Leikin lapsena mieluiten naapurin tytön kanssa. Poikien raisut leikit ei tuntuneet omilta. Minusta oli tosi kivaa suunnitella paperinukeille vaatteita. Kun kummitätini huomasi tämän, hän ärähti: "mitä sinä noita akkojen leikkejä leikit!". Muistan vieläkin elävästi, miten pahalta se 5-6 -vuotiaana tuntui. Uskon vakaasti, että elämäni olisi saanut ihan erilaisen suunnan, jos ympärilläni olisi ollut kannustavia ja erilaisuutta ymmärtäviä ihmisiä.
Tuntuu siltä, että nämä oman sukupuolensa menettämistä pelkäävät ovat juuri niitä, jotka "eivät koe mielihyvää" muiden poiketessa näistä kaksinapaisista rooleista. Suorastaan ärsyttää tuollainen tekopyhä ja narsistinen oman autoritaarisen ajattelutavan projisointi muihin.
Mielihyvän kokeminen perinteisesti naiseuteen liitettävästä käytöksestä on täysin ok, kunhan ei äidy vaatimaan sitä kaikilta naisilta tai kieltämään sitä muilta, jotka siitä tykkäävät.
Upea kirjoitus! Juuri tätä kaivataan näihin keskusteluihin mukaan, asian ymmärtämistä - ei sitä oman mielipiteen ja olemuksen pönkittämistä asioilla, joista ei ymmärrä tai halua edes ottaa selvää. Kiitos!
Lastentarhassa sain pikkujoululahjaksi pikkuauton. Ennätin iloita siitä vain hetken. Minun ikäinen poika oli saanut lahjaksi omenan ja kiiltokuvan ja itki ikävästi. Minä jouduin tekemään vaihtokaupat, pakosta. Tätä minä mietin vielä toisinaan, keski-ikäisenäkin.
Tässä asiassa tuntuvat menevän sekaisin yhtäältä naisen ja miehen keskimääräiset biologiset erot ja toisaalta tarinat miehenä ja naisena olemisesta. Eli biologia ja kulttuuri. "Sukupuolineutraalius" koskenee sellaisen kulttuurin luomista, jossa tapahtuu mahdollisimman vähän ulkopuolista ohjailua sukupuoleen liittyen. Yksilöllisyyttä korostavissa kulttuureissa (länsi) ohjailemattomuuden kulttuuri sukupuoliasioissa lieneekin linjassa muiden arvojen kanssa.
"On erittäin harvoja tilanteita, jolloin tapoja, käytäntöjä ja lakeja todella on tarpeen sitoa henkilöiden sukupuoliin."
Olisiko tosiaan terminologian rukkaamisen paikka? Sukupuolineutraalius tuo mieleen sukupuolen neutraloimisen. Eli vastanapaisuuden saattamisen keskelle (happo ja emäs -> ph 7). Sukupuolta ei varmaan ole tarkoitettu neutraloida, vaan tarkoitetaan antaa tuki henkilön omaehtoisuudelle, yksilöllisyydelle. "Sukupuolta korostamaton", "sukupuolisitomaton" voisivat ehkä olla parempia termejä...
Sukupuolesta riippumaton tai sukupuoliriippumaton olisi mielestäni myös käyttökelpoinen. Yksi sana tai yhdyssana olisi sanaliittoa parempi vaihtoehto. Ehkäpä sukupuoliriippumattomuus olisi suosimisen arvoinen sana?
Jotenkin "sukupuolisitomaton" kuulostaa kielenvastaiselta; siinä viittaava ja viitattava puolikas eivät syleile toisiaan oikealla tavalla.
Sukupuolineutraalisuus tai sukupuolineutraalius ei minusta sinänsä ole mitenkään väärään asiaan viittaava, vaan ongelmana on enemmänkin vierassanan vaillinainen kotiutuminen suomeen.
Koko tätä sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvää aihepiiriähän varjostaa käsitteistön hähmyisyys - osittainen yleiskielisyys ja osittainen kiinnittyminen lääketieteen sanastoon.
