Voikin olla vaikeampi nyt suitsia keskustelua hillitympään suuntaan, sillä voitonriemuisten aktivistien on mahdotonta pidätellä itseään. Kun samaan aikaan keskustelu viriää vastapuolen toimesta uudelleen, ja sisältää uusia asia-argumentteja joihin ei löydy vastausta, asetelma on suorastaan kutkuttava.
Aktivisti saapuu itsevarman ylimielisenä paikalle. Häneltä joudutaan toistamaan samoja kysymyksiä ja kun hän ei osaa tyydyttävästi vastata, hän kiihtyy ja kokeilee lopulta nimittelyn tehoa. Häneltä vielä kerran kysytään vastausta, jota ei saada. Yleisöstä kuuluu ensimmäinen naurun hörähdys.
Harvinaisen avoimesti artikkeli myös kuvailee agendan mediapeliä yleisesti. Saavutetusta eduista ei juuri ny kannattaisi puhua, ettei niitä vastaan hyökättäisi. Saavutettu etu siis tunnustetaan olevan hyvin ohuesti perusteltu, joka ei kestä päivänvaloa ja joka pitemmän harkinnan jälkeen todennäköisesti on enemmistön vastustama. Syy miksei avioliittolaista haluttu kansanäänestystä, valtaeliitin lobbaus riitti.
Ikävä kyllä ihmisoikeudet on saavutettuja etuja eikä ole niin aina ollut ja ne voidaan peruakin esim oikeus toimeentuloon, turvaan, syrjimättömyyteen yms.
Vasemmisto on saavuttanut etuja joita nykyään ainoastaan hörhöt oikeistolaiset vastustavat esim ilmainen kouluruoka, peruskoulu, homoseksuaalisuuden rangaistavuuden poisto, syrjimättömyyslakeja, rekisteröity parisuhde josta päästiin tasa arvoiseen avioliittolakiin yms.
Nimimerkki "tjas" sekoittaa jälleen tuttuun tapaansa puurot ja vellit.
Hänen märkä unensa fiktiivisestä keskustelutilanteesta lisäksi kuulostaa siltä, että siellä altavastaajan paikalla on joku tasa-arvon vastustaja, joka ei pysty argumenttejaan perustelemaan edes silloin, kun niitä perusteluja erikseen häneltä perätään. Esimerkkinä vaikkapa "tjas" itse, kuten täällä on jo useaan kertaan voitu todeta.
Uusia asia-argumentteja ei tasa-arvoisen avioliiton vastustajilla vastustuksensa oljenkorsiksi ole - ja tuskin tuleekaan. Suomessa käytävään keskusteluun toki rantautunee lisää muualta tuttuja erheellisiin käsityksiin perustuvia väitteitä. Kaikkiin tasa-arvoista avioliittolainsäädäntöä kyseenalaistaviin huomioihin on kyllä vastattu - ja päästy toteamaan, että vähemmistön asema paranee samalla kun muiden asema ei ainakaan heikkene. Toisaalta osa tasa-arvoista avioliittolainsäädäntöä vastustavista väitteistä on jo itsessään niin absurdeja ja osa perustuu niin kestämättömälle logiikalle, ettei niihin voi suoranaisesti edes ottaa kantaa.
Muitakin yhdenvertaisuuteen liittyviä hankkeita on käynnissä: mm. translaki ja äitiyslaki.
Saavutetuista eduista ei puhuttu mitään. Sen sijaan saavutetusta (lähempänä yhdenvertaisuutta olevasta) asemasta kyllä. Noilla asioilla on eri merkitys. Yhdenvertaisuutta vastustaville tällaisten vääristävien nyanssien liittäminen lienee tuttua peliä. Esimerkiksi Venäjän harjoittamassa propagandassa käytetään samaa menetelmää: todellisuutta kuvattaessa "viritetään" asiaa hivenen verran maan virallisen totuuden kannalta otolliseen suuntaan.
Ei tuo saavutettu ole asiallisesti ottaen mitenkään ohuesti perusteltua, päivänvaloa kestämätöntä tai (välttämättä) enemmistön vastustamaakaan. Sen sijaan asiaa tarkemmin tuntematon ei välttämättä ymmärrä kaikkien asioiden merkitystä, ja tuloksena on turhaa muulta pois olevaa mylläämistä ja vääntämistä.
Kansanäänestys taas on meikäläiselle edustukselliselle demokratialle vieras asia.
Minusta neuvoa-antavan kansanäänestyksen paikka on vain silloin, jos ollaan tekemässä radikaalia muutosta valtion olemassaolon perustuksiin.
