- - -"Otsikkoainesta voi olla vähemmän, mutta vaikuttavuus suurempaakin".
Tarkoittaako tuo sitä, että Sipilän kaudella jumala ja raamattu "ujutetaan" mukaan yhä useampiin poliittisiin kysymyksiin.
Meneekö puoluekartta uusiksi? On perinteisiä maallisia puolueita ja niiden vastapainona raamattupuolueita (Sipilä, Räsänen, Soini). Nuo kaikki kolme pystyvät hymyllään vakuuttamaan. Kokoomuksesta raamattu-henkinen väki on jo virrannut keskustaan. Räsänen on ollut vaa'ankieliasemassa, mutta nyt hän vapautuu siitä vastuusta.
Musta Pekka -pelissä se, joka viimeisenä piti kädessään Pekka-korttia, hävisi pelin ja joutui "Mustaksi Pekaksi", nykykielessä vain "Pekaksi".
Pientä henkilökulttia UIMOSELLE pukkaa tässä jutussa. Muistetaan nyt kuitenkin että hänkin on patavanhoillinen jäärä joka on taannuttanut jo ennestään leväperäisen ja hyödyttömän JSN:n HAITALLISEKSI ja suorastaan hlbtiq-vihamieliseksi paskalafkaksi. Koskaan JSN ei ole pystynyt vähemmistöjen puolustaja olemaan mutta nykyään se on täysin antautunut kvartaalitoimitustyölle ilman hiventäkään journalismia tai omaa tuntoa. Ja ansio on Uimosen. Ainoastaan YLE:n Pyöreän pöydän keskustelijat näyttävät havainneen miten räikeä virhe Uimoselta oli kirjoittaa vaalikirja Sipilälle nykyisessä asemassa. Joutaa mennä dinosaurusten tietä sekä Uimonen että JSN.
Joo Kankaanperä. Tunnen toki kritiikin Uimosen suuntaan, joskaan en JSN:n puolta kovinkaan hyvin. Kirja kuitenkin yllätti sillä, että projektilla oli ollut kestoa sentään. Sikäli lähempänä oikeata puolivälin elämäkertaa kuin vaalikirjallisuutta. Hyllyissäni on vanhoja kokoomuksen ja vähän kepunkin vaalikirjatuotteita kyllä, joista monet ovat enemmän puhekokoelmia tai puheenvuorokirjoja. - Ehkä joku teologi saisi kustantajan kirjalle, jossa Sipilän tausta asemoidaan laajemmin. Uskontoa vähän seuraavilta suomalaisilta menevät sekaisin kansanlähetyksen viitoslaiset, helluntailaiset, lestadiolaiset ja körttiläiset. Evankeelisuus (vanha suomalainen suunta) sotketaan evankelikaalisuuteen, amerikkalaistaustaiseen. Toimittajilta menevät käsitteet sekaisin.. (En väitä, että itse näitä osaisin. Katajanokan Pentagon-KT ei näistä juuri toimittajia valistanut, mutta aikaa sitten kumma kyllä katoliselta suunnalta tuli selkeitä taustoja, tietenkin vähän astian maulla, mutta kuitenkin.)
Vanhoja, ja perinteiisiä herätysliikkeitä on neljä: evankeelisuus, herännäisyys, lestdiolaisuus ja rukoilevaisuus. Näistä muut paitsi herännäisyys (körtit) ovat jakautuneet kahtia tai useammaksi suunnaksi.
Tuoreinta jakaantuminen on evankeelisilla ja rukoilevaisilla, ja kiista naisen oikeudesta pappisvirkaan on pääasiallisin syy.
