Huteron melankolia

Nojaan tekstissäni Judith Butlerin ajatuksiin heteroseksuaalisuudesta, erityisesti hänen käsitteisiinsä hete-roseksuaalinen matriisi ja heteromelankolia. Butler rakentaa heteromelankolia-käsitteen Freudin ajatuk-seen ihmisen seksuaalisuuden biseksuaalisesta perusluonteesta. Psykoanalyysin isän mukaan kaikki lapset ovat polymorfisesti perverssejä, eli he voivat valita halunsa kohteeksi minkä tahansa sukupuolen ja tyydyttää halunsa esimerkiksi anaalisesti tai oraalisesti. Samanlainen polymorfisen perversion tila vallitsi alkukantaisissa kulttuureissa, ja esimerkiksi antiikin Kreikassa vapaa mies saattoi tyydyttää seksuaaliviettinsä vaimonsa, orjansa tai komean nuorukaisen kanssa.

Vanhetessaan ihmiset (ja kulttuurit) kypsyvät genitaaliseen heteroyhdyntään. Aikuistuvat nuoret ryhty-vät performoimaan itseään heteromatriisin sisällä. Tässä binäärissä rakenteessa heteromiehen tulee osoittaa vakaata sosiaalista sukupuolta, johon kuulu halu naiseen. Naisten kohdalla tilanne on vastakkainen: vakaata heteronaisen identiteettiä performoivan naisen tulee kohdistaa halunsa heteromieheen. Jossain taustalla on kuitenkin kaipuu lapsuuden seksuaaliseen maailmaan. Tätä kaipuuta Butler kutsuu heteromelankoliaksi.

Suomessa naisten pakkoheteroseksuaalisuus on hälventynyt tultaessa 2020-luvulle. Voimme puhua suo-malaisen naisen seksuaalihistorian lesbisestä käänteestä, josta todistavat jopa Osmo Kontulan tutkimukset. Helsingin kaduilla ei ole enää mitenkään harvinaista törmätä avoimesti kiintymystään näyttäviin naispareihin.

Suomalaisissa miesyhteisöissä vallitsee kuitenkin pakkoheteroseksuaalisuus. Miesporukoiden jäsenet ovat toisilleen näissä homososiaalisissa konteksteissa heteroseksuaaleja. Neidit pysyköön kauka-na! Nämä heteromatriisin sisällä elävät miehet tuntevat kuitenkin jossain sisällä ikävää lapsuutensa per-verssiin maailmaan; tukahdutettu biseksuaalisuus on jollain tasolla läsnä heteromiehen psyykessä.
Vaikka suomalaisen miehen on pakko olla heteroseksuaali, kaipuu toisen miehen kokemiseen seksuaalisesti kuitenkin elää. Heteromies voi toteuttaa omaa kätkettyä homopuoltaan ainoastaan oman kaveripo-rukansa ulkopuolella (Mitä minun kaverini sanoisivat, jos tietäisivät, että olen homobaarissa?). Miesten vessa- ja puistokulttuurit ovat vielä voimissaan 2020-luvun Suomessa. Heteromies päästää oman homopuolensa valloilleen runkatessaan hätäisesti toisten (hetero)miesten kanssa kauppakeskuksen mies-tenvessan kusilaarilla tai suorittaessaan homoaktin puistossa tai pornoteatterissa. Myös netti tarjoaa mahdollisuuksia solmia anonyymejä seksisuhteita toisiin miehiin paineen tasausta varten. Tällaisen pika-ruokaseksin jälkeen heteromies tuntee syyllisyyttä ja häpeää: Mitä minä olen tehnyt? En enää koskaan lankea moiseen! Sitten kaipuu käy liian suureksi, ja heteromatriisista on pakko astua ulos munan perään, vaikka se on ”sairasta”.

Syvältä queer-teorian syövereistä. Tällaiseen minäkin käytin liian, aivan liian suuren osan nuoruudestani, mitä en tosin kadu niin paljon, kun muistan, että se auttaa ymmärtämään nykyajan ideologisia muotivirtauksia. Heteroseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus eivät ole sosiaalisia identiteettejä, "sosiaalisia performatiiveja" tai mitään muutakaan, mitä nämä maailman turhimmat teoreetikot niiden kuvittelevat olevan. Niin kuin eivät ole sukupuoletkaan. Miehet ja naiset ovat totta, ja niin on biologiseen sukupuolieroon perustuva seksuaalinen suuntautuminenkin.

Suosittelen Byrne Fonen teosta Homophobia. Siinä kuvataan seksuaalisen suuntautumisen todellisuutta antiikin maailmassa, jonka queer-teoreetikot ovat vääristäneet omiin, yleismaailmallista biseksuaalisuutta, tai "polymorfista perversiteettiä", puoltaviin käsityksiinsä sopivaksi. Historiallisen aineiston valossa homoseksuaalisuus tiettynä seksuaalisen suuntautumisen muotona tunnettiin tuhansia vuosia ennen kuin akateeminen queer-vasemmisto väittää sellaisen olleen mahdollista. Seksuaalisuus ei ole koskaan ollut sukupuolineutraalia, sukupuolella on aina ollut kiinteä merkitys ihmisten kulttuurisessa ja henkilökohtaisessa elämässä.

Heteromiehet eivät runkkaile toisiaan yleisövessoissa tai missään muuallakaan. Seksuaalinen halu perustuu sukupuoleen, eikä ole seksuaalisesta suuntautumisesta irrallinen ilmiö. Seksuaalisuus ei ole sukupuolesta irrallinen ilmiö.

