Tuomiokapituli oli päätöstä tehdessään "puun ja kuoren välissä".
Vapauttava päätös olisi nähty käytännössä ilmoituksena samaa sukupuolta olevien vihkimisen sallimisesta.
Kohtuullisen lievällä kurinpitotoimella tuomiokapituli yritti saada jonkinlaista "kompromissia" aikaan - ja perustelut lukemalla voi tulla siihen johtopäätökseen, että tämän päivän tuloa on vähintäänkin kammoten odoteltu.
Rangaistuksen myötä Sadinmaa käynnistää oikeusprosessin, jossa vastakkain on kirkon nykyinen piispojen ilmaisema (lainsäädäntöön pohjautumaton) kanta siitä, että vain eri sukupuolta olevia voi vihkiä.
Selvää on, että kirkosta eroaminen taas vaihteeksi kiihtyy.
Kyse on nyt siitä, millä perusteella kirkon piirissä ajatellaan voitavan rajoittaa papin vihkimisoikeutta, koska evankelis-luterilaisen kirkon papilla on lakiin perustuva oikeus vihkiä henkilöitä avioliittoon (jonka lain mukaan voivat solmia aikuiset ihmiset osapuolten sukupuolesta riippumatta). Papin suorittama avioliittoon vihkiminen on juridisesti päteviä, vaikka kirkko toimintaa piispojen kannanoton mukaan vastustaakin. Eräillä valtion virkamiehillä on vihkimisvelvollisuus, jota papeilla ei ole muuta kuin työnantajansa (eli kirkollisen viran) kautta.
Oikeus voi toki tulla tulokseen, että kirkolla on oikeus itsensäisesti oppiin perustuen päättää siitä, kenet se vihkii avioliittoon tai kenen avioliiton se siunaa.
Ongelma vain on siinä, että kirkolliskokouksella ei ole riittävää enemmistöä tehdä päätöstä suuntaan eikä toiseen. Kirkolla on nyt asian suhteen melko vaikea tilanne.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minusta vihkimisoikeutta ei ole "kirkolla", vaan kullakin kirkon palveluksessa olevalla papilla, jolle vihkimisoikeus on henkilökohtaisesti myönnetty. Papilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta vihkiä, joten näin ollen olisi loogisesti katsoen itse kunkin papin omassa harkinnassa, kenet avioliittokelpoiset henkilöt hän vihkii avioliittoon.
Vihkimisoikeus perustuu siihen oikeutetun papin ja maallisen vallan (vihkimisoikeuden myöntäjän) väliseen sopimukseen. Hallinto-oikeus ottanee kantaa siihen, voiko kirkko papin työnantajana kieltää häntä käyttämästä laillista vihkimisoikeuttaan itse parhaaksi katsomallaan tavalla.
Minusta on makuasia, miten tuon näkee; onko oikeus kirkolla ja sen papit oikeuden toimeenpanijoina vai onko oikeus kirkon kautta papeilla. Ymmärtääkseni evlut-kirkolla ja ortodoksikirkolla vihkimisoikeus liittyy suoraan pappeuteen, kun muissa uskonnollisissa yhteisöissä se on myönnetty erikseen kullekin vihkimiseen oikeutetulle henkilölle.
Yhtä kaikki, loogisesti ajatellen Public eyen esittämä logiikka voi olla ihan looginen - riippuen siitä, katsotaanko evlut-kirkolla olevan laista johdettavaa oikeutta rajata papeiltaan vihkiminen toisin kuin maallisessa menetelmässä.
Jos ruokakauppias kieltäytyisi myymästä homoille seksuaalisen suuntautumisen takia, syyllisyydestä syrjintään ei olisi mitään epäilystä. Nyt nähtäneen onko kirkolla erityislupa syrjiä ihmisiä.
Pakanallisen kristinuskomuksen kannattaisi lopettaa valehtelus, jota se on harrastanut pitkään ja laajalti. Jopa viime kesänäkin Helsinki Pridessä krikko valehteli rekkansa benderollissa että muka "usko kuuluu kaikille".
Kuitenkin, tuo uskomuksen satukirjassa ristiriitainen profeetta jessukka julistaa että "kaikkein tärkein on rakkaus ja ilman sitä usko ei ole mitään", tai jotain sinnepäin.
Toki pakanallinen kristinuskomus ei ole kenellekään yhtään tarpeellinen, etenkin kun sen satukirjassa paavali pirulainen ja muutkin tuomitsevat kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, sekä myös nipottavat heteroseksuaalisesti suuntautuneittenkin rakkauselämästä.
