Tämän uutisen inspiroimana keskustelin mieheni kanssa siitä, kuinka aiomme menetellä maaliskuun alussa tänä vuonna. Aiomme käydä maistraatissa muuttamassa rekisteröidyn parisuhteemme avioliitoksi heti kun se on mahdollista, jos olemme silloin Suomessa. Pitänee selvittää, olisiko se mahdollista jossakin Suomen ulkomaanlähetystössäkin.
Kysyin mieheltäni, josko hän haluaisi, että vaihtaisimme sukunimiä. Totesimme, että idea on kivikautinen. Aikanaan vaimon piti ottaa miehensä sukunimi. Se oli symboli siitä, että vaimo oli siitä lähtien miehen ja hänen sukunsa omaisuutta. Toki vaihtoehtoja on lakiin tullut sen jälkeen lisää. Harvemmin mies vaihtaa edelleenkään vaimonsa sukunimeen. Kohdallamme kaksoisnimi olisi hankala, koska molempien sukunimet ovat pitkiä. Tietojärjestelmät eivät välttämättä tuollaista pitkää nimeä kakistelematta niele.
Henkilödokumenttien uusiminen on myös hankala ja kallis prosessi. Jatkossa joutuisi toistuvasti kertomaan vanhan sukunimensä. Siispä nimiä ei muuteta.
Juhani, voittehan ottaa uuden yhteisen sukunimen joka on vain teidän oma, yhdistävä nimenne. Olisi vähemmän kivikautista ja näin aion itsekin mieheni kanssa menetellä.
Tosin 1. maaliskuuta käytäntöön astuvassa avioliittolaissa on kyse vanhojen perinteiden palauttamisesta käytäntöön, kun nuo kinaiset beduuni-suvut (juutalaiset, kristityt, muslimit) pääsivät välillä luonnottomuuksillaan pärmäröimään täälläkin.
Karhun kansa -suomenuskoyteisöllähän on ainakin yksi avioliittovihkijähenkilö ja toista ovat olleet anomassa, sekä he vihkivät kaikkia aviopareja, joten sieltäkin saa tarvittaessa maistraatille vaihtoehdon - tosin ainakin toisen avioparista pitää vapaamuotoisesti arvostaa suomenuskoa.
Luulisi että karhu-miehet järjestäisivät tuon Karhun kansan kanssa vaikkapa karhujen hääpeijaiset!
Nimiasioissa voi huomioida sellaisenkin vaihtoehdon, että Suomessa voi ottaa ihan uudenkin sukunimen, jollaista ei ole vielä kellään käytössä, hakemuksella ja ilmoituksin. Se vaihtoehto koskenee myöskin aviopareja. Menettelyyn menee toki jonkin verran aikaa.
Jo käytössä muilla olevia sukunimiä ei saa otettua. Ja muitakin rajoituksia nimille toki on.
Esim. Lemmitty-sukunimi on aiemmin ollut muutamalla, mutta ei nykyisin kellään, joten ...
Äskettäin eräs nainen otti sukunimekseen Helsinki. Ennestään on jo Stadi-sukunimisiä.
"Samalla myös avoliiton tulkinta esimerkiksi sosiaalietuuksien kohdalla muuttuu sukupuolineutraaliksi."
kd:läiset, persut, helluntailaiset, ... eivät enään kahtena miehenä tai kahtena naisena asettune asumaan samaan kimppakämppään, kun voivat päästä Kelan siunauksella avopariksi : ) Ja toki pakolais-luvan saaneet muslimitkin, samaan kämppään asutettuina, voivat ehkä lukea Kelan kirjettä mielenkiinnolla. Tosin hyvät muslimiystäväthän pitävät toisiaan kädestäkin kiinni muutenkin.
Jotenkin tietynlainen vahingonilon pilkahdus käy mielessä ; )
Mutta eittämättä tuosta sosiaalietuustantoille harmaita hiuksia tulee kaikkien 2 asukin kimppakämppien suhteen, opiskelijapaikkakunnilla, Stadissa ja muuallakin.
