TV-vinkki: Kielletty rakkaus Nelosella maanantaina 21.3. klo 20 (juttukommentit)

Ei olisi yhtään väärin, jos tämä ohjelma saisi kesällä Setan Asiallisen tiedon omenan.

Taas näitä sanamaagisia huomioita, sori. Nimittäin informaatiokatkosten "kokea"-verbin viljely kiinnitti huomiota.

Sukupuolen "kokeminen" asettunee vähän samaan asemaan kuin älykkyytensä, ruskeatukkaisuutensa, vasenkätisyytensä tai pottunenäisyytensä kokeminen.

Yksilölllinen sukupuoli on mitä on (mikä ikinä variaatio se onkaan) riippumatta omasta kokemisesta. Vähän samaan tapaan: älykkyys, kätisyys, ihonväri, tempperamentti jne. ovat mitä ovat riippumatta siitä, miten nämä itse kokee.

Sukupuoli on ominaisuus, ei henkinen tila. Ensisijaisesti sukupuoli vain on. Kuinka henkilö asian kokee, on toissijaista. Miten minkäkin henkilökohtaisen ominaisuuden kokee riippuu elämäntapahtumista, muiden suhtautumisesta jne. eikä useinkaan ominaisuudesta itsestään.

Miten asian sitten transsukupuolisen kohdalla voisi ilmaista, jos "kokemansa sukupuoli" on turhan psykologinen?

"Tajusi olevansa", "huomaamansa sukupuolen", "neurofysiologisen sukupuolensa"....?

Edit: sitten vielä asenteet puolin ja toisin. "Mäenpää kuvaa nöyryyttäväksi prosessia, jossa pitää todistella sukupuolen kokemustaan ulkopuolisille." On tietty harmi, jos joku kokee selvittämis- ja auttamisprosessin nöyryyttäväksi, sellaiseksi sitä tuskin on tarkoitettu. Prosessin kestoaika voisi varmaan olla lyhyempi, ja toteutuksessa voi olla parantamisen varaa. Mutta ajatus siitä, että sukupuoli olisi niin "pyhä" tila, että sen edessä empiriikan laitkin unohdettaisiin, on yksinkertaisesti huonosti informoitu.

On järkevää kaikkien osapuolten kannalta, että ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan jos hutkitaan. Ja sitten kun on tutkittu ja mahdollisesti hutkittu saatetaan henkilön juridiikka ajan tasalle - mahdollisimman joutuin.

Kommenttia muokattu: 25.03.2016 klo 09:30

Sukupuolen (ja siihen mahdollisesti liittyvän ristiriidan) kokemista on pohdittu jo aiemmin. Satunnaisesti olen asiaa itseksenikin miettinyt, mm. tämän yhteydessä. Parempaa(kaan) sanaa ei kuitenkaan ole tullut vastaan. Toki henkilön oma sukupuoli (kokonaisuudessaan) on mikä on - mutta millä sanalla viitata siihen, miltä sukupuolisuus (tai vaikkapa seksuaalinen suuntautuneisuus) tuntuu?

Esimerkiksi minun sukupuoleni on mies; papereissa, ulkoisilta merkeiltä ja kokemukseni osalta. Siltä osin kuulun vähemmistöön, että olen homo. Minusta "kokemus" on suuntautuneisuuteni osalta ihan pätevä sana. Suuntautuneisuuteni ei sinänsä näy päälle päin (liekö edes kiistattomasti teknisin välinein mitattavissa), mutta koska en peittele asiaa, voivat ulkopuoliset elämääni tuntevat päätellä seksuaalisen suuntautuneisuuteni. Jos peittelisin, toimisin kokemani suhteen ristiriitaisesti. Samoin voin “kokea” olevani mies.

Tajuaminen ja huomaaminen viittavat hetkelliseen valaistumiseen, kokeminen taas pysyvämpään havaintoon ja siitä syntyneeseen ymmärrykseen tietynlaisesta asioiden tilasta. Kokemus pysyy senkin jälkeen kun saa mahdollisuuden elää asian suhteen ristiriidatta, mutta poistuu taka-alalle. Tällainen kokemus ei muistuta itsestään, kun se ei joudu kyseenalaistetuksi.

Voi myös pohtia, onko "ominaisuuden" ja "henkisen tilan" kokemisessa lopultakaan kyse kovin eri asioista.

"Sukupuoli on ominaisuus, ei henkinen tila. Ensisijaisesti sukupuoli vain on. Kuinka henkilö asian kokee, on toissijaista."

- Transkysymyksessä juuri tämä kokeminen on ensisijaista. Kätisyys voi olla lähimpänä vertauskuvana ominaisuudesta. Sitä voi vasenkätisenä sopeutua oikeakätisten maailmaan, mutta jokin on aina hieman pielessä.

"On järkevää kaikkien osapuolten kannalta"

- Keitä kaikkia osapuolia sukupuolen korjaaminen koskee?

"Toki henkilön oma sukupuoli (kokonaisuudessaan) on mikä on - mutta millä sanalla viitata siihen, miltä sukupuolisuus (tai vaikkapa seksuaalinen suuntautuneisuus) tuntuu?"

Ei millään. Ei sen tarvitse tuntua miltään. Koko ajatus siitä, että pitäisi kauheasti kuluttaa aikaa sen tunnusteluun, että miltä mikäkin asia "tuntuu" on kulttuurin luomaa. Kyse on länsimaissa vauhdilla yltyvästä tavasta. Itse kutsun tätä ilmiötä "mentalisaatioksi" (mallina "medikalisaatio"). Homoseksuaalisuuteni ei tunnu miltään. Se vain on. Se, miten 'koen' homoseksuaalisuuteni on seurausta siitä, minkälaisia kokemuksia matkan varrella olen liittänyt kyseiseen ominaisuuteen.

"(liekö edes kiistattomasti teknisin välinein mitattavissa)"

Kyllä se on. Usealla eri neurofysiologisella laitteella, näiden yhdistelmä tuo suurimman varmuuden.

"Tajuaminen ja huomaaminen viittavat hetkelliseen valaistumiseen, kokeminen taas pysyvämpään havaintoon ja siitä syntyneeseen ymmärrykseen tietynlaisesta asioiden tilasta."

Ei. Tajuaminen liittyy logiikaan ja huomaaminen havaitsemiseen. Ne ovat empiriikan perusteita. Kokeminen puolestaan viittaa tunne-elämään. Mitä havaitsen (harmonisesti aseteltua ääntä) ja miten tuon koen (mitä tunteita sinfonia minussa herättää), ovat eri asiakokonaisuuksia. Ääni on ensisijaista - se on kaikille sama - ja se, miten ääni koetaan on toissijaista - se on kaikille eri.

"Voi myös pohtia, onko "ominaisuuden" ja "henkisen tilan" kokemisessa lopultakaan kyse kovin eri asioista."

Toki voi tätäkin pohtia, mutta siinä ei olla sen ytimessä, mitä kirjoitin.
Ytimessä ollaan, kun pohditaan että kuuluuko kokeminen ja ominaisuuus ollenkaan yhteen. Nykykulttuuri sanoo, että kuuluu. Näin kaikkea pitäisi kokea: ihonväri pitäisi kokea, ulkomuoto pitäisi kokea jne. On oikeasti toissijaista kuluttaa aikaansa sen miettimiseen, että miten vasenkätisyys koetaan. Joku vain on vasenkätinen.

"Transkysymyksessä juuri tämä kokeminen on ensisijaista."

Pyydän, lue vielä ajatuksen kanssa tekstini, ennenkuin taas tulkitset sitä tiettyjen silmälasien kautta. Ei transsukupuolisen sukupuoli ole sen kummempi kuin muidenkaan: ei transsukupuolinenkaan kokemalla koe sukupuoltaan, hän vain (yrittää) elää sitä. Aivan, kuten kaikki muutkin. Toki kaikesta voi tehdä kokemista, mutta se on usein tarpeetonta.

" Keitä kaikkia osapuolia sukupuolen korjaaminen koskee?"

Useaa eri tahoa. Tässä muutama esimerkki: Muutosta toivovaa (puhun yleisesti muutoksesta. Sitten, kun transsukupuolisuus on todennettu, voi puhua korjaamisesta. On muunkinlaista muutoshalua, josta osa on perustellumpaa ja osa vähemmän perusteltua), kaikkea sitä henkilökuntaa, joka muutoksen mahdollistaa, ennenkaikkea hoitavaa kirurgia ja endokrinologia. Psykologia tai psykiatria, joka poissulkee mielenterveyshäiriöt. Laajemmin ottaen julkisen terveydenhuollon Suomessa kaikkia veronmaksajia, koska korjaus kustannetaan yhteisvastuullisesti.

