

Kaikkein oksettavinta on huomata, miten tällainen avoin homofoobinen propaganda uppoaa vapaamielisinä itseään pitäviin ihmisiin, kun nykyään on niin muodikasta ajatella, että jokaisella on oma juttunsa ja jokaisen juttua tulee tsempata varauksetta, tai muuten on ahdamielinen. Tulee mieleen äskettäin kuulemani käsite,"liberaali resignaatio". Se tarkoittaa sitä, miten nykyihmisellä ainoana arvoja ohjaavana asenteena näyttää olevan se, että ripustetaan aivot narikkaan ja keskitytään vain hehkuttamaan yksilöllisiä identiteettiprojekteja ja elämänvalintoja, kaikista sosiaalisista ja yhteiskunnallisista implikaatioista piittaamatta.

"Minusta olennaista on, että tämä henkilö haluaa elää elämänsä näin. En koe, että hän olisi varsinaisesti markkinoimassa elämäntapaansa tai ratkaisuaan muiden elämäntavaksi tai ratkaisuksi."

Uskovainen "homo" julistaa torjuvansa homoseksuaalisuuden moraalisesti vääränä elämäntapana ja mainostaa olevansa sen takia parisuhteessa naisen kanssa, ja ainoa relevantti näkökulma tässä on siis se, että kiva kun löysi oman juttunsa? Muusta ei tarvitse välittää ja kaikki on vain kivakiva? On varmasti vapauttavaa, kun ei tarvitse ajatella mitään.

Haluan myös huomauttaa, että jutussa viitataan eheytysterapiaan myönteisessä mielessä. "Parisuhdeterapiassa" tutkitaan, miten uskovainen homomies voisi alkaa tuntea aitoa seksuaalista vetovoimaa naista kohtaan. Tämäkö onkin siis yhtäkkiä OK, vaikka muuten pöhistään kovasti nk. eheytysterapioita vastaan?

Mikä tekee jostakusta homoseksuaalin? Se, että eroottinen ja romanttinen mielenkiinto voi kohdistua yksinomaan samaa sukupuolta olevaan. Tästä suuntautuneisuudesta poikkeava käyttäytyminen ei tee kenestäkään kuin ehkä itseään pettävän. Sillon mennään jo identiteettien puolelle. Identiteetistä ja sen vahvistamispyrkimyksestä voi puhua myös ”ehdottomien nollatoleranssien noudattamisen” kohdalla. Samoin itseluokittelussa ylipäätään on yleensä kyse identiteetistä, jos kyse on muusta kuin itsetutkiskelun tuloksista.

Jos joku mies hahmottaa kiinnostuvansa eroottisessa ja romanttisessa mielessä vain toisesta miehestä eikä naisista, on tämä homoseksuaali. Sitä ei muuta mahdollinen eläminen ja käytännön suoritusten tekninen onnistuminen naisen kanssa. Minusta jutun henkilö tiedostaa tämän, mutta on silti valinnut toisin elämisen. Mikä meidän muiden on siihen sanominen? Voin kyllä omasta näkökulmastani todeta tällaisen elämänvalinnan olevan typerän. Mutta kullakin on motivaattorinsa toimilleen.

Yrityksestä huolimatta neurologistaustaisiin synnynnäisiin (seksuaaliseen kiinnostumiseen liittyviin) ominaisuuksiin tuskin pystyy saamaan aitoa, kokonaisvaltaista ja pysyvää muutosta. Voin ajatella, että seksuaalista tyydytystä korvaavaa suurta mielihyvää uskonnollisessa viitekehyksessä voi saada ajatuksesta uskonnollissertifioidun seksuaalisen ihanteen täyttämisestä - ehkä eräänlaisena fetisisminä. Voi olla, että tuntemusten summa tällaisella henkilöllä on vertainen, kun mukana ei ole todellisen suuntautuneisuuden mukaan toimimiseen liittyvä tunne väärin tekemisestä ja/tai häpeästä.

Eheytysterapian tiedetään olevan haitallista. Se pitäisi meilläkin kieltää.

En kuitenkaan haluaisi vaientaa ihmisiä ja estää heitä kertomasta omia kokemuksiaan. Tällaistakin maailmaan kuuluu ja meidän on hyvä ymmärtää sen kaikenlaista moninaisuutta.

