Aika oudot kriteerit, jos ajatellaan homomiehen näkökulmaa matkailuun. Suosituimpia homomatkailijan kohteita lienevät kohteet jossa nämä luetellut eivät aina toteudu...
Jännä lista, mutta eipä tuolla oikeastaan homomatkailun kanssa näytä olevan tekemistä. Ehkä listan laatijat olettavat normaalin matkailevan homomiehen haluavan mennä lomallaan naimisiin. On melkein koomista kuvitella, että Suomi on parempi lomakohde tavalliselle homomiehelle kuin Espanja (Gran Canaria, Barcelona, Sitges, Madrid...), Saksa (Berliini, Köln, München...) tai, vaikkapa, Thaimaa.
Tuota listaustahan voi tarkastella monesta näkökulmasta. Itsekin löydän siitä kaikenlaista kritisoitavaa.
En tiedä, kuinka suuresti "tavalliset homomiehet" keskimäärin viihtyvät vaikkapa homobaarissa tai muissa "homoisissa riennoissa". Viime viikolla oltiin muutamia päiviä Kööpenhaminassa. Käytiin homobaarissa parilla oluella. Centralhjørnet-baarissa vietetty parituntinen oli noin prosentti matkan kokonaiskestosta. En sitten tiedä, kuinka "tavallisia homomiehiä" meillä ollaan.
Ymmärrän kyllä, että moniakin nimenomaan homoille suunnatut huvitukset jonnekin houkuttavat ja niistä syntyy kohteelle lisäarvoa. Onhan täällä Suomessa sellaisen suhteen toki vähän tylsää. Homopopulaatiota olisi kuitenkin hyvä jo hissukseen oppia tarkastelemaan seuransaantimahdollisuuksien, homobaarien, homouimarantojen, homosaunojen, homohotellien ja muiden "ghettojen" ulkopuolellakin.
Virallinen suhtautuminen esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoihin tai parisuhteisiin toimii kyllä indikaattorina sen suhteen, mitkä ovat yleiset asenteet homopareja kohtaan: esimerkiksi jos jotain vakavampaa sattuu, niin kuinka luottavaisesti voi suhtautua siihen, että vaikkapa viranomaisten kanssa asioidessa ei parisuhteen tunnustamisen suhteen tule ongelmia.
Ymmärrän mitä tarkoitat ja ehkä jälleen kerran ilmaisin itseäni huonosti puhumalla "tavallisista homomiehistä"; kukapa sitä oikeasti on niin "tavallinen", kun asiaa oikein ajattelee. Enkä suinkaan tarkoita, että listalla pitäisi olla korkeilla sijoilla vain kiihkeitä irtoseksikohteita. Varmasti keskimääräistä useammat homoturistit arvostavat myös kulttuurikohteita, joita esimerkiksi Saksasta ja Espanjasta löytyy runsaasti.
Sitä vastoin vähän kuitenkin ihmettelen metodiikkaa juuri turismin kannalta. Uskoisin - voin toki olla väärässäkin - useimmissa läntisissä "liberaalidemokraattisissa" oikeusvaltioissa viranomaisten suhtautumisen sekä yksinäisiin homoturisteihin että samaa sukupuolta oleviin matkailijapariskuntiin olevan lähtökohtaisesti asiallista. En oikein usko kyseisen maan tarkan lainsäädännöllisen tilanteen olevan kovin hyvä indikaattori yleisestä henkisestä ilmapiiristä. Esimerkiksi Berliinissä luulisin viranomaisten osaavan suhtautua luontevammin ongelmiin joutuneeseen homoturistiin kuin vaikka Kiirunassa, vaikka Saksassa ei olekaan (vielä) tasa-arvoista avioliittoa.
Berliini (yksi lempikaupungeistani) on hyvinkin homoystävällinen paikka. Ja jos sitä jonnekin pohjolan paikkaan haluaa verrata, niin ei ehkä Kiirunaan kumminkaan, vaan Tukholmaan. Suuri osa matkailijoista varmaan hakeutuu suuriin kaupunkeihin, mutta listauksessa tarkastellaankin asioita maittain. Ja jos verrataan Kiirunaa johonkin, niin Saksanmaalla vaikkapa Löbau voisi olla sopiva verrokki; en tosin osaa tarkempaa sanoa sen asenneilmastosta. Listalla eurooppalaisittain alhaalla sijaitsevan Unkarin Budapestissäkin on tullut vietettyä "homoisaakin" laatuaikaa.
Ehkä hieman enemmän painoarvoa voisi tosiaan laittaa "homoisille" toimintamahdollisuuksille? Nyt sitä lähimmin sivuava muuttuja on "LGBT-Marketing", josta joko saa pisteen tai sitten ei. Toisaalta vertailussa on selvästi yritetty nousta yksilöllisten kiinnostusten yläpuolelle.
Lähelle myös usein näkee huonommin kuin kauas, ja ruoho näyttää vihreämmältä etäämmällä. Onhan Suomi tietysti väkimäärältään vähäinen, harvaan asuttu, "hiljaisempi" ja säiltäänkin oikukas - vaan onpa meikäläisilläkin raukoilla rajoilla kaikenlaisia kiinnostavia kohteita, joiden voisi ajatella kiinnostavan homomiehiä(kin).