Sponssi-politiikka on aika kummallista, kun tapahtuma järjestetään suurimmilta osin vapaaehtoisvoimin ja viikon tapahtumia järjestävät kolmannet tahot.
Esimerkiksi puistojuhlan järjestäminen esiintyjineen ei ole ilmaista - varsinkin, jos esiintyjät ovat paikalla ammattilaisina ja halutaan tehdä vähän enemmän kuin "talkoo"-menetelmällä. Toinen asia on se, että yhteistyökumppanit osoittavat samalla sitoutumista priden agendaan: hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisen aseman edistämiseen.
Kesän lopulla ensi kertaa järjestettävä Querelle on hintava, mutta pääsymaksuilla on saatu kasaa kiinnostava joukko artisteja (ehkä Sofi Oksasta lukuuottamatta - ketä kiinnostaa enää?). Pride puistojuhlineen on tähän uuteen festariin verrattuna aika epäkiinnostava ja menneisyyttä. Tästä syystä puistojuhla ja sitä edeltävä kulkue pitäisi erottaa toisistaan, piknik on ok, mutta ohjelma valitettavasti on aina mitä on - ehkä juuri syystä "talkoo hengellä" ja "hyvällä tahdolla". "Sponssit" ja kaupallisuuden voi välttää, jos vaikkapa kaupunki ottaisi suuremman roolin puistojuhlassa: onhan Helsinki Pride imagokysymys, ja Priden itsessään pitäisi korostaa muita kuin kaupallisia arvoja. Mieleilmaisun ei pitäisi olla sponsoroitua, ja jätän mielelläni puistojuhlan väliin jos vaikka se olisi maksullinen ohjelmineen. Itseasiassa näin olen viimevuosina tehnytkin. Kulkue on se juttu, jolla on merkitystä - ei puistojuhla feissareineen, lapsille suunnatuille oheisohjelmineen ja piknikkeineen vaikka ymmärrän yhteisöllisyyden, jonka se luo.
Miksi kaupallisuutta erityisesti pitäisi välttää? Minä taas näen oikein hyväksi asiaksi sen, että liike-elämä on näkyvästi mukana tällaisessa toiminnassa. Se lisää samalla asian näkyvyyttä ja tuo kaupalliset toimijat lähemmäs arvokeskustelua. Toki kaupunkikin voisi olla tapahtumassa taustalla enemmän, mutta sinänsä kaupungin tehtävä minusta yleisesti ei ole varsinaisesti tapahtumien järjestäminen/maksaminen, vaikka kyllä mahdollistaminen esim. tilaa tarjoamalla.
Minusta puistojuhlallakin on merkityksensä, nimenomaan avoimena tapahtumana, varsinkin jos se hoidetaan hyvin ja tarjonta on monipuolista: se voi olla muidenkin kuin hlbtiq+ -väen tapahtuma. Yhteisöllisyys on avainsana, ja siihen yhteisöön pitäisi voida kaikkien kuulua.
"Miksi kaupallisuutta erityisesti pitäisi välttää?"
Pride on ihmisoikeustapahtuma, ei sponsoroitu kulkue, jossa siihen osallistujat laitetaan ilmaisemaan mielipidettään transkysymyksestä kissanruokamainosten keskellä. Monille Pridemarssi on symbolisesti kaapista ulostulo, Prideen liittyy vahva tunneilmaisu ja filosofia, tätä tulisi kunnioittaa. Itse keksit monia syitä kun mietit Priden henkeä, etkä miten sitä voisi myydä mainostilana. Kyynisenä idealistina ajattelen liike-elämän tai puolueiden näkymisen Prideä ei niin positiivisena kuin sinä. Toisaalta voin keksiä pari brändiä, joiden tarrat voisin liimata plagaattiini, jos siitä näkyvyydestä minulle maksetaan!
Kaupallisuutta tuskin voidaan välttää, se pitää ottaa huomioon kunnioittamalla Priden henkeä. Jos puistojuhlaan halutaan oikeasti kiinnostavia esiintyjiä, ja tätä pidetään tärkeänä että siellä on kiinnostavaa ohjelmaa, on syytä miettiä tilaisuuden maksullisuutta tai sponsseja. Tällöin itse puistojuhlan olisi syytä erottaa selkeästi Pride kulkueesta. Helsinki Pride puistojuhlineen on vuosi vuodelta enemmän kaupunkitapahtuma, kaupunki voi ihan hyvin ottaa sen haltuunsa edistäen matkailua ja tästä hyötyy liike-elämä laajemmin ei vain yksittäisenä pinkkipestynä sponssina.
Niin, minä pyrin ajattelemaan pridea ja muutakin yhdenvertaisuutta edistävää toimintaa pragmaattisesti ja suurimman saatavissa olevan hyödyn näkökulmasta.
Ymmärrän kyllä, että voimautumisen mekanismit ovat yksilöllisiä. Itse kuitenkin ajattelen niin, että hlbti-yhdenvertaisuutta edistävän (pride-)toiminnan vieminen mahdollisimman liki elämän realiteetteja ja arkea on paras keino toimia kaikenlaista toiseutta vastaan.
xxxx jäi looppiin Pride-kulkueen ja -puistojuhlan välimaastoon.
