Lisänä ehkä vielä sekin dilemma, että tuolla vastaanottokeskuksissa on pakolaismiehiä, jotka kauppaavat seksiiä miehille, erityisesti "I am top" -tyyliin. Ovatko he ennemminkin biseksuaaleja, kuin vain heteroita?
Ja miten heidän tilanteeseensa pitäisi maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa suhtautua?
Seksuaalivähemmistöjä vainoavissa maissahan kulttuuri on useissa sellainen että homoksi, gay:ksi siellä käsitetään miesten kesken seksissä ne, jotka imeävät tai antavat panna pyllyyn. Kun taas sitten noissa maissa ne homot tai biseksuaalit, jotka tykkäävät enempi panna ja imettää, mielletään ja mieltävät itsensä ihan "normaalisti" miehiksi, heteroiksi. Mutta ovatko he sitä monetkaan, vai ovatko hekin homoja tai biseksuaaleja?
Homotuomiolakimaissahan myös heitä tuomitaan miesten kesken seksin, tai rakastelun, aktiivisina osapuolina, koska heistä ainakin biseksuaalit ovat niitä raamatussa ja koraanissakin "naisesta mieheen vaihtajina" -tuomittuja.
Ja pitäisikö turvapaikkaoikeus kuulua yhtä lailla myös biseksuaaleille?
Joskin he toki voivat vainomaissakin toteuttaa seksuaalisuuttaan siltä eri sukupuoleen suuntautuneelta kiinnostusosaltaan.
"Ja pitäisikö turvapaikkaoikeus kuulua yhtä lailla myös biseksuaaleille?"
Kyllä tämä koskee hlbti-vähemmistöjä, jotka lähtömaassaan ovat joutuneet tai tulevat vainotuksi suuntautumisensa takia. Vaikka otsikoita myöden puhutaan homoista, tämä käsittää kaikkia seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä. Human edelleen ilmeisesti pitää biseksuaalisuutta jonakin valinnaisena pikku harrastuksena, jonka voi vaihtaa kohteen miltä kulloinkin tuntuu mihin reikään nyt haluaa kulloinkin panna. Ennakkoluulot lienee samat miten homoseksuaalisuuteen suhtauduttiin yleisemmin - ja joillakin tahoilla vieläkin. Valitettavaa...
Ehkä homouteen on kiinnitetty enemmän huomiota koska homoutensa voi helposti "feikata" omalla ilmoituksella, ja silloin tulisi pureutua syihin miksi henkilö mahdollisesti tekee näin.
Prostituutio on sitten oma lukunsa joka ei nyt kuulu maahanmuuttokeskusteluun - tai keskusteluun biseksuaalisuudesta. Voisitko viimein lopettaa tämän vainosi yhtä vähemmistöä kohtaan, hyvä Human?
Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen kuin sivukautta, mutta haluaisin korjata sen virheellisen käsityksen, ettei seksuaalista suuntautumista voisi objektiivisin keinoin mitata luotettavasti. Esim. homoseksuaalin miehen ja heteroseksuaalin miehen voi erottaa toisistaan hyvin luotettavasti neurofysiologisilla mittauksilla eikä mittauksessa tarvitse edes mennä intiimialueille, vaan asia voidaan tehdä epäsuorastikin ja testihenkilön ollessa yksin tietokoneen kanssa.
Siihen en tohdi ottaa kantaa, olisiko kyseisillä testeillä sijaa ylläolevassa monimutkaisessa kysymyksessä liittyen seksuaaliseen suuntautuneisuuteen ja siitä kumpuavaan tarpeeseen saada turvapaikka. Ymmärrän, että asian testaaminen saattaa herättää levottomuutta.
Ei pidä paikkaansa smo, olen esittänyt sinulle jo yhden tutkimuksen, jossa osuvuus oli 100%.
Tämä tarkoittaa, että tutkmuksen joka ikisen yksilön kohdalla se, mitä kokeen tulos näytti ja mitä koehenkilö oli etukäteen salaisesti ilmaissut, olivat yhdenmukaiset. Kyseessä on yksi koeasetelma. Vastaavia on useita.
