Ois kiva kuulla Tapsan selitys sille, mix Rooman ja Kreikan loistonajalla jörniminen miesten kesken oli rakkauden korkein muoto, mut kristinuskon myötä kyseiset korkeakulttuurit rapoeutuivat ja Eurooppa vajosi keskiaikaan.
Todella outo juttu kaiken kaikkiaan, koska ns. nämä muinaiset korkeakulttuurit olivat luokkayhteiskuntia, missä orjuus oli ajan tapa ja ihmisuhrit. Eiköhän ne tuhonnut näitten yläluokkien yletön hyvinvoinnin ja rikkauksien kahmiminen. Toisaalla osa väestä jäi hyvinvoinnista osattomaksi, kuten nykyään seksuaaliset vähemmistöt. Silloin ei pitkälle pötkitä. Ranskan vallankumouksen aloitti nälkä. Eikö samanlaista ollut tsaarin Venäjällä, missä oli mm. maaorjuutta. Jos on ns. yhteiskunnallisia jännitteitä ja valtavia tuloeroja, niin väistämättä siihen tulee kyllästymispiste tavalla tai toisella. Jonkinlaista tasoitusta pitää tulla eri yhteiskuntaryhmien välillä.
Suurimmassa osassa maapallon väestä suvulla ja klaaneilla/heimoilla on edelleen vaikutusvaltaa ylitse yksilön. Sksihän sieltä paetaan Eurooppaan.
Sateenkaariväen näkökulma puuttui, koska meidän lähtökohtamme on ihmisarvo ja yhdenvertaisuus, ei seksuaalinen vapautuminen tai irstaus: ettei pistetä vankilaan tai mielisairaalaan, kuten edelleen tapahtuu monin paikoin maailmaa, puhumattakoon tappamisesta.
Puolimatka taas todisti pätevästi että uskonto eksyttää todellisuudesta aikas mielettömän pahasti.
Vapaudet ja vastuut ovat hyvä ohjenuora. Yhteiskuntien pitää olla mm. ihmisiä varten ja ihmisten on hyvä olla toisiaankin varten, yhteishyvästi.
Antikin Kreikassa ja Roomassa ei todella ole liiemmin kaipaitavaa. Ennemminkin ihanteellisempia olivat Euroopassa keltit (joiden laeissakin naiset olivat yhdenvertaisempia ja seksuaalivähemmistötkin mainitaan, sekä heikompiosaisista huolehdittiin... eli aikalailla se länsimaalaisuuden hyvän version perusta), Amerikoissa osa intiaanikansoista, sekä hyvinkin suomalaisugrilaisetkin silloin vanhoina luonnollisten uskontojen aikoina. Täysin varmasti myös muualta maailmasta löytyy arvoiltaan ihanteellisia kulttuureja.
Aika-ajoin on nostettu esiin aatoksia siitä, miten muinoin suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan liittyvissä kulttuureissa on suhtauduttu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuulumiseen. Asiasta on hivenen otaksumia, mutta ei varsinaista tietoa.
Elämä on kuitenkin nyt.
Ja tämä "nyt" on pieni hetki yhä kehittyvässä suuressa tarinassa. Minusta olisi tärkeintä edistää kaikkien hyvinvointia, polkematta kuitenkaan esimerkiksi kenenkään maailmankatsomusta. Uskon siihen, että perusteltavissa olevat käsitykset voittavat oletukset ja ennakkoluulot.
Siksi Puolimatkan pseudotieteilyt lopulta hajoavat tomuksi.
Abrahamilaiset uskonnot eivät kuulu Suomeen. Ne kuuluvat Lähi-Itään. Suomeen kuuluu suomalainen muinaisusko ja täällä aina arvostettu sekularismi sekä ateismi.
Krisut, musut ja jutkut tervemenoa sinne Lähi-Itään.
Suomea ja suomalaisuutta ei olisi ilman kristinuskoa. Kirkko on kaiken sivistyksen, suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin takana. Ja sillehän te ette mitään voi, vaikka kuinka lauotte älyvapaita kommenttejanne.
Nimimerkki Hobitti: Rooman valtakunnassa homoseksuaalisuus ei todellakaan edustanut "rakkauden korkeinta muotoa", vaan sitä pidettiin rappiollisena käytöksenä, vaikka se oli sosiaalisesti suhteellisen hyväksyttyä. Ajatus on peräisin Platonilta ja sen perusteella ei voi sanoa, että edes antiikin Kreikassa homoseksuaalisuus olisi ollut "rakkauden korkein muoto".
