"pride on avoin kaikille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ja näiden yhdenvertaista asemaa tukeville."
No, käytännössä Prideen on osallistunut yksi selkeästi sateenkaariväen vastainen puolue, Kokoomus. Sen lisäksi Prideen on osallistunut eri maita lähetystöjen kautta, maita, joissa sateenkaariväen kohtelussa on toivomisen varaa. Sen lisäksi Prideen ovat osallistuneet esimerkiksi kytät ja Migri.
"On suorastaan toivottavaa, että pride-tapahtumissa erilaiset aatteelliset ja poliittiset ryhmät järjestävät tilaisuuksiaan ja pride-kulkueessa liehutellaan puolueiden, aatteellisten toimijoiden, yritysten ja muidenkin yhteisöjen tunnuksia. Enemmän ja laajemmin on parempi. Tällainen mukanaolo on priden ja siihen liittyvien ihanteiden tukemista."
Se voi myös olla pinkkipesua. Esimerkiksi Kokoomus ei ole mitenkään ollut ajamassa sateenkaariväen asemaa, vaan on ollut pikemminkin esimerkiksi sterilisaatioasiaa jarruttamassa ja on kuitenkin Pridessä esillä. Sinällään vastustan sitä, että Prideä käytetään oman agendan tai yrityksen tuomiseen julki, ellei sitten nämä agendat ole täysin koshereita seksuaali -ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta.
"Nimeltä mainiten erityisesti feminismin kannattajiksi tunnustautuvien ja ns. punavihreyden piirissä on ollut selvästi havaittavaa kiusausta läänittää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistämistä prideineen ja sateenkaarilippuineen itselle ja samalla oman agendan markkinapaikaksi. "
Punavihreät ovat toistaiseksi olleet täysin kosheria suhteessaan seksuaali -ja sukupuolivähemmistöihin. Ei minua haittaa, vaikka sieltä lähtisin Vihreä Lanka kainalossa. Ei se saa minua liittymään Vihreisiin sen enempää kuin Sateenkaarimessu kirkkoon.
"Sen sijaan on väärin ottaa pride oman aatteen ja sen agendan työkaluksi, ja siten pyrkiä tekemään kaikista yhdenvertaisuutta edistävään tapahtumaan osallistuvista samalla omalle aatteelle ja sen ihanteille vetojuhtia."
Niin kuin poliisi, Migri ja KELA yrittivät Helsingin pridessä.
"Käytännössä kurssin muuttaminen vaatisi kaappausta, kun vuoropuheluun ei antauduta eikä kritiikille olla avoimia. "
Kuka tahansa voi järjestää omissa nimissään Priden, joka miellyttää itseään. Esimerkiksi minä en mennyt Helsingin Prideen, koska se ei minua miellyttänyt, vaan menin Hangon Prideen. Tuntuu siltä, että lähinnä Helsingin Pride on kaappausyritysten kohteena ja että siitä on tullut hetero-pride.
Poliisi, Maahanmuuttovirasto ja KELA eivät ole aatteita. Sen lisäksi ne olivat mukana Helsingin pridessa, eivät määrittelemässä järjestäjänä sen linjauksia tai viestintää.
Minustakin siis on ok, että erilaiset toimijat jakavat Vihreitä lankojaan, pitävät Sateenkaarimessujaan ja mitä ikänään priden yhteydessä. Mitä tulee jonkun puolueen läsnäoloon ja pinkkipesuun, niin tuollainen läsnäolo joka tapauksessa saa kyseisen puolueen sisällä aikaan muutosta tai ainakin keskustelua.
Minäkin muuten olin Hangon pridessa - ja poikkesin muutamassa muussakin.
Itse kokoomuslaisena Pride-osallistujana olen mukana juuri kokoomuksen väreissä siksi, että haluan sekä osoittaa muille, että meitä vähemmistöihin kuuluvia ja/tai yhdenvertaisuutta kannattavia kokoomuslaisia on, että myös lähettääkseni samaa viestiä puolueen suuntaan. Ei minua homona myöskään haittaa keskustan näkyminen, vaikka sen track-record asioissa on vielä paljon kokoomusta huonompi.
Tuosta Poriksen mainitsemasta kosherista vielä. Varmasti monet asiat maailmassa eivät suoranaisesti riitele (toisin sanoen ovat ihan sopusoinnussa) priden tavoitteiden kanssa.