Tutkimus, jonka linkitin aiemmin oli epäsuora: siinä ei mitattu mitään muuta kuin vaihtelua reaktionopeudessa. Kokeessa koehenkilölle annettiin ohjeeksi noudattaa tiettyä sääntöä ja ilmaisemaan se valitsemalla kahdesta klikkausvaihtoehdoista toinen. Samaan aikaan hän näki ruudulla tietynsuuntaista visuaalista ärsykettä, joka liittyi annettuun sääntöön.
Koehenkilöt siis tutkimukseen neutraalisti suhtautuen, mitä ilmeisimmin sinuja oman seksuaalisen suuntautuneisuutensa kanssa, kliinisissä laboratorio-olosuhteissa - joten... luotettavuus yksilötasolla tosielämässä tuskin kovin korkea.
Testit, jotka eivät perustu tahdonalaiseen kontrolliin, tai, joissa henkilö ei tiedä, mitä parametriä oikeasti mitataan, ovat hankalasti manipuloitavissa. Tällaisiin testeihin eivät pääsääntöisesti vaikuta lähtökoahtaisesti suhtautuminen testaamiseen (mikäli henkilö kuitenkin ko-operoi), testivälineistön vieraus tai vaikkapa ärsykkeen sisältö.
Toki kaikki testaus tulisi validoida suurilla, valikoitumattomilla ihmisjoukoilla.
Mikäli turvapaikan saa kertomalla olevansa homo, niin homoilla luulisi olevan motivaatio todistaa väitteensä, olipa hänen suhtautumisensa testaamiseen mikä tahansa.
Virheen riski tällaisissa "valheenpaljastuskokeissa" on kuitenkin aivan liian suuri, että sellaisen käyttöä voisi ihmiskohtaloiden määräämisessä edes harkita.
Kuten olen todennut, on ok tutkia ja oppia ymmärtämään ilmiötä ja siihen liittyviä yhteyksiä. Ei ole ok tehdä yksilön kohtaloon liittyviä ratkaisuja epävarmojen mittaustulosten epävarmojen tulkintojen perusteella.
Itse asiassa 100% korrelaatio ei jätä paljoakaan arvailun varaan. Testit voidaan säätää niin, että ne tuottaisivat korkea spesifiteetin (vääriä negatiivisia tulisi vähän). Näin ainakin suurin osa homoa feikkaavista saataisiin paljastettua. Tällaisten testien ei toki tarvitse olla ainoa metodi.
Kerrotko jonkin toisen konstin, jolla homoseksuaalisuuden feikkaaminen voitaisiin tarvittaessa todentaa edes läheskään yhtä korkealla todennäköisyydellä?
Sukupuolista suuntausta mittaavat neurofysiologiset testit näyttäisivät olevan yllättävän tarkkoja. Se, mihin tätä tosiasiaa käytetään on eri asia. Mutta ehkä ainakin puheet 'seksuaalisesta identiteetistä" päättyvät tällaisen näytön edessä. Kyseessä on ominaisuus.
Eivät näytä olevan "riittävän" tarkkoja. Laboratorio-olosuhteissa testattujen itsensä kanssa jokseenkin sinut olevien kohdalla viisari voi värähdellä jokseenkin "odotetulla" tavalla, mutta jos "kohinaa" on kyllin, niin sitä on aika haastava suodattaa pois.
Myönnän kyllä, että vastentahtoisuuteni tällaisiin homouden mittaamisiin kumpuaa suuresti eräässä valtakunnassa harrastetun ihmisten luokittelujen vuoksi. Työkaluina oli silloinkin "paras käytettävissä oleva tieteellinen tieto".
En aio kertoa "toista konstia" paljastaa homoutensa feikkaamista, koska sellaista ei taida olla. Tai jospa sinä tarjoutuisit hiplailemaan homokandidaatteja parhaista paikoista - ja sitten katsotaan, kuka juoksee kirkuen karkuun ja kuinka nopeasti - ja kuka ei.
Jospa vaikka inttämisen sijaan tällä kertaa tutustuisit aineistoon, jota löytyy pubmedistä?