Lestadiolaisuuden eri suuntausten muodostumisella on pitkä historia. Pääsuunnat ovat esikoislestadiolaisuus, uusherätys sekä vanhoillislestadiolaisuus, joka on ylivoimaisesti suurin. Rauhansanalaisuus (pikkuesikoiset) irtosi vanhoilllislestadiolaisuudesta yli 80 vuotta sitten. Sillä ei toisin kuin vanhoillislestadiolaisuudella ole omaa oppia, vaan se on "kirkollinen" eli tunnustaa evankelisluterilaisen kirkon oppia, eikä se vanhoillislestadiolaisuuden tavoin aseta jäsenilleen tiukkoja elämisennormeja (kuten ehkäisykielto). Niin sanotuissa moraalikysymyksissä se on avoimempi ja joustavampi.
Körttien Herättäjä-Yhdistys on sisäisistä väännöistä huolimatta säilynyt yhtenäisenä ja toimii ikään kuin kirkon kyljessä. Runsaan sadan vuoden takaisesta pietistisestä liikkeestä on muotoutunut opillisesti avara liike, joka on useassa yhteydessä ottanut kantaa sateenkaariväen oikeuksien.
Niin sanottu viides herätysliike on syntynyt toisen maailmansodan jälkeen. Se edustaa opillisesti ahdasta uuspietismiä, joskin siihen kuuluvien järjestöjen kesken on eroja. Kansanlähetys - johon Päivi kuuluu - on äärimmäistä reunaa. Lähimpänä kirkon näkökantoja on Kansan Raamattuseura. Viidesläisyyden muita haaroja ovat mm. Raamattuopisto, Teologinen instituutti sekä Opiskelija- ja koululaisähetys.
Muita protestanttisia kirkkoja ovat mm. Vapaa-, Adventti-, Metodisti- ja Babtistiikrkko
Helluntailaisuus on ns. vapaista suunnista merkittävin.
Suomessa on myös evankelikaalisia liikkeitä, pitkälti amerikkalaisperäisiä. Kansanlähetyksen voi opintulkinnoiltaan ja toimintatavaltaan pitkälti rinnastaa evankelikaaleihin.
Kukaan ei pysy perillä kaikista noista lahkoista joita meillä on, eikä ole tarpeenkaan. Niitä sikiää aina kun joku saa skitsofreenisen jakson naapurinsa liian monessa polvessa naineiden pitäjässä ja alkaa julistaa harhojaan.
Kun tietää että ainoa liberaali ja säilyttämisen arvoinen on ns. körttiläisyys loput voi maalata samalla mustalla: kaikki patakonservatiivisia marginaaliperseilijöitä.
Oikea kuvakulma löytyy kun ottaa pitkän askeleen taakse ja alkaa perata: >ei-uskonnollinen maailmankuva vs. kaikki uskonnot
>> abrahamilaiset uskonnot vs. muut uskonnot
>>> erilaiset kristillisyyden variaatiot vs. muut abrahamilaiset
>>>> protestanttinen kristillisyys vs. muu kristillisyys
>>>>> luterilaisuus vs. muut protestantit jne
Näin alkaa hahmottua että noiden näkemyserot on kärpäsen paska ja vailla mitään tosiasiallista merkitystä.
Jos vetelee samalla mustalla, peittyy sellaista, joka on tarpeen nähdä. Vanhoillislestadiolaisuus ei esimerkiksi ole marginaaliliikettä. Sillä on 80000-100000 kannattajaa. Joillakin alueilla sillä on vahva vaikutus niin kunnallispolitiilkassa kuin erilaisissa etujärjestöissäkin. Ja suurissa perheissä varttuu myös homoja ja lesboja, joilla on lähinnä kaksi tulevaisuudenvaihtoehtoa, joko heteroavioon tai sitten lähteä pos, jolloin yhteys jopa omaan perheeseen saattaa katketa.
PS. Yöllä sormi on lipsunut: baptisti, ei babtisti.
Toisinaan on ehkä helppo ajatella, että erilaiset ilmiöt lakkaavat olemasta tai niihin voisi jotenkin vastata tekemällä niistä yksioikoisesti paketin ja ehkäpä heittämällä paketin roskikseen. Mutta ei se niin mene.