Siispä: mikä tällaisten asioiden olisi ollessa pride-tapahtuman "raamien" osana?
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisen aseman edistäminen (johon kuuluvat mm. translain uudistus, äitiyslaki ja yleisen asenneilmapiirin parantaminen) tarvitsevat mahdollisimman laajaa tukea. Lakeja säätävä järjestelmä on hyvin vahvasti puoluevetoinen. Jos hlbtiq+ -asiaa liimaillaan näkyvästi kiinni joltain tietyltä (poliittisen suunnan) aatteelta haiseviin rattaisiin, niin väistämättä siihen otetaan toisaalla hajurakoa. Se heikentää mahdollisuuksia edistää vähemmistöön kuuluvien asioita.
Minä haluaisin, että tämä tappelu kaikille kuuluvasta yhdenvertaisuudesta olisi jo ohi, ja voitaisiin kaikki elää ihmisten lailla.
Siellä-täällä vain näyttää olevan halua ylläpitää asetelmaa, johon kuuluu rivien välissä esitettävä vastakkainasettelun lietsonta: "Meidän juttu on tämä hlbtiq+ -asia. Teidän porukoissa ei voi tapahtua edistystä tai ainakin silloin otatte vain mallia meistä. Läl-läl-lää, juntit". Sellainen näyttäytyy hlbtiq+ -asian ottamisena välineeksi omien poliittisten pyrkimysten edistämiseen.
Pitkä ja osin kattava mielipide-kirjoitushan tuo oli, jossa oli ansionsa ja floppinsa.
Esim. disinformaatio Euroopan historiasta, sillä Ranskassa, Begiassa ja Luxemburgissa homorakkaudesta saatiin yksityisesti laillista jo 1790-luvulla ja Hollannissakin 1811. smo kirjoitteli liirumlaarumia oikeustaitelun muka alusta vasta 1800-luvun lopulta tai jopa vasta 1900-luvulla.
Tkulla osoittelu-syyttelyt vain tiettyjä puolueita kohtaan oli myös ala-arvoista, kun muistamme toki miten suurella ja näkyvällä porukalla myös esim. Kokoomus rummutti omaa poliittista valinta-suuntautumistaan ennen taannoisia muutamia vaaleja. Eli yhtä lailla lailla oikkarit ja vassarit ovat olleet tyrkkyinä Pridessäkin.
Pridehän ei ole yhtään millään lailla uskon, uskomisen tai uskottavuuden asia, vaan tuollaiset kuuluvat vain uskomuksiin. Lokeroitumisensa vuoksi smo jätti taas tietenkin mainitsematta problemaattisen krikko-rummutuksen Pridessä, vaikka trans-lainkin osalta kirkon uskomuskirjassa yhä paavali pirulainen tuomitsee pitkätukkaiset miehet, lesbot, biseksuaalit ja kait homotkin. kirkko voi siis tuppautua Prideen, vaikka ei omaakaan potenssia putsata uskomuskirjansa vihatekstejä, joita yhä homofobiaan suuntautuvissa kritillislahkoissa Suomessakin luetutetaan lapsillekin, jotka joko kuuluvat ei-hetroihin tai tulevat olemaan ei-heteroitten kanssaeläjiä, joille kristillislahkolaispiireissä on uskomuskirjasta luetutettu ja julistettu paavalin piruuksia.
Helsinki Pridessähän kirkollisrekka vieläpä julisti törkeyksiä banderolleissaan, kuten mm. höttövaletta että "usko kuuluu kaikille", mukamas. (ja paavali oli kaapissa sidottuna ja jeesusteipattuna varmaankin ;)
Itse sanon aina rehdisti suorat sanat kaikkien uskomusten naissorrolle ja glbt-vihapuheille/toimille.
