Ongelma kirkon 'omassa päätöksessä' on se, että se osiltaan legitimisoi (siis nimenomaan lain suomana) syrjinnän ja sitä kautta levittää syrjinnän ja eriarvoisuuden sanomaa ja oikeutusta.
Ainoa sivistysvaltion ratkaisu on poistaa uskontokunnilta laillinen vihkimisoikeus ja jättää rituaalit heidän omikseen. Sekään ei tietenkään riitä, koska yhteiskuntaan jäisi edelleen parallelit järjestelmät: laki ja ns. Customary Law, mitkä ovat osaltaan estämässä esim. kehitysmaiden nousua. Ajatelkaapa, jos (ev.lut. ja otrodoksisen) kirkon ei tarvitsisi seurata sukupuolilakeja mm. rekrytoinneissa. Lisäksi jää kysymys siitä, miksei esim. muslimit saa samaa oikeutta, eli sekamelska ja perustuslain henki on rikottu.
Siis, Suomen ikiaikainen ja Itä-Eurooppalainen ongelma: erottakaa kirkkko ja valtio.
Minusta kirko(i)lla ja muillakin uskonnollisilla yhteisöillä voi aivan hyvin olla vihkimisoikeus. Ja niin Suomessa onkin ( https://uskonnonvapaus.fi/artikkelit/vihkimisoikeudet.html ). Se kuorma on muun lisäksi pois maallista valtaa edustavilta viranomaisilta. Hoitavat asian uskonnollisin menoin, kun asia hoidetaan maallisin menoin maistraatissa. Samaan rekisteriin tiedot kuitenkin menevät. Itse instituutio on sama, riippumatta (laillisen) vihkitoimituksen luonteesta. Avioliittoinstituutioita on yksi (1).
Kirkon (sekä ev-lut että ortodoksinen) ja muidenkin uskonnollisten yhteisöjen oikeutena on perustaa toimituksensa omiin säännöksiinsä. Tämä oikeus ei kuitenkaan tee lisärajoitusta kenellekään siihen yhteen ja ainoaan avioliittoinstituutioon.
Rekrytointi on yksi asia, vihkitoimitus toinen. Jälkimmäinen on uskonnollinen toimitus, ensimmäinen ei. Kuitenkin rekrytoinnissa uskonnolliseen tehtävään on sitten kirko(i)lla ja muilla uskonnollisilla yhteisöillä omat vapautensa.
Avioliittoon vihkimisen kohdalla ev-lut kirkolla on kuitenkin sisäinen ongelma: sillä ei ole selkeää lakiin perustuvaa päätöstä samaa sukupuolta olevien vihkimisen kieltämisestä, mutta ei myöskään laadittuna vihkikaavaa toimitukselle.
Eivätköhän nämä asiat ole ihan hyvin perustuslain hengen mukaisessa järjestyksessä.
Minun päähäni ei mahdu, mitä uskonnollista avioliiton vahvistamisessa on. Avioliitto on maallisoikeudellinen instituutio, kahden ihmisen välinen sopimus, joka sisältää tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia.
Avioliittoon vihkiminen olkoon juridinen toimenpide, jota se monessa sivistysmaassa onkin, ja kirkolliset/uskonnolliset rituaalit pidettäköön tästä oikeustoimesta erillisinä, niille jotka tällaisia rituaaleja kaipaavat ja joille kukin uskonnollinen yhdyskunta niitä suostuu toimittamaan.
"Se kuorma on muun lisäksi pois maallista valtaa edustavilta viranomaisilta. "
Aikamoista tuubaa puolustaa ev.lut. riitin muotoseikkoja sillä, että se vähentää viranomaistahon kuormitusta. (ja todella, jos mietit, niin juuri näin tulet tehneeksi). On selvää, että riitin a) järjestäjille ja b) läpikäyville kyse on jostain muusta, kuin "jonosta muiden joukossa". On myös selvää, että mikäli yksi lakisääteinen jono palvelee vain tietynlaisia aikuispareja ja toinen lakisääteinen jono palvelee kaikenlaisia aikuispareja, niin kyse on lakikokoelman kaksoisstrandardista, vaikka asiaa miten yrittäisi pyöritellä silkoisemmaksi.