Aihepiiri on tavallaan kielen vanki.
Suomen sana "sukupuoli" määrittää vahvasti sitä, miten sen kuvaama asia koetaan. Esimerkiksi virossakin asia on tavallaan helpompi, kun puhutaan suvusta ilman puolikkaita ja kokonaisia. Suomessa pelkkä suku taas viittaa perheeseen ja sukulaisuuteen. Virossa jälkeläisyyttä ja sukulaisuutta lähestytään vahvemmin perhe-käsitteen kautta.
Ilmeisesti olen tullut pappaikään, kun nuoret naiset avaavat minulle ovia, tai sitten tämä sukupuolittunut oven avaamis - kulttuuri on jäämässä historiaan?
Biologisista ja sosiologisista ("perinteisistä") luokitteluista kohti ihmisyyttä ja ketään rajoittavia inhmimillisiä piirteitä, ei vallan huono?
Tuomo Gren kirjoittaa Uuden Suomen puheenvuorossa luettavan arvoisesti otsikolla "Kekkosesta länteen" ( http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213888-kekkosesta-lanteen ). Ruotii oikein hienosti vaikkapa tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien argumentaatiota ja vaikkapa tätä sukupuoliriippumattomuus-keskusteluakin.
Mielenkiintoinen tuo viron 'sugu', en tuota tiennytkään. Olen minäkin ollut huomaavinani, että puhuttaessa suomen kielen sanalla 'sukupuoli', jotkut tuntuvat vierastavan tuota "puolikasta". Se ikäänkuin kajahtaa turhan binäärisenä, vaikka ei sitä niin tarvitse ottaa.
"Biologisista ja sosiologisista ("perinteisistä") luokitteluista kohti ihmisyyttä ja ketään rajoittavia inhmimillisiä piirteitä, ei vallan huono?"
Juupa. En tartu tuohon ihmiskunnan yhtenäisyyttä korostavaan, sinänsä ihan ok arvoon, mutta en voi olla tarttumatta käsityksiin kategorioista.
Tässä kun juuri toistetaan asiassa vallitsevaa sekamelskaa. Biologisella ja sosiologisella kategorisaatiolla on vissi ero, joka juontaa juurensa näiden tieteenalojen perusluonteesta. Siinä missä sosiologisten kategorioiden rajat voidaan asettaa ihmisen mielen mukaan miten vain ("rikas" / "köyhä"), niin biologiset kategoriat perustuvat olemassa olevaan näyttöön ("Equus caballus" / "Equus asinus"). Luonnontieteissä kategoriat muodostuvat yhdessä objektiivisen tiedon lisääntymisen myötä.
Suurempi objektiivisuus on yksi suurimmista syistä sille, miksi sukupuolikin pitäisi jälleen kammeta takaisin kotiinsa: alkaa tarkastella sitä jälleen ensisijaisesti luonnontiteellisenä (biologisena) konstellaationa kaikkine variaatioineen. Unohtaa gender ja palata sexiin. ;) Tuntuu, että vain tällä tavalla sukupuoli saadaan riisuttua pohjimmaisiksi elementeikseen ja asettaa objektiivisen, arvoista vapaa keskustelun kohteeksi.
Ei yhtenäisyyttä korostavaan, vaan yksilöä. Biologisella ja sosiologisella kategorisaatioilla ei ole mitään tekemistä sille kuka kenellekin oven aukaisee. Kyse on siitä, miten ylipäätään suhtautuu toiseen ihmiseen.
Käsittääkseni nyt ollaan laajemmin alettu tarkastelemaan sukupuolta "ensisijaisesti luonnontiteellisenä (biologisena) konstellaationa kaikkine variaatioineen". Tämän rinnalla käydään keskustelua esimerkiksi itsemäärittelystä ja tuodaan julki hyvinkin subjektiivista kokemusta itsestä. Hyvä niin.
