Britanniassa Cameronin konservatiivit komeaan voittoon (juttukommentit)

Ranneliike.netissä arvostan korkealle näitä laajoja, osittain jopa tutkivan journalismin tasolle yltäviä juttuja. Näitä lukee mielellään ja linkkaa kavereillekin!

Juttujen arvo nousisi entisestään, jos satunnaisista kirjoitusvirheistä/epäloogisista lauseista päästäisi eroon. Tuo Englanti-sanan käyttö on mielestäni epäsopivaa laadukkaassa journalismissa, ei se Yhdistynyt kuningaskunta niin pitkä ole, saati sitten Iso-Britannia.

Eivätköhän ne äänet ropisseet Cameronin laariin siitä syystä, että hän suostui järjestämään äänestyksen Britannian EU-jäsenyydestä, tai pikemminkin eroanomuksen jättämisestä. Sen suhteen liberaalien huono menestys ja konservatiivien absoluttinen enemmistö aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia kuin kilisyttää shampanjalaseja; vastuu kun on nyt yksinomaan Cameronin harteilla, eikä tekosyitä voi hyväksyä.

Tempauksellaan Cameron veti maton alta UKIP:n alta, joka oli viime eurovaaleissa suurin puolue. Ilo lienee kuitenkin Cameronin kohdalla ennenaikainen, kun hän joutuu lunastamaan lupauksensa, ja varsinkin jos sen lopputulema iskee brittiläisen elinkeinoelämän ja Cameronin suurimman tukijan kukkaroon, joka on hyötynyt suuresti puoli-ilmaisesta itäeurooppalaisesta työvoimasta. Kaipa tätä voisi Troijan hevoseksikin kutsua :)

Cameronin aikakaudella brittien ovet ovat olleet sepposenselällään vielä enemmän kuin labourin. Maahan on kinkannut joukkoa siihen malliin, että määrä on noussut vuosikymmenessä 55 miljoonasta arviolta 62 miljoonaan. Arviosta puhutaan tässä siksi, että Calais'n satamassa on tälläkin hetkellä paperittomien telttajonot, joissa odotetaan liftiä Englantiin.

Kaikesta on pulaa, eikä mikään toimi NHS:stä aina metroihin ja päivätarhoihin. Tavisbrittiä kiinnostavat ihan muut asiat kuin edustajien seksuaaliset suuntautumiset. Tottakai briteissä on oma punavihreä kuplansa ja sen omat arjesta irtautuneet "huolensa", joskin heitä kutsutaan tuttavallisemmin shampanjasosialisteiksi tavallisen kansan suussa.

Mitä taasen brittien euroero tietää itse eurolle ja kansainvälisyyttä buustavalle Euroopan kaupunkien liberaalille eliitille, joka hoilaa hoosiannaa hymnin tahdissa, voi vain arvailla. Itku pitkästä ilosta, aivan kuten Saksassa, jonka liberaali aikakausi liberaaleine asenteineen ja rahapoliitikoineen päättyi kuin seinään pörssiromahdukseen. Loppu olikin sitten historiaa.

Ainakin somessa monet tutut queer/htbl-ihmiset eivät pidä konservatiivien voittoa "komeana", vaan pettymystä on kuvattu rajuin sanankääntein. Konservatiivit koetaan hyvin samalla lailla, kuin "kaksilla rattailla ratsastava Kokoomus. Vastakkainasettelussa on samoja sävyjä (pun intended) kuin kevään eduskuntavaaleissa: punavihreä"kupla" löytyy myös Brittien suurkaupungeista.

En usko David Cameronin esittäneen EU-kansanäänestystä, koska toivoo sen johtavan muutokseen. Päin vastoin kansanäänestys on keino legitimoida EU-jäsenyys kansan silmissä. Skotlannin kansanäänestyksen jälkeenhän Cameron totesi, että asia on nyt päätetty eikä siihen tarvitse enää tämän sukupolven aikana palata. Lontoossa EU-äänestystä odotetaan kuitenkin kauhulla, koska Cityn työpaikat ovat siinä vaarassa. Konservatiivit ovat suututtaneet pankit jo valmiiksi mm. tiukentamalla vakavaraisuussäädöksiä.

