Paraneeko maailma patsaita kaatamalla?

Nyt menneisiin epäioikeudenmukaisuuksiin puuttuvat aktivistit länsimaissa ovat heränneet vaatimaan poistamaan sellaisten henkilöiden (yleensä ns. suurmiesten) patsaiden poistamista, joiden toiminta on voinut luonnehtia valkoisen miehen ylivaltaa korostavaksi.

Aktivistit ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä: tuhonneet ja turmelleet patsaita.

Taustalla on toukokuun lopulla valkoinen poliisimies tukehdutti pidätystilanteessa hengiltä Yhdysvaltain Minneapolisissa tummaihoisen George Floyin. Laajat poliisin rasismia vastustavat mielenosoitukset laajenivat kulttuurikeskusteluksi, jossa on vaadittu rasistisesti toimineiden Yhdysvaltojen etelävaltioiden johtajien poistamista liittovaltion kongressin istuntosaleista. Ajatus laajeni maailmalle

Nyt myös yleisradioyhtiöt ja suoratoistopalvelut ovat puolestaan poistaneet jakelustaan sisältöä, joiden katsotaan olevan rasistisia. Esimerkkeinä ovat Pikku Britannia (BBC) ja Tuulen viemää (Netflix). Jälkimmäinen on palaamassa takaisin ryyditettynä analyysillä elokuvan historiallisesta kontekstista.

Suomessa kansanedustajaksi valittu Pirkka-Pekka Petelius (vihr) pyysi loppuvuodesta 2019 anteeksi menneisyydessä tekemäänsä sketsiviihdettä, joissa oli romaneina ja saamelaisina esitettyjä hahmoja. Peteliuksen hahmovalikoimaan on kuulunut myös homohahmoja.

En tiedä, paraneeko maailma patsaita kaatamalla tai menneisyyttä kätkemällä.

Ei ole menneisyyden kätkemistä arvoida uudelleen menneitten aikojen yli- ja ohilyöntejä. Kaupunkien paraatipaikoille eivät kuulukaan patsaat ihmisistä, joiden elämäntehtävänä on ollut toisten sortaminen ilman pyrkimystäkään inhimillisyyteen ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseen maailmassa. Samoin viihdeteollisuuden tuotteet, jotka ovat aikanaan naurattaneet tai ihastuttaneet tiettyä kansanosaa ja herättäneet katkeruutta ja toiseuden tunnetta toisissa, on syytäkin taustoittaa selityksellä aikojen muuttumisesta ja historian roskatynnyriin päätyneistä menneisyyden asenteista.
Aleksanteri II:n patsas Sentaatintorilla ja Mannerheimin patsas Kiasman edessä seisovat edelleen, vaikka heitäkään ihan kaikki eivät ajattele pelkästään lämpimin tuntein. Kummankin elämässä oli kuitenkin Suomen kannalta sen verran positiivista, että patsaat saanevat toistaiseksi olla paikallaan.
Miten on, jos Rautatientorille olisi aikanaan pystytetty Leninin patsas muistuttamaan Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta, haluaisitteko sen historian nimissä siellä edelleen seisovan?

Jos Lenin seisoisi Rautatientorilla juuri tuossa asiayhteydessä, niin miksi oikeastaan ei. Se voisi tänä päivänä (tai korona-ajan ulkopuolella) olla jopa turismia ajatellen vetonaula ja ihmettelyn kohde. Herra Uljanov ei ole kuulunut vallanpitäjiin tai vallan anastajiin Suomessa.

Edelleen; muuttuuko maailma paremmaksi jos patsaita kaataa, kirjoja polttaa ja filmikeloja tuhoaa - vai pitäisikö niihin liittyvän historian luonnetta tuoda niiden yhteyteen paremmin esiin?

Joitain patsaita voisi kenties suojella kaatamiselta sen takia, että niiden tärveleminen on terapeuttista vääryyttä kokeneille ihmisille. Ne voisivat olla pystyssä elävinä taideteoksina, joissa on milloin mitäkin spraymaalia tai kananmunaa. Jatkuvan vandalismin seurauksena ne kuluisivat lopulta pois omine aikoineen.