"Kirkon (sekä ev-lut että ortodoksinen) ja muidenkin uskonnollisten yhteisöjen oikeutena on perustaa toimituksensa omiin säännöksiinsä. "
Kaikki uskonyhteisöt Suomessa eivät suinkaan ole tasa-arvoisia. Ev.Lut. kirkkoa ainoana uskonyhteisönä Suomessa niputtavat valtion kanssa yhteen erityislait. Tämä tekee avioliittotilanteesta ongelmallisen, epäselvän ja ristiriitaisen. Juuri tähän ongelmakohtaan on nyt törmätty ja haetaan usealla rintamalla selvyyttä hallinto-oikeudesta.
"Eivätköhän nämä asiat ole ihan hyvin perustuslain hengen mukaisessa järjestyksessä."
Ehkä sellaisessa mielessä, joka jostain syystä on harjaantunut ohittamaan ristiriitoja ja kykenee "kaksoisajatteluun". Onneksi kaikki eivät tallaiseen kykene. Se auttaa muokkaamaan lain kirjan ja yhteisön periaatteet loogisiksi, yhdenmukaisiksi ja tasa-arvoisiksi.
Kyllä, "puolustin" ev-lut kirkon (ja muidenkin uskonnollisten yhteisöjen) vihkioikeutta - jopa ottaen yhdeksi yksityiskohdaksi viranomaistahon kuormituksen säästämisen. Tuubaa tai ei. Eikä sitä sen todella tarvitse miettiäkään sitä enempää.
Enkä jonoista niin tiedä.
Ev-lut kirkon lisäksi myös ortodoksikirkolla on erityislakien kautta vastaavanlainen niputus valtion kanssa.
Kyllä tuo homma menee ev-lut kirkossa jiiriin. Odotellaan nyt ihan rauhassa. Ei tehdä ongelmaa asiasta, josta ei tarvitse ottaa ongelmaa :)
Kirkkojärjestys koskee ainoastaan ev.lut. kirkkoa. Ortodoksista kirkkoa se ei säätele.
On todellakin niin, että ev.lut. kirkko on ainoa uskonyhteisö, joka sekä myötä- että vastoinkäymisessä on liitossa Suomen kanssa niin, että avioliitosta muodostuu yksi ristiriidoista. Olisi jo korkea aika lopettaa tuo kaikki osapuolet onnettomiksi tekevä kytkös. Lapset ovat aikuisia jo.
Samalla voi hyvin poistaa lain ortodoksisesta kirkosta, jossa ei kuitenkaan viitata avioliittoon pyhänä toimituksena, eikä siihen, että seurakunnan jäsenellä on oikeus "kirkon pyhiin toimituksiin".
Ei kannata odotella ristiriitojen kanssa. Ne vain repivät lisää ja hämmentävät. Ristiriidat kannattaa korjata.
Ortodoksisella kirkolla on oma kirkkojärjestyksensä, ja siellä sakramentteihin kuuluva avioliittokin on mainittu. Ortodokseilla siinä on paremmin varattu oikeus säännöillään määritellä se, kenet voidaan vihkiä ja kenet ei: "Hiippakunnan piispa antaa pyhistä toimituksista tarkempia ohjeita ja määräyksiä".
Kun ev-lut -kirkko saa aikanaan sorvattua kantansa avioliittokysymykseen, niin ristiriita asiassa on korjattu.
Suomen laissa ortodoksisen kirkon kirkkojrjestyksestä ei mainita sitä, että seurakunnan jäsenellä on oikeus kirkon toimintuksiin.
Ev.lut. kirkko pitää joko pakottaa noudattamaan Suomen lakia (kirkkojärjestystä) tai jos se ei siihen suostu, tulee valtion ja ev.lut. kirkon erota. Molemmat ratkaisevat ristiriidan.
Ei oikeastaan ole laillista kirkon ulkopuolista keinoa varsinaisesti pakottaa ev-lut kirkkoa laatimaan vihkikaavaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä ajatellen. Päätös tulee aikanaan kirkolliskokoukselta. Todennäköisesti erityisen sukupuoliin liittyvän rajauksen laatiminen kuitenkin torppautuisi perustuslain yhdenvertaisuuden edistämisen vaatimuksiin. Kello kuitenkin tikittää yhdenvertaisen avioliittokäytännön hyväksi kirkossakin.
