Syntynyt väärään seksuaaliviettiin?

Olen monta kertaa miettinyt seuraavan kaltaista ilmiötä:

Miespuolinen henkilö, jonka seksuaalinen suuntaus on selkeästi homoseksuaalinen, tuntisi syntyneensä väärään seksuaaliviettiin. Hän tuntisi syvällä sisimmässään olevansa heteroseksuaalinen, mutta ei kykenisi homoutensa vuoksi elämään heterosuhteessa naisen kanssa, koska häneltä puuttuisi seksuaalinen kiinnostus naiseen.

Tai jos heteromies (tai nainen) tuntisi syntyneensä väärään seksuaali-identiteettiin.

Onko tämä tapainen seksuaali-identiteetin häiriö mahdollinen?
Periaatteessa kaikkihan on tässä universumissa mahdollista. Mutta jos nyt mennään ihan määritelmien tasolla ja vielä yksilön itsemäärittelyn yli, niin en usko, että voisi sanoa homoseksuaalisen henkilön olevan heteroseksuaalisen mutta kuitenkin homoseksuaalisen.

Olen kyllä kuullut biseksuaalisuuteen liittyen ilmiöstä, jossa henkilö X tuntee romanttista vetoa lähinnä toiseen sukupuoleen ja lihallisempi mielenkiinto taas kohdistuu toiseen sukupuoleen. Voisiko tuollainen mielenkiinnon "hajoaminen" aiheuttaa kuvatunlaista ristiriitaa? Tai jos jostain syystä (biseksuaalinen) henkilö on jostain syystä omaksunut vahvan "homoidentiteetin", mutta kiinnostusta on kuitenkin (vaikkapa vain aika-ajoin) myös naisia kohtaan, niin ehkä se voi aiheuttaa ongelmia itsensä tuntemisen/hyväksymisen suhteen.

Moni homoseksuaalinen henkilö on historian saatossa tuntunut varmasti syntyneensä "väärään seksuaali-identiteettiin", jos sillä tarkoitetaan seksuaalista suuntautuneisuutta (siis sukuvietin sukupuolittunutta kohdistumista). Taustalla on ollut pääsääntöisesti yhteiskunnan asenteet, jotka ovat voineet vaikuttaa hyvin syvästi esimerkiksi käsitykseen oikeasta ja väärästä - ja synnyttäneet itsesyrjintää.

Yhä vieläkin erityisesti uskonnollis-konservatiivisissa ympyröissä elää ajatuksia, että ihminen on lähtökohtaisesti heteroseksuaalinen, ja että homous on jokin virhe tai tila, joka on mahdollista poistaa - ja sen alta sitten löytyisi "eheä" heteroseksuaalisuus. Siksi näissä yhteyksissä puhutaan "eheytymisestä". Tiede kuitenkin suhtautuu torjuvasti tällaiseen puoskarointiin.
Jatkan vielä...

On tyypillisempää, että homoseksuaalinen henkilö joutuu kipuilemaan "normaalisuuteen" liittyvien odotusten suhteen kuin heteroseksuaalinen henkilö, koska ympäristön paine ohjaa tekemään elämänvalintoja hetero-oletuksen suuntaan.

Biseksuaalien henkilöiden kohdalla saattaa paine osaltaan olla vähäisempää mutta osaltaan voimakkaampaa kuin yksinomaan homoseksuaalisilla henkilöillä. Biseksuaalin henkilön voi olla vaikeaa vastata heteroseksuaalisuuteen liittyviin ihanteisiin ja joutua epäluulojen kohteeksi esimerkiksi suhde-elämän pysyvyys-hakuisuutensa osalta. Samanlaisia epäluuloja voi tulla myös pysyvää suhdetta etsivien homojen suunnalta.
Usein tietyntyyppisen miesidentiteetin omaksuneilla homomiehillä näkyy sellainen identiteetin ja minäkuvan "ulkoaohjautuvuus", eli käsitys itsestä ja samalla omasta seksuaalisuudesta on määräytynyt hyvin pitkälle tai käytännössä kokonaan sen perusteella, mitä mies näkee lähiyhteisössään ajateltavan (homoista, miehenä olemisesta, tai mistä tahansa). Varsinkin amerikkalaisten maskuliinisten kaappihomojen tilityksissä on rivien välissä aina tarina siitä, miten mies kokee ristiriitaa oman seksuaalisuuden ja ympäristön homoasenteiden välillä. Homot on sellaisia ja sellaisia, enkä minä ole sellainen, eli "I don't see myself as gay". On todella vaikea tukea tai auttaa miestä hyväksymään itsensä, jos identiteetti on alunperinkin jäänyt sillä tavalla vaillinaiseksi, että ei ole tavallaan olemassa muuta kuin se ympäristön asenteiden ja ennakkoluulojen mukaan rakentuva käsitys itsestä.