Eräät tahot subjektiivisesti ovat jopa vuosikymmeniä toitottaneet "lokerointi"-ongelmastaan, vaikka lähinnä lokeroinnin teki vain eräs biseksuaali tutkiskelija lokeroimalla heterot, homot ja biseksuaalit mielivaltaiseen omaan biseksuaalin lokerikkoonsa. Vaikka tosielämässä kiinnostus-liukuma useita sukupuolia kohtaan on relevanttia vain biseksuaaleilla. Eivätkä homot ja heterot lokeroidu kahdensuuntaiseen sukupuolikiinnostukseen. Seksuaalisissa identiteeteissähän on kyse nimenomaan monimuotoisuudesta, selvistä erillisistä pääryhmistä sukupuolikiinnostuksen suhteen, eikä "liukumista", mihin eräät tahot koettavat väen väkisin kaikkia lokeroida. Heteronainen ei lämpene naisesta, vaikka voissa paistaisi; ja ihan samoin homomiehelle ei naisessa ole mitään seksuaalisesti puoleensavetävää - homomiehelle kiinnostusjatkumo on täydellisesti se, millainen mies kiinnostaa. Seksuaalisen identiteetin mukaisesta kiinnostuksesta ei voi tehdä sukupuoineutraalia yhtään mitenkään muilla, kuin vain biseksuaaleilla.
Prideissähän on ollut Suomessakin mukana arveluttavia tahoja, kuten mm. israel, joka ei kaikesta hlbt-glorifioinnistaan huolimatta ole kyennyt saamaan aikaan miheitysvaltamaassaan edes yhdenvertaista avioliittoa.
Saksastahan oli tutkimus että heteromiehet ansaitsevat enemmän, kuin homomiehet (biseksuaalit jäivät pimentoon), kun taas sitten lesbonaiset ansaitsevat enemmän, kuin heteronaiset, eli siellä tuo ei ole ihan yksioikoista hetero-ruletusta.
Pride-yhteistyökumppanien osalta 2017 Helsinki Pridessä oli nappisuoritus ainakin Clarion-hotelliketju, joka on henkilöstöpolitiikkansa ja pidempään ajan someviestintäänsä myöten sitoutunut hyvin yhdenvertaisuuden tukemiseen ja arvostamiseen. Hotellin tiloissa järjestetyissä Partyssä oli myös esiintyjinä sekä suomalaisia artisteja että maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijaorkesteri, joka esittäytyi muusikkojäsentensä muusikkotaustat esitellen, eikä muuta promoten ja joka oletusheteroina oli ilolla mukana Pride-partyn ohjelman laadukasta huippuantia tarjoamassa. Samalta pohjalta on hyvä muidenkin sponsori-kumppaneiden toimia Pridessä.
Itse en ainakaan voi nähdä pahana poliisin, Migrin ja KELA:n tai muidenkaan viranomaisten osallistumista Prideen, sillä nuo kuuluvat hlbt-ihmistenkin arkielämään, tarvittaessa.
Poliisi on vuosikymmenet ollut suojaamassa Prideä, joten vaikeaa nähdä pahaa siinä että pomppaavat mukaan sinne kukueeseenkin. Itse olen myös opastanut jokaiselle turvapaikanhakijalle tai maahanmuuttajalle, jonka kanssa olen pidempään jutellut, että Suomessa Poliisille voi sanoa myöskin rakastavansa miehenä miestä tai naisena naista, eivätkä ne lähde kiduttamaan tai hakkaamaan ja Suomessa hlbt-ihminen voi ja pitääkin hälyttää Poliisi apuun, jos joutuu hlbt-fobiaväkivallan kohteeksi.
Lisäksi Migristä ollaan toki montaa mieltä ja itekin olen lähestynyt heitä muutamilla petrausehdotuksilla turvapaikkahaastatteluiden ja vok-toiminnan suhteen, sekä muutamaa hlbt-turvapaikanhakijaa avittaessani, mutta isolta osinhan Migri kuitenkin on harjaantunutkin ja hlbt-ihmiset saavat oikeita päätöksiä. Ongelmahan on keskeisesti siinä, miten hlbt-turvapaikanhakijat tavoitetaan ja saadaan avaamaan suunsa täällä kertomaan rakkaudestaan. Niin kauan kuin Migri ei sitä tietoa heiltä saa, Migri tietenkin toimii saamamiensa tietojen ja hallitus-laki-EU -määräysten mukaan.