NHS toimii mielestäni erinomaisesti. Ensikokemukseni NHS:n päivystyksestä oli eräänä perjantai-iltana kun menin pahan silmätulehduksen takia walk-in terveyskeskuskseen Sohossa. Odotusaika oli 15 minuuttia ja kaikki sujui ripeästi siitä huolimatta, etten ollut edes rekisteröity paikalliseen terveydenhuollon tietokantaan.

Metron toimintavarmuus ja täsmällisyys on parantunut huomattavasti viime vuosina. Lisäksi nämä ongelmat ovat lähinnä teknisiä, eivätkä oikeastaan liity niinkään politiikkaan. Ja jos jotenkin liikkuvatkin, kyse on paikallisesta politiikasta. Minusta täällä ei oikeastaan ole pulaa muusta kuin asunnoista. Tästä on vastuussa Labour, koska maankäyttölaki on Clement Attleen käsialaa. Margaret Thatcher teki suurimmat muutokset konservatiiviseen sääntelyyn yrittäessään lisätä kaupunkirakentamista. Tämän takia Westminsterin herttua palautti puoluekirjansa.

Se miten homot suhtautuvat puolueisiin ei välttämättä kerro puolueesta paljoakaan. Ihmiset eivät keskimäärin tiedä politiikasta yhtään mitään ja heidän näkemykset perustuvat mielikuviin ja intuitioon. Omista tuttavista näen selvän eron siinä, kuinka politiikan opiskelijat ja muut eroavat tässä suhteessa. Kukaan tuntemistani politiikan opiskelijoista ei ole maalaillut homopiruja seinille vaalituloksen takia. Kärkevimmät ja tuskastelevimmat näkemykset ovat tulleet henkilöiltä, joilla ei koulutuksen puolesta ole minkäänlaista kompetenssia politiikasta.

Aleksilla vaikuttaa nyt olevan tilastotieteen perusteet hukassa, kun ottaa esimerkiksi oman sairaalakäyntinsä systeemin toimivuudesta. Kun kyseessä on yli 60 miljoonan ihmisen kansakunta, jossa sairaalakäynnit laskettanee miljardeissa, yhdestä Aleksin sairaalakäynnistä ei ole satunnaisotannaksi.

Mutta eihän siellä humanistisissa tiedekunnissa näistä oikeista tieteistä perusteta. Suomessa matematiikkaa pelkäävä hum. kand. valitsee mieluummin kvalitatiiviset menetelmät kuin kvantitatiiviset, kun on kyse ainoasta pakollisesta matematiikan kurssista, tilastotieteestä.

Toisaalta, eikös anglosaksisessa maailmassa tieteet ole science ja politiikka liberal arts, eli politiikka lukeutuu metodiensa perusteella runouden ja kirjallisuuden kanssa samaan kastiin? Ja tottavie, enemmän se politiikon ura vaatii runonlaulantaa ja draaman tajua kuin ymmärrystä luvuista, joten ehkäpä niillä tavallisilla briteillä on sittenkin parempi käsitys maansa tilasta kuin poliittisten tieteiden opiskelijoilla. Antaa poliittisten broilereiden keskittyä retoriikkaan, puhetaitoon, joka kuuluu curriculumiin liberal artseissa. Se on heidän ammattitaitonsa perusta.

Mutta jos kuitenkin katsotaan niitä lukuja hetki. Useiden asiantuntijoiden mukaan järjestelmä on murtumispisteessä; esimerkiksi teini-ikäisiä nuoria kärrätään vuodepaikkojen puutteessa poliisien putkiin (http://www.theguardian.com/society/2015/feb/01/mental-health-care-pushed-breaking-point-lack-beds-psychiatrists-nhs-hospitals). Samainen uutinen sisältää linkkejä sellaisiin uutisiin, kuten kaksikolmasosaa briteistä ei saa hoitoa masennukseensa ja henkilöstöpula on johtanut akuuttiin kriisiin mielenterveyshoidossa.

Artikkelit sisältävät linkkejä sellaisiin lääketieteen zurnaaleihin, kuten The Lancet Psychiatry, joten eiköhän se peli ollut nyt tässä Alexi, jos et halua sitten siirtyä jankutuslinjalle, mikä on muuten humanisteissa se ikävin piirre. Runonlaulanta ei nyt auta.

Homoja vastaan suunnatun poliisitoiminnan perusteena olleet lait muutti työväenpuolueen hallitus kai 2003. Kyseessä oli muutama vanha "moraalilaki", joihin oli jätetty koskematta, kun homoseksuaalisuus sinällään dekriminalisoitiin. Vuoden 1987 laki rajoitti mm tiedottamista, mutta käytännön poliisityössä käytettiin vanhoja moraalilakeja.