"Tai jospa sinä tarjoutuisit hiplailemaan homokandidaatteja parhaista paikoista - ja sitten katsotaan, kuka juoksee kirkuen karkuun ja kuinka nopeasti - ja kuka ei."
Todellako?
On kyllä harmillista, että tähän asiaan liittyy niin voimakasta arvolautausta. Otaksun itse vilpittömästi, että jos arvolataukset purettaisiin ja asiaan suhtauduttaisiin neutraalilla objektiivisuudella, edistäisi se halveksittujen "sateenkaariominaisuuksien" hyväksymistä suuren yleisön keskuudessa globaalisti.
Olen silmäillyt aineistoa mielestäni riittävästi, ja olen kyllä ollut tietoinen menetelmistä jo aiemminkin. Luottoa niitä kohtaan on sen verran, että niitä voi käyttää tilastollisten yhteyksien rakenteluun; kliinisissä olosuhteissa osumatarkkuus on siihen kyllä riittävä. Mutta ei sitä enempää.
Minä taas kannan vilpittömästi huolta siitä, että tällaisten menetelmien nostaminen todistusvoimaltaan niille kuulumattomaan arvoon, voi johtaa myös siihen, että tällaisia menetelmiä käytetään homojen paljastamiseen yhteiskunnissa, joissa homoseksuaalisuus esimerkiksi uskonnollisista syistä johtuen nähdään tuomittavana.
Asioiden ymmärtämisen kautta "sateenkaariominaisuuksien" hyväksyntä kasvaa, mutta yksilötason "käräyttämisen" kautta ei.
"Minä taas kannan vilpittömästi huolta siitä, että tällaisten menetelmien nostaminen todistusvoimaltaan niille kuulumattomaan arvoon, voi johtaa myös siihen, että tällaisia menetelmiä käytetään homojen paljastamiseen yhteiskunnissa, joissa homoseksuaalisuus esimerkiksi uskonnollisista syistä johtuen nähdään tuomittavana."
Ko-operoimattoman henkilön testaaminen neurofysiologisin keinoin ei luotettavasti onnistu. Vastentahtoisiin käräyttämisiin laitteistoa ei oikein voi eikä tule käyttää.
Mutta jos palaamme artikkelin teemoihin, niin toisin kuin se väittää, on olemassa objektiivisia keinoja mitata seksuaalista orientaatiota. Vähintään neurofysiologiset testit voisivat auttaa poissulkemaan suurin joukko heteroista, jotka hakevat turvapaikkaa homouden perusteella. Asia nivoutuu siihen, ettei kyseessä ole identiteetti, jota jokainen voisi feikata, vaan ihmisen neurofysiologiassa sijaitseva ominaisuus, jota on mahdollista mitata. Nimenomaa esim. turvapaikkatilanteessa ei pidä paikkaansa, että "lähtökohtaisesti seksuaalisen suuntautuneisuutensa pystyy kuvaamaan tarkimmin yksilö itse".
Jos sateenkaariset ominaisuudet olisivat "seksuaalisia identiteettejä", niin niitä voisi rakennella ja vaihdella (vertaa esim. ammatti-identiteetti). Toki sateenkaariset ominaisuudet voivat muodostaa osan ihmisen identiteetistä, kuten voivat vaikkapa ihonväri tai hiusten väri jne. Sekä maahanmuuttoviraston että artikkelin terminologia ja käsitykset näyttäisivät vanhentuneilta.
Kyllä, kyllä, kyllä, ties mo-nen-nen-ko kerran: on olemassa keinoja mitata yksilön seksuaalista suuntautuneisuutta (artikkelissa ei muuta väitetä), mutta keinojen luotettavuus on sitä luokkaa, että seksuaalisen suuntautuneisuuden vaihtelun tutkimisen kannalta saadaan ihan käyttökelposta vertailuaineistoa. Ei enempää kumminkaan.
Öö. Ei. Ties monennenko kerran: on olemassa keinoja mitata luotettavasti yksilön seksuaalista suuntautuneisuutta. Esimerkki moisesta löytyy yltä vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin muodossa.
