Minusta olisi viisasta, että lakivaliokunta tekisi asiasta mietinnön, joka käsitellään suuressa salissa. Kukaan ei silloin pääsisi väittämään, ettei asiaa tohdittu viedä koko eduskunnan käsiteltäväksi. Lakivaliiokumman nimittäin on mahdollista pysäyttää asia valioikuntaan.
Proseduuri on seuraava (olettaen,ettei lakivaliokunta pysäytä aloitetta valiokujntaan) : aloitteesta käydäänl suuressa salissa lähetekeskustelu ja se lähetetään lakivaliokuntaan, lakivaliokunta kuulee asiantuntijoita ja tekee asiasta mietinnön, mietintö tulee suureen saliin koko eduskunnan käsittelyyn, eduskunta päättää asiasta.
Aivan varmaa on, että lakivaliiokunta pääträä esittää aloitteen hylkämäistä. Aloitertta kannattavat lakivalioikunnan jäsenet jättävät mietintöön vastalauseen. Suuressa salissa valiokunnan esitys on käsittelyn pohjana, mutta valiokunnassa vähemmistöön jääneet esittävät vastalausetta käsittelyn pohjaksi. Eduskunta kuitenkin hyväksyy lakivaliiokunbnan mietinnön ja päätää näin hylätäaloitteen. Se saa taakseen noon 40 kansanedustajaa.
Niikon haastattelusta paistaa läpi ettei hän itsekään usko aloitteen läpimenoon. Kristilliset tulevat olemaan ainoa puolue joka kokonaan äänestää tämän aloitteen puolesta. Perussuomalaisetkin tulevat tällä kertaa jakaantumaan selkeämmin kuin 1 vs. muut.
Toivottavasti asia-argumentit saadaan käsittelyä varten tiivistettyä paremmin kuin viimeksi. Haluan nähdä, miten homoliittojen kannattajat perustelevat kantansa, jotka eivät perustu mihinkään tietoon. Oikein viritettynä useamman heistä saa munaamaan itsensä täydellisesti.
Jos tästä huolimatta mielipiteen muuttaminen ei tässä äärettömän tärkeässä asiassa edustajilta onnistu, toivon mukaan sekä käytetty retoriikka että muut asian ympärillä tapahtuvat asiat kärjistyvät oikein kunnon loanheitoksi. Sitä on nyt saatu yksipuolisesti katsella joulukuusta lähtien ja toki myös sitä ennen. Mäkinenkin voisi käydä paikalla kääntymässä ja kuulemassa, minkä sortin arvostusta tällaiset hihhulit suvaitsevaiston keskuudessa nauttivat. Tekisi hänelllekin oikein hyvää.
Puoli vuosisataa ovat hlbti-vähemmistöjen aseman kohentamisen vastustajat pyrkineet aktiivisesti jarruttamaan kaikkea hlbti-yhdenvertaisuuskehitystä, osittain samoilla vuorosanoilla kuin tämän avioliittokysymyksen ympärillä on nyt kuultu. Matkan varrella yhdenvertaisuuden vastustajat ovat kuitenkin joutuneet siirtämään fokusta jatkuvasti pois loppuun kalutuista kysymyksistä ja etsimään uusia oljenkorsia - kun on todettu, ettei ns. suuri yleisö niele mitä hyvänsä.
Kuka vuosikymmeniä sitten joutui argumentoimaan sitä vastaan, että homoseksuaaleilla ei tulisi olla adoptio-oikeutta.
Aiheena lapsen oikeudet isään ja äitiin on myös kokonaan uusi argumentoinnin kohde, sillä näitä oikeuksia ei ole koskaan maailmanhistoriassa kyseenalaistettu.
Turhaa kitinää, että aiheet olisivat jotain "oljenkorsia". Ovatko lapsen oikeudet niin vähäpätöinen asia? Loppuun kaluttuja ovat ainoastaan nämä ohuesta yläpilvestä lähtöisin olevat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuushöpinät.
