Nettilehti qx.se kertoo, että Victoria Malmquist pakolaisryhmien valtakunnallisesta neuvostosta on tutkinut 100 turvapaikkahakemuksen käsittelyä. Vain 3 hakemusta oli käsitelty juridisesti asianmukaisesti.
Ruotsin maahanmuutoviraston oikeudellinen päällikkö Fredrik Beijer sanoo P4-radiohaastattelussa, että maahanmuuttovirasto ei yksin ole vastuussa. On oikeusjärjestelmä, joka tsekkaa päätökset.
Malmquist sanoo, että hän on nähnyt suuria puutteita oikeusprosesseissa.
Aino Gröndal, RFSL:n pakolaisjuristi sanoo olevansa kyllästynyt siihen, että maahanmuuttovirasto siirtää vastuuta pois itseltään oikeusistuimille.
On valitettava tosiasia, että homoseksuaalisuutta ei voi mitenkään todentaa. Varsinkin jos turvapaikanhakijoilla ei ole näyttää vaikka jotain älypuhelimen internethakuhistoriaa viimeisen parin vuoden ajalta tai muuta vastaavaa, mikä antaisi vaikka mahdollisesti tarpeeksi vahvat todennäköisyydet sille, että henkilö puhuu totta.
Päivänselvä ongelma on se, että jos sanomalla "olen homo" saisi automaattisen turvapaikan, niin kaikki halukkaat saisivat turvapaikan, ja siitä ei tulisi mitään.
Hyvin valitettava tilanne niille, jotka oikeasti ovat homoseksuaaleja.
Jos ja kun homoutensa todistaminen voi olla todella vaikeaa, kaiken kukkuraksi maahanmuuttovirasto ei saisi edes kysellä seksin harrastamisesta ja muista intiimeistä asioista. Yritä nyt siinä sitten todistaa / todeta joku homoksi. Varsinkin kun kaikki hakijat tekevät kaikkensa saadakseen turvapaikan, joten pieni valehtelu on kuulusteluissa varmaankin enempi sääntö kuin poikkeus ja kuulustelijat ovat siksi kovin skeptisiä.
Käyttääköhän maahanmuuttovirasto mittanauhaa apuna homoden määrittämisessä? :-) Jalan, sormien tai nenän pituuksilla voi olla - tai sitten ei - merkitystä jalkovälin roikottimen pituuteen niin homo- kuin heteromiehillä, mutta homouden/lesbouden yhtenä 'luotettavimpana' menettelynä on laskea etusormen ja nimettömän pituuksien suhde (esim. https://fingerlengthdigitratio.wordpress.com/2008/10/19/your-finger-length-and-your-sexual-preference/ ).
Noh, toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole peruste lopulliselle turvapaikkapäätökselle, mutta mittanauha kannattaa laittaa taskuun jos lähtee heterobaarista seuraa etsimään.... :-)
Samahan koskettaa meillä Suomessa kepu-pääministeriä ja kokoomus-sisäasiainministeriä, eli mitenkähän selittävät nuivaa kohtelua hlbt-turvapaikanhakijoita kohtaan noitten puolueiden porukat Helsinki Pridessäkin 3 viikon päästä?
Homorakkauden todistamisessahan ei olennaisinta ole, eikä voi olla seksin harrastaminen, vaan ennenkaikkea tunteet - sillä muutenha nuorehkot ihmiset, jotka eivät ole vielä "harrastaneet" seksiä, eivät muka voisi olla homoja (tai heteroitakaan). Ihan jokainen ihminen alkaa tietämään (viimeistään) puberteetti-iässä, jolloin ihmisellä seksuaalisuushormonituotannot ovat kaikkein voimakkaimmillaan, sen mikä (tai mitkä) sukupuolet vetävät emotionaalisseksuaalisesti puoleensa. Niiden tuntemusten kertomista Suomessakin Migri (ainakin tätä nykyään) painottaa, eli tunteiden kautta ja sitten toki käytännön toteutuksista (eli siitä rakastelupuolesta) voi ja on toki hyvä kertoakin, etenkin mahdollisten todistajien, konkreettisuuden muodossa.