Ilalehdet odottanevat lööppiainesta vesi kielellä "Homot veivät insinööriopiskelija-kaverukset avopariksi" "Teologisen tiedekunnankin piirissä paljastui runsaasti miesavopareja ja naisavopareja" "Peräkammarin alivuokralaisesta tulikin avopuoliso"
"Lapsen isällä on lapsen hoidosta vastatessaan oikeus vanhempain- ja isyysrahaan"
Tämä oli minusta ensimmäisiä tällaisia asioita, missä tunnustetaan mm. homomiehen huoltajuus ( ja olemassaolo yhteiskunnallisesti ) konkreettisesti antamalla rahallista avustusta, mikä auttaa ja helpottaa arkielämää: enemmän tällaista! Yhteiskunta tulee vastaan. Todellista tasa-arvoista kehitystä. Tällä on merkitystä.
smo: Kenelle tämä kirjallinen vakuutus pitäisi lähettää ja millainen sen tulisi olla? Kelaan, maistraattiin, sossuun, kaikkiin näihin? Pitäisikö se lähettää jo ennakolta vai odottaa, että ongelmia alkaa tulla? Olen sitä paitsi käsittänyt, että ainakin erisukupuolisten ihmisten kohdalla esimerkiksi Kela ja sossu eivät ole olleet mitenkään valmiita uskomaan ihmisten omia ilmoituksia asioista. Pahimmillaan edessä ovat olleet erittäin nöyryyttävät kuulustelut parisuhteen ja seksuaalisuuden luonteesta. Antti Holman sketsi Pahasen Leenasta ei valitettavasti ole ihan kaukana monien ihmisten koetusta todellisuudesta. Mielestäni ajatus seksuaalivähemmistöjen aseman parantamisesta vesittyy, jos avioliiton vastapainoksi niitä, jotka syystä tai toisesta eivät halua mitenkään muodollisesti rekisteröisä asemaansa, odottaa seksuaali-inkvisitio viranomaisissa.
Käsittääkseni asia ilmoitetaan sille taholle, jonka asiasta haluaa saada tietoiseksi. Ja ymmärtääkseni mahdollisen ongelman ilmaantuessa, oikaisuvaatimuksen muodossa. Mitään yleispätevää "ei ole avoliittoa" -julistusta ei kaiketi ole olemassakaan.
Jos parisuhdetta (ja etenkin yhteistä ruokakuntaa) ei ole, niin varmaan voinee melko ei-nöyryyttävästi todeta asian tilan - jos tarpeen. Jos suhde on, niin sitten tietysti kyse on omastatunnosta. Mahdollisesta lihan ilojen harrastelusta ei viranomaisille kuitenkaan tarvitse kertoa (ainakaan todenmukaisesti), koska asia ei viranomaisille kuulu.
Mutta ei tämä homoparien osalta muuta tilannetta sen kummemmin kuin samalle viivalle heteroparien kanssa.
En ole asiantuntija, mutta käsittääkseni yhteinen ruokakunta (jonka in dubio tuolla asiaintilaksi jo mainitsi) on se merkitsevä kriteeri suhteen määrittelyssä silloin, kun kyseessä ei ole avioliitto (tai vielä ensi kuun loppuun asti solmittavissa oleva rekisteröity parisuhde).
Vai tietääkö joku, miten avoliitoksi määrittely heikentää samaan ruokakuntaan kuuluvien asemaa? (Henkistä kärsimystä se tietysti voi aiheuttaa, jos ruokakunta on muodostunut vain kaveripohjalta.)