Toinen vaikeus liittyy siihen, että seksuaalisuuden käsitteet ovat niin vahvasti arvolatautuneita ja niihin sekoittuu kaikenlaista ylimääräistä mielikuvasotkua, eli miehen on mahdoton "nähdä itsensä homona", koska se ei olisi hänelle pelkästään oman seksuaalisen suuntautumisen hyväksymistä arvoneutraalina tosiasiana, vaan jonkin vieraalta tuntuvan mielikuvaryppään liittämistä omaan itseen. Ehkä se itsen hyväksymiseen tähtäävä identiteettityö pitäisikin aloittaa näiden mielikuvasolmujen avaamisesta. Jotta homofobiaan sosiaalistunut mies voisi hyväksyä itsensä homona, hänen on alettava kuorimaan miehen homoseksuaalisuuden käsitettä kaikesta siitä, mikä estää häntä näkemästä sen pelkkänä arvovapaana sanakirjamääritelmänä.
Entä jos mies on selkeästi heteroseksuaali, joka vaistoaa olevansa jonkin sortin homo, vaikkei tunnekaan seksuaalista kiinnostusta miestä kohtaan. Tiedän ainakin pari heteromiestä, jotka ovat tuoneet julki pettymyksensä heteroparisuhteeseen, ja todenneet suunnilleen niin, että olisipa mahdollista elää yhdessä parhaan heteromies-kaverinsa kanssa, kun naisen kanssa ei oikein luonnistu mikään muu kuin työkaveruus tms. Seksitön heteromies-parisuhde ei kuulosta mielestäni yhtään hullummalta. Voihan siihen liittyä läheisyyttä, jopa hellyyttäkin toista kohtaan. Mitä muuta ihminen tarvitseekaan? Ei seksi ole kaikille niin tärkeä asia.
Jokainen on vähän homo, kuten Jukka Takalo laulaa. Tai pikkasen bi. Seksin tarve on yksilöllinen, joten kyllähän moinen varmaan joiltain hyvinkin luontuu.
Niin, biseksuaalisuus on hyvin yleistä, mutta sen olemassaoloa (miehissä) hädin tuskin tiedostetaan. Tämäkin vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että homoseksuaalin miehen voi olla vaikea hyväksyä itseään, koska homoseksuaalinen halu rajautuu käsitteellisesti jonkin "erityisryhmän" jutuksi. Se on "homojen hommaa". Jos olisi yleisemmin tiedostettua, että kuka tahansa perusjannu tai naistenmies voi tuntea seksuaalista vetovoimaa miehiä kohtaan, se helpottaisi myös pelkästään homoseksuaalisten miesten elämää.
  • 8 / 15
  • Kolmoisritti
  • 29.6.2018 3:42
Tällaisissa keskusteluissa tulee aina mieleen se, että miten oli oikeastaan edes mahdollista silloin aikoinaan, että perustettiin syke, seta ry ja kun miettii että vieläkin jauhetaan samaa: miten miksi . olen sitä mieltä että evoluutio on tällaista ja luonto on tällaista: elämä synnyttää kaikkea tätä! Kun miettii ihmisen esi isiä, jotka elävät meissä geenitasolla ja vaikuttavat yhä immuniteettiin jne. Ihmeteltiin että parittelivatko nykyihminen ja neanderthal...joo kyllä ne tekivät sitä keskenään: seksiä, koska rakastuivat toisiinsa. Neanderthal oli yhtä älykäs kuin ihminen, mutta varmaan syötiin sukupuuttoon, koska silloin syötiin kaikkea mikä liikkuu. Oli pakko.
Nälkää nähtiin, koska eläimiä oli vaikea metsästää. Evoluutiossa vielä kaukaisemmat homidit ovat paneskelleet toisia homideja joka on nähty kalloissa ja niiden eri variaatioissa.
"Onko tämä tapainen seksuaali-identiteetin häiriö mahdollinen?"