Oikeus voi toki päättää, ettei ole laillista perustetta rangaista pappeja, jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja. Sellaisen päätöksen voi ajatella olevan laillinen pakottaminen - ja kirkko joutuu sitten toteamaan päätyneensä tapahtuneen eteen. Toisaalta oikeus voi myös tulkita kirkolla olevan työnantajan oikeuden tehdä asiassa rajauksia uskontulkintojen kautta.
Valtion ja ev-lut kirkon teiden ero ei ole kovin todennäköinen tie ainakaan tällä erää. Ehkä sitten aikanaan, kun alle puolet kansasta kuuluu noihin kahteen kirkkoon, joita varten on omat lait. Mutta niin ei ole nyt tai vielä huomennakaan.
"Ei oikeastaan ole laillista kirkon ulkopuolista keinoa varsinaisesti pakottaa ev-lut kirkkoa laatimaan vihkikaavaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä ajatellen."
Tätä ei tarvitakaan. Tulee vain pistää kirkko noudattamaan kirkkojärjestyksen kohtaa "seurakunnan jäsenellä on oikeus kirkon pyhiin toimituksiin". Se, miten kirkko tämän järjestää on yhdentekevää. Kirkko saa vaikka käyttää sanaa vaimo ja nainen miehestä niin kauan kuin muotoseikat on muutettu.
"Päätös tulee aikanaan kirkolliskokoukselta. "
Tätä ei nykylainsäädännön puitteissa tarvita, koska Suomen laki jo kertoo, miten asia pitää hoitaa.
On eri asia, onko hallinto-oikeudessa munaa pistää kirkko noudattamaan Suomen lakia. Tässä mitataan, mikä Suomi oikein on valtioitaan riippumatta siitä, mitä legendoja siitä kerrotaan.
Kiitos 'Yesman': etsin juuri tuota ilmaisua "kaksoisstsandardi".
Ehkä asiaa voisi valottaa esim.'smo'lle: miksei sitten kirkko myös käsittele avioerotapauksia? Siihenkö sitten loppui se taakka "maallista valtaa edustavilta viranomaisilta"?
Oliko se (muistaakseni) Turun piispa, joka erosi siellä 'maallisessa vallassa'?
Onko hän siis kirkon (kasoisstandardin) mukaan edelleen aviossa?
Niin, ja sitten unohtui vielä se yksi juttu, joka saattaa jäädä huomioimatta:
Kyllä kaikki avioliitot rekisteröidään "maallista valtaa edustavien viranomaisten" taholta lain velvoittamana väestörekisteriin. Kahden (tai kolmen - ortodoksit) verotusjärjestelmän ja väestörekisterin päivittäminen maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin esim. 'smo'n ajattelemat 'ulkoistamiset'. Lisäksi tästä seuraa yhteiskunnalle valvonta- ja oikeuskuluja.
Maistraatti velottaa, kuten kirkotkin, itse toimituksesta sekä rekisteröinnistä erikseen.
Maistraatissa tapahtuva vihkiminen on vihittäville lähtökohtaisesti maksutonta.
Puheet ”kaksoisstandardeista” ovat tässä yhteydessä hölynpölyä.
Miksi kirkko käsittelisi avioerotapauksia? Avioero ei ole kirkollinen toimitus, vaan juridinen tapahtuma, ja se konkretisoituu mm. väestörekisterissä.
Kirkolla on tietty lakiin perustuva autonomia. Kun kirkon jäsenistö kirkolliskokousedustajiensa kautta hyväksi näkee, alkaa kirkko (virallisesti) vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja. Tuo tapahtunee melko pian. Asian ratkaiseminen kuuluu kirkolle.
"Ongelman, jossa ei ole (yhteiskunnallista) ongelmaa, ellei siitä halua välttämättä tehdä ongelmaa."
Ongelma on seuraava: jos kirkko voi tehdä Suomen lakikokoelman vastaisia asioita, voivat niin tehdä muutkin tahot. Hassua, ettet hahmota tätä. (vielä rautalangasta: Suomen laissa sanotaan, että ev.lut. kirkon jäsenillä on oikeus kirkon toimituksiin. Kirkon jäsenenä voi olla homopari. Suomen lain mukaan homoparilla on oikeus kirkon toimituksiin. Homopari pyytää kirkollista vihkimistä. Ev.lut. kirkko kieltäytyy toimituksesta homoparin kohdalla.)