Edit: Olisikin häkellyttävää, jos sitä ei voisi mitata yhtä luotettavasti, kuin mitä tahansa muuta neurofysiologista ominaisuutta. (Kaikkeen biologiaan liittyy vaihteluvälejä, tämä on tietenkin yhtälössä sanomattakin mukana). Mutta ei seksuaalinen orientaatio ole sen kummenpi asia lähtökohtaisesti.
No. Kun. Ei. Ole.
Melko korkeisiin osumatarkkuuksiin päästään, mutta se ei riitä kun kyse on yksilötason arvioinnista tämän laittamiseksi johonkin lokeroon, joka puolestaan vaikuttaa tämän kohtaloon.
Tuota. Kerrotko, miten 100% korrelaatio, joka ilmoitetaan vertaisarvioidussa tieteellisessä julkaisussa ei pidäkään paikkansa?
Itse asiassa moni esim. lääketieteellinen hoitoratkaisu perustuu huomattavasti alempaan todennäköisyyteen. Kerro vielä, millä muulla keinolla päästään edesä lähelle vastaavaa varmuutta, tai mitä muuta keinoa esität tilanteessa, jossa tiettyyn ihmisominaiuuteen liitetään tietty etuisuus?
Menetelmä ehkä voi ihanneolosuhteissa (kun esim. koehenkilöllä ei ole asian suhteen paineita) olla osumatarkkuudeltaan melko "virheetön". Maailma ei kuitenkaan ole niin suoraviivainen, että kliiniset laboratorio-olosuhteet olisi kritiikittä jalkautettavissa sen ulkopuolelle.
Tässä ei myöskään ole kyse lääketieteellisen hoitoratkaisun vuoksi tehtävästä lokeroinnista. Kyse on kyseenalaiseen testiin alistetun yksilön lokeroinnin eettisyydestä vastoin tämän omaa kokemusta itsestään.
Saanko ehdottaa, Yesman ja smo, että käytte tämän keskustelun vaikka privaviesteillä tai perustatte yksinomaan tälle asiallenne pyhitetyn keskustelun, koska tämä välisenne erimielisyys alkaa rantautua turhan moneen keskusteluun ja siten toistaa itseään vähän niin kuin humanin itseään toistavat kommentit.
Sinänsä siedän kyllä oikein hyvin eipäs-juupas -väittelyitä, mutta näin lukijan kannalta ei ole toivottavaa että nämä samat henkilöityneet eipäs-juupas -väittelyt toistuvat lähes ketjussa kuin ketjussa jossa ko. väittelyn osapuolet kohtaavat.
Kohdallani kyse ei ole millään tavoin henkilöstä vaan asiasta. Ja tällä(kin) kertaa ollaan kyllä alkuperäisen aiheen sisällä, vaikkakin (vain) siihen sisältyvässä yksityiskohdassa. Ja mielestäni olen tuonut (olen ainakin pyrkinyt tuomaan) matkan varrella uusia ajatuksen jyviä asiaan. Joskus olen Yesmanin kanssa jostain aivan samaa mieltä ja joskus en.
Miten, JAMPPA, sinun mielestäsi; onko sinusta eettisesti oikein ylipäänsä alistaa ihmisiä homoustestiin vaikkapa silloin, kun kyse on turvapaikan hakemisesta? Ovatko tällaiset testit oikeasti "arkikäytössä" niin käyttökelpoisia, moninaisuuden kirjoa tukevia ja varmoja, että niiden perusteella voitaisiin tehdä yksilöstä luotettavia päätelmiä?
Minusta tällaisten peruskysymysten pyörittämistä ei ole syytä piilottaa minnekään.
Ihan asiallinen keskusteluketju. Jos ajattelen omaa seksuaalisuuttani, olisi hyvin vaikea ryhtyä joko/tai vastauksilla kuvaaman testissä esim. sitä, miksi miesvartalo puhuttelee minua enemmän kuin naisen. Erilaisia testejä vaaligallupeista lähtien löytyy netistä paljon, ja jokainen niihin tutustunut huomaa melko pian, että jotenkin kyseisessä testissä ole ole juuri minulle sopivia kysymyksiä. Tai vastausten vaihtoehdoissa ei ole yhtään itselle sopivaa, tai sitten tekisi mieli ruksata kaksi vastausta joista jotenkin syntyisi suuntaa omaan mielipiteeseen. Suurimman osan nettitesteistä jätän kesken juuri näistä syistä.