Itse olen myös kritisoinut turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttoa avittavia, vaikka osin tomintaa tuenkin, siitä että siellä keskitytään liikaakin mielenilmaustelttojen ja -marssien järjestämiseen ja tavallaan käytetään turvapaikanhakijoita myös "ihmiskilpenä" agendoille, paneutumatta tarpeeksi heidän todelliseen avittamiseensa turvapaikanhakuvaiheessa ja etenkin sitten turvapaikan saannin jälkeen, jolloin heidät tunnutaan noissa poppoissa unohtavan, vaikka sitten vasta haasteet alkavatkin, kielen oppimisen tukemisen ja paljon muun suhteen. hlbt-turvapaikanhakijat tarvitsevat hlbt-yhteisöäkin avuksi sosiaalisten tai toiminnallisten suhteiden rakentamisessa ja kotoutumisessa elämään täällä.
Toisaalta on surkuteltavaa kyllä myös se, ettei Ranneliikkeenkään uutistomitus ole (kait) kertaakaan vaivatuunut tekemään juttua hlbt-turvapaikanhakijoiden / saaneiden elämästä, heitä haastatellen.
Heidät on uutistarjonnassa lokeroitu ihan sivuun. Together-ryhmä ja HLBT café yms. ovat toimineet jo toista vuotta, mutta niistä ei ole (kait) saatu yhtäkään juttua vielä aikaiseksi.
Turvapaikan hakijoissa ja saaneissa on myös trans-ihmisiä ja lesboja, eikä vain homoja tai biseksuaaleja. Ihan ihailin sitä viime HLBT cafë:ssa, elokuun lopulla, miten ugandalaiset lesbot ja irakilais-homot pääsivät ihan sulassa sovussa yhteisymmärrykseen siitä, miten kuunnellaan sekä ugandalais-afrikkalais-musaa että lähi-itä-musaa; ja venäläiset seurasivat kiltisti sivusta - vastaavahan ei kanta-hlbt-piireissä ihan aina meinaa onnistua ;)
Noittenkin osalta itse olen jutellut turvapaika saaneiden kanssa, joita avitan itse suomen kielen oppimisessa ystäväpohjalta, että englantia käyttävän HeSetan Together-ryhmän lisäksi tarvittaisiin kipeästi myös toimintapiiriä, jossa suomenkielen oppimista tuettaisiin hlbt-yhteisön kaveripohjalta, ihan vaikkapa Fucking enjoyable Finnish -keskustelutapaamisryhmänä (tai Suuhunpantavan hyvä suomi ;) tms.
Hyvä myös muistaa, että jos kaikista asioista "ollaan" nöyrästi ja uskotellen vain samaa "mieltä", niin se sortuu jo pakko-uskontomaisuuteen umpi-lokerointiin. Hlbt-Pride -asioistakin voidaan ja pitääkin olla montaakin mieltä, kunhan ei ihan sentään uskonsota-harhaoppi:maisuuksiin sorruta.
Viime kesän Helsinki Priden Partyssä muuten olivat ja tanssivatkin yhdessä sulassa sovussa ateistit, aknostikot, muslimit, juutalaiset ja jopa kristitytkin - varsin mallikasta. Pride-maailma on todenteolla ihmeellinen : )
Ranskassa, Belgiassa ja Luxemburgissa taustalla oli enemmänkin kyse laajemmista valtiovallan ja yksityisyyden rajoista, Ranskan vallankumoukseen liittyen. On vaikea sanoa, että sitä myöten homorakkaus olisi laillistamalla hyväksytty - vaan paremminkin se vain lakkasi olemasta laitonta. Homoseksuaalisille suhteille ei juuri ollut tilaa sen paremmin Ranskassa, Belgiassa kuin Luxemburgissakaan (mistään vertaisuudesta puhumattakaan) ennen sitä samaa vapautumiskehitystä, mikä lopulta tavoitti Suomenkin, sitten 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Nimenomaan homoseksuaalisuuden hyväksyttävyyden näkökulmasta heräsi ajatuksia 1800-luvun lopulla. Toki asiaa olisi tässä voinut avata enemmänkin. Aina olisi sivupolkuja.
Kokoomus on nyt mainittu muutamassa kommentissa, ja uskontoon liittyvä ulottuvuuskin parissa. En kommentoi tuota nyt sen kummemmin kuin parilla huomiolla.
