"Sinä et kysynyt, hän ei kertonut". Muistutuksena, että on turvallisempaa harrastaa suojaamatonta seksiä HVI-positiivisen, mutta muuten terveen, lääkityksestänsä huolehtivan miehen kuin terveeksi itseään luulevan miehen kanssa. Kysy siis mieluummin että "milloin olet viimeksi käynyt testissä, ja oletko harrastanut seksiä sen jälkeen?". Mutta luottaminen on tässä asiassa sinisilmäistä: useimmissa tilanteissa oikea käytös on kuitenkin jättää vaikka kysymykset väliin ja huolehtia aina suojaamisesta.
"Sehän on yleistä tietoa, että hiv on bottomeiden juttu, eikö vaan?"
Niinpä. Keiltäs ne bottomit sen hiv:n olisi saaneet muilta, kuin topeilta.
Uutisjuttuun on syytä lisätä myös se, että nykyään hoitolääkkeiden aikakautena tuntuu olevan monia hiv-positiivisia, jotka selittävät että heillä on lääkitys ja hiv-virusvasta-ainetasot mittaamattomissa ... ja heillä tuntuu olevan ajatus siitä, etteivät he muka tartuta hiv:ä ja ettei heidän kanssaan tarvitsisi muka kondomeita ja turvaseksiä.
- Tuohan on täysi vale heiltä ja he ovat vaarallisia: mittaamaattomillakin vasta-ainetasoilla tartuttamisriski on vähintään 5 % luokkaa, vähintään!
hiv-positiivisen ja hänen kanssaan ei koskaan pidä harrastaa suojaamatonta seksiä.
Lisäksi on harhaluuloja, ettei hiv muka voisi kovinkaan hyvin tarttua suuseksissä. Totuus on kuitenkin se, että hiv-positiivisen eritteiden joutuminen suuhun, jossa on haavaumia, ientulehdusta (jokka on hyvin yleistä) on selvä tartuntariski. Ja lisäksi muutkin sukupuolitaudit voivat tarttua yhtä pahasti myös suuseksissä. Siispä erityisesti henkilön kanssa, joka harrastaa vain lähinnä irtoseksiä (akka-miehet yms) on syytä aina käyttää kondomia myös suuseksissä.
Myöskin sukupuoliherpes on seksitauti, joka ei koskaan parane ja klamydia on kavala tauti erityisesti naisille, koska se voi johtaa hedelmättömyyteen - ja klamydia tarttuu herkästi.
Uskollinen parisuhdeseksi on paras tie onneen, kaikilla, eikä onni löydy "aidan takaa". Uskollisuuteen kannattaa yhdessä panostaa, sillä ilman uskollista luomu-seksiä eivät heterotkaan lapsia tekisi.
Seksissä, rakastelussa kannattaa muistaa että rutiinit hiivuttavat haluja, eikä rakastelua kannata sortua harrastamaan "saman kaavan mukaan", eli kannattaa yhdessä parisuhdekumppanin kanssa kokeilla kaikkea kivaa, rakastella spontaanisti, panna vaihtelua rutiineihin (eikä se missään nimessä vaadi mitään pervoiluakaan) ja rakastua kumppanin kanssa yhä uudelleen : )
Rakastelu ei ole itsetyydytystä toisen avulla, vaan se on yhteistä nautintoa, josta kummatkin tykkää - se kannattaa sisäistää ja pitää mielessä.
Asenteet "mä panen sua" ei ole niin antoisat, kuin "nauttia panoista yhdessä".
Seksissä on joillakin typeriä käsityksiä ja uskomuksia esim. siitä että toiselle tekisi hyvää kun kovan kalun painaa heti täysillä sisään. Moiset uskomukset ovat umpityperiä, sillä anus on lihas, jonka pitää antaa aueta rauhassa, eli hieroa sillä kalun päällä rauhassa aukeamaan.
Kivun tuottaminen harvemmin luo kenellekään oikeasti mitään mielihyvää.
Koska anuksessa ne herkänhyvät kohdat ovat _vain_ ihan suulla, anuksessa ja puolensormen mitan päässä sisällä, on täysin selvää että todella mahtavaan anaalinautintoon kykenee nimettömän kokoisella kalulla - jos vain osaa nauttia ja antaa samalla nautintoa. Syvällä pyllyssä kun ei ole mitään herkänhyviä kohtia ja on varsin ikävä asia, jos kalu on ylimittainen nautinnolliseen imemiseenkin.