Mitä syvemmälle asia-argumenteissa mennään, sitä selkeämmin näkee että kun kaikki epäolennainen retoriikka jabmuu höttö puhdistetaan homoliittoja kannattavan argumentaation päältä, käteen jää vain se että "tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta pitää kehittää".
Koko roskahan on rakennettu juuri tällä tavoin. Ensin on kyhätty positiivinen ja sinällään yksin seisova pääargumentti, yhdenvertaisuus. Sitten on poimittu agendan kannalta muutama keskeinen asia, joita on alettu kuorruttaa ja fasilitoida mediakampanjaa niiden ympärille. Ihmisille on yritetty upottaa muutama mantra, joiden vastustus kaikki palaa siihen kysymykseen että "etkö kannata yhdenvertaisuutta".
Siksi perheisiin kiinteästi liittyvien lasten oikeudet on niin vaikea pala. Syntyy naurettavia vasta-argumentteja, kuten että näitä oikeuksia ei lapsella olisi, tai kuten "smo" sen muotoili, lapset eivät liity asiaan mitenkään. Ei, ei, ei liity. Lapset eivät liity avioliittoon tai perheeseen, joten heidän oikeuksillaan asiassa ei ole merkitystä.
Harmillista, että näin pitkään jatkuneen vedätyksen jälkeen, ihmisillä tulee olemaan kiistatta vaikeuksia myöntää olleensa väärässä. Se on ainoa asia, joka voi estää sukupuolineutraalin avioliittolain kaatamisen. Egot, tuo yrityskentälläkin hyvin tunnettu järkevän päätöksenteon syöpä (6 thinking hats etc.)
Kuten monessa yhteydessä on jo tullut päivänselväksi, (jo vahvistetun) tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat eivät päinvastaisista vakuutteluistaan huolimatta ole tippaakaan kiinnostuneita sen paremmin Raamatun opetuksista, lasten edusta kuin "perinteisen avioliiton" puolustamisesta.
Heidän toimintaansa ajaa ainoastaan homo-ongelmaisuus, jyrkkä torjuntareaktio kaikkiin seksuaalisuuden moninaisuuden ja etenkin miesten välisen seksin ilmenemismuotoihin ja oman "normaaliuden" korostaminen tavalla, joka tuo mieleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Malliesimerkki tästä on täällä joko vapaaehtoisena soturina tai Aa-trollitehtaan lähettiläänä huseeraava "tjas", joka ajoittain osaa näytellä muka asiaperustein argumentoivaa keskustelijaa mutta heikkona hetkinään paljastaa todelliset motiivinsa.
Lapsen oikeudet eivät tietenkään ole vähäpätöinen asia, mutta...
Avioliittolain uudistus ei vaikuta lapsen oikeudelliseen asemaan vanhempiinsa tai kehenkään muuhun henkilöön nähden. Siksi avioliittolain uudistuksen vastustajien toiminnan suhteen on ihan perusteltua puhua oljenkorsiin takertumisesta ja suoranaisesta olkiukkojen kanssa taistelemisesta.
Avioliittolain uudistuksen vastustajat ovat ottaneet lapset ja lasten oikeudet keppihevosiksi ja olkiukoiksi. Kuten "tjas" edellisessään. Jälleen.
Adoptiokysymys on tässä uudistuksessa ainoa lasten oikeuksia tai asemaa sivuava asia. Avioliittolain uudistus ei tuo muassaan ns. "uutta tilannetta", vaan suoraviivaistaa prosessia, joka on vielä nykyisin yhden henkilön tekemä adoptio ja sisäisen adoption ketjuttaminen. Adoption vaikutuksia lapsiin on selvitetty jo viime vuosikymmenellä, jolloin sisäinen adoptio hyväksyttiin. Tuolloin selvitettiin vaikutukset lapsen oikeudelliseen asemaan ja vaikutukset lapsen kehitykseen sekä selvitettiin vanhemmuuden käsitteen muuttumista.
Adoptio-oikeus ei ole homoparien oikeus, eikä se ole heteroparien oikeus - tai yksin elävänkään aikuisen oikeus. Adoptio-oikeus on lapsen oikeus.
