Nimerkki Tjasiahan ei kiinnosta, vaikka Venäjällä homot joutuvat pelkäämään fyysisen koskemattomuutensa, tai jopa henkensä puolesta valtion tuputtamien vihapuheiden takia. Tällaista ilmapiiriäkö te tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat Suomeen haluatte? Miksi ihanteenanne on seksuaalivähemmistöjä syrjivä maailma?
Voi voi minkä valtavan potentiaalin tuo ortodoksi Putinin hallintoseurakunta onkaan torpanntu Venäjällä - 2010:n musavideotkin saisivat oikopäätä liki kaikki opiskelemaan venäjää https://youtu.be/TS3CKeXGvsc
tai ainakin rynnistämään Venäjälle, jos yhteiskuntatilanne siellä olisi muuta,
kuin nykyinen helvetti.
Kuten jo monessa yhteydessä on tullut selväksi, luetun ymmärtäminen ei kuulu nimimerkin "tjas" vahvuuksiin. Onneksi hän myöntää sen itsekin.
Kovasti kuitenkin näyttävät kiinnostavan sateenkaariympäristöön liittyvät uutiset ja tapahtumat.
Oletko, Public eye, joskus kokeillut muutakin keskustelutapaa, kuin henkilökohtaisten solvausten esittämistä kanssasi erimieltä olevista?
Mutta se kosto, siitähän tässä taisi enimmäkseen olla kyse. Kaikki ne homottelut elämäsi aikana, ensimmäistä kertaa olet päässyt asemaan jossa voit antaa takaisin. Vaikka edes internet-nimimerkille ja ympäristössä, jossa vastavia höpötyksiä ei edes julkaistaisi, jos minä esittäisin niitä. :)
Sinullahan on varaa puhua "tjas", itse kun "keskustelet" lähinnä väistelemällä vastakeskustelijoidesi esittämiä kysymyksiä ja vastaperusteluja ja jankutat samaa väsynyttä monologiasi.
Itsepetoksellisen illuusion pärjäämisestäsi argumentoinnissa luot piiloutumalla nimimerkin taakse ja kompensoimalla omaa saamattomuuttasi menemällä henkilökohtaisuuksiin ja paskomalla laudan päälle kuin pulu puhuttuasi itsesi pussiin.
Kyse on kuin onkin uskonnollisuudesta, vaikka nimim. "tjas" sen itse kieltää (vrt. Pietariko se oli?). Tule ulos kaapista!
Aito Aviohelvetti ry: n lähetystyön stategia kehottaa evankelistojaan
A) pitämään esillä avioliiton ilosanomaa Aviohelvetin uskonkappaleiden mukaisesti
B) korostamaan heteroavioliiton ylivertaista asemaa
C) mustamaalaamaan ja vainoamaan lapsia, tuomalla esiin tekaistuja esimerkkejä samaa sukupuolta olevien perheiden lapsista, jotka kuvataan kärsivinä ja epätoivoisina, koska he kasvavat samaa sukupuolta olevien vanhempien kanssa.
D) kielletään kaikki yhteys uskonnolliseen taustaan, vaikka aktuaalisesti toimitaan keskeisessä uskonnollista valtaa käyttävässä roolissa. Tällöin oman toiminnan käyttövoima luovutetaan pahuudelle ilman tunnontuskia.
Tärkeintä on saada Aito Aviohelvetin periaatteille näkyvyyttä. Pientäkin. Se motivoi - jopa omien lasten hyvinvointia enemmän.
Kiitos vaan kysymästä, "tjas". Jos luet peräkkäin oman aloituskommenttisi ja reaktioni siihen, ehkä viestini tarkoitus ja aihe avautuvat sinulle paremmin. Mistä kohdasta muuten löysit henkilökohtaisen solvauksen?
Ja siitä homottelusta. Muistan elämäni varrelta yhden tapauksen, jossa minua on kutsuttu homoksi (siis loukkaamistarkoituksessa). Se tapahtui jo varsin aikuisella iällä, eräässä tietyn yhteisön päättävässä elimessä, jossa pahasti alkoholisoitunut ja jonkin asian käsittelyssä alakynteen jäänyt henkilö ei enää keksinyt muuta keinoa purkaa pahaa mieltään. Sekin herätti minussa ja muissa läsnäolijoissa ensiällistyksen jälkeen lähinnä säälinsekaista huvittuneisuutta. Tuossa joukossa seksuaalinen suuntautumiseni ei ollut mikään salaisuus, sillä olimme kaikki tunteneet toisemme jo vuosikaudet.