"Mikä meidän muiden on siihen sanominen? Voin kyllä omasta näkökulmastani todeta tällaisen elämänvalinnan olevan typerän."

Tuossa juuri sanoit siihen jotain. Yksilöiden elämänvalinnoista voi olla jotain mieltä ja niistä voi puhua. Varsinkin tällaisissa tapauksissa, kun tarkoituksena on selvästi esitellä omaa elämäntapaa vastavetona jollekin muulle, yhteiskunnallisen keskustelun konstekstissa. Tämä on yhteiskunnallista keskustelua naamioituna yksilön tarinaksi ja sisäiseksi totuudeksi.

random: homoscenellä ymmärrän enemminkin "moottoripyöräkerhon ilman moottoripyöriä" - kuten viimein koronaviihteenä katsottu muutoin kovin puuduttava ToF-leffa niin oivallisesti sen kiteytti. Ilmeisesti "homoscenen" kukin ymmärtää tahallisesti väärin sellaiseksi, joka itselle on vierasta, tai vain pelkästään "ällöä". Vähän niinkuin "oikeanlainen elämä", tai mielipiteet, uskonto, musiikkimaku, seksuaaliset mieltymykset, hiusten väri, miehekkyys, naisellisuus...

"Viime vuosina olen ottanut tietoisesti etäisyyttä ns. 'homoscenestä' - jossa aina tunsin olevani jotenkin vääränlainen tai mihinkään 'ryhmään' kuulumaton."

Ainakin jossain on vielä "homosceneä". Heterot eivät ole vielä vallanneet koko alaa queer-identiteetteineen. Itse homomiehenä tunnen olevani todella poikkeava ja ulkopuolinen nykyisessä maailmaa syleilevässä "LGBTQ+" -yhteisössä, joka muistuttaa enemmän jotain postmodernia hippiliikettä kuin homomiesten ja lesbojen alakulttuuria.

Suvaitsevaisuus on hyve mutta yli suvaitsevaisuus on pahe. Joten siinä ylittyy ainakin oman suvaitsevaisuuden raja että ihminen väittää yhtä ja tekee toista. Nimittäin jos pystyy jopa harrastamaan seksiä naisen kanssa niin sellainen ei ole koskaan mikään oikea homo voinut ollakkaan. Ja tuo kyseinen juttu on pelkkä trollaus tuolta kyseiseltä kusipäältä jolla se yrittää vaan todistella homo yhteisölle että homous on sairaus josta voi parantua

Olen täysin samaa mieltä randomin kanssa.

Niin, ei meillä muilla ole sanomista siihen, että joku toinen täysivaltainen tekee kohdallaan jonkin valinnan. Hänellä lienee omat vaikuttimensa.

Minullakin oli omat kipuiluni kauan sitten oman seksuaalisen suuntautuneisuuteni ymmärtämisessä ja ehkä sitten hyväksymisessä. Ei kuitenkaan uskonnollisuuden tai maailmankatsomuksen vuoksi. Nyt vanhempana olen ymmärtänyt, että 1980-luvulla ei esillä ollut ainuttakaan homoa henkilöä, johon olisin edes etäisesti pystynyt samastumaan. Ilmiötä värittivät seksualisoidut ylimaskuliiniset tai feminiiniset hahmot sekä aids-kohu. Toisaalta varsin maltillinen libidoni sai minut asettumaan jonnekin aseksuaalisuus-identiteetin huomaan. Elämä oli sinänsä mielekästä niinkin, mutta satunnaiset ihastumiset sitten aina aiheuttivat peiliin katsomista - ja lopulta toimenpiteitäkin.

Tuolle puheen kohteena olevalle elämä lienee mielekästä juuri noin. Sallittakoon se hänelle.

Sen sijaan eheytystoiminnan harjoittamisessa on kyse siitä, että tarjotaan jotain, joka ei toimi, vaan voi olla vaaraksi omalle henkiselle hyvinvoinnille.

Pitää tietysti myös ymmärtää, että homous (tai muu seksuaalinen suuntautuneisuus) on yksilön ominaisuus, jonka kanssa on elettävä. Se ei ole identiteetti, valinta tai teko.