Ensiksikin, jos pridea järjestävät tekisivät minne hyvänsä suuntaan kallellaan olevia ylimääräisiä reunaehtoja, nurkkien värjäystä jollain sopivasti valitun sateenkaaren raidan värillä tai muuta vastaavaa, niin aivan varmasti heristelisin sormea ainakin tällaisessa mielipidekirjoituksessa.
Toiseksi, minä näen tyystin eri asiana sen, 1) mitä kulkueessa ja puistojuhlakojuissaan esiintyvät tekevät tai esittävät kuin sen, 2) mitä pride-tapahtuman järjestäjät liittävät tapahtumaan. Ensimmäiset edustavat vain itseään, jälkimmäiset määrittelevät paitsi tapahtuman puitteet ja samalla laajemminkin hlbtiq+ -vähemmistön yhdenvertaisuuden puolesta tehtävää työtä.
Toivotaan, että tämäkin mielipidekirjoitus on osa sitä, että voidaan olla montaa mieltä asioista. Etenkin toivon, että asioita ei jätettäisi miettimättä siksi, että mielipiteet tuntuvat omasta näkökulmasta vääriltä.
Innostuit smo heristelemään pikkurillejäsi feminismille ja valikoiduille poliittisille aatteille, mutta pikkurillisi jäivät ääneti väpättämään itsellesi tekopyhile asioille (patriarkaalinen uskomushöttöhän on äärimmäinen vastakohta feminismille), joten se siitä sormienheristely-uhoamis-profetioinnista.
Keille Pride kuuluu?
Moni-ilmeiselle Rauhalle ja Rakkaudelle, säillä kuin säillä:
Keskiviikkoiltana, 13. syyskuuta, klo 19-reikä-reikä on muuten hlbt-tunteitakin tänä vuonna hämmentäneen Herculeksen 17-toimintavuotisjuhla - eli tuokin on porskutellut tätä vuosituhatta ihan alusta lähtien.
Perinteisestihän noilla toimintavuoisynttäreillä on ollut safkatarjontaa, lipuke-nesteytystä ja jonkin sortin liveperformanssiakin, joten ehkä sinne kannattaa mennä tsekkaamaan, miten monikulttuurinen juhlailta pannaan pystyyn. Varmasti ainakin ledit osoittavat kohti kattoa.
Jos vaikka onnistuttaisiin vikittelemään, täysi-ikäisyyttä lähestyvä Herccu taas uskaltautumaan, tahdon-lupautumaan mukaan Prideenkin ensi kesäksi.
Jutussa oli paljon asiaa mutta takerrun nyt vain tähän Priden politisoitumiseen.
Ensinnäkin, jutussa mainittu Järva-pride ei ollut mikään poliittinen jippo vaan yhden henkilön keksimä tapa esittää se kaksinaismoraali, joka Ruotsin Prideen liittyy.
Järjestäjä oli eräs Jan Sjunnesson, joka on entinen vasemmistolainen toimittaja, nykyään kirjoittaja ja kansanvalistaja.
Järva-pride pidettiin siis pääasiassa muslimien asuttamalla alueella Järvassa. Siihen osallistui kourallinen henkilöitä ja itse tapahtuma oli epädramaattinen.
Jutun pointti oli kuitenkin osoittaa, miten vihervasemmisto ei uskalla tuoda Pridea niihin hyvin homofoobisiin yhteisöihin, missä sille olisi tilaus. Sen sijaan Pride pidetään Tukholman hienostoalueella kaukana kaikesta monikulttuurista, jottei se häiritsisi konservatiivisia maahanmuuttajia.
Järva Pride saikin odotetusti paljon lokaa niskaansa vihervasemmistollta, joka syytti järjestäjää rasismista. Eli Priden pitäminen maahanmuuttajien alueella, jossa sille todellakin olisi kysyntää, olikin rasismia.
Vihervasemmisto osoitti näin, että heidän Pride ei enää ole mikään mielenosoitus homojen oikeuksien puolesta vaan pelkästään politisoitunut ja kaupallinen katujippo, jonka ei enää edusta yhtään mitään.
Tästä päästäänkin näihin Pride-juhliin yleensä. Ainakin Ruotsissa ja Suomessa ne ovat yhä enemmän politisoituneet muutamien puolueiden temmellyskentäksi. Ruotsissa radikaalifeministit ovat vihervasemmiston lisäksi kaapannut koko tapahtuman.