Maistraateista kerrotaan, että vapaita vihkimisaikoja on vielä runsaasti tarjolla eri puolilla Suomea maaliskuun ensimmäiselle päivälle, raportoi Lännen Media. Esimerkiksi Sisä-Suomen maistraatin Tampereen ja Jyväskylän yksiköissä on toistaiseksi 10 varausta samaa sukupuolta olevien pariskuntien vihkimisille maaliskuun alkupäiville. Sama tilanne on kuulemma myös Helsingissä, Turussa, Oulussa ja Hämeenlinnassa.
Ehkä käytin väärää termiä puhuessani ruokakunnasta. Korjaan sen vaikka muotoon yhdessä asuvat aikuiset. Jos kela tai sossu määrittelee tällaiset yhdessä asuvat avoliitoksi, se voi aiheuttaa muutoksia sosiaalietuuksiin (yleensä kielteisiä). Omalla kohdallani ei mitenkään ajajnkohtaista, koska en tällaisia saa. On tietenkin totta, että tällä muutoksella samasukupuoliset parit asetetaan "vain" samaan asemaan erisukupuolisten parien kanssa. Yksittäistapauksellisesti muutos voi kuitenkin olla merkittävä.
Erisukupuolisten parien kohdalta tiedämme, että on saattanut vaatia merkittävää kirjelmöintiä ja useita käyntejä saada viranomaiset uskomaan, että kyseessä ei ole avoliitto eikä se aina ole onnistunut.
Esimerkiksi kriteerinä on saattanut olla asunnon koko: mitä pienempi asunto, sitä todennäköisemmin avoliitto. Tällöin mahdolliset haitalliset talousvaikutukset kohdistunevat samasukupuolisillakin pareilla erityisesti nuorimpiin tai köyhimpiin eli niihin, joilla ei ole ollut varaa vuokrata asuntoa, jossa on useita makuuhuoneita. Yleisesti virkailijoilla on ollut asioissa paljon harkinnan varaa. Pelkona on, että avoliitoiksi tulkitaan sellaiset yhdessä asuvat mies- tai naisparit, jotka ovat avoimesti tai jopa jotka vain virkailijan mielestä "vaikuttavat" homoilta tai lesboilta. Voisin kuvitella, että tämä kysymys saattaa nousta yhdeksi uudeksi esteeksi nuorten "kaapista tulemiselle".
Viranomaisilla on tulkintavaltaa, ja toisinaan vallan käyttö perustuu enemmänkin epäilyksiin, oletuksiin ja mielivaltaan kuin tosiasioihin. Viranomaisten kyseenalaiseen vallankäyttöön tietysti pitää puuttua.
Tähän tulkinta-asiaan liittyvä ongelman ydin on kuitenkin lainsäädännössä, jossa avoliitto tarkoittaa "avioliitonomaisissa olosuhteissa" eläviä. Miten tuon nyt sitten pitävästi määrittelee...
Toisaalta; jos samaa sukupuolta oleva pari oikeasti elää yhdessä (l. avoliitossa), niin samalla lailla paria pitää kohdella kuin eri sukupuolta oleviakin.
Tietääkseni asumisjärjestelyihin liittyvä ruokakunnan määritelmä on suhteellisen selvä: jos kyseessä on vuokra-asunto ja vuokralaiset ovat tehneet yhteisen vuokrasopimuksen tai vastaavat vuokran maksusta yhteisesti, kyseessä on ruokakunta.
Jos taas kummallakin on oma vuokrasopimus, josta toinen asukas ei millään tavalla ole vastuussa, tai jos toinen asukkaista on toisen alivuokralainen, he eivät ole ruokakunta. Jos taas jompi kumpi omistaa asunnon, ilmeisesti toisen asujan on silloin maksettava omistajalle vuokraa, muuten he ovat ruokakunta.