Jokaisen topin kannattaa itsekin koestaa, mikä siinä panossa tekee hyvää ja mikä ei, jotta rakastelussa oppii antamaan nautintoa myös rakastelukumppanilleen.
Samoin toki ihan vain bottomiksi ei kannata lokeroitua, sillä yhtä hyvää se muna tekee topinkin pyllylle - siellä kun on ihan samat herkänhyvät värkit kuin bottomillakin ; )
Rakastelu on kaksipuolinen nautinto, eikä yksipuolinen häsäys.
Eikä todellakaan mitään "ihan tautisen hyvää", vaan taudeitta ihan helvetin hottia!
Käsittääkeni todennäköisyys tartunnalle suojaamattomassa seksissä HIV positiivisen "undetectable" kanssa (tutkimuksessa on lähempänä nollaa kuin "ainakin 5%". Aiheesta on käynnissä seurantatutkimus, jonka lopulliset tulokset tulevat muistaakseni 2017. Tutkimuksen metodologinen ongelma on siinä, että jos joku saa tartunnan, ei voida kuitenkaan olla varmoja siitä, mistä tartunta on peräisin. Tämän takia seurataan myös uskollisuutta, jota tosin mitataan kyselyillä. Vaikuttaisi tällä hetkellä siltä, että jos HIV positiivisen kumppanin virustaso on alle 200, aiemmin HIV negatiivisen kumppanin uusi tartunta on todennäköisesti saatu joltain muulta kuin kuin "undetectable" poikaystävältä.
Huomauttaisin vielä, että tutkimuksessa käytetty havaistemattoman määritelmä on selvästi korkeampi nykyisten testien alaraja.
Hiv-lääkkeet eivät kykene penetroitumaan kaikkiin kudoksiin ja siten tappamaan kaikkia mahdollisia viruksia. Muutoinhan HIV:stä olisi mahdollisuus jopa parantua. Kun lääkkeiden käytön lopettaa, jostain ne virukset kiipeävät kuitenkin takaisin ja tauti jatkaa kulkukaan. Mistäköhän lie?
Aivot ovat yksi tällainen kudos; aivoydineste estää tehokkaasti monien lääkkeiden pääsyn aivoihin. Siksipä HIV-potilas ei enää menehdykään krooniseen ripuliin, keuhkokuumeeseen tai syöpään. Dementia sen sijaan vie helposti mennessään.
Veren viruspartikkelimäärä ei välttämättä kerro siitä, mikä on tilanne muissa kudoksissa, kuten aivoissa. Sperman joukossa voi olla myös viruspartikkeleita eri tahtiin kuin veressä.
Esimerkiksi tämän tutkimuksen mukaan HIV-virusta löytyi "detectable amount", eli mitattavissa olevia määriä spermasta, vaikka verestä viruspartikkeleita ei löytynytkään mitattavia määriä. Sen lisäksi määrät näyttivät vaihtelevan jopa tunnin sisällä.
Minulla ei ole aavistustakaan, miksi kukaan haluaa ottaa tietoisen riskin HIV-tartunnasta, oli se kuinka pieni/suuri tahansa ja kuinka tehokkaat lääkkeet kyseessä. Kumin käyttö ei liene vaikeaa, jos siihen on tottunut, oli kyseessä lääkityksellä oleva HIV-potilas tai tuntematon tapaus.
Lääkitys ei tietenkään suojaa 100%:sesti kuten ei myöskään kondomin käyttö. Mutta monet henkilöt ottavat tämän tietoisen riskin koska eivät halua käyttää kondomia.
Partner ja muutkin kansainväliset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että yksikään hiv-neg EI OLE saanut tartuntaa hiv-positiiviselta partneriltaan. Toistaiseksi tartunnan saaminen lääkityksellä olevalta hiv-positiiviselta on teoriaa ei käytäntöä.
Check out Julio Montaner’s TED Talk, in which points out that the oft-quoted 96% reduction in transmission risk found in the HPTN 052 should in fact be 100%, as the one individual who seroconverted during the study did so before ARV treatment had a chance to come into effect.
“In reality, if you give the treatment the opportunity to get on with its work, you will have zero transmission.” (10:45 into clip)