Humpuukit ovat vain pelkästään humpuukeja uskonnoissa ennen, nyt ja jatkossakin. Humpuuki on humpuukia vaikka miljardi ihmistä tai enemmnkin uskoisi siihen, sillä humpuukista ei tule totta joukkouskomissykoosillakaan.
Maailmankatsomus voi perustua vai todellisuuteen, mitä maailma on. Epätodellisuuteen perustuvat katsomus, hengellisyydeksi tms kutsuttu humpuuki ei ole maailmankatsomus, vaan humpuukiuskomus.
Humpuukiuskomuksiahan ei voi polkea, mutta humpuukiuskomuksilla voi polkea, kuten hlbt-ihmiskuntaosan kokemasta tarinasta valitettavasti tiedetään.
Mikään suuri tarina ei voi perustua uskomuksiin, humpuukiin.
Euraasian pohjoisilla kansoilla(kin) tiedetään kansantieteilijöiden havaintojen perusteella olleen seksuaalisuuden monimuotoisuutta, kuten kaikkialla muuallakin luontoperäisemmissä maailmankatsomuksissa. Toki etenkin kristityt ovat kautta aikain pyrkineet niitä todisteita hävittämään, humpuukiuskontoaan levittäessään.
Ei saatanallisia hlbt-tuomioita harjoittaneita uskontoja kannata alkaa ymmärtämään, eikä niiden aivopesemiä ihmisiä vangitsemaan eikä surmaamaan, sillä aina kannattaa olla niitä lähimmäisenrakkaampia ja kertoa avoimesti se, että ne ovat humpuukiuskomuksia, jotta niin moni ei enään niiden saatanallisiin säkeisiin hukkuisi.
Hyvä nyrkkisääntö on ehkä se, että jos uskonnosta puuttuu naisten viisaus, niin se on eittämättä vain miesten kalavaleluontoista humpuukia. Joku masokistiluonne voi tietysti olla vimpan päälle tuollaisten sadistimasteruskomusten perään, mutta poikkeaviahan aina on joukossamme.
Jochanan, se, että kirkko oli keskeisenä valtarakenteena useiden satojen vuosien ajan ei merkitse sitä, että ilman kirkkoa ei sivistys ja kulttuuri olisi kehittyneet. Yhtä hyvin voidaan argumenoida, että suomen kieli ja kulttuuri päsivät kehittymään kirkosta huolimatta.
Piispat olivat aikoinaan ennen kaikkea vallankäyttäjiä ja väliin kuninkaiden ja aateliston kilpailijoita, väliin taas heidän liittolaisiaan. "Kristillisyyden" kanssa kirkon toiminnalla ei varsinkaan ylätasolla monesti ollut kovinkaan paljon tekemistä. Kirkon ensisijaisena tehtävänä oli pitää kansa kurissa, pelossa ja herrain nuhteessa. Jos kirkkoa tai kristinuskoa ei olisi ollut, tyhjiön olisi täyttänyt joku muu, muuhun filosofiaan perustuva vastaava valtarakenne.
Minä en oikeastaan haluaisi takertua lainkaan siihen, miten kirkko vaikutti tai oli vaikuttamatta vaikkapa suomalaisuuteen, suomen kieleen tai siihen kehitykseen, jonka osana syntyi Suomen valtio. Me emme tiedä, mitä ehkä olisi tapahtunut, eikä meille sitä kerrota. Jossittelu asialla on aivan turhaa. Historiallisesti aihepiiri on toki mielenkiintoinen. Spekuloidahan tietysti aina voi.
Tosiasia on, että kristinuskon ja kristillisen (etenkin katolisen ja myöhemmin luterilaisen) kirkon rooli on äärimmäisen suuresti vaikuttanut siihen, miten täällä ollaan ja eletään. Enkä sanoisi, että keskimäärin lopultakaan kovin huonosti noin globaalissa mittakaavassa.
Me voimme kuljettaa historiastamme parhaita paloja eteenpäin ja pyrkiä omalla kohdallamme parantamaan niitä, mitkä eivät nyky-ymmärryksen valossa tunnu hyviltä. Olemalla hyviä esimerkkejä. Minun mielestäni fiskusti käyttäytyvän ihmisen käytökseen ei kuulu muiden maailmankatsomusten tölviminen.
Lähden nyt ulos lenkille auringon suomaan siunattuun lämpöön, kun joutui armas aika ja suvi suloinen - ja kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.
"Kirkko on kaiken sivistyksen, suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin takana."