"Suomen sana "sukupuoli" määrittää vahvasti sitä, miten sen kuvaama asia koetaan. Esimerkiksi virossakin asia on tavallaan helpompi, kun puhutaan suvusta..."
Smo näyttää uskovan sanamagiaan. Tässäpä linkki lyhyeen akateemiseen tekstiin, joka toimineen johdantona uskomukseen, että muokkaamalla kieltä muokataan myös todellisuutta. Siitä ei liene pitkä matka entisajan loitsintaan.
Teksti kannattaa lukea ja sisäistää, koska siinä on monta pointtia tähänkin keskusteluun liittyen. Toki se käynee vastauksena myös Smon antamaan linkkiin siitä, minkä asioiden parissa yliopistolla puuhataan. Kaikki kritiikkiä esittävät tahot eivät ole etelävaltioiden punaniskoja, vaikka toki tällaisten olkiukkojen rakentelu olisi houkuttelevaa. http://keisarinna.blogspot.fi/2006/09/lyhyt-johdatus-sanamagiaan.html
Pienenä vinkkinä; turkissa, kuten suomessakaan, ei ole erillisiä sukuja tai sukupuolta erottelevia pronomineja. Siitä huolimatta Turkki ei liene tunnettu sukupuolineutraaliudestaan. Tämä on aika usein mainittu esimerkki, jolla on kommentoitu Ruotsin hen-pronominin innokasta sisäänajoa.
"... Taistelun oikeutukseksi esitetään harhaluulo siitä, että sukupuolineutraalisuutta edistämällä pyrittäisiin estämään naisia olemasta ..."
Jaa. Englannin kielessä on kaksi sukupuolta käsittelevää sanaa - sex ja gender. Näistä ensimmäinen kuvaa biologista sukupuolta ja jälkimmäinen yhteiskunnallista puolta. Näistä gender on mielenkiintoinen, koska se tarkoitti aina 60-luvulle saakka vain ja ainoastaan kielessä käytettyä sukupuolta, kuten ranskan kielessä esiintyviä le- ja la-artikkeleita.
Sittemmin gender valjastettiin käyttöön keskustelussa, jossa nature vs. nurture välisessä kiistassa sukupuoli nimenomaan nähtiin yhteiskunnallisena luomuksena. Siitä luotiin omanlaisensa käsiteapparaatti aivan kuten hen-pronominista. Smo voi toki yrittää selittää, mutta kirjallisuus on täynnä liian monta esimerkkiä vastaisesta. Simoine Beauvoirin toteamus siitä, että naiseksi ei synnytä vaan kasvetaan, on yksi todiste monien joukossa.
Jos lähdetään siitä, että sukupuolittuneisuus (= se paljon parjattu sexism, mitä kaikki vastustavat kapitalismin ohella) on epätasa-arvon luoja ja siitä, että sukupuoli on kasvatuksen tulos, ei liene kovin kaukaa haettua, että tilannetta korjataan ja tasa-arvoa haetaan nimenomaan kasvatuksellisin keinoin. Ja ennemmin tai myöhemmin siinä määritellään myös sukupuolet uudestaan. Ja tätähän se tämän kommenttiosionkin keskustelu on pitkälti.
Ei kyse ole siitä, mihin "uskon". Jos on vähääkään seurannut viime aikojen (kotimaista) keskustelua, niin on varmasti tietoinen, että "vastakkaisuuteen perustuvaa ja toisiaan täydentävää" sukupuolisuutta on varsin vahvastikin pyritty glorifioimaan (ja samalla vastustettu ajatusta sukupuoleen liittyvästä moninaisuudesta) vetoamalla nimenomaan suomen kielen sukupuoli-sanaan ja siihen, että kokonaisessa on kaksi puolikasta.
"Jos on vähääkään seurannut viime aikojen (kotimaista) keskustelua, niin on varmasti tietoinen, että "vastakkaisuuteen perustuvaa ja toisiaan täydentävää" sukupuolisuutta..."