Suomesakin olisi ihan parasta ja syytä hoitaa kaikki rakkausavioliittojen vihkimisvirallistamiset maallisen hyvän valtiovallan toimesta ja jättää sekalaiset pakanalliset uskomushömpötysharrastuskerhot puuhastelemaan valtiostamme ihan erilleen. Saisi paremmin hoidettua uskomushömpötykset pois valtioelämästä ja myös uskomushoitojen paapomisongelmat yms. hoidettua kuntoon.
Public eye on lähes oikeassa, mutta ei tarkkaan ottaen. Vihkimisoikeus on myönnetty mm. ev.lut ja ort.kirkon papeille, ei siis kirkolle vaan sen pappisjäsenille. Vihkimisoikeutta ei myönnetä henkilökohtaisesti kenellekään yksittäiselle papille, vaan se tulee automaattisesti kun saa ko.kirkon pappisvihkimyksen.
Avioliittolain mukaan pappi "saa toimittaa" kun taas esim. laamanni "on velvollinen toimittamaan" vihkimisen. Lain mukaan "kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan." Joten yksittäinen pappi ei voi määrätä muita ehtoja, ne määrittää kirkko itse. Jos hän muita ehtoja alkaa muutella, joku voisi olla jopa sitä mieltä, että hän rikkoo avioliittolakia, josta voisi tehdä rikosilmoituksen ja asia olisi yleisen syytteen alainen.
Sadinmaan tapauksessa asiaa ei ole käsitelty avioliittolain rikkomisena, vaan kirkon sisäisten ohjeiden rikkomisena, jolloin asia käsitellään kirkon sisällä ko. hiippakunnan (='piispakunnan') tuomiokapitulissa.
Nyt tullut tuomiokapitulin päätös 'vakava moite' on kirkon kannalta varsin fiksu. En usko, että asialla on suuria menestymismahdollisuuksia hallinto-oikeudessa, koska se on niin mieto rangaistus. Jos hänet olisi vaikka määräajaksi erotettu virasta, olisi syntynyt selkeämpi kiista mahdollisesta rikkomuksesta. Arvelen, että hallinto-oikeus aikanaan tulee vain toteamaan, että kirkon ohjeistus ja kirkkolaki eivät ole täysin yksiselitteisiä (kirkkolakihan ei kiellä vihkimästä homoja, toisin kuin ohjeitus), mutta kokonaisuutena ottaen rangaistus ei ole kohtuuton, joten pitää sen voimassa.
IrednoW:n syrjintäasiaan tämä tapaus ei liity mitenkään. Tilanne olisi toinen jos joku homopari olisi pyytänyt jotain homovastaista pappia vihkimään heidät ja pappi olisi kieltäytynyt. Juridisesti tarkastellen papilla ei ole lain mukaista velvollisuutta vihkiä, mutta perustuslaki menee avioliittolain edelle, joten silloin syntyisi mielenkiintoinen tilanne: saako pappi kieltäytyä vihkimästä homoja. Jos kieltäytymisen tekisi laamanni, tapaus olisi selvä syrjintärikos, mutta onko se rikos myös tilanteessa, jossa papilla ei lain mukaan ole edes velvollisuutta vihkiä.
Tavallaan tuo jalkapuun käyttö oli ristiriitaista, sillä taannoinhan, ennen 1922, kun pakanallinen kritinuskomus oli vielä pakko-uskontona Suomessa, seurakuntaradikaalit pakkolaittoivat ihmisiä jalkapuuhun kirkkojen edustoille, jos ihmiset eivät olleet innostuneita kirkoissa käynneistä, eli kun eivät viitsineet käydä kuuntelemassa uskomus-humpuukia. Pakanalliset kristityt sitten syljeksivät ja haukkuivat jalkapuihin laitettuja, pakko-uskonnon piinaamia.
Suomessahan avioliitto-vihkimisoikeuksia on myös sadallakunnalla rekisteröityjä uskomusyhteisöjä, joissa on vino pino erinäisiä uskomuksia. Niillä vihkimisoikeus voidaan antaa hakemuksesta kyseisten uskomuspoppoiden harrastusjehuille, jotka hakevat vihkimisoikeutta. Heiltä ei vaadita oikeasaan muuta, kuin kyseisen uskomuksen jäsenyyttä ja jonkinlasta selvitystä siitä vihkimisoikeuskäytännöstä.
