Näyttelyä kierrellessäni huomasin teosten vieressä olevissa esittelyteksteissä suomen, ruotsin ja englannin lisäksi tekstityksen venäjäksi.
Mieleeni tuli ajatus, että on aika varmaa, ettei tämä näyttely ole esillä Venäjällä ainakaan nykyhallinnon aikana. Mietin, että kenties Kiasmassa odotetaan venäläisten tulevan katsomaan erityisesti tätä näyttelyä. Kuraattori totesi kuitenkin minulle heidän päätyneen venäläisiin teksteihin jo aiemmin, koska he olivat huomanneet huomattavan määrän venäläisiä käyvän katsomassa Kiasman näyttelyitä. He haluavat palvellla laadukkaasti myös tätä asiakasryhmää.
Hasselblad large-format kameran Mapplethorphe sai rakastajaltaan/mesenaatilta Sam Wagstaffilta, käsittääkseni hän kuvasi tällä kameralla loppuun asti. Hasselbladin filmi on tavanomaista 35 mm suurempaa ja näin ollen sillä saa sävykkäämpiä kuvia, myös (6x6 cm) filmin kuvaformaatti on neliön muotoinen. Kuvaajana Mapplethorphe ei ollut kovin tekninen, assistenttina toiminut veli ihmetteli miten kuvat ylipäätään onnistuivat.
Mapplethorphen tuotanto jakautuu alkuaikoijen esinekoosteisiin, kollaasheihin ja polaroideihin. Kiinnostavinta on se, että teemat pysyivät samoina läpi hänen uransa. Teemat jakautuvat X, Y, ja Z portfolioihin: X homoseksuaalisia ja S/M kuvia; Y kukkakuvia ja still-life asetelmia; Z alastontutkielmia afro-amerikkalaisista miehistä.
Mapplethorphe on ottanut myös koko joukon omakuvia, Patti Smith oli yksi hänen aiheita sekä kehonrakentaja Lisa Lyon. Viimeisin sarja oli tutkielmia antiikin veistoksista. Kukkakuvissa maljakoilla oli myös iso rooli, monissa kuvissa nähdään suomalaista lasia, kehykset olivat myös merkittävä osa Mapplethorphen valokuvia. S/M kuvien mallit olivat usein Mapplethorphen rakastajia, pidempi suhde hänellä oli Z-portfoliossa usein esiintyvän Milton Moore:n kanssa. Myös Patti Smith ja Robert olivat rakastavaisia.
**Venäjän sensuuriin: kiinnostavaa kyllä, Mapplethorphen 1989 retrospektiivi The Perfect Moment joutui sensuurin kouriin Amerikassa. Maailmaa kiertänyt näyttely sai useissa maissa ikärajan.
Suomessa Kiasman näyttelyn yhteen huoneeseen on asetettu ikäraja 18+ ja varoitus herkkiksille. Ehkä näyttelyn valvojat katsovat hiukan sitä, ettei taaperoita viedä tuohon tilaan.
Amerikassa, "maailman vapaimmassa maassa" osataan myös kohkata sananvapauden ja monen muun asian rajoittamisesta aivan samaan malliin kuin meillä naapurissa.
Juuri nyt Floridassa ollaan puuhaamassa lakia, joka rajoittaisi transsukupuolisten käyttää julkisia vessoja. Sen mukaan se, joka on syntynyt mieheksi, ei voisi käyttää naisten vessaa ja sama myös toisinpäin. Rikkomuksesta voitaisiin enimmillään antaa 1 000 dollarin sakot tai jopa vuosi vankeutta.
Tiedustelin amerikkalaiselta kaveriltani, että mitä hän ajattelee Floridan lakihankkeista. Vastaus oli lyhyt: "Meillä on omituinen, puritaaninen kulttuuri".
Floridassa olisi hyvä laittaa tuo wc-juttu selkeästi ja reilusti niin, että naisten wc on niille, joilla on pimppa, eikä niille joilla on kikkeli.
Ja miesten wc on niille, joilla on kikkeli, eikä pimppaa.
Tuostahan ei pitäisi olla mitään ongelmaa oikeasti transsukupuolisillekaan.
Ja ehkäisisi hyvin sen, etteivät mekkoilevat kikkelimiekkoset menisi häiriköimään naisten wc:hen, eivätkä seksuaalisesti ahdistelemaan naisia.
Uutisjutussa kerrottiin Polaroid-kuvista. Se oli aikanaan todella käänteentekevä menetelmä valokuvauksessa. Kuva valmistui periaatteessa heti, tarvitsematta pitkää laboratorioprosessointia. Hankaluutena oli suhteellisen pieni kuvakoko, jatkokäyttö esimerkiksi suurentamiseen ei ollut suoraan mahdollista ja tietenkin Polaroid-filmien kalleus.