Muinaiskreikasta ei löydy sellaista sanaa kuin "sukupuolikas". Kuitenkin Plato kirjoittaa n. 2500 vuotta sitten Symposiumissa siitä, miten aikojen alussa oli olemassa ympyränmallisia olentoja. Kun nämä hajosivat, syntyi kaksi puolikasta, mies ja nainen, jotka etsivät toisiaan tullakseen jälleen yhdeksi. Rakkaus on tässä tarinassa siis kuvattu täydentävänä, eheyttävänä prosessina. Edellinenhän on tieteellisestä katsantokannasta humpuukia, mutta sananvalinta ja kielikuvat lienevät tässä ne pointit.
Ajatuksesi on absurdi. Oletat siis, että sukupuolijaottelu on jotenkin huonosti valitusta sanasta siunaantunut suomalaiseen todellisuuteen? Miksi ihmeessä Platolla oli tuollaisia ajatuksia, vaikkei hän osannut suomea? Ja jos "syrjivä" sukupuoli poistuisi suomen kielestä, niin ne ajatuksetko sitten muuttuisivat sitä myöten?
Onko mielessäsi käynyt, että tuo puolittuneisuuden idea on alunperin muinaiskreikasta? Käsittääkseni teologit ja papit joutuvat vänkkäämään aika paljon kreikan kielen ja kulttuurin kanssa ymmärtääkseen raamatun historiaa. Raamattu kursittiin kokoon 300 vuotta jälkeen kristuksen sekalaisesta joukosta papereita Nikean kirkolliskokouksessa. Yksi evankeliumeista alkaa sanoilla "Alussa oli sana...", ja se logoksen käsite on sekin alunperin uusplatonismista peräisin. Toisaalta noilla tarinoilla oli aikoinaan suuri merkitys ns. klassisessa sivistysperinteessä.
Tuossa "sukupuolineutraaliudessahan" on se ongelma, että siinä (sanalla) lähestymistapa on "ojasta allikkoon":mainen. Eli siis on erehdytty menemään poikien sinisen pakkopaidasta ja tyttöjen pinkistä pakkopaidasta tavallaan ajatuksellisesti ja terminologisesti kaikkien vain vihreään "sukupuolinetraaliin" pakkopaitaan.
Vaikka kysehän, ainakin ymmärtääkseni ei ole kaikkien samaan muottiin pakolla tunkemisesta (tai ei ainakaan pitäisi olla), vaan monimuotoisuudesta, eli esm. että voi pukeutua mihin väriin vaan.
Eihän niitä tarhan lapsia pidä missään nimessä kaikkia pakkopukea samaan asuun ja samaan väriin, vaan pitäisi antaa valita monista se omin ja mieleisin, tukea sitä monimuotoista identiteettiä, moninaisuutta.
Ja pitää toki hyväksyä tietyllä tasolla myös se, ettei kenenkään tarvitse pitää ihan kaikesta. Eli pitää voida viihtyä paremmin itselle mieluisten eri variaatioiden parissa, mutta ei henkilökohtaisemmissa tilanteissa tarvitse pitää kaikesta, ei tarvitse syödä pakkopullaakaan. Esim. transuillahan on varmasti tietynlaiset pukeutumiset sitä, mistä he eivät missään nimessä pidä, eivätkä transut halua olla tekemisissäkään kaikenlaisen seuran kanssa... joten ei kaikkien muidenkaan tarvitse pitää transujen mielivaatteista tai olla pakosti samassa seurassakaan transujen kanssa ihan kaikkialla. Olennaista on se että antaa transujen puuhata omia juttujaan, omissakin ympyröissään ihan vapaasti - kunhan eivät tule joka käänteessä tallomaan varpaille korkkareillaan - tai kunhan eivät tule tekemään miesten bileistä ei-miesten bileitä, kun vastaavasti annetaan transujen pitää ihan mitä vaan transujen bileitä.
Jos kaikesta olisi pakko pitää, niin sittenhän ei voisi kannattaa tiettyä urheiluseuraakaan, vaan olisi pakko kannattaa kaikkia muitakin. Mikä nyt on varsin kohtuuton ja epäinhimillinen vaatimus.
