- 1 / 6
- smo
- 30.4.2016 14:09
Säätiön hallituksen asenteen vuoksi Nautelan taustat saivat verrattoman paljon enemmän mainosta kuin jos olisivat suostuneet gaykätkön laittamiseen museon eteen.
Gaykätköt: Nautelankosken museo ei halua, että gaykätkön teksteissä käytetään Nautelan nimeä (juttukommentit)
Säätiön puheenjohtaja Jokila edustaa poliittisesti Keskustaa. Hänelle Nautelan homoseksuaalisuudesta mainitseminen on "mainostamista". Kuulostaa tutulta.
Kommenttia muokattu: 30.04.2016 klo 14:37
Kommenttia muokattu: 30.04.2016 klo 14:37
Homojen rahat kyllä kelpasi, ompa todella ahdasmielistä porukkaa, "taustaa ei haluta mainistettavan" heh heh Herätys Pekka Jokila vuosituhat on jo vaihtunut ainakin meillä muilla. Olishan se ihan kamalaa jos Nautelankosken museoon paukahtaisi homoja, fyi fan
- 4 / 6
- oscari
- 30.4.2016 20:35
Tällaisia hienoja ajatuksia tarvitaan muhinkin kaupunkeihin. Saataisiin näin kylien homoscenen historiaa esille. Olen todella innoissani asiasta ja pitää ihan tätä varten ajella Turkuun ja löytää gaykätköjä!
Tämän verran on pakko tarkentaa juttua:
Toisessa kappaleessa kerrotut seikat, ” Turusta Lietoon on 16 kilometriä, Hämeenlinnan suuntaan. Kunta sijaitsee vanhan Hämeen Härkätien varrella.” pitävät teknisesti ottaen paikkansa, mutta tässä tapauksessa olisi myös erityisen tärkeää mainita vartavasten painottaen, että Nautelankoski ei sijaitse Liedon keskustassa, jonka läpi Härkätie johtaa, vaan aivan toisella suunnalla, Liedon aseman seudulla, arviolta ehkä n. seitsemän kilometrin päässä (tietä pitkin) kunnan keskustasta. Jos joku aikoo mennä bussilla Nautelankoskelle, täytyy mennä Vanhaa Tampereentietä pitkin liikennöivän bussin kyytiin. Se onnistuu Turun keskustassa helpoimmin Kauppiaskadulla, Yliopistonkadun risteyksestä 20-30 metriä ”ylöspäin” (poispäin Kauppatorista). Vanhan Tampereentien linjojen numeroita ovat ainakin 402 ja 403. Pysäkissä lukee ”Liedon asema”.
Kannattaa painaa poistumisnappulaa kun oikealla puolella näkyy paikallinen ala-aste, Pahkamäen koulu, joka kansan suussa on tietenkin helpoimmin vääntynyt Paskamäeksi, ja josta sittemmin on väännetty sivistyneempi Ulostekukkulan ala-aste –nimi. Nautelankosken tienhaaran pysäkki sijaitsee heti koulun jälkeen (Vanhalla Tampereentiellä ). Siinä onkin tienviitat koskelle. Pysäkiltä täytyy vielä kävellä pikkutietä pitkin ehkä 300-400 metriä ja a vot! Siinä se on, Nautelan Museo. Suosittelen, se on ihan hieno paikka.
Ja tuosta ”Lauri Nautela oli yksineläjä ja hänen ystävänsä tiesivät, että hän oli kiinnostunut omasta sukupuolestaan” sen verran, että kyllähän se sangen laajasti ja yleisesti tiedettiin, eipä hän sitä juurikaan salaillut. Tosin eipä se olisi tainnut olla mahdollistakaan maalaiskylässä eikä etenkään hänenlaiselleen merkkihenkilölle ja kulttuuripersoonalle. Kaikki tiesivät hänen miesrallinsa.