Sitten pitää ymmärtää, että jotkut voivat valita laillaan.

Sivuutat jälleen sen, että kyseessä on samalla homoseksuaalisuuden vastainen viesti. On mielenkiintoista, miten eri tavalla homofoobinen propaganda vastaanotetaan, kun se kertomuksellistetaan tällä tavalla "yksilön valinnaksi".

Tottakai homoseksuaalisina ihmisinä meillä voi ja pitääkin olla sanomista tällaiseen.

Tavallaan se on ”homoseksuaalisuuden vastainen viesti” tietysti. Kyse on ihan klassisesta itsesyrjinnästä ja itsetorjunnasta, jotka ovat ajaneet tiettyyn elämänvalintaan.

Pariskunnan julkisesta avautumisesta mieleeni nousee ajatus, että taustalla saattaa olla piilotettuja tarkoitusperiä, uskontopoliittisia tai jotain vastaavaa.

Lähtökohtaisestihan mormonikirkko ei tuollaista pelehtimistä salli. Kirkko on ryvettynyt useampaan kertaan homojen suorasta tai epäsuorasta torjunnasta. Voisiko olla nyt valkopesun paikka, toki näin pienimuotoisesti tällä kerralla?

Miksi ihmeessä joku itsensä oikeasti homoksi mieltävä henkilö menisi tämänkaltaiseen outoon oman elämänsä sidokseen. Amerikassa toisaalta avioliitto on alennustilassa.

En siis pidä todennäköisenä, että mies on oikeasti homo. Julkisuuspeliä luultavasti. Kovin valitettavaa, koska nämä asiat ovat monelle ihmisille mitä vakavimpia ja myös usein ongelmallisimpia elämänkohtaloita. Ei niillä pitäisi leikitellä.

Minä taas pidän varsin todennäköisenä, että mies on oikeasti homoseksuaali (tai toki voi olla myös bi/pan/tjsp), mutta joka tapauksessa muuta kuin ”puhtaasti” hetero. Voin ymmärtää taustalla olevan mekanismin. Yksi näkökulma on vielä se, että hän ehkä tahtoo julkisuuden avulla pönkittää identiteettiään: homona, joka ei ”alistu”. Alistumisviittaus liittyy taannoin Suomessa nähtyyn Älä alistu -kampanjaan.

Itse ihmettelen sitäkin miksi qruiser jonka pitäis olla muka homo myönteinen yhteisö, antaa julkaista tuollaisia trolleja. Aivan niin kuin tarkoituksella antaa aseen vihollisen käteen.

Tietämättä tuon julkaisemiseen liittyviä toimituksellisia pohdintoja on tietysti vaikea tietää, miksi se on julkaistu. Onko siinä jokin hlbti-aktivismia edustava ulottuvuus vai puhdas klikkausten metsästys kohauttamalla.

Noin yleisesti asiat eivät vaikenemalla lakkaa olemasta, etenkään nykyään, koska: some. Myös hlbti-ihmisten on hyvä hahmottaa, millä kaikilla tavoin hlbti-ilmiöt ovat olemassa. Kaikki ei aina miellytä. Tässäkin on tullut esiin erilaisia huomioita siitä, mitä taustalla voi olla. Hedelmällistä on, jos kauhistelun ja torjumisen asemesta miettii syitä. Ymmärtämällä niitä ”vihollisen aseita” on mahdollista saada tylsemmiksi. Itse pidän itämaisessa ajattelussa siitä, että sopivasti toimimalla hyökkääjän voiman saa hyödynnettyä tämän omaksi vahingoksi.

uskontohan tuossa on pontimena, mitä ei voi ihmetelläkään, koska tehdäänhän ainakin raamatussa vaikka mitä: Lootkin laittaa paksuiksi molemmat tyttärensä ... esiaviollisestikin ja ei kerrota naimisiin heidän kanssaan menneen ja siitä sikisi sitten kristikuntaa.

Jostain samanmoisesta uskonnollisesta puuhasta lienee kyse ketjun jutussakin.
Tutkimattomat ovat "yli"luonnollisuuksien ylilyöntien tiet.