Esim. äskettäin kun avitin erästä turvapaikanhakijaa, keskustelun kautta. Hän kertoi ensin että on aina pitänyt vain miehestä seksuaalisesti. Sitten kun avarsin sitä asiaa hänen kanssaan (hänen haastatteluaan silmällä pitäen) kysymällä konkreettissesti, miten hänen elämänsä on sen asian kanssa mennyt, onko hän tavannut lähtömaassaan muita, onko rakastanut, onko rakastellut, hän sai kerrottua että hän oli salaa löytänyt ikäisensä toisen ihmisen, jota oli tavannut salaa, olivat viettäneet aikaa ja jutelleet (eli se emotionaalisuus) ja olivat rakastelleetkin salaa. Sitten kumpikin oli paennut maasta, kun olivat törmänneet lähipiirin puheisiin, uhkauksiin että saman sukupuolen kanssa "puuhaavat" kyllä tapetaaan ja kun olivat nähneet erään ihmisen tapettavankin sen takia. Heidän tiensä oli sitten pakolaisuuden aikana erkaantunut, eli ovat eri maissa, mutta ovat yhä yhteyksissä. Neuvoin sitten kertomaan tuosta erityisesti Migrille, konkreettisesti elämäntarinana ja niistä tunteista asiassa erityisesti myös, sillä se vakuuttaa aitoutta (ja niitä asioita feikisti homot eivät kerro; sillä eiväthän meilläkään esim. bi-vaimomiehet ala kertoa tunteista, vaan ovat lähinnä seksikeskeisiä). Oikeasti homomies kyllä myös toppina suuteleekin ja nauttii läheisyydestä ja nauttii antaa seksissä tyydytystä myös toiselle osapuolelle. Pelkkä yksisuuntainen over/under-asenne kertoo aika lailla kaikissa kulttuureissa, avoimissa ja sulkeutuneissa, ettei ole oikeasti homorakas emotionaalisseksuaalisesti.
Toisaalta sitten pitää ottaa huomioon kulttuurinyanssierot, eli esim. että Lähi-idässä seksuaalisuus on voimakkaasti heteroseksuaalisesti suuntautuneessakin kontekstissa over/under-ajateluista, eli miehen odotetaan olevan aina aktiivinen ja naisen passiivinen; ja sama saattaa sitten, tuon iskostamisen vuoksi, heijastua myös noista maista tulevien nuorempien hlbt-pakolaisten roolimalliajatteluun myös homorakastelussa, kunnes he huomaavat käytännössä, ettei ruuvimutteri-kupla-uskomus olekaan homorakasteluun se kulmakivi.
Siksi turvapaikan haussa, oikeasti seksuaalivähemmistöön kuuluvan ihmisen onkinn tärkeää kertoa juuri niistä tunteistaan enne kaikkea - vakka sen kertominen erityisesti voi olla hyvin vaikeaa, kun tulevat seuduilta, joissa eivät koskaan ole voineet juurikin niistä tunteistaan kenenkään kanssa jutella ja kertoa. Sille sanojen hakeminen voi olla hyvin vaikeaa. Ja pelottavaa; sillä he tulevat ympäristöstä, missä asia on pitänyt visusti salata, myös etenkin viranomaisilta, kuoleman uhalla - ja siitä pelosta on tietenkin vaikea rohkaistua, kertomaan täällä avoimesti, koska se visusti vaikeneminen on heillä iskostunut lähtömaassaan takaraivoon, hengissä pysymisen edellytyksenä. Siksi he tarvitsevat täällä rohkaisua, tukea, vakuuttamista että täällä voi ja pitää kertoa avoimesti ja että se on täällä turvallista - ja myös samalla heille itsellenkin vapauttavaa mentaalisesti.
Joskin täälläkin heidän sukulaisensa tai tuttavansa tai lähtömaan samalta paikkakunnalta kotoisin olevat voivat muodostaa ihan konkreettisen uhkan, etenkin tietoon tulevan hlbt-identiteetin "juoruamisessa" lähtömaahansa sukulaisilleen. Tuon vuoksihan esim. HeSetan Together-tukiryhmä toimii suljettuna, eli siihen pääsee mukaan kahdenkeskisen alkuhaastattelun kautta. Ja täällä turvapaikan saaneista osa välttelee avoimuutta, koska heillä on täällä tuttuja tai samanpaikkakuntalaisia muissa maahanmuuttajissa. Siksi on myös todella tärkeää tehdä vaikuttamistyötä muihin maahanmuuttajiin, heille lähtömaissaan iskostettujen asenteiden tervehenkistämiseksi.
Juuri tuo uskomusvaltaisissa maissa rehottava perhe- ja sukukunnia-asia on keskeinen ongelma, eli jos perheessä tai suvussa joku paljastuu biseksuaaliksi tai homoksi, on se perheella ja suvulle "suureksi häpeäksi ja maineenmenetykseksi" koettu asia, mikä tulee uskonnolisista harhaluuloista. Tuo perhekunnia-dilemma sitten kuulemma sotivetaan sillä että surmataan tai militia-ryhmällä tai viranomaisille paljastamalla surmautetaan se läheinen hlbt-ihminen. (sama sukukunnia-asia ei ole ihan vieras Suomessakaan uskonnollisissa piirikunnissa). Siitä on siis maahamuuttaja-ihmisiä vapautettava täälläkin aktiivisella valistustyöllä. Täälläkin varmasti hlbt-pakolaisten sukulais- ja lähiseutupiiri-ihmiset tarvitsivat tukiryhmätoimintaa, mikä antaisi heille vertaistukea ja helpottaisi pääsemään "puun ja kuoren välissä" olosta.