Toisessa kappaleessa kerrotut seikat, ” Turusta Lietoon on 16 kilometriä, Hämeenlinnan suuntaan. Kunta sijaitsee vanhan Hämeen Härkätien varrella.” pitävät teknisesti ottaen paikkansa, mutta tässä tapauksessa olisi myös erityisen tärkeää mainita vartavasten painottaen, että Nautelankoski ei sijaitse Liedon keskustassa, jonka läpi Härkätie johtaa, vaan aivan toisella suunnalla, Liedon aseman seudulla, arviolta ehkä n. seitsemän kilometrin päässä (tietä pitkin) kunnan keskustasta. Jos joku aikoo mennä bussilla Nautelankoskelle, täytyy mennä Vanhaa Tampereentietä pitkin liikennöivän bussin kyytiin. Se onnistuu Turun keskustassa helpoimmin Kauppiaskadulla, Yliopistonkadun risteyksestä 20-30 metriä ”ylöspäin” (poispäin Kauppatorista). Vanhan Tampereentien linjojen numeroita ovat ainakin 402 ja 403. Pysäkissä lukee ”Liedon asema”.
Kannattaa painaa poistumisnappulaa kun oikealla puolella näkyy paikallinen ala-aste, Pahkamäen koulu, joka kansan suussa on tietenkin helpoimmin vääntynyt Paskamäeksi, ja josta sittemmin on väännetty sivistyneempi Ulostekukkulan ala-aste –nimi. Nautelankosken tienhaaran pysäkki sijaitsee heti koulun jälkeen (Vanhalla Tampereentiellä ). Siinä onkin tienviitat koskelle. Pysäkiltä täytyy vielä kävellä pikkutietä pitkin ehkä 300-400 metriä ja a vot! Siinä se on, Nautelan Museo. Suosittelen, se on ihan hieno paikka.
Ja tuosta ”Lauri Nautela oli yksineläjä ja hänen ystävänsä tiesivät, että hän oli kiinnostunut omasta sukupuolestaan” sen verran, että kyllähän se sangen laajasti ja yleisesti tiedettiin, eipä hän sitä juurikaan salaillut. Tosin eipä se olisi tainnut olla mahdollistakaan maalaiskylässä eikä etenkään hänenlaiselleen merkkihenkilölle ja kulttuuripersoonalle. Kaikki tiesivät hänen miesrallinsa.
Kiitoksia kaikille teille muistitietohistorian (oral history) informanteille. Tässä todellakin tulee talennetttua sellaista, mitä ei vain mainita "sanomalehdissä", vaan aikalaisten omia kokemuksia ja tuntemuksia henkilöstä, ajasta ja paikasta. Viitttaamme tässä Nautelankoski-blogin http://nautelankoski.blogspot.fi) johdantotekstin kohtaan "Hän ei seksuaalista suuntautumistaan tuonut julkisesti esille, kuten ei muitakaan elämänalueitaan. Hänestä ei lehtiartikkeleita löydy." Haluamme toistaa tässä vain sen, jonka sanoimme Gaykätkön yhteisösivuilla:
"Vain kirjallisilla lähteillä näyttää olevan todistusvoimaa Lauri Nautelan museolle. Tunnetusti historia on voittajien (lue: valtakulttuurin) kirjoittamaa. Vähemmistön edustajat esiintyvät tällaisessä historiankirjoituksessa vain kuulopuheina, diskriminoituina tai mielikuvitushahmoina. On kuitenkenkin erilliskulttuureja, joiden historioista voidaan saada tietoa vain suullisen tiedon kautta, koska valtakulttuuri ei joko tunnista tai tunnusta niiden olemassaoloa. Toisaalta suuri osa uutisista perustuu suulliseen kulttuuriin: TV-haastattelut, todistajan lausunnnot etc, jotka sitten litteroidaan "kirjalliseksi" historiaksi, ja vasta sitten ne tulevat osaksi virallista historiankirjoitusta."
terveisin kuvataiteiiljatKalle Hamm ja Dzamil Kamanger
"Vain kirjallisilla lähteillä näyttää olevan todistusvoimaa Lauri Nautelan museolle. Tunnetusti historia on voittajien (lue: valtakulttuurin) kirjoittamaa. Vähemmistön edustajat esiintyvät tällaisessä historiankirjoituksessa vain kuulopuheina, diskriminoituina tai mielikuvitushahmoina. On kuitenkenkin erilliskulttuureja, joiden historioista voidaan saada tietoa vain suullisen tiedon kautta, koska valtakulttuuri ei joko tunnista tai tunnusta niiden olemassaoloa. Toisaalta suuri osa uutisista perustuu suulliseen kulttuuriin: TV-haastattelut, todistajan lausunnnot etc, jotka sitten litteroidaan "kirjalliseksi" historiaksi, ja vasta sitten ne tulevat osaksi virallista historiankirjoitusta."
terveisin kuvataiteiiljatKalle Hamm ja Dzamil Kamanger