Tuota, eikö empiriikan ydintä ole juuri kokemusperäisyys; havainnot ja mittaaminen? Ensisijainen havaitsija ja mittaaja on sukupuolisuuden kokemukseen liittyvien havaintojen suhteen henkilö itse.

Esimerkki homoseksuaalisuuden kokemuksesta: kiinnostun miehestä, en naisesta. Vastaavalla tavalla sukupuolikin tuntuu kokemuksina.

Palaan asiaan, jahka pääsiäisen vieton kokemuksen lomassa tulee sopiva tuntemus.

"Tuota, eikö empiriikan ydintä ole juuri kokemusperäisyys; havainnot ja mittaaminen?"

Nyt taidat sekoittaa 'kokemisen' ja 'kokeilun'?

"Ensisijainen havaitsija ja mittaaja on sukupuolisuuden kokemukseen liittyvien havaintojen suhteen henkilö itse. "

Ei. Itseä ei voi havainnoida objektiivisesti. Tai voi sitä yrittää, mutta yleensä havainnot ovat epäluotettavia.

"Esimerkki homoseksuaalisuuden kokemuksesta: kiinnostun miehestä, en naisesta. Vastaavalla tavalla sukupuolikin tuntuu kokemuksina."

Tässä sekoitat homouden ilmenemisen ja homouden ominaisuutena. Myös sukupuoli ilmenee eri tavoin, mutta tämä juuri on sitä sukupuolensa 'elämistä', ei kokemista. Homouden tai sukupuolen kokemista olisi pohtia ja pähkäillä sitä, että mitä tunteita ja ajatuksia homous tai miehuus herättää. Se on ominaisuuden psykologisointia, mentalisointia.

"Pyydän, lue vielä ajatuksen kanssa tekstini, ennenkuin taas tulkitset sitä tiettyjen silmälasien kautta. Ei transsukupuolisen sukupuoli ole sen kummempi kuin muidenkaan: ei transsukupuolinenkaan kokemalla koe sukupuoltaan, hän vain (yrittää) elää sitä. Aivan, kuten kaikki muutkin. Toki kaikesta voi tehdä kokemista, mutta se on usein tarpeetonta."

- Niin, jotkut transgenderit elävät transgendereinä, täysin tyytyväisinä pyrkimättä muuttaa sitä, toiset pyrkivät muuttamaan sukupuolensa vastaamaan sitä mitä kokevat.

"Useaa eri tahoa. Tässä muutama esimerkki: Muutosta toivovaa (puhun yleisesti muutoksesta. Sitten, kun transsukupuolisuus on todennettu, voi puhua korjaamisesta. On muunkinlaista muutoshalua, josta osa on perustellumpaa ja osa vähemmän perusteltua), kaikkea sitä henkilökuntaa, joka muutoksen mahdollistaa, ennenkaikkea hoitavaa kirurgia ja endokrinologia. Psykologia tai psykiatria, joka poissulkee mielenterveyshäiriöt. Laajemmin ottaen julkisen terveydenhuollon Suomessa kaikkia veronmaksajia, koska korjaus kustannetaan yhteisvastuullisesti."

- Eiköhän tuo ole enemmän yksilökysymys kuin yhteiskunnallinen. Yhteiskunnallisella tasolla voidaan keskustella siitä, pitäisikö hoidot korvata verovaroin. Hoitohenkilökunta voi toki keskustella itsensä kanssa mitä työtä tekevät, jos työ sotii vaikkapa omia periaatteita tai uskomuksia vastaan. Ja jos tulkitsen mielestäsi taas jotenkin väärin, voi olla että syy ei taida olla laseissani?

"Eiköhän tuo ole enemmän yksilökysymys kuin yhteiskunnallinen"...Hoitohenkilökunta voi toki keskustella itsensä kanssa mitä työtä tekevät, jos työ sotii vaikkapa omia periaatteita tai uskomuksia vastaan."

Näytät taas asettavan kummallisia ajatuksia erilaisiin kohtiin.

Kaikella hoidolla tulee olla tietty pohja. Tuon pohjan muodostavat luonnontieteelliset lainalaisuudet, yksilön ja yhteisön etiikka, lait, hoidettavan ja hoitavan keskinäinen sopimus sekä tarvittavien resurssien mahdollistaminen ja niiden eettisyys.

Kyseessä ei ole pelkästään yhtä yksilöä koskeva tilanne, vaan useaa yksilöä (vaikka pudotettaisiinkin pois veronmaksajat). Muutokseen osallistuvien osapuolten tulee tuntea varmuutta siitä, että se mitä suoritetaan on yllä luetteluilla aspekteilla perusteltua. Sekä muutoksen kohteen itsensä on tunnettava varmuutta ja myös hoitavan tahon. Muuten ajaudutaan puoskarointiin. On myös äärimmäisen tärkeää, että lääketieteellisellä toiminnalla on yhteisön tuki niin etiikan kuin juridiikankin suhteen. Suomen kaltaisissa maissa myös rahoituksen suhteen.

Transsukupuolisen kehollisessa korjauksessakaan kyse ei ole uskomushoidosta. Sen tulee olla perusteltua ja eettistä puolin ja toisin.

Ei, en sekoita "kokemusta" ja "kokeilua". En maininnut "kokeilusta" mitään. Mistä tuo "kokeilu" putkahti? Lieneekö meillä tällä kertaa sana "kokemus", jonka yhtä moottoritien kaistaa laveampi merkitys aiheuttaa vaikeuksia? Tarkennuksena: en puhu kokemuksesta "elämykselle" läheisessä merkityksessä, vaan "tietoa" ja "tiedostamista" liippaavassa merkityksessä.

Huomaan nyt myös tehneeni virheen käyttäessäni sanaa "tuntua". Sekin ilmeisesti johdatti vikasuuntaan niin pelvoittavalle tunne-elämän vyöhykkeelle ja toisekseen "tuntuminen" ei aivan täsmällisesti ollut sitä hain takaa. Kokeillaan uudestaan: Millä sanalla viitata siihen, miten sukupuolisuus (tai vaikkapa seksuaalinen suuntautuneisuus) "näyttäytyy itselle"? Yesman, emme me muut tässä ihan "tunteiden" hetteikössä seikkaile, joita pitäisi sormi pystyssä töniä - hmm - johonkin suuntaan. Vaikka ilmeisesti mielelläsi näetkin muiden kokevan(!) maailman epärationaalisemmin (ja enemmän tunteiden vietävänä) kuin sinä.

Sukupuolisuuden kokemuksen(!) ja miksei seksuaalisen suuntautuneisuudenkin suhteen itseä voi havainnoida ja arvioida luotettavammin kuin yksikään ulkopuolinen tai ulkopuolisista muodostettu kollegio - ja rohkenen edelleen väittää, että samoin paremmin kuin ah niin ihanilla laitteilla ja vehkeillä.

Ja kyllä, toki on syytä ennen mahdollista lääketieteellistä korjausprosessia selvittää, kärsiikö henkilö yleisesti jostain sellaisesta, joka aiheuttaa merkittäviä vääristymiä todellisuuden kokemisessa, ja vaikuttaisi käsitykseen omasta sukupuolisuudesta. Tällaista voi olla niin transsukupuolisissa kuin ei-transsukupuolisissakin. Oman juridisen sukupuolen suhteen tällainen selvitys ei ole oikein perusteltu.

Aiemmin mainitsemaani homouden ilmenemistä mielenkiintona (yksinomaan samaa sukupuolta olevia kohtaan) ja homoutta ominaisuutena ei mielestäni ole mielekästä erottaa toisistaan. Ne ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa. Ominaisuuden nimen homoseksuaalisuus voi korvata vaikkapa nimellä "yksinomaan samaa sukupuolta olevia henkilöitä kohtaan suuntautuva eroottis-romanttinen mielenkiinto".

***

Olen vakuuttunut, että tästäkin kommentista löytyy kosolti pilkunhivelyyn ja isompiinkin myllistelyihin kelpoa materiaalia - varsinkin jos haluaa olla ymmärtämättä.

"Näytät taas asettavan kummallisia ajatuksia erilaisiin kohtiin."

