Jos tätä aloitetta ei anneta kansanedustajien äänestettäväksi, se on puolueellista ja täyttä törkeyttä ja syrjintää! Te voitte olla varmoja, että siitä tullaan valittamaan!
Kyllä sekä eduskunta että lakivaliokunta tulevat suomaan Aito avioliitto-aloitteellekin normaalin kansalaisaloitteen mukaisen kohtelun, niin pitkälle kuin se on suinkin mahdollista.
On hyvä muistaa, kuten kirjoituksessakin tuodaan esille, että kyse ei ole kansalaisaloiteinstituutioon nähden mistään tavanomaisesta kansalaisaloitteesta.
Tämän vuoksi lakivaliokunta on erityisen haasteellisen tehtävän edessä.
Aito avioliitto-aktivistit eivät voita mitään riehumisellaan ja uhollaan.
Pitäisi ymmärtää mikä on kohtuullista ja mikä taas ei.
Jos lakivaliokunta katsoo julkisen kuulemisen jälkeen, ettei Aito Avioliitto kansalaisaloitteen jatkokäsittely ole tarpeellista ja jättää aloitteen pöydälle, valiokunta toimii täysin toimivaltuuksiensa rajoissa.
Asiasta voi toki valittaa, mutta ensimmäinen kysymys on kenelle ja toinen kysymys on mitä hyötyä on valittaa laillisesti tehdystä päätöksestä.
Lakivaliokunnalla on laillinen mahdollisuus torpata aloite jo valiokuntavaiheessa. Mielestäni se ei kuitenkaan olisi viisasta. Suppea asiallinen käsittely ja hylkäämistä esittävä mietintö - johon aloitteen kannattajat jättävät vastalauseen. Niiden pohjalta käsittely suuressa salissa ja aloitteen saattaminen pois päiviltä. Kun suuri sali lyö viimeisen niitin, ei spekulaatioille jää sijaa.
Tämän asian kohdalla eduskuntakäsittely kyllä painaa toisessa vaakakupissa, juuri tuon jälkipuhe-mahdollisuuden vuoksi.
Toisaalta kun yhden kerran suhtaudutaan vasta-aloitteeseen tietyllä tavalla, niin on jo syntynyt käytäntö siitä, miten sellaisiin suhtaudutaan toisella, kolmannella jne. kerroilla. Se on nyt vaa'an toisessa kupissa.
Tässä tapauksessa pingis joka tapauksessa loppuu nyt, kun tarvetta millekään uudelle vasta-aloitteelle ei enää synny. Nykyinen aloitehan on jo valmiiksi huti.
Säännöksiä voisi muuttaa esimerkiksi niin, ettei kansalaisaloitteen pohjalta syntynyttä lakia voi yrittää muuttaa toisella kansalaisaloitteella saman eikä seuraavan eduskuntakauden aikana.
Jos tällainen säädös olisi voimassa, aa-aloitteen olisi voinut jättää vasta vuoden 2019 eduskuntavaalien - tai sitä ennen mahdollisten hajotusvaalien - jälkeen.
Virhehän on tapahtunut siinä, ettei kansalaisaloitteita koskevaan lakiin määritelty rauhoitusaikoja ja vastaavia. Lakiin jäi ehkä turhan paljon sellaisia valkeita läiskiä, jotka saavat värinsä tulkintojen ja ennakkotapausten kautta.
Hesari otsikoi: "Eduskunnan lakivaliokunta saattaa hyllyttää Aito avioliitto -kansalaisaloitteen keskiviikkona" ( http://www.hs.fi/politiikka/a1479186568092 ) ja toteaa, että menettely olisi poikkeuksellinen, sillä aiemmista kansalaisaloitteista on tehty mietintö. Lehti kuitenkin huomioi uuden tilanteen: "vasta-aloitteiden tehtaileminen jo hyväksytyille aloitteille johtaisi loputtomaan kierteeseen", ja lakivaliokunnan puheenjohtaja Kari Tolvanen (kok) sanoo kyseessä olevan ennakkotapauksen.
Aito avioliitto -aloite on vasta-aloite Tahdon2013-aloitteelle. Tahdon2013-aloitteen eduskuntakäsittely johti lopulta sukupuolineutraalin avioliittolain säätämiseen.
Toisinaan on ehdotettu, että kansalaisaloitteen kannatusilmoitusten keruu olisikin muodotaan sellainen, että kannatuksen lisäksi aloitteita voisi myös vastustaa ja asiaa vastaan olevat voisivat näin yrittää estää aloitteen etenemisen eduskuntaan.
Pysähdytäänpäs miettimään tarkemmin kansalaisaloitteen ideaa sekä vasta-aloitteiden ja aloitetta vastaan äänestämisen istumista kokonaisuuteen. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin vasta-aloitteilla tai aloitetta vastaan äänestämisellä ei pitäisi olla tässä kansalaisaloite-kokonaisuudessa minkäänlaista roolia.
Mikä sitten on kansalaisaloitteen idea?
Kansalaisaloitteen tarkoituksena on antaa kansalaisille mahdollisuus saada jokin asia eduskunnan käsiteltäväksi, jos hallitus tai yksittäiset kansanedustajat eivät sitä tuo agendalle.
Kansalaisaloite ei ole äänestys jonkin asian saamasta kannatuksesta tai vastustuksesta. Kansalaisaloitteelle kerätään kannatusilmoituksia ja tietyn kannattajamäärän ylittyminen avaa aloitteelle portin eduskuntakäsittelyyn. Eduskunnan tehtävänä on sitten punnita aloite ja tehdä päätös.
Vasta-aloite (siis aiemman aloitteen pohjalta säädetyn lain kumoamista vaativa aloite) taas on luonteeltaan jo käsitellyn (ja ratkaistun) asian ajamista uudelleenkäsittelyyn. Miksi jo yhden kerran käsitelty asia pitäisi ottaa käsiteltäväksi uudestaan, kun asia on jo aiemmin samaa reittiä päässyt käsiteltäväksi ja siitä on tehty päätös?
Lakivaliokunnan kanta Aito avioliitto -aloitteen etenemisestä ratkaisee sen, pysyykö kansalaisaloite-instituutio kanavana viedä asioita eduskunnan päätettäväksi vai tuleeko siitä tahtojen taistelun temmellyskenttä.
Minä en myöskään ymmärrä, miten joku voi kokea kansalaisaloitteet jonkinlaiseksi kansanäänestykseksi, jossa kumpaakin mieltä olevilla ihmisillä pitäisi olla omat aloitteensa. Eduskunta on se, joka asian päättää, joten yksi aloite riittää vallan hyvin asian käsittelemiseksi.
Mielestäni Aito Avioliitto kansalaisaloitetta ei tule hylätä sen tähden, että se on vasta-aloite. Demokratiassa saa olla montaa mieltä.
Sen sijaan aloitteen käsittely tulee lopettaa siksi, että se on ristiriidassa perustuslain 6. pykälän kanssa ja täten eduskunta ei voi aloitteen mukaista lakia säätää. Jonkin vähemmistöryhmän oikeuksien kaventaminen muuhun väestöön verrattuna rikkoo sitä, että lainsäädännön tulee kohdella kansalaisia yhdenvertaisesti.
On eri asia antaa jokin oikeus kuin ottaa se oikeus pois. Tätä ei moni tunnu tajuavan.
Mikko Kärnän twiitin mukaan lakivaliokunta pyytää lausunnon perustuslakivaliokunnalta. Ilmeisesti valtiosääntöoikeuden asiantuntijan lausunnossa katsottiin, että aloite rikkoo perustuslain 6. pykälää.