Yksittäiskysymysten punnitseminen (neuvoa-antavalla) kansanäänestyksellä ei ole kelpo tapa tehdä päätöksiä. Etenkin vähemmistön asemaa koskettavissa kysymyksissä kansanäänestys on huono työkalu. Yksittäiskysymyksiä koskettavissa kansanäänestyksissä äänestämään vaivautuvat lähinnä kahteen erityiseen ryhmään kuuluvat henkilöt: 1) joita äänestettävä asia (henkilökohtaisesti) koskettaa ja 2) joissa äänestettävä asia herättää syystä tai toisesta erityisiä intohimoja.
Irlannin keväisessä äänestyksessä aktiivisuus kuitenkin nousi korkeaksi ja kansalaiset äänestivät yhdenvertaisuuden puolesta; kansalaiset käsittivät yhdenvertaisuuden arvon.
Etenkin vähemmistöjä koskettavissa kysymyksissä pelko siitä, että vähemmistön syrjintää kannattavat voimat saavat masinoitua esimerkiksi kauhukuvien lietsonnalla väkeä liikkeelle, on kuitenkin todellinen.
Yksittäiskysymyksiä koskettavien äänestysten tuloksista voi parhaimmillaankin johtaa "kansan mielipiteen" vasta ehdottoman enemmistön kautta - siis jos ehdoton enemmistö kaikista äänioikeutetuista katsoo asian olevan jollain tavalla. Toinen asia on vielä se, että voiko edes kansan enemmistön mielipiteen perusteella oikeuttaa kansanryhmää syrjivää lainsäädäntöä.
Pelkästään täällä on jo esitetty argumentteja perheinsitituution arvosta yhteiskunnalle ja sen ronkkimisen vaikutuksista, joihin aktiiveilla ei ole ollut esittää mitään järjellistä vastausta. Paras esimerkki siitä on nimim. "smo" esittelemä johtopäätös, että jos perheiden, joissa asuu 0,25 % lapsista, asema tunnustetaan lainsäädännössä yhdenvertaiseksi (jonka vaikutus on sekin toteen näyttämättä) se parantaa myös jäljelle jäävän 99,75 % lapsia asemaa ja on näin ollen kokonaisuuden etu. Harva ottaa tällaisten lapsusten jälkeen enää mitään kovin vakavasti sieltä suunnasta.
Lähellekään kaikkiin asiakysymyksiin ei todellakaan ole vastattu. Toinen esimerkki tästä ovat kysymykset liittyen liberalisoituvan perhekäsityksen vaikutuksiin kokonaisuutena. Tämä kysymys on kokonaan uusi, sillä sen vaikutukset ovat toisista yhteyksistä todennettavissa, mutta aktivistien mielestä minkään muun asian "ei olisi tullut edes muuttua". Kun näitä muuttuneita asioita aletaan käydä läpi, syntyy hauskoja, oinosmaisia dilemmoja: Jos ihminen voi solmia avioliiton kumisaappaan kanssa, kuka täysijärkinen väittää että se ei vaikuta olemassa olevien avioliittojen luonteeseen lainkaan.
Aihe on vastaavia absurdeja lopputulemia täynnä. Niihin tuskin tarvitsee kuitenkaan kovin voimallisesti edes puuttua, sillä lapsen aseman ja oikeuksien käsittely riittää oikein hyvin.
Nimimerkki "tjas": Kun sateenkaariperheet ovat yhdenvertaisesti yhteiskunnan tunnustamia, niin 1) näissä perheissä elävät lapset eivät enää elä lainsäädännöllisesti "kakkosluokan" perheessä ja 2) heteroparien (ja yksinhuoltajien) vanhemmoimien perheiden seksuaalivähemmistöihin mahdollisesti kuuluvat lapset saavat paremmat tulevaisuuden eväät voidessaan kokea olevansa yhdenvertaisemmassa asemassa sellaisina kuin ovat. Tämä koskettaa myös esimerkiksi transsukupuolisia. Sitä kautta avioliittolain uudistus voi koskettaa myönteisesti ihan jokaista perhettä. Myös sellaista, jossa nimimerkki "tjas" on vanhempana.
Toki myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia on muitakin, mutta edellä oleva nyt maistiaisiksi.
Olet "tjas" nyt aikasi pyöritellyt kampea mustassa laatikossasi, jonka toisesta päästä tunget sisään homoavioliittojen sallimista ja toisesta päästä kuvittelet tulevan ulos perhearvojen heikkenemistä. Tuon mustan laatikon mekanismi perustuu kuitenkin yksinomaan omiin ja ilmeisesti edustamasi viiteryhmän käsitykseen "Aitoon avioliittoon kuuluvista perhearvoista", ja se taas juontuu vahvasti kehäpäätelmiin.