Se, mistä tässä keskustelussa puhutaan “adoptio-oikeutena”, on oikeus hakea adoptiota pariskuntana, yhdessä. Adoptio-asiaan ei siis liity mitään subjektiivista oikeutta lapsen hankkimiseen adoption kautta. Sellaista ei ole heteropareilla eikä sitä ole tulossa homopareillekaan: adoption hakemisen oikeus ei luo adoption ohituskaistaa, eikä adoption lähtökohtana oleva lapsen paras ole katoamassa minnekään.
Adoption tarkoituksena on jatkossakin löytää vanhemmat sellaiselle lapselle, jolla ei syystä tai toisesta ole vanhempia. Adoptioprosessiin liittyvillä tarkoilla selvityksillä pyritään varmistamaan se, että lapsen vanhemmiksi tulevat kykenevät huolehtimaan lapsen aikuiseksi, ja että lapsen paras toteutuu. Jokainen adoptioprosessi on yksilöllinen ja lapsen paras selvitetään aina huolellisesti. Kun selvityksen lopputulos ratkaisee, on erikoista, että homoparien pitäisi olla heteroparien kanssa eri sarjassa. Etenkin, kun joissain tapauksissa lapsen paras voi olla adoptio samaa sukupuolta olevan parin vanhemmoima perhe.
Vuonna 2001 eduskunnassa painettiin parisuhdelaille EI-nappia ja muutenkin vastustettiin parisuhdelakia aika vahvasti lapsi- ja perheteemaan vedoten. Ei siis mitään uutta auringon alla. Kyseessä ei todellaakaan ole "kokonaan uusi argumentoinnin kohde". Saman lämmittelyä, mutta kieltämättä monien tunteisiin vetoavammin.
Josta pääsemmekin siihen, että "Aito avioliitto" -seurakunta toiminnallaan vastustaa lasten aseman parantamista.
He vastustavat samaa sukupuolta olevien vanhemmoimien perheiden täysimittaista yhteiskunnallista tunnustamista. He myös vastustavat sitä, että missä hyvänsä perhessä elävä seksuaalivähemmistöön kuuluva nuori saisi jo varhaisessa vaiheessa mahdollisuuden ymmärtää, että valtavirrasta poikkeava seksuaalinen suuntautuneisuus ei mitenkään tarkoita elämää marginaalissa.
Mikähän mahtoi olla se uskonnollinen/kristillinen/herätyskristillinen/fundamentalistiuskonnollinen taho, jota ei kuultu viime kierroksella avioliiton "asiantuntijana"? Paikalle oli rahdattu taatusti jokaikinen uskonnollinen yhdistys ja lahko, joka luetteloista löytyy, joten on turha väittää etteikö tasa-arvoisen avioliiton vastustajilla olisi ollut täydet mahdollisuudet esittää mitä selkeimmin kaikkia keksimiään näkökohtia käsiteltävään kansalaisaloitteeseen jo edellisessä kuulemisessa. Tällä kerralla tuskin tulee esille mitään, mitä ei olisi kuultu ja käsitelty ennenkin.
Vai että tuo Mika Niikko sitten Eduskunnassa, raamattu kädessä alkaa vaatimaan jeesuksellekin oikeutta biologiseen isään.
- Mielenkiintoista.
Toivottavasti tuo Mika Niikko ei kuitenkaan ala huiskimaan sillä, taannoin eräältä naiselta varastamallaan käsilukulla ylt'ympäriinsä Eduskunnassa.
Noh, tuo epäaito avioliitto -aloite ei varmasti tule käymään Eduskunnassa läpi samanlaista lainsäätämisproessia, kuin viime vuonna Suomen kansan selvän enemmistön tahto, Aidon rakkaus-avioliiton säätäminen meille takaisin voimaan.
Ehdottomasti samaa mieltä smo:n kanssa. Asioista on hyvä tietää ja tiedottaa mahdollisimman laajalla otannalla.