Suomessa asian ympärillä häärii lähinnä Vasemmistoliitto ja Vihreät, jotka käyttävät sitä avoimesti asiansa edistämiseen ja äänten kalastamiseen. Muut puolueet sitten peesaavat perässä kun ei muuta oikein kehtaa.
Asetelma ei ole yllättävä kun huomioidaan miten esim. Pridea järjestävä SETA on nykyään radikaalien vasemmistofeministien kaappaama.
Riittää, että vierailee SETA:n sivulla niin jo kuvista huomaa, että miehillä ei enää ole mitään roolia homoliikkeessä. Yhdeksästä työntekijöistäkin vain yksi taitaa olla alunperin mies. Goolettamalla selvisi, että ainakin yli puolet työntekijäistä (6/9) ovat varmuudella poliittisesti aktiivisia vasemmalla.
SETA:aa ei ainakaan voi syyttää turhasta tasa-arvosta sen koommin sukupuolen kun poliiottisen suuntauksenkaan puolesta.
On selvä, että Priden luonne muokkautuu sen mukaan mitä poliittista suuntausta järjestäjät edustavat ja koska järjestäjät ovat vahvasti vasemmalle kallellaan, Pride on tosiasiassa vasemmistolainen juhla naamioitu homoparaatiksi.
Olin jo vuosia sitten ajatellut katsovani Helsingin Prideä paikan päältä ja ehkä osallistuvanikin siihen. Aina oli joku este, joten asia jäi sikseen.
Mutta sen myötä kun vihervasemmisto kaappasi koko tapahtuman, en edes ole ollut kiinnostunut koko asiasta. En viitsi tuhlaa aikaani poliittiseen manifestaatioon, missä homoudesta tehdään politiikkaa.
Arvoliberaalina ja oikeistolaisena homomiehenä, en aio avustaa Pridea läsnäolollani vain edistääkseni telaketjufeminismiä ja radikaalivasemmistoa.
Omalta osaltani koko spektaakkelin voisi lakkauttaa sinä vasemmistopropagandana mitä se onkin. Alkuperäinen funktio huomioida homouden olemassaolo, ei enää ole edes tarpeen. Kaikki tietävät homoudesta jo ja koko aihe on kiistaton.
Human, miksi ihmeessä joka asiaan pitää sekoittaa uskonto? Vaikka täällä keskusteltaisiin banaanipirtelöstä, niin kohta täällä kommentoidaan siihen liittyvää uskontoa/kirkkoa. Hellää jo.
Human: "Itse en ainakaan voi nähdä pahana poliisin, Migrin ja KELA:n tai muidenkaan viranomaisten osallistumista Prideen, sillä nuo kuuluvat hlbt-ihmistenkin arkielämään, tarvittaessa."
Asia ei ole noin yksioikoinen. Viranomaisten pitäisi palvella kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti riippumatta kansalaisten mielipiteistä.
Jos viranomaiset ottavat kantaa vaikkapa homouden puolesta, he ovat automaattisesti myös puolueellisia kansalaisten silmissä eikä silloin lähtökohtaisesti voi palvella kaikkia samanarvoisesti. Ts. viranomainen ei voi olla neutraali jos sillä on mielipide esim. homoasiassa.
Viranomainen joka osallistuu Prideen, ottaa myös kantaa politiikkaan koska homotematiikka on pitkälti juuri lainsäädännön, eli politiikan ympärillä liikkuva aihe.
Tässä homoliikkeellä onkin usein sokea piste kun fanitetaan viranomaisten osallistumista omiin jippoihin: neutraali suhtautuminen viranomaisten kaikkiin asiakkaisiin ei olekaan tärkeää kunhan homoaiheet nostetaan esille.
Mutta olisiko homoliike samaa mieltä viranomaisten osallistumisesta jos kyseessä olisi paraati vaikkapa perinteisten heteroperheiden suosimisesta? Tuskin.
Tämä viranomaisten politisoituminen on saanut vaarallisia muotoja esimerkiksi Ruotsissa. Siellä viranomaiset ovat ottaneet vahvan maahanmuuttoa kannattavan kannan. Lähes kaikki viranomaiset julistavat avoimesti kannattavansa suurta maahanmuuttoa.