Jos minua haastateltaisiin kasvotusten seksuaalisuuteeni liittyvistä seikoista, olisin hyvin vaivautunut, ja moniin kysymyksiin voisin vastata ”saattaa olla” ”toisaalta miksei” ”vaikea sanoa” tai muuta vastaavaa. Tunnen itseni tässä vähemmistössä muutenkin erilaiseksi kuin keskiverto-homo, jolle usein riittää pelkkä top/btm määritelmä kuvaamaan toista tai omaa itseä. Minua tuolla sapluunalla ei voi määritellä, koska en ole juurikaan kiinnostunut kummastakaan toiminnasta.
Mikä minun seksuaalinen identiteetti sitten on? Se on keskeneräinen projekti, joka jatkuu kuolemaani saakka.
Hmm... en tunne hlökohtaisesti yhtään homoa (tai miehistä kiinnostuvaa miestä), joka määrittelisi itsensä käsitteillä top/btm. Toki näitä on tullut vastaan erilaisissa seuranhakupalveluissa ja vastaavissa, mutta "keskivertoon" homoon en sitä liittäisi.
"--- usein riittää pelkkä top/btm määritelmä kuvaamaan toista tai omaa itseä. Minua tuolla sapluunalla ei voi määritellä, koska en ole juurikaan kiinnostunut kummastakaan toiminnasta."
Seksitavat tai mieltymykset ovat edelleen eri asia kuin itse suuntautuminen. Kliinisissä testeissä, joissa oletuksena on jokin tietty tapa tai mieltymys jolla tutkittavaa voi olla myös ongelmansa jos nyt tutkittava henkilö ei satu vastaamaan jotain oletusta jonkin keskiverto homoseksuaalin mieltymyksistä miehen kehosta - onko edes sellaista yleispätevää "kaavaa"? Mieltymykset ovat aika laajoja ja subjektiivisia.
Koskeeko tämä sateenkaarivähemmistöjen turvapaikkakeskustelu pelkästään miehiä? Hakevatko lesbot tai transeksuaalit turvapaikkoja?
Tässä turvapaikkaa hakeneiden hyökyaallossa on ollut kyse miespuolisista. Toki turvapaikkahakemuksia lienee tullut lesboilta ja transsukupuolisiltakin. Ymmärtääkseni ainakin Venäjältä tulleille lesboille on turvapaikkoja myönnetykin.
No eipä siihen top/btm-asetelmaan törmää juuri muualla kuin seuranhakupalstoilla. Ja kun homokavereita ei ole, eikä baareissa tule enää käytyä, alkaa omakin suuntaus vääntyä kieroon kun verrokit ovat videoita ja netissä pörrääviä kummajaisia. Mutta kun kevät koittaa, yritän ryhdistäytyä ja lähteä liikkeelle elävien olentojen pariin.
Mutta kerro mulle smo, minkälainen keskiverto homo on seksuaalisilta mieltymyksiltään? Minkälaista kaveria tai ystävyyttä hän haluaa?
Tämä homoisa ystävyys/kaveruus/seksimieltymys -aihepiiri ei nyt suoranaisesti liity alkuperäiseen aiheeseen. Toki voidaan lähestyä sitäkin kautta, että kulttuuritaustalla voi olla vaikutusta siihen, miten ihmisten väliset suhteet koetaan. Siitä voi syntyä lisähaastetta, jos yritetään arvioida yksilön taustoja.
Vaan mahtaako mitään "keskivertoa" homoa ollakaan. Varmaan jostain tilastosta saisi rakennettua sellaisen, mutta elävä elämä ei perustu keskiarvoihin.