En kulje Butlerin jalanjäljissä. Pidän sukupuolia biologisina tosiasioina, samoin synnynnäistä seksuaalista suuntautuneisuutta. Suurin osa meistä on luokiteltavissa yksinomaan naisiksi tai miehiksi. Joillakin kaikki sukupuolen osatekijät eivät ole yksinomaan jompaa-kumpaa ja voivat olla yksilössä keskenään toista kuin toinen osatekijä. Neurologinen sukupuoli voi vaikuttaa kykyyn samastua sukupuolisesti.

Biologisesti siis sukupuoli on tosiasia, mutta se ei ole täysin kaksijakoinen ja ehdoton. Ymmärtääkseni vain lisääntymisen kohdalla munasolun ja siittiön kohtaaminen on ainoa tie. Siitä on kuitenkin pitkä matka siihen kaikkeen, mikä näyttäytyy käsitteen "sukupuoli" alla.

Minä en nimittäin aivan suoriltaan niele ajastusta, että seksuaalinen halu perustuu sukupuoleen. Sen sijaan ajattelen, että sukupuoli on seksuaalisessa halussa voimakkaasti rajaava tekijä. Taustalla on evoluution paimentamat biologiset mekanismit, ei lähtökohtaisesti oppiminen. Vastaavia rajaavia tekijöitä on sukupuolen lisäksi muitakin.

Suhteellisen tuore ja varsin järkeenkäyvä teoria nimittäin esittää, että seksuaalisen mielenkiinnon sukupuolittuminen on tullut kuvioihin vasta jälkijunassa suvulliseen lisääntymiseen nähden. Riittävä lisääntyminen tuli taatuksi, vaikka pyöreästi vain puolet oli otollista toimintaa. Seksuaalisuudella on (ollut) muitakin merkityksiä kuin suvunjatkaminen. Se on myös (ollut) sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Esimerkiksi monien kädellisten karvaisten serkkujemme kohdalla näin on.

Me (nyky)ihmiset olemme tässä tarinassa kuitenkin vähän laisiamme. Kenties siksikin, että me kykenemme ajattelemaan käsitteellisesti, emmekä oikein sulata sitä, että yhdestä jutusta on moneksi. Ja kuten ketjun aloittaja vihjaa; kulttuuri asettaa hyväksyttävyyden raameja.

Sen verran vaan kommentoin, Mrmeringue, että vaikutat sulkevan silmäsi siltä osalta todellisuutta, joka ei sovi nykyiseen teoreettiseen viitekehykseesi...

En sulje silmiä miltään, vaan olen kiinnostunut historiallisista tosiasioista. Tottakai ihmiset ovat kokeneet seksuaalisuuden eri tavalla eri kulttuurikausina, käsitykset seksuaalisuuden luonteesta ovat olleet erilaisia, mutta se ei kumoa sitä todellisuutta, että ihminen kykenee olemaan yksinomaisesti heteroseksuaalinen tai homoseksuaalinen kulttuurisista käsityksistä (kuten sosiaalisesta identiteetistä) riippumatta. Se ei niin ikään kumoa sukupuolen historiallista jatkuvuutta, toisin sanoen sitä, että sukupuolikulttuuri ja käsitykset sukupuolesta ovat kutakuinkin samalaisia ajasta aikaan, koska sukupuoli on biologisesti vakiomuotoinen asia. Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli löytävät erilaisia keinoja toteutua erilaisissa kulttuurissa olosuhteissa, mutta on melkoinen tulkinnallinen harppaus väittää, että seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuolisuus sinänsä olisi pelkästään kulttuurinen ilmiö.

Kun tiedämme, esimerkiksi Fonen aineiston perusteella, että roomalaiset lääkärit kirjoittivat miehistä, joille kelpaa kumppaniksi vain mies, niin tiedämme, että ajatus homoseksuaalisuudesta modernin ajan "konstruktiona" on queer-liikkeen ylläpitämä ideologinen valhe. Tiedämme, että se on valhe, koska tuhansia vuosia vanhoissa kiinalaisissa teksteissä puhutaan miehistä, jotka haluavat vain miehiä ja "vihaavat" naisia (Richard Norton: The Myth of the Modern Homosexual). Se, millä tavalla homoseksuaalisuus missäkin kulttuurissa tarkkaan ottaen toteutuu, mikä on kunkin osapuolen sosiaalinen rooli tai identiteetti, on yhdentekevää, koska sukupuoli on se, mikä määrittelee seksuaalista suuntautumista.

Mmrmeringue, kysyn sinulta vielä, mikä on homon sukupuoli?

Homoseksuaalisen miehen sukupuoli? Hmm...

Mrmeringue, jotenkaan en saa homoa mahtumaan tuohon sinun malliisi. Jos sukupuoli on biologinen (mies/nainen) ja jos seksuaalisuus nousee tästä dikotomiasta bipolaarisena oppositiona, se on ajattelusi mukaan väistämättä heteroseksuaalista. En ymmärrä, miten homous mahtuu tähän malliin, joissa mies ei voi haluta miestä oman biologiansa takia.

Eikös tuo ole ongelma vain Butlerin teorioinnin tyyppisestä viitekehyksestä käsin tarkastellen?

"se on ajattelusi mukaan väistämättä heteroseksuaalista."

Ei ole, omankaan ajatteluni mukaan. Sukupuoli ei ole pelkkä käsitekategoria, vaan osa jaettua todellisuutta.

Tämä on näitä ylettömän abstraktin ajattelun vaaroja. Todellisuus alkaa olla käsitepeliä, jossa palojen yhteen sovittelu johtaa irrationaalisiin lopputuloksiin. Vaikkapa siihen, että homoseksuaalisuus onkin yhtäkkiä "heteroseksuaalisuutta".