Mediassa ja facebookissa on paljon juttuja ja kuvia näistä kilpailuista. Kaikki eivät halua, että kun heidän profiilejaan esim. työnhaun yhteydessä tutkitaan, sieltä pöllähtää ensimmäisenä esiin näiden ihmisten "vapaa-ajan minä": nahka- tai fetissimies. Ymmärrän asian oikein hyvin.
Tavallaan ymmärrän, että joku haluaa varjella nimeään ja yksityisyyttään. Googlella koko nimen perusteella hakemalla löytyy kaikenlaista verkkoon laitettua varsin helposti - eikä netti oikein unohda.
Toisaalta minun korvaani on vuosikaudet särähtänyt varsinkin hlbti-urheilukilpailujen tulosten raportoinnissa "sadan metrin juoksun voitti Antti ja toiseksi tuli Petteri" -tyyppiset tuloksista kertovat uutiset: ne kuulostavat alakoulun ulkoilupäivän pussijuoksun tuloksilta. Sukunimen ensimmäinen kirjain etunimen perässä ei tee kesää, vaan tuo vielä hassumman mielikuvan.
Kun lähdetään jonkinlaisella statuksella varustettuun kilpailuun, niin jotenkin sitä kuvittelisi, että ainakin voittaja olisi valmis edustamaan kainostelematta itseään.
Nyt kun Suomen delegaatio saapui Wienistä, on kuultu Thorstenin koko nimi. Sukunimi on Buhl, jos se jollekin on tärkeää ja auttaa ymmärtämään asioita. Mitä buhl tarkoittaa: sievä soma, mutta buhlen on radikaalimpaa: harjoittaa haureutta, tavoitella jotakin, liehitellä, kosiskella.
"jos se jollekin on tärkeää ja auttaa ymmärtämään asioita"
Äläs nyt viitti, ihmisillä yleensä on sukunimi. Juttuja tehdessä on hyvä tarkistaa saako koko nimen julkaista. Periaatteessa kun antaa kasvot jollekin, niin miksi ei nimeäkin? Ei julkisuus kasvojen tai muiden ruumiinosien esittelyyn pääty? Avoimuus on sitten eri asia. Jos tyyppi on kaapissa niin tuskin osallistuu kilpailuun, jonka voittaja edustaa jotakin järjestöä?
Niin, no, mukava toki aina, jos itsensälaiset näkee positiivisessa valossa...
Suurin ihmisistä, joiden kanssa olen SM-estetiikasta ja mustasta nahkasta sattunut keskustelemaan, näkee nahkahomon vähintään yhtä draginä hahmona kuin meikatun ja hameellisen miehenkin. Ei siinä toki mitään pahaa ole.
"Suurin ihmisistä, joiden kanssa olen SM-estetiikasta ja mustasta nahkasta sattunut keskustelemaan, näkee nahkahomon vähintään yhtä draginä hahmona kuin meikatun ja hameellisen miehenkin."
Ehkä kannattaisi keskustella SM-estetiikasta tai nahasta oikeasti kiinnostuneiden ihmisten kanssa, jos ilmiö kiinnostaa.
Siinä missä drag on viihdettä, transvestiitti toteuttaa sisäistä fantasiaa, eläytyy rooliin jonka on luonut. Jos vertailukohdan haluaa luoda, niin ehkäpä sellaisena toimii paremmin transvetismi. Liitetäänhän tuo ilmiö toisinaan myös fetisseihin, tosin transvetismiin ei välttämättä liity seksuaalisen mielihyvän hakeminen. Transvestisuutta esiintyy niin homo-kuin heteromiehillä, eikä myöskään ole sukupuoleen sidonnainen, vaikka ilmiö lienee yleisempi miehillä. Liikuttavaa muuten on se, miten homomies pukeutuu ihailemakseen maskuliiniseksi mieheksi (nahkamies, "karhu", skinhead), heteromies pukeutuu naiseksi ja omaksuu tämän roolin!