Monilla aikuisilla on oma ystäväpiirinsä, kaikilla ei - vaikka haluaisivat. Jotkut haluavat kulkea ihan omaa tietään. Monet elävät parisuhteessa. Kaikki eivät - vaikka haluaisivat. Jotkut eivät edes halua. Jotkut etsivät hetken mielihyvää siirtyäkseen sitten eteenpäin.
Todennäköisimmin keskivertoon homoon törmää arjessa; esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä tai ruokakaupoissa. Siinä missä keskivertoon heteroonkin. Noissa paikoissa suuri(n) osa ihmisistä joutuu väkisinkin käymään, liki taustastaan riippumatta. Keskiverron homon voi tietysti löytää chateista, pariutumispalveluista tai baarista, mutta silloin tilasto on jo kallellaan jonnekin.
Minulla ei ole kovin suurta kokemuspohjaa muiden ihmisten seksuaalisista mieltymyksistä, mutta uskon homojen(kin) olevan yksilöitä. Rohkenen arvella, että suurin osa haluaa toisesta ihmisestä lämpöä, hellyyttä, läheisyyttä ja kenties turvallisuuttakin. Toki sitten fyysisempääkin harjoitusta. Vaan millä tekniikalla mikäkin kettu käy missäkin kolossa? Se on yksilöllistä. Yleensä asioita tehdään siksi, että se tuntuu hyvältä. Peppuseksi noin yleisesti mielletään "homojen hommaksi", mutta oletukset sen harrastamisen yleisyydestä saattavat olla liialliset. Esimerkiksi pornoteollisuus on luonut aikamoiset ennakko-oletukset miesten välisen seksin luonteesta: armoton jyystö top/btm -määritelmineen ovat ainakin jossain määrin lähtöisin pornoteollisuudesta.
Yleensä aikuiset ihmiset osaavat puhua keskenään siitä, mikä on ok. Tai ainakin kannattaisi pyrkiä siihen, ettei tule joutuneeksi mihinkään, mihin osapuolet eivät halua.
Ystävyys? Sitäkin on monenlaista. On lenkkikaveruutta, harrastuskaveruutta, työkaveruutta, sydänystävyyttä - kaikenlaista laidasta laitaan. Toki on myös kaverutta, johon kuulu seksi - mutta ei parisuhdetta. Kaveruus voi muotoutua parisuhteeksi - ja joskus parisuhde on muotoutunut kaveruudeksi. Ei ole mitään yleispätevää kuvausta.
Ei minulla oikeasti ole yleispäteviä vastauksia homojen seksuaalisistä mieltymyksistä taikka homon haluamasta kaveruudesta tai ystävyydestä.
Kiitos vastauksesta. Noin se varmaan menee, homoja on joka lähtöön. Kun ottaa huomioon sen miten vähän meitä on, ja sitten katsoo vapaita sinkkumiehiä, ne on melkoisella varmuudella niitä jotka ei ole kelvanneet kenellekään. Ai mutta olenhan minäkin ihan käypä ja komea ja silti sinkku. Enkä mä voisin hyvällä tuurilla törmätä sopivaan kumppaniin, vaikka erittäin epätodennäköiseltä se tuntuu. Onneksi sinkkuna elämisessä on omat hyvät puolensa, aika ei käy pitkäksi ja harrastuksia sekä tekemistä riittää.
Naisen saisin helposti, ja vapaita naisia onkin tosi paljon. Siinä on toinen vaihtoehto. Jos yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyisi ja muutenkin synkkaisi - saattaisin sopeutua.
"Menetelmä ehkä voi ihanneolosuhteissa (kun esim. koehenkilöllä ei ole asian suhteen paineita) olla osumatarkkuudeltaan melko "virheetön". Maailma ei kuitenkaan ole niin suoraviivainen, että kliiniset laboratorio-olosuhteet olisi kritiikittä jalkautettavissa sen ulkopuolelle. "
Tämä on vähän kuin sanoisi, että verenpainelääke toimii vain laboratoriossa. Mutta on totta, että laajempien, valikoimattomien otantojen saamisen esteenä näyttävät olevan mm. ennakkoluulot.
Olethan, smo, ymmärtänyt, että testiin, jonka linkitin yllä, vaadittiin ainoastaan tietokone? Eipä kummempi laboratorio-olosuhde.