Toisaalta, kikkelinheiluttelu julkisissa käymälöissä ja yleisissä puistoissa sietääkin olla asia, johon poliisi voi puuttua. Miksi sellainen toiminta pitäisi sallia?

Tosi kiva, että keskustelu lähti liikkeelle kunnioittavaan ja asialliseen sävyyn.

Kvantitatiiviset menetelmät ovat muuten suuressa käytössä politiikan tutkimuksessa. Politiikan tutkimuksessa on yleensä tapana käyttää molempia menetelmiä. Kvantitatiiviset menetelmät yksin tapaavat osoittaa korrelaatioita enemmin kuin syy-seuraus -suhteita. On sekä tutkijalle että lukijalle tärkeää ymmärtää tutkimuskohde hyvin. Tässä auttaa kvalitatiiviset menetelmät ja myös omakohtainen kokemus.

Mitä tulee Guardianin artikkeliin, huomauttaisin, että psykiatrisen puolen vuodepaikkojen määrä on ollut laskusuunnassa lähes kaikkialla. Avohoito on paljon suositumpi hoitomuoto. Suomessa tilanne on todennäköisesti huonompi kuin Briteissä. Suomen terveydenhuoltojärjestelmän rahoitus on suhteessa vähäisempää kuin Briteissä. http://www.independent.co.uk/news/uk/uks-healthcare-ranked-the-best-out-of-11-western-countries-with-us-coming-last-9542833.html Tämän artikkelin mukaan NHS on länsimaiden paras terveydenhuollon järjestelmä. Itse en allekirjoittaisi tätä väitettä, mutta kvantitatiivisten tutkimusten valossa tämäkin väite voidaan esittää uskottavasti.

Mitä tulee massennuksen tilastoimiseen, eräs tuttavani teki aiheesta kandityönsä ja löysi vahvan yhteyden talousssuhdanteen ja lisääntyneen tilastollisen masennuksen välillä. Selittävä tekijä tosin ei ollut potilaan taloushuolet, vaan lääkärin taloushuolet. Nimittäin lääkäreitä rankaistiin pitkistä jonoista ja palkittiin diagnooseista. Tämän takia lama-aikana lääkärit diagnosoivat enemmän masennustapauksia lama-aikana kuin muulloin. Tämä vaikuttaa vahvasti myös siihen, kuinka hoitamattomat masennustapaukset näkyvät tilastoissa. Tilastoihin sokea luottaminen on typerää. Pitää ensin ymmärtää asia ja vasta sitten tutkia tilastoja.

"...Avohoito on paljon suositumpi hoitomuoto..."

Niin, nuorten kärrääminen putkaan?

"...Suomessa tilanne on todennäköisesti huonompi kuin Briteissä..."

Tilanne on huonompi Suomessa, Vietnamissa ja Botswanassa. Luuletko, että tavallista perusbrittiä kiinnostaa? Kyseessä on heidän terveytensä ja heidän veropuntansa.

"...Suomen terveydenhuoltojärjestelmän rahoitus on suhteessa vähäisempää kuin Briteissä..."

Ja edelleen miten liittyy asiaan? Yhdysvalloissa terveydenhuoltojärjestelmä maksaa eniten ja eniten ihmisiä ei ole sen piirissä. Pointtisi oli?

"...Tämän artikkelin mukaan NHS on länsimaiden paras terveydenhuollon järjestelmä..."

The Lancet Psychiatryn mukaan järjestelmä on kriisissä. Hyvin yksinkertaisesti ilmastuna; potilaat eivät saa hoitoa. Sillä, että järjestelmän sisään päässeet saavat lopulta hoitoa, ei ole merkitystä, koska enemmistö jää ulos. Koita nyt ymmärtää se kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tutkimusten ero, joista jälkimmäiseen ja asiakastyytyväisyysmittauksiin kyseinen tutkimus perustaa johtopäätöksensä.

Kaksikolmasosaa potilaista ei saa hoitoa masennukseensa, joka vaikuttaa haitallisesti sekä kansantalouteen että saattaa johtaa yksilöiden kohdalla kohtalokkaisiin päätöksiin. Heidän kohdallaan hoitoa ei ole ja he eivät ole luonnollisestikaan asiakastyytyväisyysmittausten piirissä. Ja kun pullonkaula estää potilaiden pääsyn hoidon piiriin, pysyvät luonnollisesti kulutkin minimissään. Seuraavaksi, kannattaisiko pohtia käytettyjen metodien reunaehtoja?