- Näytänkö? Jos hoitohenkilökunta kokee transhoidot eetisesti tai moraalisesti väärinä, heidän on ehkä parasta hakeutua muihin tehtäviin. Eipä tuo kohta johon ilmeisesti viittaat eroa omasta vastineestasi: "Sekä muutoksen kohteen itsensä on tunnettava varmuutta ja myös hoitavan tahon. Muuten ajaudutaan puoskarointiin." Ehkä sinun olisi syytä tarkistaa näkösi.

"Transsukupuolisen kehollisessa korjauksessakaan kyse ei ole uskomushoidosta. Sen tulee olla perusteltua ja eettistä puolin ja toisin."

- Onko joku kenties väittänyt muuta?

"en puhu kokemuksesta "elämykselle" läheisessä merkityksessä, vaan "tietoa" ja "tiedostamista" liippaavassa merkityksessä. "

"Mistä tuo "kokeilu" putkahti?" Öö. No mennäänpä päättelyketju läpi.

Tässä vielä alkuperäinen hajatemasi: "Tuota, eikö empiriikan ydintä ole juuri kokemusperäisyys; havainnot ja mittaaminen?"

Ei empiriikan ydintä ole kokemusperäisyys, vaan "kokeiluperäisyys".

Nimenomaa kokeilu on havainnointia, mittausta ja vertailua. Kokemus ei.

Kokemus: tallentuneet tapahtumat.
Kokeminen: hetkessä tapahtuvaa aistimusten tai informaation tulkintaa.
(Sivistyssanakirja: 'kokea': joutua tuntemaan, kestämään, saada osakseen, kohdata, kärsiä, nähdä, elää, tuntea elämyksellisesti.)

"Sukupuolisuuden kokemuksen(!) ja miksei seksuaalisen suuntautuneisuudenkin suhteen itseä voi havainnoida ja arvioida luotettavammin kuin yksikään ulkopuolinen tai ulkopuolisista muodostettu kollegio - ja rohkenen edelleen väittää, että samoin paremmin kuin ah niin ihanilla laitteilla ja vehkeillä."

Sukupuoli ja sukupuolisuus eivät nouse empiriikan yläpuolelle. Niitäkin kannattaa tutkia objektiivisesti. Joskus voidaan tulla tuloksiin, jotka yllättävät jopa yksilön itsensä. Jos ylläoleva pitäisi paikkansa, niin sitten transsukupuolisen kannattaisi vain tilata itselleen korjausta. Jos lääkäri voi puoskaroida (toteuttaa hoitoja ilman selkeitä perusteita ja standardeja), niin kyllä "potilaskin" voi sitä tehdä: omata varsin villejä käsityksiä asioista ja haluta näiden perusteella hoitoja ilman perusteita tai käsitystä, mitä ne tarkoittavat. Tai toisin päin: välttää esim. elintärkeää hoitoa ymmärtämättömyyden tai subjektiivisten tunnetilojen vuoksi.

"Oman juridisen sukupuolen suhteen tällainen selvitys ei ole oikein perusteltu."

Tottakai on. Ei ole tarkoituksenmukaista skitsofreenikonkaan vaihtaa juridista sukupuolta harhojensa ohjaamana kerta toisensa jälkeen.

Esimerkkejä vastaavanlaisista selvityksistä juridiikkaa varten on lukuisia: adoptiovanhempien on annettava selvitys terveydentilastaan ja sopivuudestaan, työntekijän on annettava selvitys terveydestään ja työkykyisyydestään, päättäjän on annettava selvitys terveydestaan ja esteettömyydestään jne. Asia on osin suhtautumiskysymys.

"Aiemmin mainitsemaani homouden ilmenemistä mielenkiintona (yksinomaan samaa sukupuolta olevia kohtaan) ja homoutta ominaisuutena ei mielestäni ole mielekästä erottaa toisistaan."

Kyllä on. Vaikkapa tätä keskustelua varten esimerkinomaisesti, tarkoituksena tehdä pointit selkeämmäksi.

"Jos hoitohenkilökunta kokee transhoidot eetisesti tai moraalisesti väärinä, heidän on ehkä parasta hakeutua muihin tehtäviin."

Mutta kun tästä ei ollut kysymys. Kysymys on siitä, että henkilökunnalla ja hoidettavalla on jokin tukiranka ylipäätään. Osa tätä on objektiivinen näyttö, jonka voi tarvittaessa myöhemmin esittää, jos vastuukysymykset lankeavat tutkittaviksi. Tukirangan puuttuessa, koko toiminta ajautuu myös herkästi puoskaroinniksi (tahojen käsiin, joilta löytyy "joustoa" näytön ja etiikan suhteen).

"- Onko joku kenties väittänyt muuta?"

Kyllä. Jospa vaikka pysähtyisitte miettimään omien sanojenne implikaatioita.

Sinä: "Transkysymyksessä juuri tämä kokeminen on ensisijaista."

Smo: "Sukupuolisuuden kokemuksen(!) ja miksei seksuaalisen suuntautuneisuudenkin suhteen itseä voi havainnoida ja arvioida luotettavammin kuin yksikään ulkopuolinen tai ulkopuolisista muodostettu kollegio - ja rohkenen edelleen väittää, että samoin paremmin kuin ah niin ihanilla laitteilla ja vehkeillä. "

Jos sukupuoli redusoitaisiin täysin subjektiiviseksi kokemiseksi ja hyväksyttäisiin se käsitys, että ihminen olisi asian suhteen itse korkein asiantuntija, niin ajaudutaan helposti puoskarointiin. Subjektiivista kokemista (niin hoidettavan kuin hoitajankaan) ei saa liikaa korostaa diagnostiikassa, jotta hoito olisi korkeatasoista, toistettavaa, kaikille yhdenveroista ja perusteltua. Koko koululääketiede perustuu tähän.

Vertaa: "kipu polvessani tarkoittaa, että siellä on jotain sillä tavalla vialla, että nyt tilaisin itselleni polvileikkauksen."

Empiriikan ydintä on kokemusperäisyys (vrt. työkokemus). Niitä kokemuksia voi toki hankkia mm. erityisesti kokeilemallakin, mutta se ei ole piffi tai välttämättä edes tarpeen. Havaintoja voi tehdä ilman koejärjestelyjäkin.

Adoptiovanhemmiksi haluavista tehtävät selvitykset ovat perusteltuja adoptoitavan lapsen edun ja oikeuksien kannalta. Etenkin lapsia koskevia ratkaisuja tehtäessä mieluummin sallitaan vasta sitten, kun ratkaisu varmistetaan mahdollisimman ongelmattomaksi. Lapset ovat heikompia osapuolia ja näiden itsemääräämisoikeus on rajoitettu. Joissain tapauksissa (ei kaikissa) annettavat työntekijöiden tai päättäjien erityiset selvitykset terveydestä, työkykyisyydestä ja esteettömyydestä liippaavat tätä asiaa hivenen vielä etäämmältä.

Ei kai sukupuolisuutta pidä jättää empiriikan yläpuolelle, mutta siinä on ulottuvuuksia, joita ulkopuolisen on vaikeaa tai jopa mahdotontakin mitenkään tavoittaa. Asiaa on syytä tutkia empiirisesti siksi, että oppisimme ymmärtämään ilmiötä paremmin. Mutta sukupuolen kokemuksen arvioinnissa henkilön itsensä arviota voi perustellusti pitää arvokkaimpana näkökulmana. En mitenkään vastusta aihepiirin tutkimista empiirisesti, tietenkään.

Ja kuten aiemmin totesin, ennen mahdollista lääketieteellistä korjausprosessia henkilön terveydentila on syytä selvittää siten, että voidaan sulkea pois mahdollisia sairauksia, jotka merkittävästi vääristäisivät/rajoittaisivat henkilön kykyä käsittää todellisuutta.

Jos hylätään henkilön oikeus sukupuolen kokemuksen itsemäärittelyyn, voitaisiin samoilla perusteilla tehdä sama seksuaalisen suuntautuneisuuden kohdalla, eikös? Auktoriteettina olisivat lausuntoja antavat alan ammattilaiset. Ehkäpä pariutumis- ja tilapäis-parittelukysymyksissä ei oltaisi niin tarkkoja, mutta vaatimus viranomaissertifioidusta seksuaalisesta suuntautuneisuudesta tarvittaisiin vaikkapa kumppanin maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä. Kokemus henkilökohtaisesta seksuaalisesta suuntautuneisuudesta kyseenalaistettaisiin ja alistettaisiin tieteelliselle konsensukselle tietynlaisen seksuaalisen suuntautuneisuuden tunnusmerkistöstä, ja ratkaisut perustettaisiin asiaan liittyviin lausuntoihin. Lausuntoja käytettäisiin esimerkiksi valeparisuhteiden ja valeavioliittojen arvioinnissa. Tällaistahan on itse asiassa pitkään tapahtunut, ja siitä on ymmärtääkseni pyritty pois - hyvästä syystä.