Eli uskomusten kautta voi päästä vihkimään vaikka millaisia hihhuleita, mutta siviilivihkimisiin vaaditaan akateeminen lakitutkinto ja valtion virka.
Hyvä fiksu kansalainen ei siis vihkimisoikeutta saa - toisin kuin huru-uskomuksiin uskotteleva, rekisteröidyn uskomusyhteisön jäsen voi saada.
human, noita vihkimisoikeuden saaneita uskonnollisia yhteisöjä ei ole "satakuntaa" vaan noin 40.
Siviilivihkimisoikeuden voi saada kuka tahansa moitteetonta elämää viettävä oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, varsinkin jos alueella on pulaa vihkijöistä. Valtion virkaa ei siis tarvita.
Mutta se on totta, että uskollisen järjestön vihkijöiltä ei kauheasti vaadita:
Vihkimisoikeus voidaan myöntää uskonnonvapauslain (453/2003) mukaisesti rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan hakemuksesta sen jäsenelle:
1) joka on täysi-ikäinen;
2) jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu;
3) joka on antanut kirjallisen suostumuksensa vihkijänä toimimiseen; ja
4) joka on perehtynyt vihkimisen edellytyksiin ja toimittamiseen sekä vihkijän velvollisuuksiin ja vastuuseen.
Vihkimisoikeutta ei saa myöntää, jos on perusteltua aihetta epäillä, että se, jolle vihkimisoikeutta haetaan, on kykenemätön tai sopimaton toimimaan vihkijänä.
Toisaalta on teknisesti merkityksetöntä kuka vihkijänä toimii, vai lähetettäisiinkö avioliittoanomus pelkästään kasvottomalle virkamieskoneistolle. Maistraatti joka tapauksessa tekee rekisteriin sen merkinnän avioliitosta, ja varmistaa ettei avioliitolle ole. Vihkijä oikeastaan vaan lausuu kauniita symbolisia sanoja, koska jostain syystä niin on tapana tehdä.
irednoW, unohdat, että kaikki homot eivät ole kirkosta eronneita ateisteja, vaan joukossa on oikeasti Jumalaan uskovia, jotka haluavat kirkollisen siunauksen. Lisäksi monet haluavat perinteiset kirkolliset menot esim. isovanhempien takia.
Humanin kirkkokiimaan pieni nippelitieto: jalkapuun (l. häpeärangaistuksen) käyttö (kirkollisena) rangaistusmuotona päättyi vuonna 1869 kirkkolain antamisen myötä. Maallisessa tuomioistuimessa häpeärangaistuksista luovuttiin vuonna 1894, uuden rikoslain astuttua voimaan.
Ja tuohon vihkimiseen... itse pidän päätöstä samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkmisestä kirkon sisäisenä asiana, oikeastaan juuri irednoWin mainitsemasta syystä: avioliittotiedon sisältävä väestörekisteri ja itse avioliitto ovat maallisia asioita, ja yhtäläisesti avoimia niin samaa kuin eri sukupuolta oleville pareille. Kirkon kuitenkin pitäisi tehdä päätös puoleen tai toiseen siitä, sallitaanko samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen vai ei. Nyt päätöstä ei ole. Vihkikaava samaa sukupuolta oleville pareille vain puuttuu. Piispojen tulkinta siitä, että avioliittoon voi kirkollisesti vihkiä vain eri sukupuolta olevan parin, nojaa käytännössä pelkästään sopivan vihkikaavan puuttumiseen. Tulee kyllä välillä oikein surku piispoja. Melkein tekisi mieleni rukoilla heille voimia tämän asian edessä... ;)
MTV:
"Tuomiokapitulin lakimiesasessorin Ritva Saarion mukaan vakava moite ei ole kirkkolaissa määritelty seuraamus, vaan tuomiokapitulin kannanilmaisu.
– Tuomiokapituli on ilmaissut asiassa Sadinmaalle kantansa antamatta mitään kirkkolain mukaista seuraamusta, Saario muotoilee."
Koska "vakava moite" ei ole juridinen seuraamusinstrumentti, on Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli ratkaisussaan tullut hyväksyneeksi sen, että pappi vihkii myös samansukupuolisia pareja kirkollisesti.
Sadinmaa on jo kertonut aikovansa jatkaa vihkimisiä. Myös muut papit ainakin Helsingin hiippakunnassa voivat alkaa vihkiä, koska saavat tästä vastaavia "vakavia moitteita" ilman käytännön merkitystä.