Kostonhimoa tapauksesta ei jäänyt, joten arviosi meni ainakin siltä osin pieleen. Yksi asia tuosta tapauksesta jäi kuitenkin mieleen, ja se on tavan takaa saanut vahvistusta myös näissä keskusteluissa. Mitä heikommaksi näennäisen asiallinen ja itsevarma henkilö asemansa tuntee, sitä herkemmin käytöksestä karisevat itsehillintä ja hyvät tavat. Samalla kielenkäyttö muuttuu henkilön todellista luonnetta kuvaavasti karkeaksi ja asiattomaksi.
"Jos luet peräkkäin oman aloituskommenttisi ja reaktioni siihen, ehkä viestini tarkoitus ja aihe avautuvat sinulle paremmin. Mistä kohdasta muuten löysit henkilökohtaisen solvauksen?"
No minä yritän. Lähtökohta siis oli, etten ymmärtänyt koko artikkelin sanomaa vaan pidin sitä sekavana.
Public eye lähti sitten auttamaan, kuten hän itse kuvailee:
"Kuten jo monessa yhteydessä on tullut selväksi, luetun ymmärtäminen ei kuulu nimimerkin "tjas" vahvuuksiin. Onneksi hän myöntää sen itsekin.
Kovasti kuitenkin näyttävät kiinnostavan sateenkaariympäristöön liittyvät uutiset ja tapahtumat."
Tässä siis saamani apu, ymmärtää paremmin artikkelin sanoma.
Sen minä kuitenkin luulen ymmärtäväni, että vihjailu tietyn henkilön luetun ymmärryksen heikosta tasosta on henkilökohtainen solvaus.
---
Viitsitkö, "Public eye", nyt sitten tässä vaiheessa vielä tarkentaa:
1) miten pyrit yo. kommentillasi edesauttamaan sitä, että ymmärtäisin mistä artikkelissa on oikeastaan kyse, ja
2) eikö heikkoon luetun ymmärtämisen tasoon viittaaminen ole sinun mielestäsi henkilökohtainen solvaus? :)
Vai oliko nyt niin, että kommenteissasi, ensimmäisessä kuin toisessakaan, ei ollut oikeastaan päätä eikä häntää?
@ "tjas":
1) en mitenkään, toivottomissa tapauksissa on realistista vain nostaa kädet pystyyn
2) tosiasoiden tunnustaminen, etenkin kun se myötäilee vastapuolen itse myöntämää ja monessa muussa yhteydessä todeksi havaittua seikkaa, ei minusta voi olla solvaus.
Sen myönnän, että näissä keskusteluissa tulee liian usein ja liian helposti omaksuttua vastapuolen harjoittamaa kielenkäyttöä - jotenkin sitä alitajuisesti ajattelee, että tämä helpottaisi oman sanoman menemistä perille. Myönnän, että kommenteissani ei ollut kovin paljon enempää päätä tai häntää kuin kommentoimissani puheenvuoroissa.
Useiden täällä kirjoittavien kommentointi on lähinnä pelkkää piilovittuilua. Nimiä nyt mainitsematta mutta lienet huomannut. Tämän saa kohdata jokainen joka kehtaakin poiketa "virallisesta" mielipiteestä ja esittää oman näkemyksensä. Sillä ei ole merkitystä kuinka todenmukainen kirjoittajan esille tuoma asia on jos se on lukijan (poliittisen) näkemyksen kannalta epämieluisa.
Kiitos kriittisestä asioiden tarkastelusta kommenteissasi :)
JuhaniV: "Aha! Pietarin ajatushautomo on löytänyt myös tämän keskustelun."
Jotenkin tämä varjonyrkkeily ajatushautomoiden kanssa tuo mieleen 50-luvun mccarthyismin. Siinä missä tuo aikakausi näki kommunisteja jokaisessa kadunkulmassa vakoilemassa tai soluttautumassa yhteiskunnalliseen keskusteluun pyrkien mädättämään sen arvoillaan, nykyisellään samaa on aistittavissa puheissa myyttisistä "ajatushautomoista". Kun vastaan tulee epämiellyttävä mielipide, se on automaattisesti "ajatushautomo".
Olen aivan varma, että Putinia ei voisi vähempää kiinnostaa Suomen homodebatti. Toisaalta, jos asenne asiaan on näinkin fanaattinen, niin onhan se ymmärrettävää, että ulkopoliittinen tilanne kääntyy homodebatiksi, samoin kuin uskonto, ja miksei jopa asuntopolitiikkakin. Yhdenasianliikkeen kohdalla asennetta voi kommentoida vanhaa sanontaa lainaten, että kun kädessä on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.