Ei poikkea kovin paljon tilanteessa, jossa henkilö katsoo juridisen sukupuolensa olevan väärän.

Kyllä. Jospa vaikka pysähtyisitte miettimään omien sanojenne implikaatioita.

Sinä: "Transkysymyksessä juuri tämä kokeminen on ensisijaista."


Siis mitä? Et kai nyt ihan aikuisten oikeasti väitä transhenkilön tai interseksuaalin omaa kokemusta sukupuolestaan puoskarointiin? Tai polvikipuun?

"Empiriikan ydintä on kokemusperäisyys.."

Ahaa, nyt ymmärrän.

Myös termi "empiriikka" näyttää tahrautuneen. Puhun tietenkin luonnontieteellisestä terminologiasta, koska sukupuoli on luonnontieteellinen ilmiö.

Wikipedia: "In scientific use the term empirical refers to the gathering of data using only evidence that is observable by the senses or in some cases using calibrated scientific instruments."

Terveydentilan selvittelyjä tehdään monesta syystä: ne eivät ole tarkoitettu ainoastaan kolmannelle taholle. Ne ovat myös henkilöä itseään varten. Prosessin aikana henkilö voi huomata terveydentilastaan asellaista, jota ei itse ollut hoksannut. Esimerkki: vanhus huomaa tarkastuksessa, kuinka huono pikkuhiljaa heikentynyt nakö tai koordinaatio oikeasti on ja luopuu ajokortistaan.

"mutta siinä on ulottuvuuksia, joita ulkopuolisen on vaikeaa tai jopa mahdotontakin mitenkään tavoittaa."

Sanotaan vaikka näin. Mutta tällä ei ole merkitystä tarkastelumme kohteena olevan asian kannalta. Nimenomaa tätä tarkoitan. On toissijaista, mitä kokemuksellista kukakin mihinkin liittää. Ensisijaista on saada minkä tahansa ilmiön suhteen näyttö riittävällä tarkkuudella.

Sukupuolta pidetään merkityksellisenä virallisena tunnisteena jostain syystä. Tieto vastasyntyneen sukupuolesta välitetään väestörekisterikeskukseen lääkärin, kätilön tai muun terveydenhuollon ammattilaisen kautta. Sukupuolen rekisteröinti tapahtuu lähtökohtaisesti täysin ulkomaailman toimesta. Rekisteritiedon vaihtaminen ei tällä hetkellä poikkea tästä käytännöstä.

Mutta ennenkaikkea: Transsukupuolisuuden kyseessä ollessa syntyy tilanne, johon liittyy lääketieteellisiä hoitoja juridisine vastuukysymyksineen ja yhteisten resurssien allokaatiota. Riittävä näyttö on merkittävää sekä transsukupuolisen itsensä kannalta (se vahvistaa hänen omaa käsitystään ja motivoi potentiaalisesti vaikeidenkin hoitojen yli) sekä tekijöiden kannalta (se vahvistaa heidänkin käsitystään ja motivoi potentiaalisesti monimutkaisten hoitojen tai komplikaatioiden yli ja antaa turvaa mahdollista juridista selvitystä ajatellen) että yhteisön kannalta (se vahvistaa heidänkin käsitystään ja helpottaa rahallisen satsauksen tai potentiaalisesti vaikeidenkin komplikaatioiden ymmärtämistä ja antaa syyn ja pohjan mahdollisille juridisille selvityksille).

"..voitaisiin samoilla perusteilla tehdä sama seksuaalisen suuntautuneisuuden kohdalla, eikös? "

Jep. Olenkin aina kritisoinut termiä "seksuaali-identiteetti". Identiteetti on se, miten ihminen näkee itsensä. Myös sukupuolisen virittymisen saralla tämä on toissijaista, koska tosiasiat puhuvat puolestaan riippumatta siitä, mikä on henkilön itsensä käsitys.

Liian mentalisaation aikaansaamista vääristymistä seksuaalisen suuntauksenkin suhteen on monenlaisia esimerkkejä. Homot ja biseksuaalit uskottelevat itselleen olevansa vähän erilaisia heteroita ja menevät naimisiin. Heteroseksuaalit uskottelevat itselleen olevansa vähän erilaisia biseksuaaleja ja särkevät sydämiä. Miehestä tarvittavalla tavalla virittyviä miehiä ei haluta kutsua biseksuaaliksi tai homoksi. Poliittisesti korrektisti on alettuu puhua Miesten Kanssa Makaavista Miehistä, vaikka voitaisiin nimittää asioita omilla nimillään ja lisätä joukkoon "pseudo-homouden".

Jos jollekin on epäselvää, mistä hän virittyy enemmän ja mistä vähemmän, niin ei muuta kuin genitaaliplethysmografiaan tai pupillidilataatiomittauksiin jne. ;)

"...vaatimus viranomaissertifioidusta seksuaalisesta suuntautuneisuudesta tarvittaisiin vaikkapa kumppanin maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä."

Tarkastuksia kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien muodostamien avioparien koteihin tapahtuu.

"Lausuntoja käytettäisiin esimerkiksi valeparisuhteiden ja valeavioliittojen arvioinnissa. "

Tämä voisi olla linjassa jo nyt tapahtuvan kanssa. Saa nähdä, miten 2017 käy.

Sitä en ymmärrä, miksi suhtautuminen tähän on lähtökohtaisesti negatiivista. Laajemmin: lienee aika realistista, että potentiaalisiin etuihin liittyy potentiaalisia velvollisuuksia.

Kaiken kaikkiaan: on aivan luonnollista selvittää asioita päätösten tueksi (riittävällä tarkkuudella, järkevässä määrin). Luulisi, että tämä on ymmärrettävää luonnotieteiden lisäksi myös juridiselta, sosiaaliselta ja ekonomiseltakin kantilta.

"Et kai nyt ihan aikuisten oikeasti väitä transhenkilön tai interseksuaalin omaa kokemusta sukupuolestaan puoskarointiin? Tai polvikipuun?"

Ehkä verbin 'väittää' tilalle kuuluisi 'vertaa'.

Jos näin, niin vastaus on kyllä. Tätä juuri yritän koko ajan sanoa: sukupuoli ei ole sen kummempi asia, jos siitä ei sellaista tee. Ja miksi pitäisi tehdä?

Sukupuolen merkityksellisyys on toki suoraan biologiasta kumpuava, mutta "jokin syy" sen ylentämiseen viralliseksi tunnisteeksi on historiallinen, osittain suorastaan raamatullinen. Sen verran Ison Kirjan vaikutus tässä meikäläisessä kulttuurissa tuntuu. Toki kiveen hakattu kahden sukupuolen malli löytynee muunlaistenkin maailmanselitysoppien koskettelemista kulttuureista, mutta tilaa-antavampiakin käsityksiä on.

Kannattaisiko muuten miettiä omaa terminologiaa ja odotuksia muiden käyttämästä terminologiasta? Emme ole laboratoriossa, enkä ainakaan itse aio sinne hankkiutua.

"- - - sukupuoli ei ole sen kummempi asia, jos siitä ei sellaista tee. Ja miksi pitäisi tehdä?"

Kyllä sukupuoli taitaa olla hieman monimutkaisempi rakennelma kuin polvi...

"Kannattaisiko muuten miettiä omaa terminologiaa ja odotuksia muiden käyttämästä terminologiasta?"

Kannattaisi, kaikkien. Yhteinen terminologia olisi kultaa tässäkin asiassa.

En ollut tietoinen, että sanalla 'empiriikka' on myös humanistinen, kokemusta (tallentuneet elämäntapahtumat) painottava versionsa. Jos ymmärsin oikein.

Luonnotieteissä itselleen tyypillisesti kokeilu, koe, testaus, on empiriikan ytimessä.

Tässä vielä wikipediasta: "Empirical evidence, also known as sense experience, is a collective term for the knowledge or source of knowledge acquired by means of the senses, particularly by observation and experimentation."

https://en.wikipedia.org/wiki/Empirical_evidence

"Emme ole laboratoriossa, enkä ainakaan itse aio sinne hankkiutua."

