Huhtasaarihan asettui ihan kutakuinkin suomenruotsalaisten väestöosuuteen tai seksuaalivähemistöihmisten väestöosuuteen tai maahanmuuttajien väestöosuuteen. Mielenkiintoinen kolminaisuus.
Jokohan Niinistö rohkenisi tulla pressakaapistaan Hki Priden viralliseksi suojelijaksi joku vuosi?
Jos ei äänestä lainkaan, ei pidä valittaa. Käytännössä kannatusprosentti lasketaan äänensä hyväksytysti antaneista. Niinistö sai ääniä runsaasti enemmän kuin kaikki muut ehdolla olleet yhteensä; annetuista äänistä 62,7 prosenttia. Jos kuitenkin tarkastellaan Niinistön prosenttia kaikkien äänioikeutettujen määrään verraten, niin se on 43,8. Mitä siitä sitten pitäisi päätellä? Ei mitään ihmeellistä. Poissaolijoita ja tyhjää äänestäneitä ei lasketa.
Kuusi vuotta sitten oli Haavisto-huuma. Vihreiden avoimesti homo Pekka Haavisto nousi toiselle kierrokselle 18,8 prosentin ääniosuudella ja sai ratkaisevalla kierroksella 37,4 prosenttia äänistä (Niinistön vastavat prosentit olivat tuolloin 37 ja 62,6). Mietitäänpä, että Haavistosta olisi silloin tai nyt huuman saattelemana tullut presidentti.
Olisi toki ollut erityistä, jos tasavallan presidentiksi olisi kansanäänestyksellä valittu avoimesti homo henkilö.
Yhteiskunnallisten asenteiden mittarina Haaviston valinta olisi kyllä kertonut edistyksestä, ja jo hänen menestyksestään voi lukea jotakin. Mutta olisiko Haavisto kuitenkaan pystynyt presidenttinä edistämään hlbti-vähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisuutta? En usko, vaikka ehkä hlbti-toimijoille tilanne olisi ollut voimaannuttava. Olisiko sellainen ratkaisu kuitenkin laajemmin lisännyt vastakkainasettelua ja jyrkentänyt hlbti-vastaisia asenteita, ehkä jopa lietsonut hlbti-kielteisten voimien toimintaa? Minusta riski sellaiseen on.
Uskon, että Haavistokin olisi pyrkinyt presidenttinä toimimaan "siltojen rakentajana", mutta sekä seksuaalinen suuntautuneisuutensa että kytköksensä vähemmän vakavasti otettavaksi miellettyyn politiikan viiteryhmään eivät ole ainakaan nykymaailmassa sitä työtä helpottavia yksityiskohtia. Itse näen Niinistön tasavallan presidentin tehtävään sopivana etenkin riittävän laajan kansansuosionsa ansiosta, joten mahdollinen "jyrähdys" tiukassa paikassa oikeasti havahduttaa riittävän laajalti. Riittävän laaja-alainen kansansuosio myös vie erillä tavoilla radikaaleilta voimilta menestysmahdollisuuksia.
Pekka Haaviston osallistuminen ja näkyminen presidentinvaaleissa kuusi vuotta sitten aiheutti kivasti pöhinää ja nosti homoasiaa esille, sekä Suomessa että ulkomaan mediassakin. Omalla hillityllä tyylillään ja homoutta itse esille varsinaisesti puheeksi nostamatta, asia oli hienostuneemmin esillä kuin mielenosoitushuutamalla tapahtuisi. Paljon enemmän pöhinää olisi tullut presidenttinä. Antonio valtakunnan ensimmäisenä neiti(rouva?)homona olisi jo arkinen asia.
Mutta äänestin silti Niinistöä, on se vaan niin presidentiksi sopiva persoona. Vaikka laskettaisiin kaikki äänestämättä jättäneet ja hylätyt ehdokas kuvitteelliselle Nukkumatille, Niinistö olisi voittanut toisella kierroksella silti ylivoimaisesti. Demokratia on sitä että suosituin mielipide tai henkilö voittaa.