Helsinki Pridessähän on jo Perinteisesti kiinnostavien artististien ja ohjelmanumeroiden maksullisia partyjä, pitkin viikkoa, joten eiköhän se puistojuhla voi olla ihan ytimeltään kulkueen päättävä mukava yhdessäolotilaisuus ja muutamatuntisen kulkueessaolon päätteeksi piknik-eväittenkin nauttimistilaisuus.
Varsinaisia muasaesiintyjäfestareitahan on Helsinkikin täynnänsä, joten niistä ei ole puutetta.
Katsotaan nyt vielä, millä lailla Prisma tukee Prideä, sillä eihän sitä tiedä, mitä tuella on luvassa ... puistoonkin ... Helsinki Pridehän ei ole vielä julkaissut ohjelmastaankaan paljon mitään (vaikka toki huhuja itse kukin tiedämmekin).
Siitäkin tulisi kuitenkin joiltain sanomista, jos Prisma laittaisi Priden puistojuhlan portille Bonus-pisteen, josta homot saisivat täyden 1% Bonuksen, biit (etenkin biinaiset) sen femmansa, mutta jos vähemmistön vähemmistöt vain 0.1%.
Yhteistyökumppani on siis SOK-tasolta, ei HOK-Elannosta. Eli ihan voi Arinan (Oulu) tai Keskimaan (Jyväskylä) Prismojen kassajonoissa kiittää talon myönteisyydestä.
"Niin, minä pyrin ajattelemaan pridea ja muutakin yhdenvertaisuutta edistävää toimintaa pragmaattisesti ja suurimman saatavissa olevan hyödyn näkökulmasta."
Valitettavasti Pride on kaupan, ja kaupallistunut. Suurin hyöty lienee taloudellinen eikä ihmisoikeudet, joiden varjolla kaupataan mitä milloinkin sateekaaren väreissä. Pridea varmaan tarvitaan, mutta suurin huoli osallistujalla lienee pääesiintyjät ja mitä pakkaisi eväskoriin kun tuo marssiminen on aika raskasta. Priden filosofia on rusinat pullasta Love wins-tyyliin ja saahan sieltä kivoja selfieitä ja kuvia hottiksista poliiseista uniformuissaan. Suurin ääni lähtee siitä mäkätyksestä, jossa kulkueeseen osallistuu liikaa naisia tai muuten vain vääränlaisia homoja.
Muuten, oikeastiko Prisma on laittanut Pridelogoonsa tuon pinkin kolmion (Rosa Winkel), joka on holokauastin yksi symboleista?
"Minä katson, että suurin hyötyjä on hlbti-vähemmistöihin kuuluvat etenkin asian arkipäiväistymisen ja stigman vähenemisen myötä."
tuosta tsestäänselvyydestä tässä keskustelussa ei ole kysymys, vaan miten Pride-aate on valjastettu markkinavoimien käyttöön. Hlbti-vähemmistöihin liittyvien stigmojen vähentymistä ja arkipäiväistymistä jokainen yritys voi hähentää ympäri vuoden näin halutessaan. Joku "priden pääsponssi" mahdollistaa nyt sen, mistä yksilöt ovat taistelleet vuosia ja kiillottaa samalla brändiään. Kuka nyt homoja vastustaa 2018? Kritiikittömyys kertoo aika paljon mihin "homoliike" on päätynyt pinkki rahatukko kädessään. Iänikuista syrjittyä vähemmistäretoriikkaa käytetään aika härskis..pragmaattisesti hyväksi, kuten tuo kommenttisi osoittaa.
Mutta joo, vuosien varrella Helsinki Pridessä vierailleet ulkomaiset tuttavani ovat olleet otettuja miten "puhtaana" markkinavoimilta kulkue on säilynyt, ja miten osallistujilla kuin myös järjestäjillä on oikeasti jotain sanottavaa aatten puolesta.
Homoja (ja muita hlbti-vähemmistöjä) vastustaa tai ainakin vähemmistöjen yhdenvertaista asemaa jättää tukematta kosolti kansaa. Suoranaista vastustusta on moninaisissakin piireissä, yhä vuonna 2018.
Mitä laaja-alaisempi joukko on samalla kentällä, sitä vähemmän merkitystä tuolle kentälle haluamattomilla on.
Suomessa on tosiaan tultu hieman jälkijunassa yhdenvertaisuuden suhteen. Siitä voi sitten johtaa pohdiskelun, että onko tuo kulkueiden (ja muunkin hlbti-aktivismin) "puhtaus" markkinavoimilta kehityksen pienen viipymän syynä vai kenties sen seuraus...
