Paraneeko maailma patsaita kaatamalla?

Nyt menneisiin epäioikeudenmukaisuuksiin puuttuvat aktivistit länsimaissa ovat heränneet vaatimaan poistamaan sellaisten henkilöiden (yleensä ns. suurmiesten) patsaiden poistamista, joiden toiminta on voinut luonnehtia valkoisen miehen ylivaltaa korostavaksi.

Aktivistit ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä: tuhonneet ja turmelleet patsaita.

Taustalla on toukokuun lopulla valkoinen poliisimies tukehdutti pidätystilanteessa hengiltä Yhdysvaltain Minneapolisissa tummaihoisen George Floyin. Laajat poliisin rasismia vastustavat mielenosoitukset laajenivat kulttuurikeskusteluksi, jossa on vaadittu rasistisesti toimineiden Yhdysvaltojen etelävaltioiden johtajien poistamista liittovaltion kongressin istuntosaleista. Ajatus laajeni maailmalle

Nyt myös yleisradioyhtiöt ja suoratoistopalvelut ovat puolestaan poistaneet jakelustaan sisältöä, joiden katsotaan olevan rasistisia. Esimerkkeinä ovat Pikku Britannia (BBC) ja Tuulen viemää (Netflix). Jälkimmäinen on palaamassa takaisin ryyditettynä analyysillä elokuvan historiallisesta kontekstista.

Suomessa kansanedustajaksi valittu Pirkka-Pekka Petelius (vihr) pyysi loppuvuodesta 2019 anteeksi menneisyydessä tekemäänsä sketsiviihdettä, joissa oli romaneina ja saamelaisina esitettyjä hahmoja. Peteliuksen hahmovalikoimaan on kuulunut myös homohahmoja.

En tiedä, paraneeko maailma patsaita kaatamalla tai menneisyyttä kätkemällä.
  • 2 / 8
  • Public eye
  • 17.6.2020 9:44
Ei ole menneisyyden kätkemistä arvoida uudelleen menneitten aikojen yli- ja ohilyöntejä. Kaupunkien paraatipaikoille eivät kuulukaan patsaat ihmisistä, joiden elämäntehtävänä on ollut toisten sortaminen ilman pyrkimystäkään inhimillisyyteen ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseen maailmassa. Samoin viihdeteollisuuden tuotteet, jotka ovat aikanaan naurattaneet tai ihastuttaneet tiettyä kansanosaa ja herättäneet katkeruutta ja toiseuden tunnetta toisissa, on syytäkin taustoittaa selityksellä aikojen muuttumisesta ja historian roskatynnyriin päätyneistä menneisyyden asenteista.
Aleksanteri II:n patsas Sentaatintorilla ja Mannerheimin patsas Kiasman edessä seisovat edelleen, vaikka heitäkään ihan kaikki eivät ajattele pelkästään lämpimin tuntein. Kummankin elämässä oli kuitenkin Suomen kannalta sen verran positiivista, että patsaat saanevat toistaiseksi olla paikallaan.
Miten on, jos Rautatientorille olisi aikanaan pystytetty Leninin patsas muistuttamaan Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta, haluaisitteko sen historian nimissä siellä edelleen seisovan?
Jos Lenin seisoisi Rautatientorilla juuri tuossa asiayhteydessä, niin miksi oikeastaan ei. Se voisi tänä päivänä (tai korona-ajan ulkopuolella) olla jopa turismia ajatellen vetonaula ja ihmettelyn kohde. Herra Uljanov ei ole kuulunut vallanpitäjiin tai vallan anastajiin Suomessa.

Edelleen; muuttuuko maailma paremmaksi jos patsaita kaataa, kirjoja polttaa ja filmikeloja tuhoaa - vai pitäisikö niihin liittyvän historian luonnetta tuoda niiden yhteyteen paremmin esiin?
  • 4 / 8
  • mrmeringue
  • 19.6.2020 22:51
Joitain patsaita voisi kenties suojella kaatamiselta sen takia, että niiden tärveleminen on terapeuttista vääryyttä kokeneille ihmisille. Ne voisivat olla pystyssä elävinä taideteoksina, joissa on milloin mitäkin spraymaalia tai kananmunaa. Jatkuvan vandalismin seurauksena ne kuluisivat lopulta pois omine aikoineen.

Julkinen taideteos pysyvänä mielenosoituksen kohteena ja jatkuvasti kehittyvänä performanssina.

Tällainen voisi olla esimerkiksi italialaisen toimittajan, Indro Montanellin, patsas. Iltasanomissa oli juttu tästä 12-vuotiaan eritrealaistytön seksiorjakseen ostaneesta "suurmiehestä", joka kehuskeli teollaan televisiossa vuosikymmeniä myöhemmin.

"Mielestäni valitsin varsin hyvin. Hän oli erittäin kaunis 12-vuotias tyttö, Montanelli hymyili ohjelmassa."

Jutun kommenteissa näkyy suomalaisen rasismin synkkyys paljaimmillaan. Yllättäen lapsen raiskaamista ei pidetäkään niin isona ongelmana, kun tekijänä on ollut valkoinen mies ja uhri on musta tyttö.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/f7ff2724-53de-4ba0-86a2-2dd48ff726ab
  • 5 / 8
  • oscari
  • oscari
  • 21.6.2020 16:41
Kuten muualla totean, niin mellakointi on niiden kieltä ja puheenvuoro, jotka eivät muuten saa ääntään kuuluville. Ehkä se herättää ajattelemaan, mutta onko siitä hyötyä isossa juoksussa, sitä en osaa sanoa.
Minä ajattelen, että äänekäskin mielen ilmaiseminen on ok, mutta toisiin ihmisiin kohdistuva väkivalta tai omaisuuden hajottaminen ei ole ok.
  • 7 / 8
  • mrmeringue
  • 26.6.2020 1:44
"Nyt myös yleisradioyhtiöt ja suoratoistopalvelut ovat puolestaan poistaneet jakelustaan sisältöä, joiden katsotaan olevan rasistisia. Esimerkkeinä ovat Pikku Britannia (BBC) ja Tuulen viemää (Netflix). Jälkimmäinen on palaamassa takaisin ryyditettynä analyysillä elokuvan historiallisesta kontekstista."

Tämä sen sijaan on huolestuttava kehityssuunta. Jos aletaan tällä tavalla poistamaan klassikkoteoksia, niin se kertoo siitä, ettei ihmisten kykyyn keskustella yhteiskuntana enää luoteta. Kaikki ongelmallinen poistetaan silmistä, kun eivät ihmiset kuitenkaan sitä kykene käsittelemään.

Ranskan presidentti Macron sanoi, ettei heillä tulla poistamaan yhtäkään patsasta, mikä onkin varmaan järkevintä, koska jos sille linjalle lähdetään, maassa ei ole pian pystyssä ainuttakaan historiallista taideteosta. Versaillesin palatsinkin voisi nykymittapuulla tampata takaisin suoksi, josta se sai alkunsa.
  • 8 / 8
  • SaintJudy
  • 27.6.2020 19:56
Muuttuiko maailma Stonewall mellakoiden jälkeen?

Se, mitä jenkeissä nyt tapahtuu lienee pidemmät juuret kuin Trumpin politiikalla, mutta on osaltaan sen tulosta.