1965, Suomi on ottanut mallia Ruotsista viisuesityksissä, eli laulajan laulua lukuunottamatta tuossa semifinaalissa kaikki muu tuli taustaääninauhalta, eli pianistin pianosta ei tullut ääntä, vaan pianoääni tuli taustanauhalta ja piano & pianisti olivat siis vain rekvisiittaa, mikä tosiaankin huomattiin.
Kappalehan on sitä paitsi yhtä pelkkää introa, eikä lähde liikkeelle, eikä huipennu.
Vaikka laulajalla on periaatteessa hyvä ääni, on kappaleen lauluäänen ääniala hyvin kapea.
Suomen kisakappalehan sai ihan sitä, mitä laulun lyriikassa vaadittiinkin.
Vuoden 1968 Euroviisuvoittokappaleen, Espanjan kappaleessa "la la la" nerokkaissa lyriikoissa oli peräti 138 kertaa sana "la",
Lyriikoilla on ihan olennaiste merkitystä, iskelmän herättämissä tuntemuksissa. Lyriikoissa tuo jopa 138 kertaa "la" on ihan positiivista,
verrattuna Suomen tämänvuotisen kappaleen sanoituslyriikkaan, jossa toistetaan peräti 10 kertaa "don't sing" (älä laula), sekä "go away" (mene pois), "don't bother me" (älä häiritse minua) jne. ... josta äänestäjät vähemmästäkin ymmärsivät olla äänestämättä, eli että "älä laula", "älä laula", ... "mene pois" ... joten kappale sai sen, mitä lyriikoissaan jankkaamalla vaatikin.
lyriikka:
http://wiwibloggs.com/2016/11/25/blackbird-lyrics-norma-john-finland-eurovision-2017/157605/
(lisäksi tuossa lyriikassa on huonoa englantia, mstä esim. brittimedia on huomauttanutkin, viisukappalearvioinneissaan - ja semifinaalissahan brititkin äänestivät, eli sieltä ei tullut varmastikaan pojoja)
Sitten myöskin Euroopan Unionin tunnussävelmä on Oodi ilolle, mikä Suomenkin kannattaisi ymmärtää Euroviisu-sanoituksissa. Jopa Lordin hirviö-glamm-rockissa oli pohjimmiltaan, omassa lajissaan toivon julistusta.
Suomen tämänvuotinen viisukisakappale voisi menestyä aivan hyvin jossain hautajaismusiikkikisassa.
Portugali suoriutui, jopa yllätti hyvin, sillä nerokas veto laittaa esittäjä pois ammottavan isolta lavalta pienelle tasanteelle, ihmisläheisemmin yleisön keskelle - se antoi kappale-esitykselle hyvän tunnelman.
Lisäksi esittäjä on jopa vähän nuhjuisen oloinen ressukkamainen, ja siten asiassaan aidon vilpittömän oloinen, mikä herättää sympatioita ja luo koskettavuutta.
Vaikka itse tykkään Italian iloisesta ja sarkastisesta kappaleesta ja vekkuliesittäjästä, voisin kyllä suoda tämän vuoden kisavoiton Portugalillekin, joka ei ole koskaan vielä voittanut Euroviisuja, eikä se voitto tänä vuonna tulisi millään säälipisteillä, vaan hyvällä iskelmäesityksellä.
Kommenttia muokattu: 10.05.2017 klo 13:03