Ruokakunnan määritelmä ei ilmeisesti käytännössä (l. Kelan tulkinnoissa ja harkinnan tuloksena) kuitenkaan ole aivan noin yksiselitteinen - vaikka laissa asiaa onkin määritelty. Samaan ruokakuntaan kuuluviksi on tulkittu hyvin helposti myös erillisillä vuokrasopimuksilla saman katon alla asuvat - tähän asti eri sukupuolta olevat henkilöt. Tästä Kelan harrastamasta tulkinnasta ja harkinnasta on taidettu tehdä jotain eduskuntakyselyäkin. En kylläkään tiedä, onko se johtanut johonkin. Miten ruokakunnan olemus määritellään samaa sukupuolta olevien kohdalla 1.3. jälkeen, jää nähtäväksi.
Yksi tapaus
Niin, näitä selvitettävinä ja päätettävinä olevia tapauksia on tietenkin eri puolilla Suomea. Esimerkiksi pari viikkoa sitten oli tiedotusvälineissä isohko uutinen samassa vuokra-asunnossa asuvasta miehestä ja naisesta, jotka eivät seurustele ja molemmilla on oma makuuhuone ja omat ruokakaapit eli eivät kuulu samaan ruokakuntaan. Mies asuu naisen alivuokralaisena ja lisäksi nainen seurustelee muualla asuvan naisen kanssa. Kela katsoi kuitenkin miehen ja naisen asuvan avoliitossa, joten asumistukea he saavat yhteensä noin 380 euroa kuukaudessa. Mikäli he saisivat erilliset asumistuet, kumpikin saisi noin 328 euroa. Kelan virkailija kehotti valittamaan päätöksestä ja antoi esimerkkejä, millä tavalla tällaisissa tapauksissa on yleensä toimittu eli miten asiakkaat ovat valittaneet. Mies ja nainen liittivät valitukseensa/oikaisupyyntöönsä myös kuvat ja todistajien allekirjoitukset.
Valitus ei auttanut, vaan Kelan tekemän uudenkin päätöksen mukaan he ovat avopari. Kelan etuuspäällikkö sanoo, että Kelan päätös on väärin, koska vuokra-asunnossa asuvilla on erilliset vuokrasopimukset eli nainen on päävuokralainen ja mies alivuokralainen eivätkä he ole ilmoittaneet olevansa avopari, päinvastoin. Valitus etenee seuraavaksi sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan käsittelyyn.
Ulkomailla solmituista rekisteröidyistä parisuhteista :
« Kahden samaa sukupuolta olevan rekisteröity parisuhde, joka on rekisteröity vieraassa valtiossa, on pätevä Suomessa, jos se on pätevä siinä valtiossa, jossa rekisteröinti toimitettiin. »
Taustaksi hallituksen esityksen HE 200/2000 yksityiskohtaiset perustelut toteavat seuraavaa:
« 12 §. Ulkomailla tapahtunut parisuhteen virallistaminen olisi pätevä Suomessa, jos se on pätevä siinä valtiossa, jossa virallistaminen on tapahtunut. Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvassa perhelainsäädännössä on eräänä tavoitteena ulkomailla asianmukaisesti syntyneen oikeussuhteen suojaaminen. Myös virallistettujen parisuhteiden osalta on pidettävä asianmukaisena, että ulkomailla tapahtunutta virallistamista suojataan eikä sen pätevyydelle ole syytä asettaa tiukkoja rajoituksia. Julkinen intressi asiassa ei useimmissa tapauksissa ole niin suuri, että toisessa valtiossa pätevä oikeussuhde olisi jätettävä täällä tunnustamatta.»
Ulkomailla solmitun avioliiton (joka on rekisteröty Suomessa rekisteröitynä parisuhteena) muuttamisesta avioliitoksi :
« On myös tapauksia, joissa vieraassa valtiossa samaa sukupuolta olevien välillä solmittu avioliitto on Suomessa tunnustettu ja merkitty väestötietojärjestelmään rekisteröitynä parisuhteena. Näissä tilanteissa puolisot voisivat hakea maistraatilta väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 75 §:n mukaisesti rekisterimerkinnän oikaisua ja pyytää ulkomaisen avioliiton merkitsemistä väestötietojärjestelmään rekisteröidyn parisuhteen sijasta avioliittona. »
Minä rekisteröin parisuhteeni Ranskassa vuonna 2005 ja pyydän edellä maittujen tekstien perusteella Suomea tunnustamaan rekisteröidyn parisuhteeni vuodesta 2005 alkaen.