Minäkään en vietä aikaani laboratoriossa, jos sitä tarkoitit kysyä. En tosin vietä aikaani myöskään humanistisen kirjallisuuden, somemaailman tai viihdeteollisuuden parissa. (Metsä vastasi, kuten sille huudettiin).

"Kyllä sukupuoli taitaa olla hieman monimutkaisempi rakennelma kuin polvi..."

Noo, miten tuon ottaa. Polvikin on monimutkainen rakenne. Mutta ainakin sukupuolesta näytetään haluavan tehdä täysin poikkeuksellinen ominaisuuskimppu. Sellainen, että sen tarkastelu olisi täysin henkilön itsensä vallassa ja siten myös pelkkä ilmoitusasia viranomaisille.

Ja jos palataan termin 'empiria' alkuperäiseen kontekstiin, antiikin Kreikan vallankumouksellisiin lääkitsijöihin, niin tämä nyt kehitteillä oleva suhtautuminen kyseiseen ihmisominaisuuteen on melkoinen takaisku sille, mihin ollaan tultu viimeisen 2500 vuoden aikana.

"Mutta ainakin sukupuolesta näytetään haluavan tehdä täysin poikkeuksellinen ominaisuuskimppu. Sellainen, että sen tarkastelu olisi täysin henkilön itsensä vallassa ja siten myös pelkkä ilmoitusasia viranomaisille."

- Käsittääkseni ilmoitusasia viranomaisille ole tuon "poikkeuksellisen ongelmakimpun" purkamista, tietysti omaan kokemukseen tai ilmoituksen helppouteen perustuva juridisen sukupuolen muuttamisen helppous näyttää olevan ongelmakimppu joillekin muille kuin asianomaiselle.

"Polvikin on monimutkainen rakenne."

- Naisten polvi ratkaisee kulloinkin muodissa vallalla olevan hameen helmanpituuden. Englannissa oli tapana, että pojat käyttivät polvihousuja vuodenajoista riippumatta. Kun heistä tuli miehiä, he saivat pitkät housut. Polven funktio on kuitenkin kaikilla sukupuolilla sama.

"poikkeuksellisen ongelmakimpun" oli oma lisäyksesi. Ei kyseinen ominaisuuskimppu ole sen ongelmallisempi kuin muutkaan, jos siihen ei suhtauduta siten (ja aseteta sitä poikkeustilaan, täysin omine sääntöineen).

Määritewlmän "poikkeuksellisen ongelmakimpun" nostin omasta tekstistäsi.

Poikkeuksellisesti tämän kyseessä olevan "poikkeuksellisen ongelmakimpun" tekee ilmiön marginaalisuus. Siksi sille tarvitaan "omat säännöt", sanapeli arvoituksineen asian tiimoilta lienee turhaa.

"Määritewlmän "poikkeuksellisen ongelmakimpun" nostin omasta tekstistäsi."

Näytätkö, missä kohtaa puhun ongelmista?

"Poikkeuksellisesti tämän kyseessä olevan "poikkeuksellisen ongelmakimpun" tekee ilmiön marginaalisuus. "

Jos haluat pitää sukupuolta ongelmakimppuna, niin se on varmaan valintasi.

Sukupuoli ei ole harvinaisuus, vaan se on kaikissa ihmisyksilöissä. Sitä koskevat lainalaisuudet ovat kaikille samat.

Lisähuomio: jonkin ilmiön harvinaisuus ei missään nimessä tarkoita sitä, että tuota ilmiötä koskisivat erilliset lainalaisuudet.

Sosiaalinen marginalisaatio sen sijaan toimii juuri noin: johonkin vähemmistöön pätevät erilaiset säännöt.

"Siksi sille tarvitaan "omat säännöt", sanapeli arvoituksineen asian tiimoilta lienee turhaa."

Ei. Vaan ilmiöitä kannattaa havainnoida, suorittaa kokeita, tehdä loogisiä päätelmiä ja lopulta löytää universaaleja lainalaisuuksia.

Esim. transsukupuolisuus on opettanut paljon sukupuolesta ihmislajissa.

...ja edellinen huomio vain vahvistaa sitä, että on perusteltua ymmärtää asettaa erityiseksi mittariksi henkilön oma kokemus sukupuolestaan, eikä vähätellä tuota kokemusta.

"Määritewlmän "poikkeuksellisen ongelmakimpun" nostin omasta tekstistäsi."

Näytätkö, missä kohtaa puhun ongelmista?"

- (1.) Väitinkö näin? Vai lainasinko tämän retoriikan tekstistäsi? Koita nyt vapautua tuosta akateemisesta väittelystäsi ja ala keskustelemaan (aikaisempaan keskusteluumme viitaten) ihan tavallisten ihmisten kanssa.


"Jos haluat pitää sukupuolta ongelmakimppuna, niin se on varmaan valintasi."

- (2.) Huomioni kiinnittyy pikemminkin siihen miten omaa kokemusta sukupuolesta ylipäätään pidetään ongelmakimppuna.

"Sukupuoli ei ole harvinaisuus, vaan se on kaikissa ihmisyksilöissä. Sitä koskevat lainalaisuudet ovat kaikille samat."

- (3.) ...jos et oikeasti huomannut, ilmiön harvinaisuuteen viittasin tietenkin inter-sekä transsukupuoliin, en sukupuoleen yleensä.


"Ei. Vaan ilmiöitä kannattaa havainnoida, suorittaa kokeita, tehdä loogisiä päätelmiä ja lopulta löytää universaaleja lainalaisuuksia."

- Inter- sekä transukupuolten korjaushoidot eivät ole mitään ihmiskokeita. Sillä, mikä tekee ihmisistä yksilöiitä, ei ole mitään "universaaleja lainalaisuuksia".

( Kohdat 1. 2. ja 3. ) Et viitsisi heittäytyä ihan tyhmäksi, tai pitää kanssakeskusteliota sellaisina.

________________

"--- perusteltua ymmärtää asettaa erityiseksi mittariksi henkilön oma kokemus sukupuolestaan, eikä vähätellä tuota kokemusta."

Televisiosta tuli juuri dokumentti, jossa käsiteltiin inter-sekä transsukupuolisia nuoria ja lapsia. Siitä jäi mieleen miten kolmivuotiaan lapssen vanhempi kertoi lapsensa ilmoittaneen - ei siis "tunne" tai "epäile", jos nämä nyt ovat sekundaarisia ilmoitusmuotoja - vaan ilmoittaa hyvin selkeästi olevansa vastakkaista sukupuolta.

Henkilökohtaiset kokemukset asioista ovat juuri niitä, henkilökohtaisia. Ilman objektiivisuutta on mahdoton muodostaa esim. yleisiä sääntöjä.

Vaikka tämä on luonnontieteellinen malli, niin myöskään yhteiskunnallisesti ja yhteisöllisesti ei liene järkevää muodostaa henkilökohtaisia sääntöjä asioille, vaan pyrkiä yhteiseen. Ainoa tapa päästä objektiivisuuteen on pienentää subjektiivisuutensa tuoma häiriö ilmiöitä tarkastellessa.

"Väitinkö näin?"

Tässä: ""Määritewlmän "poikkeuksellisen ongelmakimpun" nostin omasta tekstistäsi." ja tässä: "tietysti omaan kokemukseen tai ilmoituksen helppouteen perustuva juridisen sukupuolen muuttamisen helppous näyttää olevan ongelmakimppu joillekin muille kuin asianomaiselle"

Jos nyt projisoit ongelmakimppuajatuksia suuntaani, niin lopetatko.

"....jos et oikeasti huomannut, ilmiön harvinaisuuteen viittasin tietenkin inter-sekä transsukupuoliin, en sukupuoleen yleensä. "

Ja jos et itse huomannut, niin kupeerasin erottelevan käsityksesi ja virheellisen tulkintasi kertomalla, että se, mikä koskee inter-sukupuolista ja transsukupuolista, koskee itse asiassa kaikkea sukupuolellisuutta. Ei ole loogista tehdä poikkeusta sukupuolen suhteen jonkun kohdalla. Jos esim. sukupuoli on jonkun ihmisen kohdalla objektifioitavissa, niin se on kaikkien kohdalla sitä. Intersukupuolisen voi todeta. Miehen voi todeta. Transmiehen voi todeta. jne. Siitä voi vääntää kättä, että onko olemassa lähtökohtaisesti sukupuolettomia ihmisiä. TÄLLAISTEN ihmisen kohdalla sukupuolen lainalaisuudet eivät pätisi, mutta tämäkin olisi tunnistettavissa.