Kyseessä lienee lähinnä "olisinpa joku toinen"- toive. Se on sukulainen seuraaville: "olisinpa normaali", "näyttäisinpä edes keskiverrolta", "olisipa minulla edes keskiarvoiset tulot" jne.
Tarkoittaako ”olisinpa joku toinen"- toive, että ”joku toinen"- on mitä tahansa? Se ei mielestäni toimi tässä tapauksessa, koska ”toiveella” (ihmissuhteella) on selkeä suunta. Ja miten voit rinnastaa tämän tapaisen ihmisen ja läheisyyden kaipuun johonkin raha- tai ulkonäköasiaan? Olisinpa rikas tai komea yms on väärä metafora tässä yhteydessä.

Biseksuaalisuus ja sen variaatiot ovat aina olleet täällä jotenkin ärsyttäviä ilmiöitä - itsensä kieltämistä tai teeskentelyä - , jota ”oikean homon” on vaikea hyväksyä tai sietää. Täällä suhtaudutaan myönteisen hyväksyvästi melkein mille tahansa perversioon, mutta kuvailemani sävyt on teiltä vähän hukassa. On myös heteromiehiä jotka eivät ole kiinnostuneita panemisesta millään tavalla yms. Se taitaa olla täällä moninaisuuden sateenkaaressa ihan uusi värisävy, vai onko se väritön, kun sitä ei tunnisteta?
"Tarkoittaako ”olisinpa joku toinen"- toive, että ”joku toinen"- on mitä tahansa?"

Toive olla jotain muuta tai joku muu kuin on, lienee yhtä vanha kuin on ihmiskuntakin. Joku toivoo olevansa pidempi, joku lihaksikkaampi, joku rikkaampi, joku älykkäämpi, joku hetero. Tällaisia tunteita syntyy, kun oma mieli taipuu (ympäristön vaikutuksesta) arvostamaan korkeammalle jotain, jota itsellä katsoo olevan vähemmän.

Luulen, että edelleen suurin osa myös länsimaidenkin homoista jossain välissä elämäänsä toivoo olevansa hetero. Minäkin olen aina toivonut keskimääräisesti suuntautunutta sukupuoliviettiä (=heteroseksuaalisesti). No, en oikeastaan enää. Tuo pieni juttu tekee niin monesta asiasta helpompaa. Esim. pariutumisen todennäköisyys. Lasten saanti. Konservatiivisten esimiesten mielipiteet hierarkisesti järjestyneessä ammatissa.. jne.

"Ja miten voit rinnastaa tämän tapaisen ihmisen ja läheisyyden kaipuun johonkin raha- tai ulkonäköasiaan?"

Läheisyyden kaipuu puolestaan on juuri sitä. Maailma on pullollaan tapoja päästä kokemaan läheisyyttä. Jollakin on platoninen suhde hyvään heterokaveriin, joku elää kulissiavioiliitossa, joku saa ammatissaan paijata ja tulla paijatuksi jne.

Minusta on hupaisaa, jos oikeasti tuumit, että kuvailemassasi on kysessä jokin seksuaalinen suuntima. Onko "sateenkaari" tosiaan niin dominoiva nykyilmiö, että sen kautta tulkitaan jos jonkinlaista mielenliikettä..

"Biseksuaalisuus ja sen variaatiot ovat aina olleet täällä jotenkin ärsyttäviä ilmiöitä - itsensä kieltämistä tai teeskentelyä - , jota ”oikean homon” on vaikea hyväksyä tai sietää."

En ymmärrä, miten tämä kakkoskappaleesi liittyy alkuperäiseen pohdintaasi. Haluaisitko tarkentaa?

Biseksuaali virittyy merkittävässä määrin sekä naisen että miehen sukupuolisista tunnisteista. Sellaisella miehellä ei ole vaikeuksia "kyetä elämään suhteessa naisen kanssa".

"Täällä suhtaudutaan myönteisen hyväksyvästi melkein mille tahansa perversioon, mutta kuvailemani sävyt on teiltä vähän hukassa."

Hmm.. Toistaiseksi olet tullut kuvailleeksi suurimmalle osalle tuttua haikailua heterouteen. Vai haluaisitko vielä vähän selittää, mitä tarkoitat?

"On myös heteromiehiä jotka eivät ole kiinnostuneita panemisesta millään tavalla yms. Se taitaa olla täällä moninaisuuden sateenkaaressa ihan uusi värisävy, vai onko se väritön, kun sitä ei tunnisteta?"

