- 1 / 1
- smo
- 23.2.2017 9:58
Erityisesti murrosiässä on tärkeää voida uskoa tulevaisuuteen ja kokea toivoa - jota ruokkii esimerkiksi kokemus yhdenvertaisuudesta. Ja tuota kokemusta seksuaalivähemmistöön kuuluvalla nuorella vahvistaa monien muiden tekijöiden ohella se, että mahdollisesti syntyvä parisuhde on yhdenveroinen kumppanin sukupuolesta riippumatta.
Aito avioliitto -väen piirissä tähän näkökulmaan on useasti viitattu "höpöhöpönä". Sitä se ei kuitenkaan ole. Minusta on surullista, että tällaiseen asiaan suhtaudutaan vähättelevästi. Niitä yhdenvertaisia mahdollisuuksia ei ole ollut, eikä ehkä ole täysin vieläkään, sillä mahdollisuuteen sisältyy myös kokemus siitä, että mahdollisuus todella on. Mutta parempaa kohti mennään.
On aivan hahmotettavaa, että tulevaisuuteensa lisää toivoa saanut nuori voi paremmin.
Näitä asioita lähestytään usein teorioiden kautta. Minä ja muutkin seksuaalivähemmistöihin kuuluvat voimme kuitenkin tuoda asiaan myös omakohtaisen kokemuksen. Aito avioliitto -väki ei yleensä voi.
En toivo kellekään nuorelle hukaan heitettyjä vuosia siksi, että omassa päässä velloo häpeän tunne itseä kohtaan, koska oman itsen yksi ominaisuus on arvotettu alemmaksi sekä konkreettisesti (lainsäädännössä) että asenteissa.
Lainsäädäntö seksuaalivähemmistöjen suhteen alkaa olla meillä paketissa, mutta asenteiden kanssa on vielä iso työsarka. Ja toki sukupuolivähemmistöjen kohdalla on vielä paljon työtä konkretiankin suhteen - saati sitten asenteiden osalta.
Onneksi esimerkiksi koulujen uudessa opetussuunnitelmassa aletaan entistä paremmin ottaa huomioon kaikenlainen moninaisuus.
Aito avioliitto -väen piirissä tähän näkökulmaan on useasti viitattu "höpöhöpönä". Sitä se ei kuitenkaan ole. Minusta on surullista, että tällaiseen asiaan suhtaudutaan vähättelevästi. Niitä yhdenvertaisia mahdollisuuksia ei ole ollut, eikä ehkä ole täysin vieläkään, sillä mahdollisuuteen sisältyy myös kokemus siitä, että mahdollisuus todella on. Mutta parempaa kohti mennään.
On aivan hahmotettavaa, että tulevaisuuteensa lisää toivoa saanut nuori voi paremmin.
Näitä asioita lähestytään usein teorioiden kautta. Minä ja muutkin seksuaalivähemmistöihin kuuluvat voimme kuitenkin tuoda asiaan myös omakohtaisen kokemuksen. Aito avioliitto -väki ei yleensä voi.
En toivo kellekään nuorelle hukaan heitettyjä vuosia siksi, että omassa päässä velloo häpeän tunne itseä kohtaan, koska oman itsen yksi ominaisuus on arvotettu alemmaksi sekä konkreettisesti (lainsäädännössä) että asenteissa.
Lainsäädäntö seksuaalivähemmistöjen suhteen alkaa olla meillä paketissa, mutta asenteiden kanssa on vielä iso työsarka. Ja toki sukupuolivähemmistöjen kohdalla on vielä paljon työtä konkretiankin suhteen - saati sitten asenteiden osalta.
Onneksi esimerkiksi koulujen uudessa opetussuunnitelmassa aletaan entistä paremmin ottaa huomioon kaikenlainen moninaisuus.