Leffa jätti kyllä hieman kylmäksi, tosin odotukset eivät nyt olleet hirmu korkealla alunperin - kivaa epookkia koko perheelle, Finlaysonin lahjatavarakaupan kautta kotiin.
Mutta hienoa että Laakosta kunnioitettiin ison budjetin elokuvan verran, itseäni kiinnosti se toinen viritelmä enemmän.
Kävin katsomassa elokuvan tänään jo toisen kerran: ensimmäisen kerran 14.2. ja tänään 24.2. isolla kankaalla Tennarin Scape -salissa. Ihan hyvä elokuva, mutta mielestäni se sisälsi tosi paljon kompromisseja ja niinkuin joku lukemani arvostelu sanoi: "heteroiden tekemä elokuva homoista heteroille". Ei siinä sinänsä mitään pahaa, mutta ehkä tämän takia itse annan tähtiä ***+/*****.
Saattaa sisältää spoilereita:
Itse koin elokuvan henkilökuvana ja epookkina, mutta myös nykyaikaan kantaaottavana. Suomi 100v ei ole niin suvaitsevainen kuin moni ehkä meistäkin sen haluaisi luulla olevan, tai kuplassaan luulee oikeasti olevan. Elokuva otti kantaa tiettyihin homouden laillisuuden virstanpylväisiin kuten dekriminalisointiin (kriminalisoinnin kautta), sairausluokituksen poistoon (sairausluokituksen kautta), sekä tasa-arvoiseen avioliittolakiin (verhojen kautta). Tämän, ja parin muun kohtauksen takia koin elokuvan myös osittain nykyaikaan kantaaottavana. Toinen kohta (verhojen ostokohtauksen lisäksi), missä näin samaa henkeä oli se, että 40-luvun Kaijan puhetapa oli kuin nykyteinin. Kun näin elokuvan 14.2. irvistelin hiljaa mielessäni, että "miksi tuo näyttelijätär puhuu kuin nykypissis", mutta tänään jotenkin olin näkevinäni siinä merkityksen: 40-luvun asenteita elää ja voi hyvin tänään, 24.2.2017.
Ja nuo keltaiset verhot. On ihan kielen päällä, mutta en vain saa päähäni. Näihin verhoihin on oltava joku tunnettu kirjallinen viite! Tai jostain muusta taiteesta. Niin tutulta tuo verhojuttu tuntui.
Elokuvassa oli todella paljon takaumia sotaan. Mielestäni tarpeettoman paljon, jos ajattelee että elokuva on pääasiassa henkilökuva taiteilijasta Touko Laaksonen / Tom of Finland. Mutta luulen, että tämän asian korostaminen oli ihan tarkoituksellista: haluttiin kertoa, että homot taistelivat itsenäisen Suomen puolesta siinä missä heterotkin, erityisesti "Kiitos" -porukalle, mutta haluttiin kertoa myös että tänäkin päivänä myös niissä raksamiehissä on homoja. Myyntipäälliköissä on homoja. Jätekuskeissa on homoja. Kirjanpitäjissä on homoja. IT-arkkitehdeissä on homoja. Kukkakauppiassa on homoja. Ja jotkut heistä ovat heteroiden (ja joidenkin homojenkin) mielestä ihan perusjanttereita, hyvässä ja pahassa.
Sotakohtausten korostaminen mielestäni toimi myös niin, että elokuvasta tuli vähän niin kuin vaihtoehtioinen Tuntematon sotilas. Touko Laaksonen, Tom of Finland, oli Suomen sotien sotilas. Taiteilijana ja kokonaisena ihmisenä tuntematon suvulleen kuolemaansa saakka. Taiteilijana tuntematon Suomen kansalle aina siihen asti kunnes Posti teki Tom of Finland postimerkit, Paulig Tom of Finland kahvit, Finlayson Tom of Finland tekstiilituotteet ja Karukoski elokuvan. Tom of Finland on Karukosken Tuntematon sotilas, Suomi 100v. Elokuva varmastikin raottaa joillekin verhoa tuntemattomaan.
Elokuvan kokonaisuudelle *****/*****
Edit: postasin tämän toiseenkin kommenttiketjuun: ylläpito voi poistaa toisen identtisen postaukseni riippuen näkemyksestään, kumpaan ketjuun kommenttini paremmin sopii.