Seksuaalinen passiivisuus lienee ihyvinkin tunnistettu asia ihmiskunnassa. Milloin siitä tehdään lääketieteellinen ongelma, milloin siitä tehdään sukupuolinen suuntaus (=aseksuaalisuus), milloin sitä käytetään lyömäaseena (=frigidi) ja milloin haluttomuutta hyödynnetään kiristysmielessä.

Koetko siis lähimmäksi samaistumisesi kohteeksi seksuaalisesti passiivisen heteromiehen? Mikäs siinä. (Ihan mielenkiintoinen korttitalo tuokin. Siihen saattaa kuitenkin sisältyä ristiriita, josta kerron, mikäli kiinnostaa).
"Koetko siis lähimmäksi samaistumisesi kohteeksi seksuaalisesti passiivisen heteromiehen? Mikäs siinä. (Ihan mielenkiintoinen korttitalo tuokin. Siihen saattaa kuitenkin sisältyä ristiriita, josta kerron, mikäli kiinnostaa)."

Miksi käytät ilmaisua "samaistumisen kohde"? Tykkään heteromiehistä kyllä, mutta en samaistu heihin. Olen hyvin tietoinen, että heterotuttavat mm. kuntosalilla ovat pinnallisia jutustelusuhteita, mutta olen myös tietoinen että vastapuoli toisinaan vaistoaa homouteni. Mutta koska en tee mitään lähempiä tutustumisliikkeitä, kaikki on okei, ja suhde pysyy ystävällisen asiallisella tasolla. En ole muuta ollut hakemassakaan. Ja kerro vaan mitä ristiriitoja olet havainnut :)
"Miksi käytät ilmaisua "samaistumisen kohde"? "

Näiden kahden lauseesi synteesinä.

1. "Miespuolinen henkilö, jonka seksuaalinen suuntaus on selkeästi homoseksuaalinen, tuntisi syntyneensä väärään seksuaaliviettiin."
2. "Seksitön heteromies-parisuhde ei kuulosta mielestäni yhtään hullummalta. "

Joko kaipaat kumppaniksesi heteromiestä tai sitten pakkoraossa mielesi on luonut itselleen roolimallin aseksuaalista heteromiehestä. Molemmat ovat oxymoron. (ei se toki haittaa, onhan maailma täynnä oxymoroneja)

"Tykkään heteromiehistä kyllä, mutta en samaistu heihin."

Selvä.

" Ja kerro vaan mitä ristiriitoja olet havainnut :)"

Mieti, mikä on miehen heteroseksuaalisuutta. Eli piirteet, jotka muokkaavat miehestä itsellesi mieluisan hahmon. Heteroseksuaaliset piirteet ovat niitä kehon ja käyttäytymisen signaaleja, jotka kumpuavat tavoitteesta seksuaalisuuteen "vastakkaisen" sukupuolen edustajan kanssa. Ne ovat myös piirteitä, jotka ovat vahvistuneet sallitusta seksuaalisuudesta. En tarkoita pelkästään aktiiivisia, etsiviä, tietoisesti lähetettyjä signaaleja, vaan myös passiivisia, tiedostamattomia, automaatioita.

Ristiriita n. 1.: Seksuaalisuus on asia, jota olet oppinut minimoimaan tai luontojasi minimoit. Ja samalla seksuaalisuus on sen eron ytimessä, jonka perusteella miellyt tai et mielly ihmiseen.

Ristiriita n. 2.: Samalla heteropiirteet ovat niitä, joihin itse et homona oikein taivu.

Näitä ristiriitoja lienee toki mahdollisuus vältellä ja vaimentaa. Varsinainen ratkaisu vaatisi kokonaan uuden näkemyksen heterouden ("heteropiirteiden") ja homouden ("homopiirteiden") keskinäiseen arvoasteikkoon.
Yesman: 1. "Miespuolinen henkilö, jonka seksuaalinen suuntaus on selkeästi homoseksuaalinen, tuntisi syntyneensä väärään seksuaaliviettiin."
2. "Seksitön heteromies-parisuhde ei kuulosta mielestäni yhtään hullummalta. "

Väärintulkintaa!!! En puhu itsestäni vaikka kovasti yrität vääntää keskustelua siihen suuntaan. Tämän keskustelun avauksen takana on parin tutun heteromiehen ajatukset ja toiveet toimivasta elämänkumppanista ja suhteesta. Ja vaikka minulla on paljon enemmän heteromiestuttavia kuin homotuttavia, ja vaikka heteromiehet ovat minusta paljon mielenkiintoisempia ja seksikkäämpiä kuin homot, silti kyse ei ollut minusta. sorry ;)