"Sivistyksen" (otaksun tämän tarkoittavan tiedon kumulaatiota) takana on tallennus sekä ihmismassojen yhteenkertyminen. Prosessi alkoi useista paikoista planeetallamme. Kristinuskon leviäminen on pieni sivuteema tässä prosessissa ja "sivistys" olisi saavuttanut periferian vääjäämättä muidenkin välittimien kautta.
Suomen kielen takana on prosessi nimeltään kielellinen eriytyminen.
Suomalaisen kulttuurin takana on prosessi nimeltään kulttuurievoluutio.
Missään näistä prosesseista ei kristiuskolla ole avainasemaa.
Varhaisin itämerensuomalainen kielimuistomerkki on loitsu.
Kuten itsekin Yesman tiedät, ei avaruudessa ole siihen tapaan suuntia "ylhäällä", "alhaalla" tai "sivulla" kuin meidän arjessamme. Keikautapas vähän päätäsi kenoon, niin voit tarkastella asiaa uudesta näkökulmasta. Minä näen selvästi tuossa määrittelypyrkimyksessä asettumisen muiden yläpuolelle.
Keikautahan itse päätäsi näkemästä yläpuolelle asettumisia vain siinä, että kritisoi toisen maailmankatsomusta.
Asiakokonaisuuksien pyhittäminen keskustelun ulkopuolelle, se vasta on todellisuulle vieraiden tabu-säännösten asettamista ja lopulta koko todellisuuden yläpuolelle asettumista. Aivan kuin todellisuudessa olisi kyse ihmisten toisilleen laatimista säännöistä.
Ihmisten maailmakatsomuksia saa kritisoida, jos se antaa virheellisiä näköaloja, ennusteita tai johtaa huonompaan asioiden tilaan. Tämä on pelkästään tervettä. Ja vastaavasti kyseisen maailmankatomuksen omaavan tulee osata puolustaa maailmakatsomustaan esimerkein. Tämä on dialogia.
Nimimerkki Jochananin kommentti katolisen kirkon ja sen jälkeen protestanttisen kirkon roolista Suomen, suomalaisuuden ja suomen kielen muodostumisessa on tällainen virheellinen, värittynyt näköala ja sekin pitää pysytä sanomaan. Jos maailmankatsomus toistuvasti antaa virheellisiä tulkintoja todellisuudesta, on tuosta maailmankatsomuksesta lähinnä haittaa.
Mitä videoon tulee, Puolimatka vaikuttaa itsekin kyllästyneeltä koko aiheeseensa, hänen esitelmöintinsä on velttoa ja vasta-argumenttinsa heikkoja tai niitä ei ole ollenkaan, mutta hän puhuu juuri sitä mitä fundikset haluaa kuulla ja siksi ostavat hänen kirjojaan ja kutsuvat hänet jatkuvasti esiintymään TV7:ään.
Toinen huomio Puolimatkan kehonkielestä on että hän on jatkuvasti hyvin epävarman oloinen, hän vilkuilee Airaksista hermostuneesti ja nauraa vaivautuneesti. Vaikutelma on vahvasti että Airaksinen, joka on rento ja puhuu suoraan yleisölle, on niskan päällä ja Puolimatka yrittää vain jotenkin selviytyä tilanteesta kunnialla jatkuvasti peläten murskaavaa iskua, mutta Airaksinen tyytyy käsittelemään häntä silkkihanskoin. Tulee tunne että Puolimatka tietää itsekin miten heikoilla jäillä hän liikkuu.
Jos nyt ketään kiinnostaa, niin viimeisen yleisökommentin antaja jota Airaksinen kyllästyy totaalisesti kuuntelemaan, on äänen perusteella krisuedustaja Sari Tanus.
Yhteiskunnilla on ollut ihanteita seksuaalisuuden suhteen ja ne ovat vaihdelleet eri kulttuureissa ja eri aikoina. Tässä Airaksinen osoittaa perehtyneisyyttä historialliseen tutkimukseen ja/tai terävään ajatteluun. Puolimatkan esityksen keskeinen teesi olisi voinut olla juuri se, minkä valitsemme ihanteen muodon valinnan mittariksi. Tähänhän yksi hyvä yleisön kommentti tarttui.
Tähän ketjuun esitettyjen kommenttien osalta haluaisin huomauttaa, että seksuaalivähemmistöön kuuluminen (ja siinä ehkä meidän oikeuksien puolustaminen) ei takaa oikeudenmukaisuutta ja tasavertaisuutta. Seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei ole mikään sellainen todellisuus, josta saa arvottamisen mittarin. Toki niin voi tehdä, mutta tieteellisesti se on hölynpölyä.