Toivotut persoonapronominit

Jo hyvä aikaa etenkin sosiaalisessa mediassa erityisesti muunsukupuoliset ja transsukupuoliset ovat ilmaisseet persoonapronominin, jota toivovat itsestään käytettävän: yleensä he/him, she/her tai they/them.

Ymmärrän toki näiden tarpeen jo ennakkoon korjata mahdollinen erheellinen oletus. Ihmisellä tulee olla oikeus tulla kohdatuksi sukupuolen suhteen siten kuin asian itse kokee. Olen myös sitä mieltä, että omaan juridiseen sukupuoleen pitäisi olla itsemäärittelyoikeus, johon sietäisi kuulua myös oikeus olla sukupuoleltaan määrittelemätön.

Hyvä.

Vähän silmien pyörittelyä on kuitenkin herättänyt eräs asiaan liittyvä yleistyvä trendi: nyt myös suomalaisessa ympäristössä jotkut feministeiksi itseään kutsuvat (binääriseen sukupuoliajatteluun mahtuvat) ovat kertoneet normalisoivansa tätä pronominin ilmaisemisen käytäntöä ilmoittamalla oman pronomininsa - luonnollisesti englanniksi (ei kuitenkaan esimerkiksi ruotsiksi tai muilla sukupuolittavilla kielillä).

Tavallaan ymmärrän tällaista normalisoivaksi ajateltavaa toimintaa. Tavallaan kuitenkaan en. Yksi asia on, että tällainen saattaa jopa toimia toiveita vastaan: sukupuolen ja sukupuolisuuden merkitystä kasvatetaan entisestään. Varsinkin suomessa, jossa tällaista huomion kohteena olevaa kielellistä rakennetta ei tunneta.

Meillähän suomessa ei sukupuolittuneita pronomineja ole. Välillä on suorastaan tuntunut, että meikäläisessä kielen rakenteiden sukupuolittumattomuudessakin on jotain vikaa, kun tällainen kansainvälisten esikuvien kaltainen kohde ilmaisukeinoistamme aivan puuttuu. Eikö olisi suorastaan palkitsevaa lähteä viemaan suomen kielen sukupuolittumattomia rakenteita maailmallekin?

Minusta muuten voi käyttää pronominia ”hän”, mutta myös varsinkin puhekielessä ”se” on ihan ok. Näiden käyttäminen sopii minulle hyvin myös indoeurooppalaisissa ja muissa sukupuolittavissa kielissä.

Hohhoijaa, enemmän minua ärsytti elänlääketieteen kandeista kertova tosiboringtv, jossa nämä käyttivät koirasta pronominia hän. Lopetin ohjelman katsomisen siis noin kolmen minuutin jälkeen.Absolutely Fabulousista voisi sit noille muille lanseerata vaikka sanan 'thing' jos eivät halua olla she/he.

Ruotsissa vaikuttaa sukupuolineutraali "hen" yleistyneen aika lailla, ainakin päätellen omasta työkirjeenvaihdostani jokseenkin tavallisten konttoriduunareiden kanssa.

Säiden maailmasta ja televisiosta tuttu meteorologi Pekka Pouta sai aikaan myrskyn sosiaalisessa mediassa ihmeteltyään Twitterissä näitä pronomineja maanantaiaamuna ( https://twitter.com/PekkaIlmari/status/1358652234863681536 ).

- Miksi profiileihin on ilmestynyt näitä she/her ja he/him juttui? Eikö meidän pitänyt alkaa identifioitua ihmisiksi ja yksilöiksi? Ja sit vielä englanniksi?

Tuo kaiketin olisi vielä jäänyt aiheuttamatta ns. ulosteen osumista tuulettimeen. Sen jälkeinen virke oli kuitenkin jonkin verran kyseenalainen. Tuskin Pouta oli liikkeellä pahantahtoisesti. Hän joka tapauksessa sekoitti henkilön sukupuolisuuden ja seksuaalisesta mielenkiinnosta - ja ilmeisesti oletti, että kyse on mielenkiinnon sukupuolta kuvaavasta ilmaisusta.