Lisäkommentti: Tällainen joninlainen sisäsyntyinen halu sensuroida asioita on hyvin hämmentävä ja itselleni kovin vieras ilmiö. Viittaan sekä Annun että JuhaniV:n kirjoitukseen toisessa uutisoinnissa (ISIS:n teloitukset). Koen sellaisen ahdistavana ja suorastaan vaarallisena: asioista tietämätöntä voi käyttää hyväksi helpommin kuin asioista tietävää.
Toki tiedottamistakin koskee laatu. Silloin, kun lähteet on tarkistettu ja pyritään mahdollisimman objektiiviseen tiedottamiseen - kuten nähdäkseni tämä - ollaan laadukkaassa tiedottamisessa.
Olen samalla linjalla. Sisältö liittyy sivuston keskeiseen aiheeseen, olkoonkin että AA-aloitteen selviytymistodennäköisyys on luokkaa "lumipallo Aurinkoon".
Itsesensuurista ja sisällön tekemisestä toimittajan eikä lukijan mielen mukaan olen käyttänyt hyvänä esimerkkinä urheilujournalismia vuosituhannen vaihteesta nykypäivään. Ei kiinnosta toimittajaa --> ei tehdä juttua.
On tapauksia, joissa suomalaisen olympiaurheilijan kaapistatulo on "pakotettu" uutissivujen puolelle, koska miespuolinen urheilutoimittaja haluaa tuhlata palstatilan suosikkijääkiekkojoukkuettaan koskevaan lässytykseen, jonka kutsuminen kolumniksi olisi loukkaus kolumnisteja kohtaan; tekstissä oli vähemmän sisältöä kuin täydessä ilmapallossa.
Samoin "seksuaalivähemmistöt urheilussa" -teema meni ilman jarruja helvettiin hyvin isolta osalta siksi, että urheilumedia oli kyvytön, haluton ja/tai osaamaton tarttumaan aiheeseen. Lopulta rima aiheesta puhumiseen nousi niin korkealle, että valtakunnallinen uutiskynnys ylittyi ja sana "rohkea" mainittiin useasti, kun heterourheilija sanoi julkisesti, että "homot on OK". Kovin suurta toiveikkuuta ei tälle aiheelle voi antaa, jos esim. avoimesti homon miehen valinta Ruotsin jääkiekkoliiton johtoon uutisoidaan (viipeellä) ensin Ranneliikkeessä, ja sieltä sen poiminut valtakunnallisen median toimittaja ei kehtaa edes laittaa lähdettä "lainattuun" uutiseen.
Eli turhia juttuja ei välttämättä ole olemassa. Jos ei muuten, niin jutun voi aina nähdä monipuolistavana, taustoittavana - tai hunon urheilukolumnin tapauksessa varoittavana esimerkkinä.
AA-aloite on saanut aikaan keskustelun sen järkevyydestä, että vasta-aloitteella yritetään kaataa kansalaisaloitteella aikaansaatu lainmuuitos. Jyväskyläläinen Keskisuomalainen on kysellyt lakivaliokunnan jäsenten kantaa siihen, olisiko hyväksytylle kansalaisaloitteelle asetettava jokin "rauhoitusaika", jona sitä ei saa yrittää kaataa vasta.aloitteella. Selvää näkemystä ei valiokunnan jäsenillä ole.
Radio Vegan toimitus on osaltaan tarttunut asiaan. Tänään tuli uutisissa kolmen kansanedsustajan kolmen kansanedustajan lyhyt haastattelu. Anna-Maja Henriksson (rkp) - ent. oikeusministeri - sanoi voivansa harkita "rauhoitusaikaa", Wille Rydman (kok) kieltäisi kansalaisaloitteet, koska ne häiritsevät eduskunnan työskentelyä, ja Annika Lapintie (vas) puolestaan ei kannata rajoituksia, koska kansalaisaloite on tärkeä kansalaisten demnokraattisen vaikuttamisen muoto.
Itse en usko, että aloitteista ja vasta-aloitteista sukeutuisi jonkinlainen pingpong-peli. Tarvitaan jyrkkää vastakkainasettelua, kuten avioliittokysymyksessä, jotta häviölle jääneet eivät tyydy tappioonsa, vaan lähtevät hakemaan hyvitystä. En siis kannata mitään rajoituksia.