"Inter- sekä transukupuolten korjaushoidot eivät ole mitään ihmiskokeita. "

Voi jestas. Et viitsisi olla noin ennakkoluuloinen suuntaani. Ei kukaan ole väittänyt tuollaista. Sukupuolta tutkitaan koko ajan eri tavoin, eri kanteilta. Naisia, miehiä, transihmiset mukaan lukien, intersukupuolisia, kaksosia jne. Vapaaehtoisia ja ruumiinsa tieteelle testamentanneita asetetaan monenlaisiin koeasetelmiin.

"vaan ilmoittaa hyvin selkeästi olevansa vastakkaista sukupuolta."

Tämä lienee tyypillistä. Lapsi ilmoitaa sukupuolensa. Ei sitä, miten sen kokee.

"Et viitsisi heittäytyä ihan tyhmäksi, tai pitää kanssakeskusteliota sellaisina."

Mitä...?

Asia selvä...Taidan varata ajan lääkäriin, koska vanha polvivammani on taas äitynyt aloittaessani lenkkeilyn. Tämä on siis ihan oma tulkintani ja perustuu ihan omaan kokemukseeni. Vika on tietenkin päässäni.

"Ja jos et itse huomannut, niin kupeerasin erottelevan käsityksesi ja virheellisen tulkintasi kertomalla, että se, mikä koskee inter-sukupuolista ja transsukupuolista, koskee itse asiassa kaikkea sukupuolellisuutta. Ei ole loogista tehdä poikkeusta sukupuolen suhteen jonkun kohdalla."

- Kupeerasit väärin. Se mikä koskee intersuku- ja transsukupuolisia, ei koske kaikkea sukupuolellisuutta. Voi olla että yhä useampi kokee ns. perinteiset sukupuoliroolit ahtaaksi tai rajoittaviksi, tämä on kuitenkin aivan eri asia mitä inter- tai transsukupuoliset kokevat - heihin kohdistuu enemmän ennakkoluuloja.

"Jos esim. sukupuoli on jonkun ihmisen kohdalla objektifioitavissa, niin se on kaikkien kohdalla sitä."

- Kaikki eivät koe sukupuolta ongelmalliseksi. Ero on siinä mitä/millaista on elää väärässä kehossa ja mitä sen asian eteen tekee tai sen kukin ratkaisee.

"Taidan varata ajan lääkäriin, koska vanha polvivammani on taas äitynyt aloittaessani lenkkeilyn. Tämä on siis ihan oma tulkintani ja perustuu ihan omaan kokemukseeni. Vika on tietenkin päässäni."

Hyvä. Jos asia kiusaa sinua, on hyvä mennä arvioitavaksi. Sekin auttaa sinua, että tiedät, mistä on kyse. Anamnestisen keskustelun ja kliinisen tutkimuksen perusteella lääkäri voi määrätä tilanteessa lisäselvityksiä, esim. kuvantamista. Eiköhän asia selviä, vaikka lopputulema olisikin oireenmukainen hoito.

Vastaavasti kannattaa toimia, jos sukupuoliasiat kiusaavat. Esim. mikäli itseään epäilee transsukupuoliseksi.

"Se mikä koskee intersuku- ja transsukupuolisia, ei koske kaikkea sukupuolellisuutta."

Asia näyttäisi olevan toisin. Miesten ja naisten, mukaanlukien transsukupuoliset, aivoja voidaan tutkia ja löytää tiettyjä lainalaisuuksia. Näin esim. on voitu vahvistaa tiettyjen aivojen osien sukupuolittuneisuu ihmisellä. Esim. sexually dimorphic nucleus.

"...perinteiset sukupuoliroolit..."

Tässä puhutaan sukupuolesta, biologisesta ilmiöstä. 'Sukupuolisuus' viittaa paritteluun (esim. 'sukupuolinen kanssakäyminen') ja sukupuoLELlisuus viittaa sukupuoleen.

"Kaikki eivät koe sukupuolta ongelmalliseksi. Ero on siinä mitä/millaista on elää väärässä kehossa ja mitä sen asian eteen tekee tai sen kukin ratkaisee."

Sanotaan vaikka näin. Silti ihminen voi olla transsukupuolinen, vaikkei kokisi tästä erityistä haittaa (,mikä kyllä näyttäisi olevan melko harvinaista).

"Tässä puhutaan sukupuolesta, biologisesta ilmiöstä."

Ei, kyllä tässä puhutaan myös sosiaalisesta sukupuolesta koska otin sen aiheeksi tuossa jälkikomentissani vastineeseen, jonka esitin sinulle. Tämä on oleellinen osa keskustelua, ja yksi oleellinen syy miksi inter-tai transukupuoliset hakeutuvat korjaushoitoihin ja miksi sukupuolisuus usein nähdään ongelmakinttuna, anteeksi kimppuna...

"Ei, kyllä tässä puhutaan myös sosiaalisesta sukupuolesta koska otin sen aiheeksi tuossa jälkikomentissani vastineeseen, jonka esitin sinulle."

Jos et vielä ole sitä käsittänyt, kyseenalaistan koko "sosiaalisen sukupuolen" olemassaolon.

Jos sukupuoli olisi ensisijaisesti sosiaalinen konstellaatio, niin sukupuolikin korjattaisiin sosiaalisilla lainalaisuuksilla. Esim. sillä, että harjaannuttaisiin olemaan välittämättä anatomisista tosiasioista puolin ja toisin. Vieläpä, mikäli sukupuoli olisi ensisijaisesti sosiaalinen konstellaatio, niin translapsi voitaisiin kasvattaa anatomiansa mukaiseen sosiaaliseen sukupuoleen.

Kumpikaan ei näyttäisi käytännössä olevan mahdollista.

Transsukupuolisten sukupuolittuneet aivot hakenevat sukupuolensa mukaisen mallin ympäristöstä, myös kehollisen mallin. Tämä lienee syy, miksi usea heistä ajautuu ristiriitaan kehonsa kanssa negatiivisella tavalla ja pyytävät asiassa apua.

" - - - kyseenalaistan koko "sosiaalisen sukupuolen" olemassaolon. "

Ahaa, nyt ymmärrän pointtisi siitä miten sukupuolenkorjaus mielestäsi ei ole sen kummoisempi operaatio kuin polvileikkaus! Kiitos selvennöksestä! :-D


"- - - sukupuolittuneet aivot hakenevat sukupuolensa mukaisen mallin ympäristöstä, myös kehollisen mallin."

Niinpä...Koska elämme vahvasti sukupuolittuneessa maailmassa, jossa miehen ja naisen roolit jaetaan ja sukupuolten välisiä eroja korostetaan hyvin vahvasti ulkoisin merkein, sukupuolen "sosiaalinen konstellaatiota" ei pidä sivuttaa tässä kohdin. Kaikki ei voi olla pelkästään biologiaa?

Polvileikkaus on ajankohtainen analogia sinänsä, uhkasihan Anssi Kela mennä Aprillipäivän päilassaan mennä "sukupolvenkorjausleikkaukseen ja tehdä itsestään 70-vuotiaan näköisen". Kela joutui poistamaan postinsa, kun mielenpahoittajat olivat liikkeellä.

Tästä on tullut tällaista vääntöä nimenomaan konservatiivien takia ja koska yhteiskunta maksaa kalliin leikkauksen. Leikkaushoito on erittäin vaativa ja sen hyviä osaajia on vähän. Leikkaukseen liittyy komlikaatioiden riskejä, jotka tuovat uusia korjausleikkauksia mukanaan. Voihan leikkaukseen kuolla. Minusta tämä koko prosessi on niin vaativa ja psyykeä sekä kehoa kuormittava, että joka siihen ryhtyy, on vakavissaan. Minusta sellainen paskanjauhanta voisi lopettaa. Nämä ovat aikuisia ihmisiä.
Toinen asia taas on kun on trans-lapsi kysymyksessä. Silloin huoltajan vastuu kasvaa.

"..ja sukupuolten välisiä eroja korostetaan hyvin vahvasti ulkoisin merkein, sukupuolen "sosiaalinen konstellaatiota" ei pidä sivuttaa tässä kohdin. Kaikki ei voi olla pelkästään biologiaa?"