Sosiaalisessa mediassa on käyty keskustelua, jonka tuoksinassa on syytetty pinkkipesusta sellaisia yrityksiä, jotka ovat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa muuttaneet Helsinki Priden ajaksi logonsa sateenkaarilipun väreihin, mutta eivät ole antaneet suoranaista (rahallista) tukea pride-tapahtumalle tai sitä järjestävälle HeSeta ry:lle. On esimerkiksi annettu ymmärtää tuen olevan "näennäistä", kun samalla ei (rahallisesti) huomioida pride-tapahtumaa ja sitä järjestävää tahoa.
Minä katson, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkymisestä huolehtiminen järjestöistä ja järjestäjistä riippumatta on tärkeää yhdenvertaisuuden edistämistä. Kun yritys alistaa brändinsä sateenkaarilipulle, niin se muuttuu itsekin yhdenvertaisuustyötä tekeväksi toimijaksi. Yrityksillä on hlbti-vähemmistöihin kuuluvia työntekijöitä ja muita sidosryhmiä, joille yrityksen sateenkaariliputus voi olla hyvin tärkeä viesti.
Helsinki Pride -tapahtuman järjestelyihin väkisinkin kuluu rahaa, mutta samalla hlbti-vähemmistöt tarvitsevat kaiken tuen ja näkyvyyden. Samoin yhdenvertaisuuden edistämistä tarvitaan muulloinkin kuin priden aikaan, siis vuoden jokaisena päivänä. Mutta miksi pitäisi olettaa, että niin ei tapahtuisi?
En kiellä etteikö yritys nykyisessä asennilmapiirissä voi hyötyä taloudellisesti sateenkaariliputuksestaan. En kuitenkaan näe sitä hlbti-vähemmistön tai sateenkaarilipun hyväksikäyttönä. Yritys voi viestiä arvojaan sateenkaarilipulla - ja on pelkästään myönteistä, jos moninaisuuden hyväksymisen puolella olemista ei enää koeta karttamisen arvoiseksi liiketoiminnalliseksi riskiksi.
HeSeta tai kukaan muukaan ei omista pridea ja sateenkaarilippua. Lisäksi on hyvä ymmärtää ja hyväksyä, että yhteisöä on myös järjestötoiminnan ulkopuolella. Joissain puheenvuoroissa esitetty anekaupan henkisen ostamisen vaatiminen taivaspaikan (tai hyvän omantunnon) saamiseksi ei minusta kuulu asiaan. En muutenkaan pidä syyllistämistä kovin kestävänä keinona edistää haluamaansa asiaa. Pitäisi aina yrittää myönteisen kautta. Eri asia on sitten kaikenlaisiin asiattomuuksiin puuttuminen, jolloin kaikki keinot laillisuuden rajoissa on tarpeen.
Näkyvyys saa väen liikkeelle ja herättää keskustelua. Juuri tällainen vihdoin toteutuva sateenkaarilipun värien tunnustaminen ja hyvin kokonaisvaltaisen huomion saaminen oli toiveena vaikkapa nyt vuosituhannen alussa. Ja nyt se sitten onkin joidenkin mielestä huono juttu.
Kansanedustaja Antero Laukkanen (KD) katsoo, että S-ryhmän olisi pitänyt kysyä asiakasomistajiensa kantaa ennen kuin lähtee Priden sponsoriksi ( https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/683858-prisman-tuki-pridelle-oli-liikaa-kansanedustajalle-haluaa-irtautua-s-ryhmasta-ei ). Laukkanen kertoo, ettei halua tukea pride-tapahtumaa, ja suunnittelee protestiksi irtisanovansa S-tilinsä. Laukkanen on kuitenkin S-ryhmään kuuluvan HOK-Elannon edustajistossa - ja murhetta herättää, että jos lopettaa jäsenyyden, niin voiko kuulua edustajistoonkaan. Joka tapauksessa Laukkanen ei aio enää asioida S-ketjun liikkeissä - ja aikoo muuttaa ostokäyttäytymistään muidenkin Helsinki Pride -tapahtuman yhteistyökumppanien kanssa.
Laukkanen myös usuttaa yhdenvertaisuuden nimissä uskonnollisia järjestöjä hakemaan omille tapahtumilleen tukirahaa S-ryhmältä.
Laukkanen arvioi, että osuusliikkeessäkään iso osa asiakkaista ei kannata "Pride-ideologiaa", ja toteaa, että "koko seksuaalisten vähemmistöjen liike edustaa ehkä vain yhtä prosenttia koko väestöstä".
Toisaalla esitettiin muuten kiintoisa huomio tuosta Laukkasen pyörittelystä - siis väitteestä, että "koko seksuaalisten vähemmistöjen liike edustaa ehkä vain yhtä prosenttia koko väestöstä".
Kummasti tuossa kulkueessa oli kuitenkin tuon yhden prosentin sijasta kaksi prosenttia koko väestöstä.
Tuli mieleen tuota smon mainitsemasta Laukkasen yhden prosentin vähemmistöstä, että kuinka suurta kansanosaa KD edustaa. Joten tarkistin asian. Eduskuntavaaleissa 2015 kristillisiä oli "siunattu" äänimäärällä 105 134.