"Tässä ei myöskään ole kyse lääketieteellisen hoitoratkaisun vuoksi tehtävästä lokeroinnista. "
Ei. Mutta kun puhuit kohtaloista, niin vertalun vuoksi esim. valinta antaa tai jättää antamatta sytostaatteja syöpäpotilaalle perustuu huomattavasti matalampaan varmuusasteeseen.
"Erilaisia testejä vaaligallupeista lähtien löytyy netistä paljon, ja jokainen niihin tutustunut huomaa melko pian, että jotenkin kyseisessä testissä ole ole juuri minulle sopivia kysymyksiä. "
En tiedä, liittyikö tämä pohdinta kyselytutkimusten suhteen aiempaan keskusteluun, mutta neurofysiologiset testit eivät yleensä operoi verbaalisella tasolla. Useimmiten kiinnostuksen kohteena on sellainen, mikä ei ole tahdonalaisessa kontrollissa.
Ne mittaavat vaikkapa reaktionopeutta, silmien liikkeitä, pupilien laajenemista/supistumista, ihon sähkönjohtavuutta, peniksen tai klitoriksen verenkiertoa jne. jne. Voidaan jo tällä hetkellä nähdä suoraan aivojen aineenvaihduntaa erilaisten ärsytysten aikana. Joskus koeasetelma rakennetaan niin, että koehenkilö tietää kyllä tutkimuksen aiheen, mutta ei sitä, mitä parametrejä tarkemmin ottaen rekisteröidään tai hän olettaa mitattavan jotain parametriä, mutta koe mittaakin muuta parametria.
Esim. testi, jossa saavutettiin 100%:n korrelaatio itseilmoitetun suuntautumisen suhteen mittasi yksinkertaisesti klikkausnopeutta. Koehenkilölle esitettiin tietokoneen ruudulla alastomien ihmisten kuvia ja adjektiivejä. Heitä kehotettiin noudattamaan tiettyä sääntöä. Säännöllä ja henkiökohtaisella mieltymyksellä ei ollut suoraa suhdetta.
Yesman, laboratorio-olosuhteisiin tässä liittyvät myös käytetyt koe-eläimet; tarkemmin näiden ilmeinen sinuina oleminen oman seksuaalisen suuntautuneisuutensa kanssa.
Suoritetut kokeet vapaaehtoisilla on näyttänyt, että usea neurofysiologinen mittaustulos vaihtelee ihmisen itse ilmoittaman seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaan. Ei ole syytä olettaa, että tilanne olisi lähtökohtaisesti kovasti erilainen suuressa, valikoimattomassa aineistossa. On totta, että tätä ei ole päästy käytännössä testaamaan.
On mahdollista, että vaikkapa stressaantuneella henkilöllä esim. pupillien dilataation, reaktionopeuden jne. lähtötaso ja muutokset eivät noudata samaa vaihtelua kuin rennolla ihmisellä, kun hänelle tarjoillaan seksuaalisesti virittävää materiaalia. Tätäkin asiaa pitäisi päästä tutkimaan, jotta siitä voidaan sanoa mitään. On mahdollista, että stressaantuneen henkilön kohdalla laitteistoa pitää kalibroida.
Lähtökohtaisesti kuitenkin seksuaalisessa orientaatiossa on kyse mitattavasta ominaisuudesta, eikä ole syytä olettaa, että sen mittaaminen olisi sen epäluotettavampaa kuin vaikkapa makujen tai hajujen aiheuttamien reaktioiden mittaaminen. Tiedon tarkentumiseen tässä kohti näyttäisivät vaikuttavan ennakkoluulot.
smo: "Kohdallani kyse ei ole millään tavoin henkilöstä vaan asiasta. Ja tällä(kin) kertaa ollaan kyllä alkuperäisen aiheen sisällä, vaikkakin (vain) siihen sisältyvässä yksityiskohdassa. Ja mielestäni olen tuonut (olen ainakin pyrkinyt tuomaan) matkan varrella uusia ajatuksen jyviä asiaan. Joskus olen Yesmanin kanssa jostain aivan samaa mieltä ja joskus en.