Niin.. Käsitteessä 'ihmisen sukupuoli' sekoittuvat voimalla tarinat ja biologiset tosiasiat. Itse olen kyllästynyt tarinoihin. Niiden toistelun sijaan kiinnostavampaa olisi pureutua ilmiön 'sukupuoli' tosiasiallisiin elementteihin. Itse uskon vahvasti luonnontieteisiin (biologiaan) tässäkin asiassa. Ei tarvitse kuin havainnoida lapsia (myös translapsia), niin vääjäämättä ajattelee, että heidän neurofysiologiansa ohjaa asioita tiettyihin suuntiin.

"Minusta sellainen paskanjauhanta voisi lopettaa. "

Juurikin päin vastoin. Luettelemiesi syiden vuoksi asiaa pitää jauhaa yhdessä kaikkien osapuolten kanssa. Ei voi olla niin, että tämä asia jää hyvin pienen porukan käsiin ja vastuulle. Sillä tavalla mihin tahansa asiaan tulee ajan kuluessa vääristymiä.

Asia olisi nostettava yleiseen keskusteluun juuri nyt siitä syystä, että eri puolilla Eurooppaa lainsäädäntöä harkitaan muutettavaksi. Vaikka juridisen sukupuolen muuttaminen ilmoitusasiaksi näyttää ensisilmäykseltä valistuneelta, on sillä monia sellaisia implikaatioita, joita ei ehkä tulla ajatelleeksi.

Irtiotto havainnoista ja empiriikasta juuri sukupuolen kohdalla ei ole perusteltu eikä se paranna muutoshakuisen transsukupuolisen tilannetta. Päin vastoin, mikäli sukupuoli irroitetaan havainnoista ja empiriikasta pelkäksi itsearvioksi, niin lääkärien on etiikkansa vuoksi hyvin vaikea alkaa suorittaa tilassa mitään hoitoa, koska kaiken hoidon tulee perustua mahdollisimman objektiiviseen näyttöön. Ilman näyttöä, seurantaa ja tutkimusta on mahdoton sanoa, mikä asia oikeasti hyödyttää potilasta ja mikä ei. "Primum non nocere" on edelleen ylimmäinen ohjenuora. Jos tuon arvion tekemistä ei sallita tai sitä pidetään toisarvoisena, lääkärin on eettisempää nostaa kädet pystyyn.

Itse vähän väistyin tästä aiheesta, kun meni jankkaukseksi. Olen omalta osaltani ilmaissut näkökulmani pääkohdat tässä asiassa.

- Minusta seksuaalisuutta, sukupuolisuutta ja asian ympärillä hyrräävää on syytä tutkia empiirisesti - jotta oppisimme ymmärtämään enemmän ja tarkemmin. Tähän hyvin moniulotteiseen asiaan tuskin kuitenkaan löytyy parhaimmillaankaan kuin korkeintaan hähmyisiä keskiarvoja, jotka jäävät yksilöllisen todellisuuden suhteen kovin etäisiksi.

- Minusta esimerkiksi seksuaaliseen suuntautuneisuuden ja sukupuolen kokemus ovat mittareina olennaisempia kuin pyllyyn työnnettävän mittarin kertoma homoprosentti tai sukupuoliviisarin asento.

- Minä näen seksuaalisen suuntautuneisuuden ja sukupuolisuuden asioina, joiden lähtökohtaisesti pitää olla itsemääriteltäviä asioita. Muu on vallankäyttöä, heikoin eväin.

"Muu on vallankäyttöä, heikoin eväin."

Tämä on valitettava asenne. Asian voi muuttaa. Voi olla, että asenteen ytimessä on negatiivinen historia. Se tekee asenteen hieman ymmärrettävämmäksi.

"Minusta esimerkiksi seksuaaliseen suuntautuneisuuden ja sukupuolen kokemus ovat mittareina olennaisempia kuin pyllyyn työnnettävän mittarin kertoma homoprosentti tai sukupuoliviisarin asento. "

Sfinkterin tonusta voi käyttää osana totuudenpaljastinta, mutta sukupuolisen virittyneisyyden mittaaminen tapahtuu helpoiten ja varmimmin muualta.

Mutta kaikkien tarvitse mennä mitattavaksi. Voi lukea tutkimustuloksia, joita on tehty vapaaehtoisilla. Niinkin intiimiltä tuntuva asia kuin sukupuoli ja sukupuolisuus on hyvä objektifioida omassa mielessä. Tälläkin saitilla on useita tarinoita siitä, miten asiassa on jouduttu sosiaalisen ympäristön painostamaksi. Esim. heteroavioliittoon lesbona. Jos lesboudella olisi omassa mielessä objektiivinen merkitys, niin painostus ei onnistuisi niin helposti.

Jos omat resurssin eivät riitä objektifiointiin, niin kannattaa mennä keskustelemaan asiasta jonkun asiaan perehtyneen kanssa tai vaikkapa kirjastoon, sen jälkeen, kun on saanut neuvoja tasokkaan tieteellisen kirjallisuuden suhteen.

"Itse olen kyllästynyt tarinoihin."

Olisiko kuitenkin nyt niin, että viimevuosina/kymmeninä trans- ja interseksuaalien hoitoihin ollaan päästy "Primum non nocere" juuri heidän tarinoiden kautta kuin myös lääketieteen kehityksen myötä.

"Tärkein informaatio sinusta on se, mitä itse kerrot. Tärkeää on kertoa, miten sinä koet sukupuolesi ja miksi toivot korjaushoitoa ja miten uskot hoidon vaikuttavan elämääsi."
http://transtukipiste.fi/sukupuolen-korjaus-suomessa/

Missään täällä ei liene kyseenalaistettu sukupuolisuuden ja seksuaalisen suuntautuneisuuden tutkimista ja ymmärryksen lisäämistä sitä kautta?

Minäkin olen varsin vakuuttunut siitä, että nimenomaan "tarinoiden" kuunteleminen - siis korvien avaaminen kokemiselle on vienyt ymmärrystämme hlbti-aihepiirin suhteen niinkin pitkälle kuin on päästy.

Oletan kyllä Yesman sinun ymmärtäneen "pyllyyn työnnettävän mittarin" olevan tässä hivenen sarkastinen yleisnimitykseni teknisille välineistöille ja muillekin yleiskäyttöiseksi ajatelluille mittapuille, joilla ajatellaan voitavan määrittää näitä keskustelun alla olevia sukupuolisuuteen viittaavia asioita.

"juuri heidän tarinoiden kautta kuin myös lääketieteen kehityksen myötä."

"Minäkin olen varsin vakuuttunut siitä, että nimenomaan "tarinoiden" kuunteleminen - siis korvien avaaminen kokemiselle on vienyt ymmärrystämme hlbti-aihepiirin suhteen niinkin pitkälle kuin on päästy."

hmm.. edelleen olisin sitä mieltä, että nimenomaa havainnot (aivojen morfologiasta, lasten käyttäytymisestä, neurofysiologiset ja biokemialliset määritykset, esim. limbisen syteemin reseptorien kartoitus, seksuaalisen virittyneisyyden mittaukset jne.) ovat olleet avainasemassa esim. transseksuaalisuuden siirtymisessä psykologian ja sosiologian suunnalta neurotieteiden kentälle. Ja esim. homoseksuaalisuuden siirtymisessä hankinnaisesta piirteestä synnynnäiseksi piirteeksi. Molemmat asiat ovat vaikuttaneet siihen, miten näihin tiloihin suhtaudutaan yhteiskunnallisesti.

Tarinat... Sukupuolen ja seksuaalisuuden variaatiosta on tarinoitu monella tavalla historian varrella. Niitä on yhdistetty erityisyyteen, normaaliin, epänormaaliin, jumaluuteen, pahuuteen, sairauteen, mielenvikaisuuteen. Edelleen tarinoidaan ihmisten subjektiivisiin käsityksiin tai ihmisten väliseen keskusteluun perustuen.

Nyt kuitenkin tietääkseni ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa näitä asioita on alettu prosessoida luonnontieteellisen metodin läpi. Se on melkoisen uusi kulma ja mahdollisuus päästä lähemmäksi objektiivista, kaikkia koskevaa, tietoa asiassa. Se tulee kertomaan ihmisestä jälleen uutta. Ja totuudella on tapana olla taruja ihmeellisempää.

"Oletan kyllä Yesman sinun ymmärtäneen "pyllyyn työnnettävän mittarin" olevan tässä hivenen sarkastinen yleisnimitykseni"

Toki, ja olisinkin voinut jälleen vastanälväistä metsän lailla, mutta sellainen on tylsää ja arkista. Huomattavasti kiinnostavampaa on, kun keskusteluun osallistuvat joutuvat heittojen sijaan pinnistelemään perusteltujen argumenttien muodostamiseksi laadukkaan keskustelun aikaansaamiseksi.