Kannattaisi tutustua ainakin hiukan propagandan menetelmiin. Muistaakseni yliopiston tiedotusopin laitoksella voi olla tai ainakin oli joskus kokonainen kurssi propagandassa käytetyistä menetelmistä.
Venäjä käyttää tänä päivänä propagandaa laajasti ja tehokkaasti. Sitä kohdistetaan myös Suomeen yleisen mielipiteen muokkaamiseksi Venäjä-myönteiseksi. Pietarin trollipajahan on todellisuutta. Joku entinen työntekijä kertoi jopa heidän tavastaan toimia siellä.
Huutonetissä on muuten kaupan Propagandan käsikirja, Hakulinen Janne, Otava 1951.
Se saattaisi jopa löytyä kirjastojen kokoelmista. Ainakin Yliopiston kirjastosta.
Cadence, otapa tavoitteeksesi sivistää itseäsi perehtymällä propagandan menetelmiin. Veikkaan sen tiedon omaksumisen jälkeen kantasi muuttuvan aivan toiseksi.
Mutta, mutta, mistä me tiedämme, ettei JuhaniV harrasta propagandaa; hänellä on selvästi asiaa kohtaan kiinnostusta, ehkä jopa perehtyneisyyttäkin? Onko "ajatuspajojen" näkeminen kaikkialla propagandaa, pyrkimystä vaikuttamaan muiden mielipiteisiin? Ainakin se on helppo taka kuitata ikävät mielipiteet, kuten entisaikaan puhumalla kommunisteista.
Sitten ajatuspähkinänä; mikä erottaa valtiollisen ja yksityisen propagandan. Arki on täynnä mainoksia, jotka suostuttelevat ja ohjaavat kuluttajia. Erilaiset kansalaisjärjestöt tekevät samaa kuvilla, joissa poseeraavat niin pakolaiset silmät suurina apua anoen kuin hymyilevät sateenkaariperheet.
Tiedotusopin tunnilla opiskelijoita valaistaan seuraavasti; sellaista asiaa ei ole olemassa kuin objektiivinen tieto. Jokainen tiedonhiukkanen, vaikka objektiivinen sinällään, kerrottuna sopivassa tilanteessa tai vaiettuna muuttuu jotain laajempaa narratiivia tukevaksi. Suomi on täynnä tällaista vaikuttamista, ilman mitään "ajatushautomoita", kuten edellisistä esimerkistä huomataan. Suurin osa kaikesta tiedosta on tällaista; tieto ei elä tyhjiössä vaan on aina sidoksissa maailmankuvaan. Muun väittäminen se vasta propagandaa onkin.
Suomi lienee ainoa maa maailmassa, jossa lehdet ja media ovat sanojensa mukaan puolueettomia. Englannissa, missä lehdistövapauden rajat ovat laajemmat ja jossa on pitkä perinne speaker's cornereita myöten, jokainen media on sitoutunut ja puolueellinen - ja ne myös kertovat sen toisin kuin Helsingin Sanomat. Toisaalta, naiivi kansa on ohjailtavissa kotimaisten vallanpitäjien tahoilta, joten mitäpä sitä venettä keikuttamaan. Tässä suhteessa Venäjä on rehellisempi; siellä ei kukaan oleta, että tieto on objektiivista. Todellinen näkemys maailmasta syntyy seuraamalla useita eri lähteitä, myös niitä Putinin omistamia, eikä harrastamalla itsesensuuria ja huutamalla ääneen "ajatushautomoita".
Ehkäpä JuhaniV:n kannattaisi seuraavissa talvikisoissa kuunnella, mitä ruotsalaiset ja norjalaiset ajattelevat Suomen talviurheilusta, doping-käryn jälkeen. Se voi olla kova oppitunti herrankukkarossa eläneelle, joka elää rehellisen lintukodon illuusiossa. Odotellaan myös Auerin keissin etenemistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tulee varmasti makoisaa uutisointia vapaasta, riippumattomasta ja objektiivisesta hallinnosta... suomalaisilla on pitkä tie kuljettavanaan.
Suomessa monet tiedotusvälineet ilmoittavat olevansa "puoluepoliittisesti sitoutumattomia", eivät "puolueettomia". Toki on arvostettavaa, jos yhdessä jutussa onnistutaan valottamaan jotain asiaa useammasta näkökulmasta. Mutta, kuten todettua: paras ymmärrys asioista syntyy seuraamalla toisistaan riippumattomien tahojen raportointia tapahtumista.