Vihreät Ylen vaalitentissä: Seuraavan hallituksen oltava "feministinen" (juttukommentit)

En kannata feminististä hallitusta. Jos noihin uskoo, pettyy pahasti. Feminismi ajaa nimenomaan ainoastaan etuja naisille. Seks. vähemmistöt jäävät nuolemaan näppejään. Yksikään feministi ei ole saanut rahaa meille missään muodossa koskaan. Kyllä lupaukset unohdetaan. Ne ovatkin vain ns. vaalilupauksia, joilla kerätään ääniä.

Vain yhteen sukupuoleen viittaava termi tasa-arvopyrkimyksen nimityksenä on tasa-arvoilun irvikuva.

Ei ole ainoatakaan syytä olla luopumatta termistä 'feminismi' ja alkaa käyttää termiä 'egalitarismi', tai ihan suomalaisittain 'tasa-arvoilu' / 'tasa-arvoaatteen kannatus'. Jos siis on oikeasti tasa-arvon - ei naisten (historiallisen) roolin korostamisen - kannattaja.

(edit: ensimmäinen lause vielä tasa-arvoisemmaksi..)

Suomen Eduskuntavaalien vaalitapaa voisi kylläkin kehittää, petrata niin, että Eduskuntaan valittaisiin kansanedustajat suhteellisten äänimäärien lisäksi kaikista puolueista myös Suomen väestön sukupuolijakauman mukaan.

Eli kun Suomen väestöstä on hieman enemmän naisia (n. 85 000 enemmän naisia, kuin miehiä), niin Eduskuntaan voisi valita kansanedustajat sukupuoliltaan tuossa suhteessa.

Se olisi demokraattista ja kaikinpuolin järkevää.
Noin sukupuolten edustusoikeus ja vaikutus politiikkaan toteutuisi aiempaa paremmin.

Nykyisessä Eduskunnassa kansanedustajista on naisia 41,5%
Boliviassa ja Ruandassa naisila on enemmistö parlamentissa; kaikissa muissa maailman parlamenteissa miehillä on enemmistö - ja se näkyy maailmassa, valitettavasti. Naisten osuus koko maailman parlamenttien yhteenlasketuista edustajapaikoista on tällä hetkellä 22,7 %

Pohjamutaa, alinta helvettiä maailmassa on vain vatikaani, joka on vihoviimeinen maa, jossa naisilla ei vieläkään ole ääni- eikä edustusoikeutta.

Tämä mainittu sukupuolittunut "ismi" tosiaan on vähän ongelmallinen, varsinkin kun kaikenlaisesta sukupuolittamisesta ollaan yhteiskunnassa kovasti haluamassa eroon - ja erittäin ironisesti tällaista toivetta tulee vahvasti niistä piireistä, missä ryhmittäytymistä käsitteen "feminismi" alle tapahtuu.

Vähän tuoksuu pyykkituvalta.

Minä nimittäin näen tässä ilmiössä vähän samaa kuin siinä, että "vasemmistolaisuus" pyrkii rakentamaan itsestään ylevää kuvaa demonisoimalla "oikeistolaisuutta" niputtamalla käsitteen alle kaikenlaisia sellaisiakin yhteiskuntarauhan kannalta kielteisiä ääri-ilmiöitä, joilla on vähintäänkin ohut yhteys yhtäläisesti klassiseen kuin nykyaikaiseenkaan oikeistolaisuuteen. Tokihan joku voi puhua "vuoroin vieraissa käymisestä", mutta... olisi jo aika alkaa tarkastella asioita janan asemesta toisen ja kolmannenkin ulottuvuuden kautta.

***

En lähtisi kiintiöimään eduskuntavaalien tai muidenkaan edustuksellisen demokratiamme kulmakiviä. On parempi, että eduskuntaan valitaan kansanedustajat sen mukaan, mitä kansa haluaa. Jos jotain pitäisi eduskuntavaaleissa kehittää, niin äänestysalueiden piileviin äänikynnyksiin sietäisi kyllä puuttua: puolueiden (listojen) paikkajako voisi olla valtakunnalliseen äänimäärään perustuva ja paikat sitten täytettäisiin ehdokkailla näiden saamien äänten perusteella ja äänen painoarvoon vaikuttaisi vaalipiirien koko, jolloin "helsingin kellokkaat" olisivat paremmin samassa asemassa muiden kanssa. Toki tuossakin on omat ongelmansa.

En ihan saa kiinni smo:n vasemmistolais-oikeistolaisanalogiasta...
Mietin itse niinkin pragmaattisesti, että kuinkahan tasa-arvon nimenä toimisivat vastaavasti vaikkapa termit "afroismi", "intersexismi", "seniorismi", "kristianismi" tms.... yksittäisestä ihmisryhmästä johdettu termi...

Analogiaa noilla asioilla ei itsessään ole. Sen sijaan analogia on mielestäni melko selkeissä "valkopesun", "kirjopesun" tai "pinkkipesun" kaltaisessa toiminnassa: tiettyä ihannetta kannattavat pyrkivät määrittelemään ihannettaan kuvaavaa käsitettä mielikuvissa mieleisekseen liittämällä siihen toivottuja ilmiöitä ja samalla vahvistaa sille vastakohdaksi ajatellun käsitteen kielteisyyttä liittämällä siihen erilaisia ei-toivottuja ilmiöitä - jotka eivät välttämättä ole siihen liitoksissa.

Tarja Halonen on feministi ja toimi SETAn puheenjohtajana aikoinaan. Joitain aikoja sitten perustettiin miesfeministien yhdistys, jota oli perustamassa mm. Juho Pylvänäinen, eli se mies joka marssi Pridella armeijan univormussa. Feminismin, miesten ja seksuaalivähemmistöjen kuviot eivät ole niin mustavalkoisia. Olen toki itsekin sitä mieltä että identiteettipolitiikkaan viittaavat termit joutaisivat mennä, samoin identiteettipolitiikka.

Vaikka (nykyinen) feministinen liike ajaa pitkälti kaikkien yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, sisältää liikeen/aatesuuntauksen sukupuolittunut käsite ja historia kuitenkin ongelmia.

Feminismi(e)n historiaahan kuvataan "aalloiksi", ja kulloinenkin aalto on painottanut hieman eri tavoitteita. Aluksi tavoitteena oli nimenomaan naisten vertainen asema miesten rinnalla. Myöhemmin feminismi vasemmistolaistui ja toimintatavat radikalisoituivat (vaikka tietynlaista radikaalisuutta olikin jo varhaisessa feminismissä). Nykyään fokuksessa näyttää olevan moniperustainen syrjintä, mutta tämän ympärillä/ohella on sitten esimerkiksi kaikenlaisia teorioita sukupuolisuudesta ja valtahierarkioista. Kukin aalto kantaa mukanaan edellisten historiaa.

Tämä johtaa siihen, että ei ole mitään yhtä "feminismiä", vaan se on paremminkin sateenvarjokäsite. Alta löytyy kaikenlaisia koulukuntia, jotka voivat ratsastaa esimerkiksi yleisesti hyvää tuottavan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ihanteen aallolla.

Käytännössä tällainen kehityskulku ja sukupuolittunut nimi mahdollistavat "useilla raiteilla ajamista".

Jos sellainen todella on olemassa, "Miesfeministien yhdistys"-nimen irvokkuutta voi makustella ajattelemalla "naismaskulistien yhdistys"- nimeä. Mutta ehkä hetskuparat saa tolleen pesää nykyään....

Nimim. Egalitaristi