Mutta yksi asia erottaa omat "tarinat" kaikista muista: se, että nämä "tarinat" ovat asianomaisten omia.

"hmm.. edelleen olisin sitä mieltä, että -----" jne

- Tätä kehitystä ei varmaan kukaan ole kiistänyt, että lääketieteen kehitys auttaa diognoosissa ja varmasti myös nopeuttaa ja helpottaa korjausprosessia. Lähtökohtana pitää kuitenkin olla ihminen itse ja hänen tahtonsa.

"Edelleen tarinoidaan ihmisten subjektiivisiin käsityksiin tai ihmisten väliseen keskusteluun perustuen."

- Tarinalla tässä kohdin viitataan sukupuolenkorjaukseen hakeutuvan henkilön omaan kertomukseen ja kokemukseen, ei esimerkiksi ennakkoluuloihin, joita ky. operaatio herättää meissä asiaan sen kummemmin perehtyneissä. Kuten esittämässäni transtukipisteen referenssissä käy ilmi, hoitoon hakeutuneen oma kertomus on lähtökohta, josta edetään. "Tarinat" tai kokemukset taitavat mennä Yeasmanilla hieman sekaisin (ilmeisesti tietoisesti retorinen keino?) vaikkapa queer henkisten sukupuolianarkistien itsemäärittelyssä, kuin inter- ja transsukupuolisten kokemuksissa.

"Huomattavasti kiinnostavampaa on, kun keskusteluun osallistuvat joutuvat heittojen sijaan pinnistelemään perusteltujen argumenttien muodostamiseksi laadukkaan keskustelun aikaansaamiseksi."

Niin, sukupuolenkorjausoperaation vertaaminen polvileikkaukseen onkin vallan laadukasta keskustelua.

"Mutta yksi asia erottaa omat "tarinat" kaikista muista: se, että nämä "tarinat" ovat asianomaisten omia."

Kaikki subjektiiviset näkökulmat ("tarinat") ovat arvoltaan yhtäläisiä. On sama, kuka tarinan kertoo, se voi olla vääristynyt.

Objektiivinen tieto toimii eri tavoin. Se perustuu yleensä koeasetelmaan, otantaan ja toistoon.

"Lähtökohtana pitää kuitenkin olla ihminen itse ja hänen tahtonsa."

Lähtökohtana tahtotilat puolin ja toisin toki siinä mielessä, että on olemassa tahtotilaa muutokseen ja on olemassa tahtotilaa auttaa muutosten toteuttamisessa. Tälläkään tavalla mietittynä tahtotilat eivät kuitenkaan yksin riitä. Pitää olla kapasiteetti.

Mutta missään nimessä yksittäisen ihmisen tahtotila ei saa olla diagnoosin asettamisen tai hoitotoimenpiteiden suorittamisen ylin voima. Näiden pitää olla näyttöön perustuen mahdollisimman objektiivisesti asetettuja ja ehjän perusteluketjun tuloksia, riskianalyysin läpikäyneitä ja noudattaa yhteisön sovittuja eettisiä periaatteita.

"Kuten esittämässäni transtukipisteen referenssissä käy ilmi, hoitoon hakeutuneen oma kertomus on lähtökohta, josta edetään."

Joudun esittämään jälleen mahdollisesti kuohuttavan asian. Niin tärkeitä kuin etujärjestöt ovatkin esim. vetaistuen ja informaation jakamisen saralla, niiden asema ei ole yksin määritellä toimintakuvioita yhteisössä, eikä vaikuttaa vaikkapa lääketieteeseen. Lääketieteen ja siihen perustuvan hoidon tulee olla mahdollisimman sitoutumatonta ja objektiivista. Trans-tukipisteen referenssiin kannattaa kohdistaa lähdekritiikkiä, kuten mihin tahansa referenssiin (en tarkoita, että juuri kyseiseen kohtaan, mutta periaatetasolla). Etujärjestön kyseessä ollessa lähdekritiikki on erityisen tärkeää. Tämä on jälleen esimerkki rajankäynnistä subjektiivisen ja objektiivisen realiteetin suhteen, joka voi olla haastava ymmärtää nykyisessä subjektiivisuutta korostavassa kuttuurissa.

Äärimmäisen teoreettisesti tarkasteltuna kaikki tarinat tietysti voidaan määritellä samanarvoisiksi. Käytännössä kuitenkin minun subjektiivinen näkökulmani kakkahädästäni on arvokkaampi kuin sinun subjektiivinen näkökulmasi kakkahädästäni. Ja toki myös toisin päin. Samoin on laita kevennyksen kokemuksesta.

Ja aiempaan viitaten: loppujen lopuksi tilan ja pysyvän ominaisuuden ero ei ole kovin suuri.

"Trans-tukipisteen referenssiin kannattaa kohdistaa lähdekritiikkiä, kuten mihin tahansa referenssiin (en tarkoita, että juuri kyseiseen kohtaan, mutta periaatetasolla)."

- Ei kuitenkaan välttämättä kyseiseen kohtaan jonka nostin ? Kuohuttavaa!

"Tämä on jälleen esimerkki rajankäynnistä subjektiivisen ja objektiivisen realiteetin suhteen, joka voi olla haastava ymmärtää nykyisessä subjektiivisuutta korostavassa kuttuurissa."

- Ei vaan esimerkki loistavasta jänkytyksestä! Onnittelut! :-D

"Käytännössä kuitenkin minun subjektiivinen näkökulmani kakkahädästäni on arvokkaampi kuin sinun subjektiivinen näkökulmasi kakkahädästäni."

Kakkahätäanalogia? No, selvä. Joka leikkiin ryhtyy...

Kakkahätä on hidas refleksi. Se alkaa ampullan limakalvon venytystä mittaavista reseptoreista.

Jotta kakkahätä olisi relevantti analogia millekään siitä, mitä tässä on käsitelty, pitäisi keskustella kakkahädän KOKEMISESTA (refleksin kokeminen) verrattuna kakkahätään (refleksi).

(Ulostamistarvetta ei sitäkään yleensä ilmaista sanoilla " koen, että minulla on kakkahätä", vaan "minulla on kakkahätä".)

Joka tapauksessa, niin kauan kuin asia on subjektiivisella tasolla, ilmaisut "minulla on kakkahätä" ja "ei sinulla ole kakkahätää" ovat yhtä arvokkaat. Ilman näyttöä kyse on uskomuksista.

Tutkimukset, esim. neurofysiologiset mittaukset, kuvantaminen, voivat siirtää asian uskomuksista tosiasioiksi. "smo:lla on kuin onkin kakkahätä, sen osoittavat nämä neurofysiologiset aktiiviteettipotentiaalit sekä ultraääni". Toisinaan: "ei smo:lla ole kakkahätää, vaan hänen ampullassaan sijaitseva kasvain venyttää limakalvoa tai häiritsee mekanoreseptoreja."

Jotta kakkahätä liippaisi mitenkään transsukupuolisen tilannetta, pitäisi kakkahätään liittyä kärismystä. Kakkahätäkärsimykseen pitäisi liittyä riskialttiita ja resursseja vaativia hoitoja. Ja kakkahätää käytettäisiin juridisena tunnisteena (vaikkapa nopearefleksinen ja hidasrefleksinen).

Kaikissa näissä tapauksissa, jos joku kokee kärsimystä kakkahätään liittyen, asiaa on järkevä ensin tutkia. Asiaan liittyvän juridiikan tulisi mukailla tosiasioita, ei subjektiivisia kokemuksia.

Lopuksi: Kakkahädän ympärillä olisi järkevää tehdä objektiivista tutkimusta. Objektiivinen tutkimus onnistuu vain ympäristössä, jossa asiaan suhtautudutaan objektiivisesti, ei subjektiivisesti.

Onneksi voin määritellä aivan itse kevennyksen tarpeen, kokemani kautta. Tähän mennessä ajoitus on ollut riittävän oikea, kuten tänään aamulla vähän vaille seitsemän.

Kun ampullan venytys käy voimakkaaksi, ohittaa kakkahätärefleksi ulkoisen sfinkterin tahdonalaisen kontrollin ja keventyminen tapahtuu vääjäämättä riippumatta kenenkään tahtotilasta tai kokemisista.

Näin biologia tuppaa toimimaan.