Avioliittolain, translain ja äitiyslain uudistukset koskettavat myönteisesti joitain lapsia jo syntymästä lähtien - ja joitain lapsia näiden varttuessa teini-ikään, nuoriksi ja aikuisiksi.
Onko meillä jotakin konkreettista näyttöä näistä eväiden paranemisista? Tai siitä, että parisuhteen muutoksella olisi mitään vaikutusta siihen, mihin luokkaan suhde katsotaan kuuluvaksi? Ei mahda olla.
Rasismi on edelleen ongelma Yhdysvalloissa 60 vuotta sen jälkeen, kun lainsäädäntötasolla ihmisistä tehtiin "yhdenvertaisia". Elät haavemaailmssa ronkkimassa jotain, minkä kokonaisvaikutus on täydellistä harhaa.
Muuten koko kommentti olikin totuttuun tapaan mielikuvilla kikkailua. Joudut vain varomaan sitä, että kun kaikki tutkimuksesi osoittavat että sateenkaariperheissä elävät lapset voivat aivan hyvin, he kuitenkin tarvitsevat jotenkin parempia eväitä koska. Öö.
Tämä taisi olla kolmas absurdeimman pään loogisista ristiriidoista agendassanne.
Eli USA:n rotuerottelulakien ronkkiminen oli "tjas" mielestäsi hyödytöntä, koska kaikkia ongelmia ei ole vieläkään saatu ratkaistua? Olisiko mielestäsi parempi tilanne, jos rotuerottelulakeja ei olisikaan tuolloin kumottu?
Asian ydin on siinä, ettei lain pidä perusteetta luokitella ihmisiä eri lokeroihin ja kohdella eri ryhmiin luokiteltuja samoissa asioissa eri tavoin.
Samaa ja eri sukupuolta olevien pariskuntien yhteiselämät ovat täysin toisiinsa verrattavia: kaksi ihmistä ovat toistensa lähimpiä omaisia, keskenään tasavertaisia ja heillä on velvollisuuksia toistensa suhteen. Lisäksi heillä on velvollisuus huolehtia vanhemmoimansa perheen mahdolliset lapset aikuisiksi. Siksi ei ole mitään asiallista perustetta säädellä noita parisuhteita erillisillä laeilla tai ylläpitää kahta erillistä instituutiota.
Mitä tulee siihen konkreettiseen näyttöön, niin Suomessahan sellaista ei voi vielä olla, koska lakiuudistus tulee voimaan vasta 1.3.2017. Homoavioliitot hyväksyneissä maissa hlbti-vähemmistöjen asema on jatkanut paranemistaan kohti yhdenvertaisuutta. Millaisia "konkreettisia näyttöjä" kaipaat?
Niin vielä... Jäi käsittelemättä rautalangan/kangen avulla tämä avioliittokysymykseen liittyvä "ei ongelma - on ongelmia" -tilanne, jota "tjas" kutsuu "loogiseksi ristiriidaksi".
1) Samaa sukupuolta olevat vanhemmat ovat eri sukupuolta olevien vanhempien kanssa vanhempina vertaiset. Perhemuoto (eli samaa sukupuolta olevat vanhemmat) itsessään ei ole ongelma perheessä eläville lapsille. (Nimimerkillä "tjas" toki lienee asiasta omia värittyneitä päätelmiä.)
2) Perhemuodon yhteiskunnalta saama tuki ja arvostus ilmenee käytännössä lainsäädännön ja kohtelun eroina/yhdenvertaisuutena. Erot kohtelussa jättävät eri ryhmiin karsinoidut perheet ja niiden lapset eriarvoiseen asemaan. Tunnustuksella on myös hyvinvointiin vaikuttava symbolinen merkitys.
3) Syrjivät asenteet ovat lainsäädäntöä vaikeammin korjattava ongelma - kuten USA:n rotuerottelun päättymisen jälkeisestä kehityksestä voidaan huomata. Vaikka asenteet ovat parantuneet, on aina kaikenlaisia "tjas"-hahmoja, joiden mielestä ihmisryhmien epäyhdenvertainen kohdelu on ihan okei tai jopa suotavaa, koska heidän mielestään yhdenvertainen kohtelu vaikuttaisi kielteisesti "kokonaisuuteen". Ilman perhemuodon yhteiskunnalta saamaa yhdenvertaista tukea ja arvostusta syrjiviin asenteisiin ja käytäntöihin on vaikeampi puuttua.
Tuo artikkelissa viitattu "norminpurkutalkoo" muuten tarkoittaa sitten aivan eri asiaa kuin mistä siinä täällä annetaan ymmärtää olevan kyse. Ihan näin ystävällisenä vihjeenä. :)