Julkinen taideteos pysyvänä mielenosoituksen kohteena ja jatkuvasti kehittyvänä performanssina.

Tällainen voisi olla esimerkiksi italialaisen toimittajan, Indro Montanellin, patsas. Iltasanomissa oli juttu tästä 12-vuotiaan eritrealaistytön seksiorjakseen ostaneesta "suurmiehestä", joka kehuskeli teollaan televisiossa vuosikymmeniä myöhemmin.

"Mielestäni valitsin varsin hyvin. Hän oli erittäin kaunis 12-vuotias tyttö, Montanelli hymyili ohjelmassa."

Jutun kommenteissa näkyy suomalaisen rasismin synkkyys paljaimmillaan. Yllättäen lapsen raiskaamista ei pidetäkään niin isona ongelmana, kun tekijänä on ollut valkoinen mies ja uhri on musta tyttö.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/f7ff2724-53de-4ba0-86a2-2dd48ff726ab

Kuten muualla totean, niin mellakointi on niiden kieltä ja puheenvuoro, jotka eivät muuten saa ääntään kuuluville. Ehkä se herättää ajattelemaan, mutta onko siitä hyötyä isossa juoksussa, sitä en osaa sanoa.

Minä ajattelen, että äänekäskin mielen ilmaiseminen on ok, mutta toisiin ihmisiin kohdistuva väkivalta tai omaisuuden hajottaminen ei ole ok.

"Nyt myös yleisradioyhtiöt ja suoratoistopalvelut ovat puolestaan poistaneet jakelustaan sisältöä, joiden katsotaan olevan rasistisia. Esimerkkeinä ovat Pikku Britannia (BBC) ja Tuulen viemää (Netflix). Jälkimmäinen on palaamassa takaisin ryyditettynä analyysillä elokuvan historiallisesta kontekstista."

Tämä sen sijaan on huolestuttava kehityssuunta. Jos aletaan tällä tavalla poistamaan klassikkoteoksia, niin se kertoo siitä, ettei ihmisten kykyyn keskustella yhteiskuntana enää luoteta. Kaikki ongelmallinen poistetaan silmistä, kun eivät ihmiset kuitenkaan sitä kykene käsittelemään.

Ranskan presidentti Macron sanoi, ettei heillä tulla poistamaan yhtäkään patsasta, mikä onkin varmaan järkevintä, koska jos sille linjalle lähdetään, maassa ei ole pian pystyssä ainuttakaan historiallista taideteosta. Versaillesin palatsinkin voisi nykymittapuulla tampata takaisin suoksi, josta se sai alkunsa.

Muuttuiko maailma Stonewall mellakoiden jälkeen?

Se, mitä jenkeissä nyt tapahtuu lienee pidemmät juuret kuin Trumpin politiikalla, mutta on osaltaan sen tulosta.

Ei maailma parane patsaita kaatamalla yhtään sen enempää kuin kirjoja polttamalla. Pikemminkin tällainen tuo mieleen kulttuurivallankumouksen ja muut totalitaariset hankkeet, joiden jälki on ollut hirveää. Lisäksi nämä patsaidan kaatelijat ovat paikkojen rikkomisen, ryöstelyn yms ohella kaataneet siinä sivussa mm. orjuuden vastustajien ja jopa eläinten patsaita. Ei siinä ole juuri muu merkinnyt kuin anarkian ja kaaoksen lietsominen. On paljon helpompi aiheuttaa tuhoa kuin rakentaa mitään kestävää.

Ylipäätään historiassa on vähän hahmoja, joissa ei olisi mitään nykypäivän arvomaailmasta katsottuna arveluttavaa. Ja moni nykypäivänäkin merkittävä henkilö ei ole mikään täydellinen pyhimys, kuten Obamakin huomautti. Pitäisikö meidän sen vuoksi tuhota merkit historiastamme alkaen aina antiikin ajoista, kun sielläkin oli paljon orjia ja muuta ikävää - ja pyyhkiä siten historia ja kulttuuriperimä olemattomiin?