- - -

Toisaalta sitten, onhan näitä "tapauksia" täälläkin, omalla tavallaan

https://www.is.fi/viihde/art-2000006613451.html

Tiedä sitten onko Uotinenkaan ihan aito homoseksuaali vai bisse, mutta silloin 70 ja 80 luvuilla Suomessa on nähty vielä homoseksualismi eri tavalla kuin nykyään. Joten luulis ainakin nykyajan nuorilla olevan sen verran järkeä päässä etteivät lähde pelleilemään tuollaisilla asioilla.

Ymmärtääkseni Uotinen on kertonut olevansa biseksuaali.

No se selittääkin kaiken.

"Suvaitsevaisuus on hyve mutta yli suvaitsevaisuus on pahe. Joten siinä ylittyy ainakin oman suvaitsevaisuuden raja että ihminen väittää yhtä ja tekee toista."

Käsitteenä "suvaitsevaisuus" on aika kammottava. Vaikka Unesco määrittelee sen "meidän maailmamme kulttuurien, meidän ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista", sitä useimmiten käytettään erojen ilmaisemiseen ja halventavassa mielessä toisen olemassaolon mitätöimiseen itselle vieraana ja itsensä asettamista ylemmäs jotenkin parempana ihmisenä. Suvaitsevaisuus on myös väline sivuuttaa itselle epämieluisa ilmiö tai asia - usein tyhmyyttä tai laiskuuttaan. Moni suvaitsevana itseään pitävä henkilö "ei ole myöskään mikään rasisti, mutta..."

Toisten valinnat eivät kuulu minulle, elleivät ne jollain tapaa suoranaisesti tai välillisesti kosketa tai loukkaa minua. Enemmän kuin yritä "suvaita" ketään joko annan sen olla, tai yritän ottaa selvää mitä minun tulisi "suvaita". Tällä ajattelutavalla olen vuosien saatossa huomannut etääntyväni niin sateenkaaripolitiikasta, ellei se koske ihan itseäni koskettavia tai todellisia ongelmia, josta ei juurikaan puhuta. Näitä on esimerkiksi sisäistetty homofobia, bifobia, naisviha (koskien myös/erityisesti naiselliset piirteet omaavat henkilöt sukupuoleen liittymättä), homojen harjoittama positiivinen syrjintä etnisiin väestöihin tai uskontofobia. Olen monesti ilmaissut suvaitsemattomuuteni homoja kohtaan!
Samalla olen pettynyt feminismiin tasa-arvon edistäjänä, koska räikeimmät erot eivät ole sukupuolissa, vaan koskien henkilöiden etnisiä taustoja, luokkaeroja, jotka tulivat Covid-kevään aikana selväksi. Miesten ja naisten tasa-arvon vaatimuksessa unohtuu usein se, että kaikki miehet ja kaikki naiset eivät ole keskenään tasa-arvoisia, vaan epätasa-arvoon vaikuttavat syyt ovat moninaisemmat.

SaintJudy: " homojen harjoittama positiivinen syrjintä etnisiin väestöihin tai uskontofobia."

Avaatko, mitä tarkoitat tällä ja kenties sen vastakohdalla negatiivisella syrjinnällä?

Olen ehkä tehnyt kotiläksyni huonosti, mutta toivoisin edellä olevaan tarkennusta.

Kuuma peruna, josta täälläkin on väännetty onko esimerkiksi tiettyjen etnisten ryhmien rajaaminen (seksi) deittiprofiileista rasismia, kuin myös sitä, miten tietyt maahanmuuttajaryhmät otetaan vastaan "homopiireissä" niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä (mieltymysten mukaan).

Syrjintää, sisäistettyä homofobiaa ja tähän liittyvää naisvihaa olen yrittänyt selittää "vähemmistöstressillä". Arvelen kuitenkin, että syyt ovat "arkisemmat"; kusipäitä nytlöytyy joka vähemmistöstä. Itse olen kohdannut ns. "arkipäivän rasismia" koskien ulkonäköäni, erityisesti juutalaisvastaisia kommentteja kuuli häiritsevän usein myös sateenkaariväestölle suunnatuissa tapahtumissa.


