Sisäministeri vastasi kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen hlbti-turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta (juttukommentit)

  • 1 / 2
  • human
  • 20.10.2017 23:05
Kommentoin sellaisia asioita että ensiksikin ministeri Risikon vastauksen teksti on pitkälti samaa, millaisia vastauksia Migri on antanut aiemminkin niille, jotka Migriltä ovat hlbt-turvapaikanhakijoiden tilannetta kommentoineet. Ministerin vastaus vaikuttaa siis koko lailla Migrin kijoittamalta, mikä toki osin on ymmärretävääkin, osin ei.

Ministeri tuo esille että turvapaikanhakijalta kysellään yksinkertaisin kysymyksin asiaa seksuaalsiuudenkin osalta. Monet hlbt-turvapaikanhakijat ovat kuitenkin kertoneet, ettei heiltä Migrin esimmäisessä haastattelusa ole asiaa kysytty - ei ainakaan niin että he olisivat sen ymmärtäneet.

Sen perusteella, mitä hlbt-turvapaikanhakijat ovat kertoneet haastatteluista ja mitä olen heiltä kysynt, on tullut kuva että Migri ei ymmärrä informoida turvapaikanhakijoita ymmärrettävästi olennaisista, kertomaan rohkaisevista asioista, kuten Suomen kulttuurista uskonnoista vapaampana maana, sekä myös esim. seksuaalisuuden vapaudesta täällä (osassa pakomaista avioliiton ulkopuolinen seksi on kovastikin rangaistavaa ja siksi turvapaikanhakijat eivät ehkä uskalla siitä kertoa täälläkään lainkaan, elleivät ole saaneet informaatiota että asia on täällä toisin) ja toki myös viranomaisten luotettavuudesta.

Itselleni on syntynyt kuva että osalla hlbt-turvapaikanhakijoista kiikastaa tuo, etteivät kertakaikkiaan tiedä Suomen oloista, eivätkä saa siihen tietoa, mikä Migrin tulisi tuoda heille selväksi ja ymmärrettäväksi ennen haastattelua tai sen aluksi. Jos vain suoraan eltaan haastattelussa kysyä seksuaalisuudesta, voi se olla hlbt-turvapaikanhakijalle samankaltainen tilanne kuin pakomaassaan viranomaisten kanssa - eli varovat visusti kertomista, pakomaassaan tietämiensä pahojen seuraamusten pelossa.

Monille hlbt-turvapaikanhakijoille se pakolaisuus on keskeisesti henkilökohtainen asia, eli pakenvat itse itsenään, tietäen mitä pakomaassa ajatellaan heidän rakastamisestaan ja rakastelustaan. He eivät siis miellä tai tiedä olevansa osa muita hlbt-ihmisiä, vaan pakenevat itsenään.

Tuossa äskettäin eräskin jemeniläisen hlbt-pakolainen kertoi että ennen sitä, kun hän oli oppinut englantia ja ennen kuin oli päässyt internetin ääreen, hän ajatteli vain olevansa ainoa koko maailmassa, joka pitää toisesta miehestä. Sitten hän sai selville ja tajusi vasta parikymppisenä, ettei olekaan ainoa koko maailmassa.

Miisterin vastauksessa ei myöskään tunnuta ymmärrettävän sitä suurta ongelmaa, mikä hlbt-turvapaikahankijoilla on vastaanottomkeskuksissa muiden keskenllä, paljastua muille hlbt-ihmisinä. Vastaanottokeskuksissahan ei monissakaan ole turvapaikanhakijoilla edes mitään lukittavaa paikkaa, kaappia tms. tavaroilleen, joten muut voivat penkoa toisten tavaroita ja jos niissä on jotain, mistä voi paljastua hlbt-ihmiseksi (esim. turvapaikanhakijan todistusaineistoakin), on se erityisen suuri ongelma ja uhka hlbt-turvapaikanhakijoille. Ja jo tuonkin takia heille olisi vähintään tarve olla oma vastaanottokeskus.
Puhumattakaan heidän tarpeestaan olla ja päästä kaltaistensa ihmisten seuraan turapaikanhakijoiden keskusksessakin. He saattavat olla entistäkin enemmän yksin, koska edes sukulaisia ja läheisiä ei ole.

Ja jos turvapaikanhakija ei ole rohjennut kertoa alussa, saattaa siitä olla seuraus, mikä näkyy joissakin hlbt-pakolaisten saamissa kielteisissä valitusten jälkeisissä oikeuspäätöksissä. Niissä on tekstiä jossa epäillään hlbt-ihmisenä olon todenperäisyyttä, koska ei ole heti alussa kertonut.

Oma lukunsa ovat sitten biseksuaalit, jotka hekin voivat olla tietyissä maissa kuolemanvaarassa, jos toteuttavat seksuaalisuuttaan ja paljastuvat siitä. Eräissä maissa helläkin kerrasta kiinni jääminen voi johtaa hengenmenoon.

Toki vaikeaa Migrillä ja hallinto-oikeudella, erottaa jyvät akanoista, mutta jotain tuolla mättää useissa kielteisissä päätöksissä silti, varsin selvästi varmojen hlbt-ihimisten kohdalla.

Varmastikin enintään Helsingin ja ehkä Tampereen Setoilla voi olla mahdollisuuksia hlbt-pakolaisten tukemiseen. Resurssivaatimuksena kun on myös kielitaitovaatimusta, koulutusammattilaisuuden lisäksi.

Hlbt-turvapaikanhakijoissahan on myös väkivallan ja kidutuksen uhreiksi joutuneita ja Suomessa kidutuksen uhrien tukikeskus taitaa olla vain Pääkaupunkiseudulla.

Maailmantilanne on nyt aiempaa huonompi hlbt-ihmisoikeuksissa, koska voimakkaammat, aktiivisemmat tukivoimat ovat aiempaa vähemmässä osin. uskontojen maailmanneuvotoa ja YK:takaan ei kiinnosta tarpeeksi hlbt-fobia-joukkotuhouskontoaseiden riisuntaponnistelut.

Kommenttia muokattu: 20.10.2017 klo 23:12
  • 2 / 2
  • Kolmoisritti
  • 24.10.2017 9:14
Käytännössä ei juuri tehdä mitään. Tämä "otetaan huomioon-mantra " ei tarkoita yhtään mitään. SETA ei saa yhtään enempää rahaa, jotta käytännössä tapahtuisi edistymistä.

Tämä rahan puute onkin aika ratkaiseva tekijä, mitä voidaan tehdä.

Tässä tulee esille myös se miten seksuaaliset vähemmistöt jäävät hyvinvoinnnin ulkopuolella ja heteroiden jalkoihin jo alkumetreillä.

Heteroakat kiljuvat suu auki viimeksi mm me too - kampanjassa, mutta jos homot kertoisivat miten heitä häiritään, niin pitäisi perustaa uusi naisvankila.