Lisäksi orjista puhuttaessa on hyvä muistaa, että orjia ovat ottaneet suurissa määrin muutkin kuin valkoiset ja myös valkoisia on viety muualle suuria määriä orjiksi. Esimerkiksi somaliassa bantuorjien ottamisella on pitkä historia ja edelleen bantujen asema on heikompi. Arabien orjakauppa oli laajuudeltaan vähintään samaa luokkaa kuin länsimaalaisillakin ja he ovat vieneet orjiksi huomattavan määrän valkoisia eurooppalaisiakin. Sen sijaan suomalaisten osuus orjien ottamisessa on erittäin vähäinen, mutta sen sijaan suomalaisia on viety suhteessä väkilukuun joidenkin historioitsijoiden mukaan jopa enemmän kuin vaikkapa Afrikassa.

Euroopassa ja sitten muuallakin kaikista pahin, kaikista katalin patsaiden tuhoamisen ja menneisyyden peittelyn hirveysaika tapahtui vuodesta 393 alkaen, kun iski "yhden ainoan oikean" mukamas-totuuden uskomushirveysaika ja valtavat määrät kulttuurisesti äärettömän arvokkaita patsaita, kirjoituksia, pyhättöjä ja rakennuksia ja muita materiaaleja tuhottiin, vuosisatojenkin ajan, tuon katalan hirveän synnin tehneiden pakanallisten barbaari-kristittyjen toimesta.

Tuota ennenhän oli patsaita ja aineistoja runsaasti myös naishenkilöistä ja muunkin luonnon aiheista, mutta sitten katalat kristityt alkoivat suuntautumaan "merkki"miesten patsaiden palvontaansa. Naispatsaista tehtiin lähinnä puolialastomia tai alastomia fetissipatsaita.

Nuo samat haaleanruskeat miespukarit, Lähi-idän jeesusta palvoneet, jatkoivat samaa tuhotyötään sitten myös muualla maailmassakin, Lähi-itää, Afrikkaa, Aasiaa, Amerikoita ja Pohjolaa, Suomeakin myöten.

Nythän meillä Suomessa ei ole juurikaan patsaita tuhottu, kuten tuolloin 1250 jälkeisessä pakanallis-kristillisessä lähimmäisenrakkaudettomassa hirveydessä tehtiin.

Nykyaika ei siis ole mitenkään uutta eikä missään nimessä ainakaan likikään pahempaa, kuin tuo taannoinen äärimmäisin hirveys, jossa siirryttiin niitten "suur-miesten" vallanpitoon.

Nyt voisikin olla meilläkin oiva aika tuoda esiin kulttuurisesti arvokkaita asioita julkisessa taiteessaja patsaissakin. Sillä onhan tuossa ammottavia aukkoja, esim.
- Suomi sai (nykyaikana) ensimmäisenä naisten yhdenvertaisen ääni- ja edustusoikeuden, mutta silti yhä Eduskuntatalon ympäristöön on pukattu patsaita vai miehistä ja nainen on "kelvannut" vain pyllyilemään "äidillisesti" Eduskunnan suuren salin taustaseinälle.
Jos Eduskunta olisi yhä vain miesten vallassa, niin meitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisiä sorrettaisiin, tuomittaisiin vankilaankin yhä, kuten taannoisen kristilliskarmeuden lainsäädännön aikaan. Suomessahan lainsäädännön petraukset lähtivät liikkeelle vasta tuolloin, kun naisetkin pääsivät Eduskuntaan päättämään Äidinmaamme asioista.
- Suomessa taisteli miespapiston ja miesten naissortoa vastaan 1800-luvun lopulla Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri, Rosina Heikel, joka oli myös Euroopan ensimmäisiä naislääkäreitä, mutta hänellekään ei ole mitään patsasta tai muistomerkkiä tehty (kun vain niitä "suur-miehillä" on pukattu - ja niiden lisäksi vain muutama lähinnä alastomien naisten patsas).
- suomalaiset ovat siirtomaaemäntä-Ruotsin ja siirtomaaisäntä-Venäjän kauttakin osallistunut siirtomaa-ajoilta lähtien "rotu"sortamisiin, ihan konkreettisestikin mm. merimiestouhuissa
- suomalaiset ja Suomi on osallistunut saamelaisten etniseen sortamiseen ja karmeaan pakkokristillistämiseen; samoin suomalaiset ovat harrastaneet kamalaa lähetystyöhirveyttä, eli eivät ole kunnioittaneet muita kulttuureja, eivätkä ole arvostaneet uskontojakaan (tosin suomalaiset hirvittävällä tavalla pakkokristillistettiin itsekin, eli pahanteon kokemisesta pahanteon jatkaminen sitten lähetystyössä).