Toisaalta on tavallaan ymmärrettävää että ei-hlbt-turvapaikanhakijat kokevat ahdisstusta siitä että ovat saaneet tietoonsa hlbt-ihmisten saavan turvapaikan, mutta he eivät, vaikka heilläkin voi olla ihan todellisia, pahoja uhkia kotimaassaan esim. vapaamielisemmän maineensa, epä-uskonnollisuutensa vuoksi. Eli uskontovainoperäisistä maista tulevilla liberaaleilla ja uskonnoista vapailla ihmisillähään on samanlaista uskontoperäistä uhkaa myös, kuin mitä, useimmiten uskontoperäinen vaino hlbt-ihmsiä kohtaan on.
Esim. Helsingin Rautatieasemalla protestileirillä ovat muut turvapaikanhakijat suhtautuneet suvaitsevasti ihan avoimesti hlbt-ihmisiin turvapaikanhakijoihinkin. Olen ollut itse näkemässä ja kuulemassa, miten he ihan juttelevatkin noista asioista ja hymyssä suinkin heittävät juttua, kun tuolla proestileirillä on käymässä joku kantasuomalainen hlbt-pakolais-seurustelukumppaninsa kanssa. Erilainen asenneympäristö siis tuo esiin ihmisten ymmärryksen tai muuttaa asenteitakin, kun ihmiset pääsevät pois umpiuskovaisilta seuduilta - niinhän se on meilläkin maassa sisäisestikin. Turvapaikanhakijoiden tilanne on siis kimurantti.
Seksuaalivähemmistöön kuuluminen ja sen konkreettinen kertominenhan ei yksistään oikeuta turvapaikkaan, vaan aina lisäksi on voitavat kertoa konkreettisia asioista uhkaavasta vainosta, kuoleman uhasta yms. Ja sitä ei riitä toki kertomaan mitkään ylimalkaiset lauseet että voi kuolla lähtömaassaan, vaan on kerrottava esim. sukulaisten, yhteisön, viranomaisten konkreettisista uhkailuista ja näkemistään tai kuulemistaan konkreettisista vainotapauksista elämänpiirissään.
Puppua on sitten sellaiset löpertelyt että "jos tänne otetaan hlbt-pakolaisia, niin sittenhän tänne tulisivat kaikki maailman hlbt-pakolaiset" - no eivät tasan tarkkaan tule, sillä Suomi ei ole maailman kiinnostavin maa. Vaikka jotkut populisti-rasisti-uskovaiset täällä niin harhaisuuksissaan uskottelevatkin.
Suomessa on onneksi urhea porvarihallitus, joka lopulta hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain, koska vasemmisto-oppositio äänesti sen puolesta monien hallituksen ministerien sinnikkäästä vastustuksesta huolimatta.
Jos asia olisi ollut täysin porvarien vallassa, miten olisi äänestyksissä käynyt ?
Ja kuinka Gardell kuvailisi Suomen tilannetta ? On muistaakseni Pohjanmaalta kotoisin.
Eikös tasa-arvoisen avioliittolain vuonna 2014 hyväksynyt eduskunta, ei hallitus - vai mitä minä muistan? Tuohon aikaan hallituksessa istuivat Kokoomus, SDP, vihreät, RKP ja kristilliset, kun vasemmistoliitto oli lähtenyt vaalitaktisesti lätkimään.
Hesarissakin ollut juttu hlbti-turvapaikkapäätöksistä.
Suomeen paennut nigerialaisnainen kertoo poikajoukon polttaneen hänen tyttöystävänsä hengiltä – veivätkö tulkkausongelmat turvapaikan? Lisa haki Suomesta turvapaikkaa sillä perusteella, että Nigeriassa hän olisi hengenvaarassa homoseksuaalisuutensa takia.
Myös Pakolaisneuvonnan naamakirjassa asiaa ihmetellään:
Lisa on kertomansa mukaan lesbo, ja tämän hallinto-oikeuskin hyväksyi. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että Nigeria on vaarallinen paikka homoseksuaaleille. Miksi Lisan pelko ei siis ole perusteltu? Pakolaisneuvonnan tietojen mukaan Nigeriaan ei ole aikaisemmin palautettu seksuaalivähemmistöön uskottavasti kuuluvia henkilöitä, vaan heille on myönnetty Suomessa pakolaisasemat. Tilanne Nigeriassa ei ole parantunut. Mikä on siis muuttunut?
