Sateenkaaripojat kokevat kaksi kertaa niin paljon vanhempien henkistä väkivaltaa kuin heteropojat, 26-32% sateenkaaripojista.
Vanhempien fyysistä väkivaltaa on kokenut peräti 10-15% sateenkaaripojista verrattuna 2-3% heterolukuun.
Seksuaalista väkivaltaa on kokenut 15-19% sateenkaaripojista, 2% heteropojista.
Pelkästään seksuaalivähemmistöihin kuuluvia on siis n. 10% väestöstä ja tästä puuttuu kokonaan sukupuolivähemmistöt eli transvestiitit, transsukupuoliset ja eri muunsukupuoliset identiteetit. Voidaankin vetää helposti johtopäätös että väestöstä n. 12-15% kuuluu sateenkaari-ihmisiin.
Siispä vastaavasti vähintään tällainen painoarvo pitäisi näkyä esimerkiksi television ohjelmisto- ja mainostarjonnassa, katumainoksissa ja muuallakin. Miksei näin ole?
Tartun tuohon hlbtiq+ -näkyvyyteen mediassa ja mainonnassa. Onko ihan varma, ettei näin itse asiassa jo ole? Miten nimittäin asian pitäisi näyttäytyä, että voisi varmistua asiasta? Mikä olisi riittävän tunnusomaista?
On toki hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvoinnin kannalta tärkeää saada enemmän vertaisiaan samastumiskohteita, kun maailma on todella hetero-oletuksinen. Voisi kuitenkin olla myös karhunpalvelus alleviivata liiaksi em. vähemmistöihin kuulumista, sillä se hyppäisi helposti silmille seksualisoivana esilläolona. Emmehän me hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvat eroa vähemmistöön kuulumattomista siten, että asia olisi suoraan havaittavissa vain läsnäolosta.
Tärkeää sen sijaan on puuttua sukupuolittuneisiin kaavoihin esim. kouluopetuksessa.
Toki mainonnassa ja mediassa olisi hyvä myös asiaan kiinnittää enemmän huomiota - ja itse asiassa hissukseen asian suhteen esimerkiksi parisuhdestereotypioissa on havaittavissa myös muuta kuin heteroa kosketusta.