"...Mitä tulee massennuksen tilastoimiseen, eräs tuttavani teki aiheesta kandityönsä ja löysi vahvan yhteyden talousssuhdanteen ja lisääntyneen tilastollisen..."

Lääkäreillä ovat oireisiin liittyvät pisteytysmenettelyt, joiden perusteella masennus diagnosoidaan; eli ihan kvantitatiivisella mennään tässäkin. Ylimääräiset diagnoosit rasittavat NHS:ää, joka toimii julkisella rahoituksella, koska he tarvitsevat lisätutkimuksia ja yhteiskunnan kustantamaa lääkehoitoa. Nämä ihmiset, jotka ovat jääneet hoidon ulkopuolelle, ovat niitä, joilla ei ole varaa yksityiseen sektorin palveluihin, joten he tuskin ovat mainitsemasi menettelyn piirissä. Yksityinen sektori tekee mielellään ylidiagnostiikkaa, koska se hyötyy siitä.

Mainitsemasi jonot, hoitamattomat, joita menettelyllä väitetään purettavan, ovat merkki siitä, että kaikki eivät saa haluamaansa palvelua, mitä olen toistanut jo monet kerrat - kaksikolmasosaa jää ulkopuolelle. Ja mihinkäs ne jonot sieltä ylidiagnostiikalla katoaisivat, kun seuraavaksi pitää tehdä hoitosuunnitelma ja potilas palaa takaisin jonoon. Ehei, alidiagnosointi olisi nimenomaan rationaalisin vaihtoehto, jos tarkoitus on purkaa jonoja.

Kyseessä on ilmiselvä resurssipula, jonka ympärillä tässä pyöritään kuin kissa kuumaa puuroa, mutta sitä ei saa sanoa ääneen, koska sehän lisäisi rahoitustarvetta. Ongelma on se, että järjestelmä ei kykene selviytymään alati kasvavista potilasvirroista. Kuten edellä arvelin, jankutuslinjallehan tämä meni, mutta pointti on se, että väestön lisääntyessä ja rajojen pysyessä auki, palveluiden saatavuus laskee. Perusbritit haluavat sen äänestyksen, referendumin, EU:sta, ja rajat kiinni sassiin.

Terveydenhuollon rahoitus aika tärkeä osa terveydenhuoltoa ja yleensä juuri se olennaisin osa keskustelua vaalejen alla. Konservatiivit lupasivat Englannin NHS:lle 8 miljardia puntaa lisärahaa vaalejen alla. Iso ero Yhdysvaltojen ja Brittejen tai Suomen välillä on julkisen rahan osuus koko järjestelmän rahoituksesta. Briteissä yksityistä rahaa on vain kuudennes koko systeemin rahoituksesta. Suomessa tämä osuus taitaa olla jopa suurempi. Yhdysvalloissa järjestelmä on pitkälti yksityisen rahan varassa. Tämä tietysti vaikuttaa siihen kuka pääsee hoitoon.

En vieläkään ymmärrä miksi intät etten ymmärrä noiden metodien eroja. Minusta suorastaan vaikuttaa siltä, ettet itse ymmärrä noiden menetelmien rajoitteita ja heikkouksia. Kvalitatiiviset menetelmät eivät ole mikään totuuskone, jollaisena tunnut niihin suhtautuvan. Suosittelisin lukemiseksi David Marshin ja Gerry Stokerin Theory and Methods in Political Science (Basingstoke: Palgrave Macmillan 2010) kirjaa ja erityisesti sen sisältämää professori Peter Johnin kappaletta Kvantitatiivisistä menetelmistä. Kvantitatiivisen tutkimuksen tulokset ovat hyvin alttiita ohjailulle ja virhelle.

Lancetillla päähän lyöminen ei auta. Laatujulkaisutkin julkaisevat artikkeleja, joissa esitetyt väittämät eivät aina ole absoluuttisia totuuksia. Näiden julkaisuiden yksi tärkeä tehtävä on ylläpitää vireää akateemista keskustelua, joka tietysti loppuisi alkuunsa, jos kaikki esitetyt väittämät olisivat totta. Journaaleissa olevat artikkelit eivät myöskään edusta julkaisijan, vaan yksittäisen tutkijan tai ryhmän tuloksia.