Miten, JAMPPA, sinun mielestäsi; onko sinusta eettisesti oikein ylipäänsä alistaa ihmisiä homoustestiin vaikkapa silloin, kun kyse on turvapaikan hakemisesta? Ovatko tällaiset testit oikeasti "arkikäytössä" niin käyttökelpoisia, moninaisuuden kirjoa tukevia ja varmoja, että niiden perusteella voitaisiin tehdä yksilöstä luotettavia päätelmiä?
Minusta tällaisten peruskysymysten pyörittämistä ei ole syytä piilottaa minnekään."
Pahoittelut... tein ehkä johtopäätökseni lukemistani muutaman viesti alusta, eli näistä:
- Kyllä, kyllä, kyllä...
- Öö. Ei.
- No. Kun. Ei. Ole
- Tuota.
En ehkä perehtynyt varsinaiseen keskusteluun. Yritän löytää aikaa lukea keskustelun läpi ajatuksen kanssa jossain välissä.
Ja näin äkkiseltään kommentoituna: ehdoton "ei" todellakin "homotesteille".
Jutussa on esillä Jumaahin avustajan näkökulma, jonka mukaan Maahanmuuttovirasto ei (tässä tapauksessa) ollut tosiasiallisesti selvittänyt seksuaalisen suuntautumisen uskottavuutta vaan sitä, miten turvapaikanhakija osasi kertoa tunne-elämästään.
Josta päästään ylläolevaan sananvaihtoomme. Neurofysiologiset mittaukset osana päätöksentekoprosessia olisivat auttaneet Jumaahia, koska ne mittaavat reaktioita ärsykkeisiin. Nämä reaktiot tapahtuvat riippumatta kyvystä ymmärtää kysymyksiä tai verbalisoida vastauksia. Mikään ei katoa kielen kääntämiseen.
Kuvalehden artikkelista:
"Euroopan unionin tuomioistuin on linjannut tapoja, joilla uskottavuutta tulee tutkia.
Stereotypioihin perustuvia kysymyksiä ei pidä esittää, eikä tältä pohjalta tehdä johtopäätöksiä. Kuten: Homon tunnistaa naisellisista piirteistä ja teatraalisista eleistä. Lesbon jätkämäisyydestä.
Seksistä ei saa kysyä yksityiskohtaisia kysymyksiä. Hakijalta ei saa vaatia siitä todisteita, kuten videoita tai valokuvia. Niitä ei pidä ottaa edes vastaan.
Testejä tai kokeita, joilla homoseksuaalisuutta todennettaisiin, ei saa tehdä."
Tavallaan ymmärrän testeihin liittyvän epämukavuuden, toistaalta en ymmärrä lainkaan, mitä pahaa testauksessa on. Miksi poikkeustilanteessa ei haluaisi mittauttaa tätä ominaisuuttaan? Vastaavasti ei kukaan pidä neuloista, mutta joskus vain on järkevää, että verikokeita otetaan.
Jos vaakakupin toisella puolella on kuolemaantuomio Irakissa, asettuu esim. tietokoneella tapahtuva klikkaustesti homoseksuaalisuuden selvittelyksi melkoisen vähäpätöiseksi. Testituloksen säilyttäminen voidaan kriminalisoida. Tai testiolosuhteet voidaan suunnitella niin, että ainoastaan testatulle henkilölle printataan tulos ja hän saa itse päättää, näyttääkö tuloksen migrin henkilökunnalle.
Näihin mittauksiin liittyy epävarmuustekijöitä ja tulkinnan varaa.
Miksi ei käytettäisi neuropsykologisia tutkimuksia sen tunnistamiseen, onko yksilöllä korostunut alttius väkivaltarikosten tekemiseen? Tai alttius johonkin muunlaiseen rikokseksi määriteltyyn. Vaikkapa ajatusrikokseen.
Sairauksien hoidon kannalta diagnoosien tekeminen keinolla jos toisellakin on perusteltua. Myös ilmiöiden taustan selvittämiseksi testit ovat perusteltuja.