Vaaleista jäi sellainen kuva, että minkään ei haluttu muuttuvan. Sisäpoliittisesti presidentti on symbolinen, "maan isä". Niinistön heteronormatiivista patriarkkaa vahvisti vielä sopivasti ajoitettu synnytys, lakkoiluun aktivoidut työttömätkin jäi uutisissa toiseksi. Toisaalta 40 ihmistä torilla kertoo toisenlaista kuvaa "kansansuosiosta" - oli sitten lumimyräkkä tai ei, ieleen tuli Trumpin valtaanastujaiset. Valitsijayhdistys oli fiksu veto, näin Niinistö välttyi vastaamasta Kokoomuksen politiikasta. Ja onhan tuolla "presidentiksi sopiva persoona" ja nätti vaimo, joka pysyy hiljaa.
Haaviston "kompastuskivi" lienee puolue ja puoliso. Valitettavasti vieläkin näyttää siltä, että seksuaalivähemmistöjen edustajat otetaan vakavammin kun suuntautuminen ja mielipiteet ovat häivytetty mahdollisimman taka-alalle. Yhdenvertaisuutta ja kestävää kehitystä kannatetaan kunhan se ei ole sidottu puoluepolitiikkaan.
Niin, on mielipiteitä ja mielipiteitä. Joskus tuntuu, että joidenkin mielestä sellaisiksi on syytä lukea vain musta-valkoisella akselilla ääripäitä edustavat, ja siellä toisessa päässä ollaan tietysti kategorisesti väärässä, kaiken suhteen.
Kuten edellä todettu, ei Haavisto esittänyt kovin jyrkästi mielipiteitään. Onko hänellä sellaisia edes? Ikä lienee tuonut maltillisuutta lisää entisestäänkin. Siinä mielessä ihan Niinistön vertainen, kuten suurin osa muistakin ehdokkaista. Ainoat selvästi muutoshaluiset ehdokkaat olivat Huhtasaari ja Väyrynen; he eivät ainakaan häivyttäneet mielipiteitään taka-alalle.
Minusta myös tietynlaisen jatkuvuuden vaaliminen on mielipide.
Minä pidän ajatuksesta, että asiat tapahtuvat rauhassa; pureskellaan ne loppuun ja nielaistaan vasta sitten. Jää kakominen vähemmälle.
"Tolkun ihminen" toki asettuu mielellään siihen keskelle, jota myös kultaiseksi keskitieksi kutsutaan. Tämä asemmointi on yleensä mielletään jotenkin moraalisesti korkeammalle kuin selkeän mielipiteen edustajat jotka samalla voi näppärästi leimata toistensa musta-valkeiksi vastakohdiksi ja hihhuleiksi. Näyttää siltä, että tässä "tolkun ihminen" filosofiassa on ajauduttu siihen, että on parempi olla sanomatta mitään, ettei tule vain leimatuksi. Niin, on mielipiteitä ja "mielipiteitä"...
----
Ehkäpä tämä voisi käydä poliittisesta satiirista, nyt kun tuo tyylilaji näyttää kadonneen valtamedioista vaalien alle ja niiden jälkeen:
Hilpeähän tuo "Kuuden vuoden kuuliaisuus" on - sille on monet kerrat hihitelty, myötähäpeää tuntien.
Kun asioita tarkastelee monilta suunnilta, niin "kultainen keskitiekään" ei välttämättä asetu keskelle. Keskellä voidaankin olla joskus aivan ääressä - jos vastaparina ovat äärimmäinen äärimmäisyys ja äärimmäinen keskisyys. Tällainen ajatus voi tietysti tuntua hämärältä, jos käsitys mielipiteen ilmaisemisen keinoista kiteytyy somekeskusteluun sekä mielenosoituksiin ja ajatus asioiden edistämisestä muutosten "runnomiseen" tai muutosten jarruttamisesta kiristämiseen.
Jälkimmäisestä esimerkkinä ovat vaikkapa Timo Soinin ja KD:n temput, kun on vastustettu hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisuuden kohentamista.
Asioita on hyvä uudistaa tarpeeseen, mutta ei itsetarkoituksellisesti. Siksi on parempi pitää keskustelua yllä, kuunnellen väärässä olevienkin näkemyksiä.