Tuo myös siinä ettei ole vain homoja tai heteroita, vaan on ihan täyisin eriä muitakin, esim. bissejä ja trans-ihmisiä, jotka eivät ole heteroita, eivätkä homoja, vaan ihan täysin omia juttujaan.
Eli pitäisi kait puhua monimuotoisuudesta, eikä sukupuolineutraaliudesta.
Toisaalta sitten samaa ongelmaa on myös siinä että jotkut pyrkivät väkisin muuttamaan miehen ja naisen määritelmiä sekamelskaksi esim. sillä että nainen olisi muka myös sellainen ihminen, jolla on munat ja pallit. Tuossakin virhe on se, että pyritään muuttamaan naisen määritelmää, kun pitäisi lisätä miehen ja naisen lisäksi muitakin sukupuolia, eli että sellainen joka on naismainen, mutta munilla ja palleilla, onkin jotain muuta sukulajia, kuin nainen tai mies, eli jokin 3. sukulaji. Käytännön ongelmaahan eiheuttaa se, kun trans-ihmisiä jotkut pyrkivät määrittelemään naiseksi tai mieheksi, vaikka he eivät sitä voi olla (ei ainakaan täysin biologisesta syntymäsukupuolestaan eroavaa sukupuolta, miehen tai naisen suhteen - yhtäkään miestähän ei ole voitu muuttaa täysin naiseksi, eikä yhtäkään naista ole voitu muuttaa täysin mieheksi; ihan sama kuin ettei yksikään hetero kykene muuttumaan homoksi, eikä yksikään biseksuaali kykene muuttumaan homoksi tai heteroksi).
Sinälläänhän sitten sukulajeista naisten ja miesten todellinen ero on se, että (se joka vain ainoastaan voi synnyttää lapsia eli) nainen = mies + enemmän.
(noh, toki erinäisiä muitakin biologisia eroja on, mutta ei niin olennaisia töitten yms suhteen)
"sukupuolineutraaliudelle", monimuotoisuudelle, pahin kanto kaskessa (kuten usealle muullekin asialle) ovat toki sitten uskonnot, siis vain miesjumaliin "sukupuolineutraalittomasti", monimuotoisetta uskottelevat.
Jopa joukko uskovaisia naisiakinhan kavahtaa ajatusta että se mielikuvitusolento-jumala olisikin nainen, tai että siellä fantsu-uskomusmaailmassa olisi sukupuoleton fantasia-jumala tai koko joukko eri sukulajisia jumalia, vaikkapa se trans-jumalakin (noh, hindulaisiuudessa ja luonnonuskomuksissa trans-jumalia taitaa ollakin).
uskomusten satukirjat, litanioineen naisen tai miehen rooleista, ovat myös ruosteisen pahoja piikkilankahässäköitä monimuotoisuudelle, "sukupuolineutraaliudelle".
Välillä tuntuu, että erilaisten (yksittäisten) näkökulmien esittäminen saa aikaan surinan, jos ei samalla tee akadeemillista tyhjentävää katsausta koko aihepiirin historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Sähinä tulee myös, jos unohtuu viittaukset rinnakkaistodellisuuksien vastaaviin ilmiöihin.
En oleta, että sukupuolijaottelu on jotenkin huonosti valitusta sanasta siunaantunut suomalaiseen todellisuuteen. Kirjoitinko niin? Kirjasuomea kehittäneiden käsitykset aiheesta lienevät muinaisten kreikkalaisten ajatusten kaikuja. Mielessäni on myös käynyt, ettei ole yksistään täkäläinen ilmiö nähdä mies ja nainen puolikkaina ja nämä yhdessä kokonaisena. Olen kotitarpeiksi perillä esittämäsi historian oppitunnin aiheesta.