”Positiivinen syrjintä eli positiivinen erityiskohtelu tai käänteinen syrjintä on toimintatapa, jossa henkilöä tai ryhmää tuetaan erityistoimin, jos hän on ilman niitä vaarassa jäädä eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi kiintiöt, jotka takaavat vähemmistöille koulutuspaikkoja, ovat positiivisia erityistoimenpiteitä.”

Olen monilta osin samaa mieltä SaintJudyn kanssa. Kuumaan perunaan viitaten totean kuitenkin, että (sen paremmin lyhyt- kuin pitkäaikaisessakaan) pariutumisessa ei minkäänlaisten reunaehtojen olemassaoloon ole perusteltua viitata sellaisilla termeillä kuin rasismi tai syrjintä - sillä intiimi (tai ylipäätään yksityiselämään liittyvä) yhteys toiseen ihmiseen muuttuu oikeudeksi vasta kun molemmat osapuolet niin katsovat. Käsitteet ovat luonnollisesti perusteltuja palvelujen, koulutuksen, työmahdollisuuksien, yhteiskunnallisten oikeuksien ja vastaavien asioiden kohdalla. Eikä tietysti ole sopivaa kommentoida muita asiattomasti.

Homojen ja lesbojen keskuudessa voi olla rasismia yms. siinä missä muissakin ihmisryhmissä, mutta hieman on alkanut stressaamaan tämä viime aikoina yleistynyt syyttely, että homot olisivat järjestään rasistisia, naisvihamielisiä, jne. Homoilta odotetaan suurempaa poliittista oikeaoppisuutta kuin muilta ihmisiltä, mistä syystä pienetkin rikkeet paisuvat suhteettomiksi ja koko vähemmistöä leimaaviksi.

Lisäksi olen törmännyt sellaiseen, että homolta ikään kuin otetaan pois homoyhteisön "jäsenkortti", jos hän ei ajattele niin kuin tiedostavien queerien mielestä tulee ajatella. Et ole oikea homo, jos et ajattele, että sukupuoli on länsimainen keksintö, tms. Jotenkin outoa, miten homoudesta on tullut joittenkin mielessä poliittinen identiteetti sen sijaan, että se olisi vain seksuaalista suuntautuneisuutta.

Hassuinta tämän tyyppisessä identiteettipolitiikassa on se, että korrektiuden vaatijat eivät yleensä ole homoja tai lesboja, ja ovat joskus jopa heteroja, eli nykyään on mahdollista, että heterot tulevat sanelemaan homoille ja lesboille ehtoja queer- tms. politiikan varjolla. Niin sanottu LGBTQ-yhteisö, joka siis ei ole sama asia kuin menneiden vuosien homo- ja lesboyhteisö, on monella tapaa eriskummallinen ilmiö.

Yhteen vähemmistöön kuuluvana minä ajattelen, että rajuakin syrjintää kokeneina meidän pitää suhtautua myös toisiin vähemmistöihin myönteisesti ja heitä tukien.

Olen hermostunut monta kertaa perinpohjaisesti havaittuani vaikkapa syrjintää rodullisella perusteella ja mennyt myös väliin.

Aikanaan oppilaitoksissa luennoidessani sain monta kertaa vastattavakseni kysymyksen siitä, että vihaanko naisia. Vastasin silloin ja se pitää muuten paikkansa myös tänä päivänä, että monet naiset ovat jopa parhaita ystäviäni.

Erään kerran luentotilaisuudessa tapasin romanijärjestön naisedustajan, joka oli samassa tapahtumassa kertomassa heihin kohdistuvasta syrjinnästä ja ennakkoluuloista. Minulle hän totesi, ettei voi hyväksyä homoseksuaalisuutta missään muodossa. Se teki todella kipeää. Olin odottanut edes jonkinlaista solidaarisuutta toista vähemmistöryhmää kohtaan. Vastustan edelleen myös heihin kohdistuvaa syrjintää.

"Yhteen vähemmistöön kuuluvana minä ajattelen, että rajuakin syrjintää kokeneina meidän pitää suhtautua myös toisiin vähemmistöihin myönteisesti ja heitä tukien."