Tällä hetkellä ev-lut kirkon ne elimet, jotka asian voivat ratkaista, eivät ole asiassa tarpeellista ratkaisua laillisessa järjestyksessä tehneet. Eivät ole laatineet sopivaa vihkikaavaa, eivätkä sen paremmin rajanneet avioliittoa vain naisen ja miehen väliseksi. Jälkimmäinen tuskin jälkikäteen enää onnistuisi (vaikka asialle jostain enemmistö ilmestyisikin), koska perustuslaki ja yhdenvertaisuuden edistäminen.
Ei varaa mennä naimisiin
Suomessa on kirkkojen ja kaiken maailman lahkojen suosiminen ja erityisoikeudet johtaneet siihen, että oikeasti köyhillä kirkkoon kuulumattomilla ei ole varaa mennä naimisiin. Kirkkokunnilla ja uskonnollisilla yhdyskunnilla on peräti noin 5000 vihkijää. Niitä on joka kunnassa, hyvin monissa useita.
Maistraatteja on vain harvoissa kaupungeissa ja lähiaikoina on joitakin suljettu ja joidenkin aukioloaikoja lyhennetty. Eräs köyhä kirkkoon kuulumaton pariskunta, joka asuu parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupungissa Etelä-Suomessa, kertoi juuri siitä, kuinka hankalaksi ja kalliiksi tulee lähteä sivukylältä sellaiseen kaupunkiin, jossa on maistraatti. Jättääkö osan vuokrasta maksamatta ja olisihan se mukavaa edes hieman hääjuhlaan satsata. Keski-Suomessa ja sieltä itään ja pohjoiseen edestakainen vihkimatka voi olla sata ja reilusti enemmänkin kilometrejä.
Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa siviilivihkijöitä on joka kunnassa. Norjassa yleensä kunnanjohtaja ja lisäksi kunnanvaltuuston nimeämät muut henkilöt. Myös Ruotsissa on samantyyppinen järjestelmä eli avioon aikovat ottavat yhteyttä kuntaan, joka järjestää vihkijän, joka voi olla kunnanjohtaja, rehtori tai muu lääninhallitukselta vihkimisluvan saanut. Suomessa näin oikeudenmukaiseen järjestelmään tuskin päästään koskaan. Siviilivihkimisiä on Suomessa nyt yli 55 % kaikista, mutta palvelut näyttävät heikentyvän. Jos oikein ymmärsin, Ruotsissa vihkijöillä eli esimerkiksi kirkolla ja sen papeilla ei ole pääsyä valtion väestötietorekisteriin, ilmeisesti ei Norjassakaan.
Siitä kuinka esimerkiksi Väestörekisterikeskus ja maistraatit toimivat kirkon vauvajäsenhankinnan asiamiehinä ja muista kummallisuuksista, jotka todistavat, että sekulaariin ja oikeudenmukaiseen Suomeen on vielä matkaa, voi kirjoittaa joskus toiste.
Maistraatteja on talousalueiden keskuskaupungeissa. Maistraatissa vihkimisen voi toimittaa maistraatin päällikkö, henkikirjoittaja tai julkinen notaari. Vaikka lähinnä maistraateista on puhuttu siviilivihkimisten osalta, niin siviilivihkimisen voi käräjäoikeudessa toimittaa laamanni, käräjätuomari, käräjäviskaali tai käräjänotaari. Niidenkään esiintymistiheys kartalla ei ole kattava - eikä se tietenkään palvelujen saavutettavuuden kannalta ole hyvä asia.
Kuntien sisäinen julkinen liikenne on useinkin aika köykäistä, joten maailma ei ehkä olisi sivukylän syrjätaipaleilla asuvalle sen parempi, vaikka joka kunnassa olisi oma siviilivihkipaikkansa. Tukiviidakkoa tyystin tuntemattomana esitän kuitenkin arvion, että tällainen reissu maistraattiin tai käräjäoikeuteen voisi kuulua anomuksesta korvattaviin tapauksiin, mutta hääjuhlan järjestäminen tuskin. Jälkimmäisessä tapauksessa eivät toki ei-siviilivihkimisestä osalle pääsevät ole sen paremmassa asemassa.
Muutama vuosi, ja ev-lut kirkossa oletettavasti vihitään myös samaa sukupuolta olevia pareja.