Suomen sanan "sukupuoli" olemassaolo tuossa muodossaan kuitenkin johtaa edellä kuvaamaani ilmiöön: vahvistaa sukupuolisuuden kohdalla käsitystä puolikkaista ja niiden yhtymästä syntyvästä kokonaisesta - ja todennetusti houkuttaa sanan käyttämiseen todisteena sukupuol(t)en olemuksesta.
***
Niin ja... transsukupuoliset voivat olla heteroita tai homoja, tai olla näiden suuntautuneisuuden ääripäiden välillä vaikka biseksuaaleja.
smo: "Niin ja... transsukupuoliset voivat olla heteroita tai homoja, tai olla näiden suuntautuneisuuden ääripäiden välillä vaikka biseksuaaleja."
Itse muistutan smo:ta taas siitä faktasta, että vaikka nainen ja mieskin pitää miehestä, niin vain se mies voi olla homo. Eli trans-ihminen, jos on syntymänainen ja sukupuolikorjaa itseään mieheksi, mutta hänellä ei ole penistä, ei voi olla ainakaan homomies - koska homomies on vain ainoastaan miehestä pitävä mies vain miehelle.
Eli ne seksuaali-identiteetitkään eivät ole mitään muutamaa eri identiteettiä, vaan niitäkin on enempi, kuin mitä usein ajatellaankaan. Seksuaali-identiteettihän ei määrity vain itsensä kautta, vaan myös nimenomaan suhteessa toisiin - paitsi ehkä aseksuaalilla.
Sukupuolensa korjannut edustaa sitä sukupuolta, jota tämä korjausprosessin jälkeen on.
Typistätkö human mieheyden (ja varsinkin homouden) tosiaan penikseen? Entä eikö esimerkiksi jossain onnettomuudessa sukupuolielimensä menettänyt homomies voi enää olla mies eikä homomies?
Hmm... Ei sanojen säilömisessä liene kovin suurta magiaa. En pidä kaukaa haettuna sitä, että neuroverkkomme säilöö informaatiota, myös sanoja, hierarkisesti ja klustereiksi. Näin aika, joka kuluu toisiaan lähelle tallentuneiden symbolien välillä hyppimiseen on pienempi kuin toisistaan kauemmaksi sijoittuneiden symbolien välinen hakuaika. Tällä tavoin tiettyjen symbolien väliset sidokset vahvistuvat enemmän ja sekoittuvat toisiinsa herkemmin. Esimerkkinä tästä ovat muistiharjoitteet.
'Gender' on esimerkki motivoituneesta sanatehtailusta (vähän kuin 'finländare'). Tavallaan se on sääntörike, vaikkei alkuperäinen tarkoitus ollutkaan pahansuopa. Valitettavasti näyttäisi siltä, että kyseinen termi on muokannut käsitystä sukupuolesta myös angloamerikkalaisen kulttuurin ulkopuolella. "Sukupuoleen kasvetaan ja kasvatetaan" ei näytä toimivan todellisuudessa.
'Gender' sanan sukupuolen tutkimukseen toi John Money, psykologi, joka sekaantui kuuluisaan Bruce / Brenda Reimerin tapaukseen. Kunhan sukupuolen tutkimuksesta yhä enenevässä määrin tulee luonnontiedettä, kyseisen termin käyttö ehkä vähentyy turhana.
Turunenhan se olikin eikä Rahkonen, ei niitä erota toisistaan. Jonkun pitäisi tehdä tuosta yhteenveto, kaikki täyttä tuubaa, esim. "tiede on meidän puolella". Kun vaan ei ole. Tai että AA-yhdistyksessä olisi ateisteja, kaikki 36 niiden sivuilla olevaa kannattajaa on uskovaisia. Sentään ovat tajunneet ettei lakialoite etene mihinkään eduskunnassa.
”Ihmiset kaivautuvat omiin poteroihinsa ja seurustelevat vain samanmielisten kanssa. Sosiaalinen pääoma rapautuu, kun ihmiset eivät enää tunnista toistensa todellisuutta. Uskotaan, että oman kuplan totuus on paras totuus. Se on vääränlaista ylpeyttä.”