Tämä on sitten muuttunut käytännössä suoranaiseksi syrjinnäksi, missä esim. etniset ruotsalaiset siirretään taaksepäin asuntojonossa koska katsotaan, että monikulttuurinen agenda edellyttää maahanmuuttajien priorisointia ruotsalaisten edelle. Esimerkiksi monessa kunnassa asuntojen uustuotanto allokoidaan nyt pääsoin maahanmuuttajien käyttöön vaikka he ovat kunnassa vähemmistössä.
Sama tilanne näkyy myös viranomaisten monimuotoisuusohjelmissa, joissa suositaan ns. "monimuotoista" työvoimaa. Tästä on seurannut, että valkoiset kantaväestön heteromiehet voidaan syrjiä työnhaussa koska he eivät täytä erinäisiä monomuotoisuuden kriteerejä. Välillä on jopa nähty työilmoituksia, joissa pyydetään valkoisia heteroita olla jättämättä hakuilmoitusta koska heitä ei tulla palkkaamaan.
Viranomaisten osallistuminen Priden ei siis ole lainkaan kiistaton asia. Se on ensiaskel sille, että viranomainen politisoituu ja viranomaistoimi muuttuu syrjiväksi jotain ryhmää kohtaan.
Viranomaisten pitäisikin pysyä poissa kaikista poliittisista tilaisuuksista ellei he ole läsnä vain asiantuntijoina. Missään nimessä viranomainen ei saa alkaa ottamaan kantaa poliittisiin asioihin kuten Priden osallistuminen tosiasiassa on. Homona olen tätä mieltä.
Onneksi suurin osa kansasta ymmärtää priden niin, että se on tasa-arvon ja hlbtiq+-ihmisten puolesta, ei ketään vastaan.
Kokoomuksen, Keskustan ja kirkon kannattajissa on koko ajan enemmän sateenkaariystävällisiä ihmisiä, kuka voi sanoa että he eivät saisi olla mukana pridessä näkyvästi, pitäisikö heidän mennä kaappiin? Todennäköisesti Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Feministienkin kannattajissa on sateenkaariasioita vastustavia henkilöitä.
Väitän myös että jokainen meistä sateenkaarevistakin on joskus ollut kannattamatta äänekkäästi hlbtiq+-asioita, kaapissa ollessaan kun ei uskaltanut sanoa asioita ääneen. Onneksi ihmisten mielipiteet ja teot yleensä kehittyvät parempaan suuntaan. Ihmisista puolueet ja kirkkokunnatkin muodostuvat.
Tähän koko keskusteluun on liittynyt vahvasti vastakkainasettelu "priden poliittisuus vs. karnevaali".
Omasta mielestäni pride ei ole lähtökohtaisesti "karnevaali" tai "kivat bileet", vaan kyse on poliittisesta tapahtumasta (tarkoitetaan tuolla poliittisuudella sitten tarkemmin määriteltynä mielenosoitusta tai jotain vastaavaa). Ensisijaisesti pridella on siis viesti yhdenvertaisuudesta, jota rajottava tekijä ei saa olla se, kuuluuko joku hlbtiq+ -vähemmistöihin vai ei. Omalta osaltani lienen tämän suhteen tehnyt mielipiteeni selväksi.
Toinen asia on se, että miten priden poliittisuuden pitäisi näkyä.
Minun on helpointa luetella asioita, miten poliittisuuden ei pitäisi näkyä. Se ei saisi näkyä väkivaltana, uhkailuna, syrjimisenä, siveettömyytenä, pahansuopaisuutena - eikä kytkeytymisenä hlbtiq+ -aihepiirin ulkopuolisiin aatteellisiin/poliittisiin ihanteisiin. Noiden ulkopuolella poliittisuuden näkymisen muodossa tapahtuman järjestäjän ja tapahtumaan osallistuvien luovuus asettaa - ei rajat, vaan toivottavasti minimin.
Meillähän on kullakin tietysti oma mielikuvamme siitä, mikä on poliittista (ja mikä ei). Jollekin poliittisuuden näkymisen huipentuma oli menneiden aikojen DeVan vappukulkueessa. Varmaan sellaisellakin poliittisella toiminnalla voi vaikuttaa johonkin, ehkä. Joku taas kokee railakkaan karnevaalihenkisyyden poliittisena kannanottona.