Mapplethorphe sai mesenaatiltaan Sam Wagstaffilta lahjaksi studiokuvaamiseen hyvin soveltuvan Hasselblad-kameran, jota kutsun kameramaailman Rolls-Royceksi. Tuohon aikaan se oli varmaan pienen omaisuuden arvoinen. Hasselblad on ammattikuvaajien korkeasti arvostama kamera. Kuvausta harrastavana pikkupoikana haaveilin juuri tuosta kamerasta, mutta tulin siihen tulokseen, ettei minulla ole ikinä rahaa ostaa sellaista. Pari vuotta sitten sellainen meille kuitenkin ilmestyi. Käytetystä Hasselbladista, ilman erityisiä lisävempaimia maksetaan nykyisin tuhannen euron paikkeilla.
Digikamerat ovat kehittyneet valtavasti kuvan laadun suhteen. Kennojen koot ja herkkyydet ovat kasvaneet, eli kuvan tarkkuus lisääntynyt. Nykyaikaisilla valmistustekniikoilla saadaan aikaan erinomaisen piirtokyvyn omaavia objektiiveja eli "laseja". Ne ovat yksi tärkeä osa kunnollisen kuvan aikaansaamiseksi. Tavalliselle kuluttajalle myydään pikseleitä. Se on vain osatotuus. Pöhöpikseleiksi kutsutaan sitä, että jotkut kameravalmistajat ilmoittavat aktiivipikseleiksi myös kameran kennon niitä pikseleitä, joilla ei ole kuvan laadun kannalta mitään merkitystä.
Aikanaan filmiherkkyys ISO 400 oli korkea, koska sen jälkeen kuvan rakeisuus alkoi lisääntyä voimakkaasti. Äskeisillä kameramessuilla esiteltiin ammattikamera, jonka säädettävän herkkyyden yläraja on ISO 100 000. Se on suorastaan käsittämättömän korkea. En oikein keksi tuolle kameralle muuta erityiskäyttöä, kuin tähtitieteellinen kuvaaminen.
Muotokuvauksessa suositellaan käytettäväksi pikkuteleä. Mapplethorpen käyttämä 150 mm objektiivi Hasselbladissa on myös kasvokuvaukseen sopiva ja hyvä siksi, että sillä saadaan kuvattua kasvojen suhteet mahdollisimman vääristymättöminä. Passikuvaukseen suositellaan pikkuteleä kinofilmiä käyttävässä kamerassa tai vastaavassa digissä ja riittävää välimatkaa kuvattavaan. Laadukkaalla passikuvalla päästään siihen, että henkilön tunnistus esimerkiksi lentokentän automaattiporteilla sujuu varmasti ja nopeasti.
Teknouskovaiset luulevat, että kalliilla kameralla saa hyviä kuvia. Todella hyvien kuvien lähtökohta sijaitsee kuvaajan korvien välissä. Tuosta on osoituksena Mapplethorpen tuotanto.
"Teknouskovaiset luulevat, että kalliilla kameralla saa hyviä kuvia."
Näitä vempaimiin hurahtaneita kuvaajia Taikissa luonnehdittiin kamahomoiksi.
(Taide)valokuvauksessa kuvan laatu on myös yksi kriteereistä, se saavutetaan yleensä tyyriimmällä kameralla. Hasselblad taitaa olla vieläkin digiaikana standardi taidevalokuvauksessa. Hyvä kamera vapauttaa valokuvaajan, on tietysti maku-sekä tottumuskysymys mitä kameraa käyttää. Myös valokuvaaja tyylillä sekä aiheella on merkitystä.
------
Mapplethorphe on mielestäni enemmänkin kuvataiteilija, joka käytti valokuvaa ilmaisukeinonaan. Hänen kuvat ovat muotoon sidottuja, lähempänä maalaustaidetta kuin valokuvaa. Sattumalla ei ole juurikaan tilaa Mapplethorphen täydellisyyteen viritetyissä kuvissa. Taiteilijana hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan - tuhon ytimessä.
YLEn toimittaja ihmettelee Kiasman sievistelyn tarvetta.
- Valokuvaaja Robert Mapplethorpen kuvia on eristetty hämyiselle K-18 osastolle Kiasmassa. Miksi suutelevat miehet ja peniskuvat ovat vieläkin tabu, kysyy kulttuuritoimittaja Satu Nurmio.