Lääkäreiden pisteytysmenetelmä ei muuten ole kvantitatiivinen menetelmä. Kvantitatiivinen menetelmä tarkoittaa menetelmiä joissa on juuri otanta (N). Yksittäistä potilasta analysoitaessa N on 1. Menetelmä on toki kehitetty osittain kvantitatiivisen tutkimuksen perusteella ja on systemaattinen, mutta ei suinkaan kvantitatiivinen. Opettele ensin asiasi ja jankkaa sitten. Äläkä jankkaa, jos olet väärässä.

Selitin myös äsken, että lääkärit saavat palkkiota diagnooseista ja rankaistuksia niiden puutteesta. Tämä on totta myös NHS:ssä. Tämän takia sinun pitäisi tuntea brittiläistä järjestelmää ennen kuin väität sen tuottava alidiagnosointia. Yksilötasolla ylidiagnosointi oli kannattavaa jopa julkisella puolella. Näin ei ehkä ole Suomessa jossa on täysin erilainen järjestelmä.

En tiedä kuinka hyvin sinä tunnet perusbritit, mutta ainakaan Lontoossa ei odoteta äänestystä mitenkään innokkaasti. Täällä myös maahanmuuttoon suhtaudutaan paljon myönteisemmin. Nyt kun UKIP on käytännössä teurastettu, maahanmuuttokriittisellä kansanosalla ei oikeastaan ole äänitorvea. Konservatiivit eivät ole tehneet mitään maahanmuuton rajoittamiseksi retoriikastaan huolimatta. Mielipidemittauksissa EU:n kannatus on pysynyt selvästi vastustusta suurempana. EU ja maahanmuuttokriittisyys on myös maantieteellisesti keskittynyt rannikoille ja maaseudulle, joissa maahanmuuttajien osuus kansansta on noin 2-3%.

Olet oikeastaan väärässä ihan kaikessa. :)

Lontoossa protestoidaan "Cameronin komeaa voittoa". Viikonlopun mielenosoitukseen osallistui arviolta 200, seitsemäntoista on pidätettiin.

http://www.euronews.com/2015/05/10/london-anti-cameron-demonstrators-clash-with-riot-police/

http://educateinspirechange.org/alternative-news/mainstream-media-stay-silent-riots-erupt-london-re-election-david-cameron/

http://www.reuters.com/article/2015/05/09/us-britain-election-protest-idUSKBN0NU0OX20150509

"... Konservatiivit lupasivat Englannin NHS:lle 8 miljardia puntaa lisärahaa vaalejen alla. Iso ero Yhdysvaltojen ja Brittejen ..."

Konservatiivit lupasivat rahaa 11 miljardin euron edestä ja sinä väität, että järjestelmässä ei ole rahoitusvajetta ja siten vajetta hoitoresursseissa, joka heijastuu tuloksiin? Oletko aivan varma, ettei julkisen sektorin "kustannustehokkuus" ole vain merkki huonosta hoidosta? Voi sinua, puhut itsesi pussiin kerta toisensa jälkeen.

"...En vieläkään ymmärrä miksi intät etten ymmärrä noiden metodien eroja. Minusta suorastaan vaikuttaa siltä, ettet itse ymmärrä..."

Kvantitatiiviset menetelvät eivät perustu subjektiiviseen kokemukseen, miten kauan lääkäri piti potilasta kädestä. Ne kertovat siitä, moniko syöpäpotilaista on parantunut ja moniko masennuspotilas on päässyt jaloilleen ja takaisin työelämään, numeroina, potilasmäärinä, elinikinä, sairaseläkkeiden määrinä. Siinä on objektiivisempi tapa mitata hoidon tasoa - ja eipä tosiaan unohdeta sitä kahtakolmasosaa, joka ei saa hoitoa, fakta, jota sinä kierrät kuin kissa kuumaa puuroa sillä, kuinka kohteliaasti lääkäri piti potilasta kädestä.