Minut ja mieheni vihittiin avioliittoon Ranskassa vuonna 2014. Pyydän maistraattia tunnustamamaan avioliittoni 1.3.2017 alkaen ja muuttamaan rekisteröidyn pariuhteeni avioliitoksi väestötietojärjestelmässä (1.3.2017 alkaen).
Kaiken tämän teen postin välityksellä, sillä asun Ranskassa. Toki liitän kirjeeseen alkuperäiset vihki- ym. todistukset apostilleilla varustettuina ja virallisen kääntäjän tekemillä käännöksillä.
Haastatin tänään maistraatin virkailijaa rekisteröidyn parisuhteen muuttamisesta avioliitoksi. Kirjasin seuraavat tiedot keskustelun pohjalta.
Maistraatin sivuille tulee anomuslomake ennen 1.3.2017. Lomakkeella pyydetään "siviilisäätypäivitystä" Suomessa rekisteröidyn parisuhteen muuttamiseksi avioliitoksi. Lainausmerkeissä oleva termi on se virallinen sellainen. Jos pari haluaa muuttaa sukunimeä, siihen tulee toinen lomake. Ne pitää yhdessä toimittaa maistraattiin. Parisuhteen kummankin osapuolen on anomukset allekirjoitettava. Nämä asiat voidaan hoitaa myös vapaamuotoisella kirjeellä, jonka kumpikin allekirjoittaa.
En kysellyt tarkemmin, mutta toimitusvaihtoedot lienevät:
henkilökohtainen maistraatissa käynti, lomakkeiden postitus taikka faxaus. Lomakkeiden käsittely aloitetaan 1.3.2017.
Siviilisäätypäivityksen tekeminen ja saman aikainen nimen muutos eivät maksa mitään.
Jos nimenvaihdosta halutaan erikseen siviilisäätypäivityksen jälkeen, sen hintalappu on muistaakseni jossakin 100 euron paikkeilla.
Virkailija korosti, että parisuhteen rekisteröinnin on pitänyt tapahtua Suomessa. Suomen edustustot ulkomailla eivät hoida siviilisäätypäivityksiä. Kirje tai faxi Suomeen ja asia hoituu.
Maistraatit eivät järjestä mitään juhlallisuuksia siviilisäätypäivityksen yhteyteen.
Maistraatin virkailija muistutti myös siitä, ettei siviilisäätypäivityksen tekeminen ole sidottu maistraattiin, jossa parisuhteen rekisteröinti tehtiin aikanaan. Muutospyyntö voidaan tehdä missä tahansa maistraatissa.
Haastattelemani virkailija oli hyvin perillä taa-arvoisen avioliittolain aiheuttamista muutoksista maistraatin toimiin. Vaikuttaa siltä, että maistraatit ovat huolella paneutuneet tähän asiaan.
Jotenkin kuvaavaa takkuiselle edistyksen edistykselle Suomessa, että kun jotkut miettivät hääjärjestelyjä ja juridisia kuvioita, eduskunnassa on vielä viimeinen näytös edessä. Mitä se tarkoittaa ei tiedä kukaan. Niin viime tinkaan menee että en ihmettele laimeaa innostusta 1.3.
Veikkaisin, että "laimeudessa" kyse on enemmänkin siitä, että jokin aivan muu kuin 1.3. on avioitumisen kannalta useimmille merkityksellinen päivämäärä.
Toki on niin, että tulevaisuutta ei sadan prosentin varmuudella tiedä kukaan. Tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulon kannalta juna kuitenkin jyskyttää vääjäämättä eteenpäin.