Mitä paremmin ilmiöiden yksityiskohtia opettelee havaitsemaan, sitä helpompi niiden vetkutuksiin on tarpeen vaatiessa vastata: tietää mistä narusta kulloinkin vedellä. Kuin itsestään syntyy työkaluja vastata vaikkapa joidenkin uskonnollisten klikkien pyrkimyksiin käyttää valtaa.
Meillä on yksi ulkontopuolue, kristillisdemokraaatit, entinen kristillinen liitto. Vuoden 1970 eduskuntakeskustelussa seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön muuttamisesta SKL:n silloinen puheenjohtaja ja ainut kansanedustaja Raino Westerholm perusteli Raamatulla homo- ja lesbosuhyteiden rangaistavuuden säilyttämistä ja teki sitä tarkoittavan esityksen. Vain 18 kansanedustajaa vastudti dekriminalisointia.
Bjarne Kallis ajoi puheenjohtajana läpi nimenmuutoksen (1995?) ja pyrki maallistamaan puoluetta, mutta väsyi ja luopui puheenjohtajuudesta (2005 ?) Neljä vuotta sitten hän jäi omasta tahdostaan pois eduskunnasta. Hän on viime vuoisina arvostellut Päivi Räsästä uskonnon ja politiikan sekoittamisesta. Nyt Kallis on loikannut kokoomukseen ja vaaleissa ehdolla.
Päivi Räsänen on reivannut puoluetta takaksin uskontopuolueen suuntaan ja onnistunut siinä niin, että Kalliksen lisäksi myös muita näkyviä poliitikkoja (mm. Toimi Kankaanniemi ja Kari Kärkkäinen) on jättänyt puolueen.
Kristillisdemokraatit on pääasiassa viidesläisten ja helluntailaisten puolue, lähinnä ruotsinkeilisellä Pohjanmaalla myös lestadiolaisten.
Juha Sipilän rauhansanalaisuus ei tee keskustapuolueesta uskontopuoluetta eikä Timo Soinin katolilaisuus perussuomalaisista. Maalaisliitto/keskustapuolueessa on maaiman sivu ollut "kiintiövanhoillislestadiolaisensa". Perussuomalaiset taas on populistisen puolueen tavoin hyvin kirjava, helluntailaisista uskonnottomiin. Vastustaessaan sateenkaariväkeä koskeneita lainmuutoksia ko. puolueiden edustajat ovat harvoin käyttäneet uskonnosta nousevia argumentteja.
Mun näkökulmani säilyy tiukasti siellä juuressa: ei-uskonnollinen maailmankatsomus eikä minulla ole pienintäkään mielenkiintoa oppia ymmärtämään fundamentalisteja olivatpa ne mistä tahansa uskonnon alahaarasta. Ainoa "naru" josta koen heidän kohdallaan tarvetta vetää on vessan.
Kuten Jorma tuossa totesi, ainoa poliittisesti merkittävä voima näistä on lessut ja ne on näppärästi läjittyneet sisäsiittoisiin jokilaaksoihinsa yhden vaalipiirin alueella mikä tekee niistäkin hallittavan ongelman. Muut voi huoletta nonsaleerata.
Jorma Hentilä:"Ja suurissa perheissä varttuu myös homoja ja lesboja, joilla on lähinnä kaksi tulevaisuudenvaihtoehtoa, joko heteroavioon tai sitten lähteä pos, jolloin yhteys jopa omaan perheeseen saattaa katketa."