Jos viitsit vilkaista tarjoaamasi linkkiä, sen luoma mielikuva (subjektiivisuus) perustuu juuri tällaisiin seikkoihin. Jos tässä on joku, joka ei ymmärrä rajoitteita, se olet sinä. Tieteissä kvalitatiivisilla menetelmillä ei ole juurikaan käyttöä; tässä on sinulle linkki vaikkapa syöpähoitohoitoihin, joiden eloonjäämiskerroin lukeutuu Euroopan huonoimpiin Britanniassa (http://www.theguardian.com/society/2015/mar/24/uk-cancer-survival-rates-trail-10-years-behind-those-in-european-countries) ja edelleen lähde on The Lancet, ei London School of Economicsin oppikirja.

"...Suosittelisin lukemiseksi David Marshin ja Gerry Stokerin Theory and Methods in Political Science (Basingstoke: Palgrave Macmillan 2010) kirjaa ja erityisesti..."

Luotan lääketieteelliseen julkaisuun, The Lancetiin, joka perustaa tutkimuksensa lääketieteen metodeihin, lääkäreiden kokemuksiin ja järjestelmän toimivuuteen, johon siihenkin voi soveltaa liikkeenjohdon oppeja, kuten tuotannonohjausta, eikä se tilastotiede ole vierasta lääketieteen parissa, jonka harjoittajilta vaaditaan tiukkaa matemaattis-luonnontieteellistä osaamista. Poliittisen tieteen kannattaa pysyä edelleen siellä retoriikan parissa, mistä poliittiset broilerit kannuksensa ansaitsevat.

"Lääkäreiden pisteytysmenetelmä ei muuten ole kvantitatiivinen menetelmä... Menetelmä on toki kehitetty osittain kvantitatiivisen tutkimuksen perusteella ja on systemaattinen..."

Niin, kumpi se nyt on, vai onko se kumpikaan. Minusta vaikuttaa, että sinulta on jäänyt lukematta kansilehden lisäksi, mitä siellä kansien välissä kirjoitetaan.

"... Selitin myös äsken, että lääkärit saavat palkkiota diagnooseista ja rankaistuksia niiden puutteesta..."

Aivan varmasti. Potilaalle kannattaa diagonosoida vaikka nyrjähtänyt polvi, jolla saa viikon saikkua työpaikalta. Älähän nyt viitsi Aleksi, aivan oikeasti.

"... Nyt kun UKIP on käytännössä teurastettu, maahanmuuttokriittisellä kansanosalla ei oikeastaan..."

Millä tavalla UKIP on teurastettu? Voisitko valaista asiaa. Puolueen kannatus nelinkertaistui näissä vaaleissa vajaasta miljoonasta melkein neljään miljoonaan. Se sai enemmän kannatusta kuin Nicola Sturgeonin SNP, mutta vaalitavasta johtuen vähemmän paikkoja.

Paikkamäärällisesti (0) UKIP ei ole ollut tähänkään saakka ollut suuri puolue johtuen Britannian erikoisesta vaalitavasta. Se roikkuu monessa vaalipiirissä sekä labourin että konservatiivien kannoilla; yhä useammassa vaalipiirissä UKIP:n ehdokas oli heti toinen. EU-vaaleissa se oli suurin puolue 27.5% kannatuksellaan. Seuraavissa vaaleissa käyneen niin, että joko Cameronin tai Millibandin kellokkaat ovat niitä, jotka tippuvat pois ja asetelma keikahtaa ylösalaisin, kerrasta.

Käytähän lineaarista regressioanalyysiä seuraavaan tulosjoukkoon; 106 000, 391 000, 603 000, 920 000, 3 880 000. Näemme trendin, joka on 18 vuoden ajan kaksin-nelinkertaistanut kannatuksen. Seuraavissa vaaleissa UKIP joko ohittaa konservatiivit tai labourin, ja ihan Lontoon kuplan ulkopuolisilla äänillä.

Jos viitsit vilkaista tilastoja referendumista, siellä on useita polleja tältä vuodelta, joissa rajat kiinni ja sassiin -osapuoli on saanut niskaotteen kyllä-puolesta. Mielenkiintoinen floppi "poliittisen taiteen" opiskelijalta :)

En nyt oikein tiedä miten tähän pitäisi vastata, kun viestisi pääasiallinen sisältö koostuu loukkauksista ja sanonnoista. Jos sinusta kaikki muut aina jankkaavat, voisiko syy olla omassa keskustelutavassasi?

Tasa-arvoista avioliittoa kannattanut Cameron nimittää tasa-arvoministeriksi tasa-arvoisia avioliittoja vastustavan edustajan.

http://attitude.co.uk/cameron-appoints-anti-equal-marriage-mp-as-minister-for-equalities/