Minusta pridessa poliittisuus yksinkertaisesti on sitä, että ilmaistaan tuki ja vaatimus sille, että hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvia ei yhteiskunnassa syrjitä, vaan ihmisiä kohdellaan kaikella tapaa yhdenvertaisesti, riippumatta kuulumisesta tai kuulumattomuudesta mainittuihin vähemmistöihin.
Minusta hyvä keskustelun aihe olisi miettiä asioita, miten pride-tapahtumissa parhaiten vietäisiin hltbiq+ -vähemmistöjen yhdenvertaisuuspyrkimystä eteenpäin.
Jos jotain hyvää olen elämältä oppinut, niin sen, että tiukalla ja peräänantamattomalla keskittymisellä korjausta vaativiin asioihin on mahdollisuus saavuttaa mahdottomaltakin tuntuvia asioita. Myönteisyys tekee joskus kivikkoisenkin polun siedettävämmäksi kulkea, samalla kun myönteisyyden pariin on helpompi muidenkin tulla. Toki pitäisi myös aina itsekin muistaa aina toimia niin.
Tähän ryppääseen liittyy vielä yksi asia, joka on saanut minut joitakin kertoja hieraisemaan silmiäni tai miettimään, että mahdoinko kuulla tai ymmärtää nyt ihan oikein.
Useammankin pride-organisaation suunnalta on viime vuosina annettu ymmärtää, että priden kasvattaminen suuremmaksi tapahtumaksi ja kävijämäärien nostattaminen ei ole kovin tärkää. Tämän on toisinaan ilmaistu olevan jotenkin toisessa vaakakupissa poliittisiin tavoitteisiin nähden.
Täh?
Pride-tapahtumien ideahan nimenomaan on siinä, että mahdollisimman moni lähtee pride-liikkeen ytimessä olevia ihmisoikeuksia julkisesti ja näkyvästi vaatimaan.
Tulee väkisinkin mietittyä, että haluavatko tällaisesta kasvuhaluttomuudesta puhuvat oikeastaan järjestää pride-tapahtumaa lähinnä omalle aatteelliselle klikille. Niiden muiden läsnäolo tukemassa vaikkapa translakiuudistusta ei sitten yht'äkkiä olekaan tärkeintä.
Edelleen palataan siihen, että puoluepoliittinen ja aatesuuntaan liittyvä sitoutumattomuus on pride-tapahtuman "raameissa" perusteltua.
Kun toiveena on enempi solidaarisuus ja sensitiivisyys transihmisten kamppailulle esimerkiksi pakkosterilisaatiota vastaan, niin pride-tapahtumien pitäminen mahdollisimman avoimina hlbtiq+ -vähemmistöille tukijoineen on äärimmäisen tärkeää. Vain "värien kavennetun spektrin" tunnustaminen on hajottavaa.
Priden ilo on solidaarisuudessa ja rakkaudessa, ei tapahtuman läänittämisessä omille hlbtiq+ -aihepiiriin liittymättämille aatteellisille ja poliittisille pyrkimyksille.
Joissain sosiaalisen median kommenteissa (ja toki näissäkin kommenteissa) tämän käynnissä olevan keskustelun esilleottoa - ja suoranaisesti tätä(kin) näkökulmakirjoitusta - on kritisoitu. Kritiikkiä on kohdistettu esimerkiksi "toimintatapaan" (mitä tarkemmin sitten lienee) ja siihen, että kirjoituksessa "osoitellaan". Esitettyjä huomioita "priden kaappaamisesta" ei kuitenkaan ole sinänsä kiistetty sen paremmin täällä kuin muissakaan yhteyksissä.
Arvostelu on toki tervettä ja toivottavaa.
Asiaan liittyviin huomioihin ei kuitenkaan varsinaisesti ole otettu kantaa kuin "mutta muutkin" -tyyppisillä kommenteilla ja sillä, ettei huomion kohteena olevaa asiaa nähdä häiritsevänä, koska taustalla on "oikein" ajattelevia toimijoita ja omasta näkökulmasta kannatettavia tai ainakin hyväksyttäviä ihanteita.
Minusta on harmi, että tätä keskustelua pyritään selvästi "vaikenemaan kuoliaaksi". Käytännössä voi tulkita, ettei oikein haluta hyväksyä esitetyn kritiikin olemassaolon oikeutusta.