Ymmärrän sen logiikan, että jos on itse kokenut syrjintää, niin pitää ymmärtää toisia, jotka ovat kokeneet syrjintää. Logiikalla on kuitenkin omat rajansa, eikä homomiestä tai lesboa voi velvoittaa kannattamaan mitä tahansa sen perusteella. Monesti näyttää siltä, että homoja ja lesboja kiristetään "edistyksellisen" politiikan varjolla erilaisten asioiden kannattajiksi, ikään kuin heillä voisi seksuaalisuutensa takia olla vain tiettyjä arvoja tai vain tiettyjä näkemyksiä.

Niin kutsuttuun LGBTQ-yhteisöön on ollut viime aikoina hirveästi tunkua heteromaailman suunnalta ja homojen ja lesbojen epäilyt yhteisön rajatonta laajenemista kohtaan tyrmätään aina samalla argumentilla: kun olet itse kokenut syrjintää, niin luulisi olevan ymmärrystä toisia syrjittyjä kohtaan. Monet homot ja lesbot sitten hädissään omaksuvat sellaisen "hällä väliä" -asenteen, että ihan sama, mukaan vaan, kunhan jättävät rauhaan syytöksineen.

Minäkin olen törmännyt siihen, että seksuaalivähemmistöön kuuluvana minulta odotetaan joissain yhteyksissä tietyn (vasemmalle kallellaan olevan) aatteen kannattamista ja/tai samansuuntaista puoluekantaa. Homouttani ei sentään ole tällaisissa yhteyksissä ryhdytty kyseenalaistamaan.

Kaikenlainen hlbti-aktivismi on kyllä pelikenttä, jossa poliittisesti väärin ajatteleva saatetaan sulkea ulos. Tiedän, että liian oikealla olev(i)a on suorastaan hiillostettu syrjään tekemällä osallistuminen tavalla ja toisella mahdottomaksi, vaikka henkilöllä olisi tarmoa ja osaamista viedä asioita eteenpäin. Vika on vain siinä, ettei tämä allekirjoita kokonaisuudessaan sellaista pakettia, johon kuuluu esimerkiksi käsitteitä feminismi, kasvissyönti tai pasifismi - joka kuitenkin on hlbti-aihepiiristä irrallinen.

Tuo on kuitenkin eri asia kuin vaatimus siitä, että on yksilöiden oikeus määritellä itsensä sukupuolen kentällä. Tämä tapahtuu tunnustamalla seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden olemassaolo. Vaikka biologiset yksityiskohdat ilmiön taustalla eivät vielä ole täysin hahmottuneet, on sellainen hähmyisempi kuva mekanismeista jo olemassa.

Tämän valossa taas katson, että meidän on syytä hyväksyä eri ihmisten henkilökohtaiset elämänvalinnat ja myös niistä kertominen.

Eikös jossakin isossa kirjassa todettu jotakin siihen suuntaan, että mitä toivot itsellesi tehtävän, tee se myös toisille.

Lähi-Idän maissa miesten homoseksuaalisuus on äärimmäisen kova tabu. Sen olen konkreettisesti myös huomannut itse. Kuulin kerran, että siellä homoutta pidetään murhaakin vakavampana asiana. Tuo tabu pidetään yhteisöllisillä sanktioilla voimassa siellä ja myös tänne muuttaneiden keskuudessa. Homomieheen ei voida pitää yhteyttä kuin viimeisessä hädässä.

Tietoisuus noin syvästä homofobiasta ei anna minulle kuitenkaan oikeutta ryhtyä heitä torjumaan tai syrjimään, koska he ovat oman yhteiskuntansa tabun vankeja.

"---että homolta ikään kuin otetaan pois homoyhteisön "jäsenkortti", jos hän ei ajattele niin kuin tiedostavien queerien mielestä tulee ajatella."

Tämän keskustelun aloittaja ei tunnu olevan kovin "tiedostava" tai "queerie" - homokortin myöntäminen/kieltäminen näyttää olevan jonkinlainen "jokahomonoikeus", kunkin mieltymyksistä ja niihin perustuvista maailmankatsomuksesta riippuen.

Joissain kohtaa otsikon henkilön tarkoitusperien arveltiin olevan tekemistä uskonnolla, voi hieman miettiä mitkä vaikuttimet ovat vaatimuksella samaa sukupuolta olevien avioliiton kirkon siunaamisella. Toivottavasti uskonnolliset, muutenhan se olisi tekopyhää?