Vanhoillislestadiolaisuudessa markkinoidaan meille myös kolmatta vaihtoehtoa, eli valintaa elää yksin ja kaapissa liikkeen sisällä. Olen itse vl-liikkeestä eronnut lesbo, ja tiedän muutamia muitakin siitä eronneita lesboja/homoja/biseksuaaleja. En tiedä ketään, jolla olisi mennyt välit poikki omaan perheeseen. Aiemmin näitä on toki voinut tapahtuakin; en tiedä, kun olen aika nuori. Kaapista tulemiseen reagointi on tyypillisesti sitä, että ollaan surullisia ja vaivaantuneita, mutta aikaa myöten tilanne asettuu. Tässä asiassa vanhoillislestadiolaisuus on siis ilmeisesti muuttunut parempaan suuntaan.
Sen sijaan avioliittolakiin liittyneen keskustelun yhteydessä jotkut vanhoillislestadiolaiset ovat aktivoituneet esimerkiksi facebookissa tykkäämään Aito avioliitto -porukan jutuista ja kansalaisaloitteen eduskuntaäänestyksen aikaan Oulun rauhanyhdistyksellä pidetyssä nuortenillassa oli ollut hyvin homovihamielistä sisältöä puheenvuoroissa. Itse en ollut paikalla, mutta olen kuullut ystävältäni, joka oli siellä. Itse tulkitsen tilanteen niin että, vl-liike on yhä hyvin homovihamielinen yhteisö, mutta läheisen ihmisen kohdalla välittäminen voi ylittää ennakkoluulot.
Ainakin aikaisemmin eläminen yksin ja kaapissa vl-liikkeen sisällä oli hankalaa, sillä koko ajan joutui omien vanhempien ja muiden uskonveljien/sisarten kyselyjen ja jopa pienoisen painostuksen kohteeksi, kun "sitä oikeaa" ei ole löytynyt. Ei siis mikään houkutteleva vaihtoehto, varsinkaan pienemmällä paikkakunnalla. Jos perheen perustaminen elämisen normina on väljentynyt, hyvä niin.
Tunnen tapauksia, joissa siteet perheeseen ovat katkenneet, ja tapauksia, joissa yhteys jotenkin kitkutellen jatkuu. Taannoinen oppilaani Oulun lähikunnasta pakeni Ruotsiin, kun kotipaikkakunnan rauhanyhdistyksen pitkä käsivarsi ylsi Ouluun saakka.
Hyvä kaverini (nainen) elää rekisteröidyssä parisuhteessa puolisonsa (myös hyvä kaverini) kanssa.
Hän on Vanhoillislestadiolaisesta perheestä.
Tästä kaveristani, joka asuu samalla paikkakunnalla huonojalkaisen äitini kanssa on tullut äitini tuki ja turva monessa asiassa. Äitini kutsuu häntä leikillään "ottotyttärekseen".
Mielenkiintoista kyllä, hänellä on aivan erinomaiset suhteet perheeseensä (12 lasta, joista ainakin puolet on jättänyt lahkon), vierailee heidän luonaan pohjanmaalla säännöllisesti, ja he vastavierailevat hänen luonaan yhtä lailla.
Hän, hänen puolisonsa, veljensä, sisarensa ja vanhempansa ovat säännöllisiä ja erittäin toivottuja vieraita äitini ja minun ja puolisoni kesämökeillä (vierekkäin) usein, pitkään ja hartaasti (ja loppuilloista kaikkien osalta joskus myös hieman sekavasti).
Kaverini sisarusten lapset kuulemma vaativat päästä meille lomanviettoon.
Äitini, paatunut ateisti, on tainut käydä jo kahdesti Pohjanmaalla vastavierailullakin.
Itse olen ihan ilkialasti saunonut mökkimme rantasaunassa hänen isänsä, kolmen veljensä (joista yksi enää uskossa), puolisoni ja hyvän kaverimme -myös homo- (äitini kutsuu "ottopojaksi") kanssa, uineet, kaljoitelleet ja nauttineet vähän väkevämpääkin grillimakkaran ja -kyljen keralla. Taisi tällainen sessio kestää kerran viitisenkin tuntia.
Tällaisia lessejä minä tunnen. Taidan olla onnekas...