Vai onko joku sitä mieltä että ihastelee ja nauttii suuresti siitä että jos suomalaisia kuvataan muualla samaan tyyliin, kuin suomalaiset ovat kuvanneet esim. 3 x Euroopan kokoisen Afrikan mantereen alueiden ihmisiä?

Itse ainakaan en ole ikinä koskaan nähnyt yhdenyhtäkään "valkoista" ihmistä, mutta miksi eräät moisista sopertavat? Enkä myöskään ole ikinä nähnyt yhtäkään "mustaa" tai "keltaista" ihmistä, joten miksikä moisia termejä viljellään yhä?
Nuohan humpuukitermit luovat erottelua, vaikka me ihan kaikki ihmiset ollaan ruskeita, haaleanruskeista tummanruskeisiin, eli ollaan yhtä ja samaa ruskeaa ihmiskuntaa - oikeasti; katso vaikka peiliin tai käsivarttasi, et takuulla näe valkoista.
Johtuuko se siitä typerästä asenteesta, siitä dualismi-uskomuksesta, jota mm. raamatun typerissä dualismi-jankutuksissa viljellään "meistä vs muista", eli äärimmäisen pahuuden keskeisestä käytäntötavasta.

Paraneeko maailma jättämällä harrastettu pahuus ennalleen?

Takuulla ei parane.

Asioitten paraneminen vaatii konkreettisia muutoksia, parempaa esiin.

"Itse ainakaan en ole ikinä koskaan nähnyt yhdenyhtäkään "valkoista" ihmistä, mutta miksi eräät moisista sopertavat? Enkä myöskään ole ikinä nähnyt yhtäkään "mustaa" tai "keltaista" ihmistä, joten miksikä moisia termejä viljellään yhä?"

Eri etnisiä ryhmiä, jotka kuuluvat johonkin yhteiseen kulttuuriperintöön, uskontoon, kieleen, alkuperämaahan tai ulkonäköön kuvaillaan usein eri väreillä. Käsittääkseni tässä pikemminkin viitataan karkeasti ulkonäköön, ei rotuun. Vuonna 1950 UNESCO:n The Race Question-julistus perustui tieteellisen todistukseen, joka kieltää eri ihmisrotujen olemassaolon. Tästäkin huolimatta yksi (homo)pornon(kin) kategoria "interracial sex/rotujenvälinen seksi".

Tämä nyt on vahvasti off-topic, mutta tuo nimimerkin human joka yhteydessä harjoittama uskonto-meuhkaus on sitä sekin. Vastaparien ja erojen kautta maailman hahmottaminen on (ainakin) ihmislajille tyypillinen ominaisuus. Se ei ole mikään Raamatusta lähtöisin oleva asia, vaikka sielläkin tällainen tarkastelukulma on vahvasti läsnä. Se näyttää olevan yhtälailla läsnä myös nimimerkin human harjoittamassa asioiden ruotimisessa.

Eivät asiat lakkaa olemasta patsaita kaatamalla tai sanoja välttelemällä. Asiat voivat muuttua vain tiedolla ja keskustelemalla.