- Jos on ihan pakko kertoa omasta sukupuolisuudestaan profiilissa, niin eikö voisi sanoa suomeksi ”tykkään pillusta”?

Näin toki joku voi ajatua tulkitsemaankin, jos ei ole tullut sivistetyksi, että mitä tällainen maininta oikein tarkoittaa. Asiayhteyshän ei tule selitetyksi automaattisesti.

Palautteiden myötä Poudalle asia kaiketi valkeni, sillä noin kaksi tuntia myöhemmin hän kiitti itsensä sivistämisestä.

- Eli kyse on siis hankalasta, vieraskielisestä tavasta ilmoittaa hyväksyvänsä kaikki sukupuoli-identiteetit? Eikö [sateenkaarilippu] riitä? Itse en halua julistaa identiteetikseni heteromiestä, vaikka se olisinkin [hymiö]

Keskustelu näyttää jatkuvan.

Ilta-Sanomat kirjoittaa tapauksesta ( https://www.is.fi/viihde/art-2000007789991.html ). Seksuaalisen suuntautuneisuuden ja (oman) sukupuoli-identiteetin Pouta kertoo sekoittaneensa ja pistää sen unisuutensa piikkiin.

***

Minä henkilökohtaisesti ymmärrän oman kolmannen persoonan pronominin esilläpidon, jos elämä pyörii vahvasti rakenteeltaan sukupuolittuneiden kielten ympäristössä. Mutta hämmentää se, että tätä käytäntöä harjoittavat myös yksinomaan suomeksi kommunikoivat.

Eräs napapiirillä vaikuttava poliittisesti aktiivi taannoin väitti suorastaan v*ttuiluksi, kun totean hän/se -pronomienien sopivan parhaiten minulle. Vastustan englannin kielen lisääntynyttä läsnäoloa ja sen aiheuttamaa uhkaa esimerkiksi uralilaisille pienille kielille. Haluan muistuttaa, että esim. tämän kielikunnan rakenne ja sitä kautta ajattelu ei ole lukkiutunut tyystin sukupuolittuneesti. Minusta sukupuolittumattoman kielen rakenteen normalisoitumisen edistämisen sietäisi nähdä kestävänä toimintana.

Tulee mieleen, että tässä on taas yksi englanninkielisestä maailmasta tuleva muotivillitys, joka halutaan väkisin yrittää kopioida Suomeen, vaikka mitään tosiallista tarvetta ei olisikaan, koska maiden historiat ja kielet ovat niin erilaisia. Samaa hölmöilyä edustaa yritys esittää Suomi jonain kovinkin kolonialistisena tai mustia orjia pitäneenä maana keinolla millä hyvänsä.

Nykyään tietyissä piireissä pidetään välttämättömänä sitä, että kaikki julistavat englannin persoonapronomininsa joka yhteydessä. Joku oli käynyt yliopiston LGBTQ-kerhossa ja törmännyt siellä kulttuuriin, jossa joka tapaamisen aluksi on järjestäydyttävä "pronominiympyrään" omien persoonapronominien luettelemista varten. Oli myös muita tutustumisrituaaleja, jotka saivat tilaisuuden näyttämään lähinnä psykiatrisen osaston ryhmäterapialta.

Uusinta uutta pronominipolitiikassa näkyy olevan se, että ihmiset laittavat someprofiileihinsa biologista sukupuolta vastaavat pronominit he/him tai she/her ja niiden lisäksi jotain muuta, tyypillisesti they/them. Transsukupuolisuus on demokratisoitu yleiseksi huviksi, jossa jokainen voi personoida itselleen oman lisä- tai vaihtoehtosukupuolen, jota voi olla vähän niin kuin arkisukupuolen ohessa. Vähemmistöstatuksen saaminen ei ole koskaan ollut helpompaa.